Viimeinen mitä Itachi muisti oli, kun hänet nostettiin leikkauspöydälle. Arpinaama avasi silmänsä ja totutteli valoon. Hänen silmänsä olivat valonarat. Hän oli jossain missä oli kermanvalkeaa, mutta hän huomasi tumman vihreät verhot. Itachi päätteli olevansa sairaalassa. Hän yritti liikkua, mutta vasemmassa kyljessä tuntui kipeälle. Itachi putosi kyynärpäitten varasta selälleen makaamaan. Hän ajatteli, että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Itachi tunsi kuinka vasempaan keuhkoon sattui, kun hän hengitti. Elossa oltiin, ajatteli Itachi, kuinkahan velipojalle kävi?

Itachi huokasi ja asetti kätensä niskan taakse. Hänellä oli kaamea jano. Kieli tuntui takertuvan kitalakeen. Lisäksi anestesia lääkkeet tekivät hieman sekavan olon. Pää tuntui kevyeltä, mutta mahassa myllersi.

Itachi kuunteli huoneen ääniä. Hän erotti kaksi tasaista piippausta pitävää ääntä. Lisäksi hän erotti kaksi tasaista kuorsausta. Itachi tajusi olevansa huoneen ainoa hereillä oleva henkilö. Hän käänsi päätään oikealle, jossa sijaitsi yöpöytä ja sen päällä oli kutsumisnappula. Itachi nousi irvistäen ja kurotti kohti kutsua ja painoi nappulaa. Noin puoli minuuttia kestäneen ikuisuuden jälkeen, saapui nuori hoitaja huoneeseen:

”Kas, täällä on herätty. Mikähän on hätänä?”, uteli hoitaja.

”Jano”, kuiskasi Itachi ja irvisti kivusta.

”Hetki vain niin kaadan vettä.”, totesi hoitaja ja nosti Itachin sängyn selustan.

Hoitaja kaatoi vettä mukiin ja antoi sen Itachille. Tämä joi veden pienin siemauksin, koska isot kulaukset olisivat taatusti tuntuneet keuhkoissa. Itachi asetti tyhjän mukin yöpöydälle ja sulki silmänsä. Hoitaja poistui huoneesta ja hiljaisuus laskeutui huoneeseen. Itachi huomasi, että hänen vieressä makasi Sasori.

Sasori näytti keskivartalon kohdalta aivan muumiolta. Punatukka näytti muutenkin olevan hieman heikossa hapessa, sillä kasvoiltaan hän oli melko kalpea. Eipä silti, ei Itachikaan ollut parhaimmassa kunnossa, sillä nähdessään kuinka valkea hän oli kasvoiltaan, hän luuli katsovansa aavetta. Vahvan kontrastin kasvojen kalpeudelle teki hänen pikimusta tukkansa.

Samassa ovi kolahti ja huoneeseen saapui ihmisiä. Itachi huomasi kolme henkilöä, jotka hän tunnisti Narutoksi, Jirayaksi ja Tsunadeksi. Kolmikko tuli Itachin vuoteen luokse ja Naruto avasi keskustelun:

”No mikä on olo?”

”Sekava, päässä humisee ja hengittäminen tekee kipeää”, irvisti Itachi.

”No sinulta onkin tupakkatuotteet kielletty tästä lähin, sillä vasemmassa keuhkossasi oli kasvain.”, kertoi Tsunade.

”Jaha, no viis siitä. Miten velipojan kävi?”, Itachi synkisteli.

”No, hyvin hänelle kävi. Ainakin olosuhteisiin nähden. Hän makaa tällä hetkellä tuossa oikealla puolellasi ja tuntuu nukkuvan. Hengenvaaraa ei ole. Shizune sai olkapään parsittua kokoon ja se paranee, mutta entisen veroistahan siitä ei tule.”, selitti Tsunade.

”Pääasia että on hengissä.”, huokasi Itachi ilmeisen helpottuneena.

”Jep, tarvitsemme lausuntosi temppelin tapahtumista, jