Vaaleahiuksinen tyttö katsoi itseään pukuhuoneen kokovartalopeilistä. Hän vääntäytyi ihmeellisiin asentoihin ja yritti nähdä itsensä takaa.
'Takamukseni on kamalan iso...' hän tuumi ja tiiraili vartaloaan joka kulmasta.
"Temari? Mitä sinä siellä teet?" kysyi pinkin tukan omaava tyttö.
"Aaah... En minä mitään." blondi sanoi ja kohensi tukkaansa ikään kuin olisi vain huolehtinut kampauksestaan koko ajan.
"Tule nyt äkkiä, Kurenai-sensei ei pidä siitä, että treenit pitkittyvät!"
"Joo joo, ei tarvitse hoputtaa Sakura."

"No niin tytöt, nyt vauhtia kinttuihin! Käyttäkää voimaa! Jos ette saa jalkoja taivutettua 80 asteen kulmaan niin tänäiltana teillä on kotona hommia!" mustatukkainen nainen kannusti valmennettaviaan. Häntä pidettiin usein turhankin ankarana, mutta loppujen lopuksi hän oli ymmärtäväinen ja läheinen jokaisen joukkueeseen kuuluvan kanssa. Monet vain tuppasivat mieltämään hänen kannustustapansa kamalaksi komentamiseksi.
"Muistakaa kuvio, olemme harjoitelleet koreografiaa jo kolme viikkoa, kyllä se pitäisi jo osata!"

Treenien jälkeen jokainen tyttö oli aivan puhki.
"Nämä treenit käyvät aina vaan rankemmiksi", Sakura sanoi pukuhuoneessa.
"Niin, mutta kyllä meidän pitääkin treenata. Kohta on piirimestaruuden aika ja jos aiomme tähdätä vielä valtakunnalliselle tasolle, tämä ei riitä." Temari järkeili ja hieroi pohkeitaan.
"Äh, Temari, kyllä mekin tiedämme tuon! On vain mukavaa valittaa", Ino sanoi ja virnisti leveästi.
"Suihkusta tulee taas vain kylmää vettä!" kiljaisi Tenten suihkun puolelta. Koko pukuhuone osoitti mieltään suihkuja kohtaan huokaisemalla yhteen ääneen.

Temari heilautti treenikassin selkäänsä ja kapusi vihreän pyöränsä selkään. Tuuli hyväili hänen vieläkin kuumottavia poskiaan ja hän huokaisi helpotuksesta.
'Kohta on kilpailut... Meidän pitää skarpata tajuttomasti! Etenkin minun...' blondi mietiskeli ja hypisteli otsatukkaansa. Temarille ei tuottanut ongelmia käyttää jalkavoimiaan, mutta notkeutta piti saada rutkasti lisää. Kurenai-sensei todellakin löysi jokaisen heikot kohdat, ja hän sai usein kuulla olevansa notkea kuin näkkileipä. Pyörä liukui nopeasti alamäkeen ja hän oli helpottunut siitä, ettei kotimatkalla ollut juuri ylämäkiä.

"Vihdoinkin sinä tulet sieltä treeneistäsi! Ruoka on valmista, pian syömään nyt", Temarin äiti hössötti. Pöytään oli katettu blondin lempiruokaa; kanaa ja currykastiketta. Vesi herahti tytön kielelle, hän ei ollut huomannutkaan kuinka nälkäinen oli. Sitten hän muisti, miten suuri takamus hänellä oli.
'Ei pieni annos ketään tapa...'
"Ota nyt sitä ruokaa. Miten treenit menivät?" äidin sanat saivat Temarin ottamaan itselleen ruokaa.
"Ihan hyvin, Kurenai-sensei jaksaa kyllä aina muistuttaa siitä, miten notkeutta pitäisi treenata lisää... Minähän venyttelen joka päivä ainakin kaksi tuntia! Ja lisäksi kilpailut lähestyvät, joten senseillä on tavallista enemmän paineita", blondi höpötteli.
"Aina sitä cheerleadingia..." sanoi punatukkainen poika Temaria vastapäätä. Poika oli tämän pikkuveli, Gaara.

Päästyään huoneeseensa Temari lysähti sängylle. Hän ei millään enää jaksaisi tehdä läksyjä ja vielä venytellä. Blondin arkeen se oli kuitenkin kuulunut jo monen vuoden ajan, joten tuttuun tapaan hän hutaisi läksynsä niin nopeasti kuin pystyi sen tekemään, olematta kuitenkaan liian huolimaton. Puhelin piippasi, ja blondin vatsassa tuntui kiva kutina. Se oli Shikamaru!
"Haloo?" blondi vastasi puhelimeen.
"Hei Temari! Shikamaru täällä", poika tervehti.
"Mitä nyt?" Temari kysyi herttaisesti.
"Sitä vaan, että...mitä kemiasta tuli läksyksi? Nukahdin tunnilla..."
"Ai, luet vain kappaleen seitsemän ja teet sen monisteen minkä saimme." blondi vastasi pettyneenä, hän olisi halunnut kuulla pojan suusta muuta kuin tiedusteluja kemian läksyistä.
"Okei, kiitos. Heippa!"

Blondi tuhahti. Tietenkään miehet eivät älyä mitään! Hän oli jo pitkään ollut ihastunut Shikamaruun, ja vaikka hän kuinka oli yrittänyt osoittaa sen pojalle, tämä ei ollut reagoinut siihen mitenkään. Toisaalta häntä hämmästytti hieman miksi poika soitti hänelle, hänhän olisi voinut kysyä vaikka joltain kaveriltaan... Temari puisteli päätään ja poimi lattialla olevat pom-poninsa ja vei ne vaatekaapin nurkalle roikkumaan. Cd-soittimeen levy hänen lempimusiikkiaan, trikoot päälle ja venyttelemään!


"Hinata... Sano suoraan, onko minulla iso takapuoli?" Temari kysyi ystävältään ollessaan tämän kanssa ruokalassa lounaalla. Hänellä oli eväänä vain omena.
"Ei tietenkään ole! Se on juuri sopiva." Hinata sanoi melkein mekaanisesti, sitä hän oli saanut vakuutella Temarille jo pitkään.
"Niinhän sinä sanot aina."
"Niin sanonkin, koska se on totta. Miksi murehdit, kun edessä on piirimestaruus ja kroppasi on muutenkin hyvä?"
"Ei sitä mestaruutta vielä ole saatu."
"Mutta tulette saamaan!"

"Temari! Mikä on vastaus?" Hidan kysyi terävästi pitäessään päivän viimeistä oppituntia, uskontoa.
"Anteeksi, en kuunnellut", blondi sanoi ja punastui. Koko tunti oli mennyt aivan kokonaan ohi, koska nälkä pieksi tytön sisuksia ja häntä väsytti muutenkin.
"Etpä tietenkään. Mene illalla aikaisemmin nukkumaan, jos et pysy tunnilla hereillä", Hidan huomautti hyytävästi ja käski tekemään muistiinpanoja.
"Hei oikeasti Temari, näytät jotenkin väsyneeltä. Vaivaako sinua jokin?" Sakura kuiskasi blondille ja vilkuili tätä huolissaan.
"Ei minua mikään vaivaa, väsyttää vain vähän." tyttö vakuutti.

"Ja taas tytöt, käyttäkää tämä aika hyväksenne, harjoitelkaa kuin elämänne riippuisi siitä! Temari, notkista selkää enemmän! Ino, enemmän voimaa jalkoihin! Tenten, et mene rytmissä, nopeammin! " Kurenai-sensei huusi ohjeita ja silmäili jokaista tyttöä, huusi lisää ohjeita ja katsoi miten koreografia toimi.
"No niin, vielä kerran ja sitten riittää tältä päivältä!"

"Ino, Temari ja Sakura! Jääkääpäs hetkeksi tänne." sensei sanoi ja viittoi tyttöjä luokseen.
"Mitä nyt?" Sakura kysyi.
"Ino, harjoittele erityisesti jalkoja kotona, niihin pitää saada lisää voimaa. Tee kyykkyjä, hypi hyppynarua, ihan sama kunhan treenaat jalkoja!"
"Selvä."
"Sakura, sinun pitää keskittyä käsien liikkeisiin. Ne tulevat aina muun kropan perässä, niiden täytyy tulla samaan aikaan. Harjoittele koreografiaa ja omia osuuksiasi kotona, käytä lisäksi aikaa kärrynpyörien harjoitteluun."
"Yosh!" Sakura huudahti ja veti Inon mukanaan pukuhuoneeseen.
"Ja Temari... Notkeutta, siitähän on puhuttu? Venyttelethän joka ilta?"
"Venyttelen kyllä, joka päivä kaksi tuntia treenien lisäksi."
"Hmm, hyvä. Onko jokin hätänä? Näytit tänään tavallista väsyneemmältä." nainen kysyi ja tutkaili valmennettavaansa tavallista tarkemmin.
"Ei minua mikään vaivaa, olen vain vähän väsynyt", tyttö vastasi heilauttaen samalla käsiään välinpitämättömästi.
"Muistathan, että voit kertoa minulle, jos jokin painaa mieltäsi. Ei kai kukaan naljaile kustannuksellasi? Vai onko mieshuolia?" Kurenai virnisti.
"Ei oikeasti, kaikki on hyvin." Temari vakuutti ja luikahti pikaisesti pukkariin senseinsä terävän katseen alta. Pojathan tässä oli ongelmana! Ja varsinkin hänen takapuolensa.

"Treenit ovat tästä lähtien joka päivä, harjoitusta tarvitaan vielä rutkasti ja aikaa on vain kaksi viikkoa. Sunnuntait tosin ovat edelleen vapaata." Kurenai tuli ilmoittamaan. Monet tytöt esittivät vastalauseita ja rukouksia, kiireitä oli ennestäänkin tarpeeksi. Heidän valmentajansa kuitenkin pysyi päätöksessään. Temari tunsi oudonlaista riemua sisällään. Nyt treenejä olisi enemmän, ja hän pääsisi tosissaan kuluttamaan isoa takamustaan pois! Tosin kiire tulisi, jo nyt koulusta selviäminen oli tiukkaa, nyt se varmasti tulisi vielä haasteellisemmaksi.

'Jos takapuoleni pienenee kilpailujen ja lisätreenien myötä, olen varmasti viehättävämpi Shikamarunkin silmissä.' blondi ajatteli ja katsoi itseään jälleen tummanvihreillä silmillään pukuhuoneen kokovartalopeilistä.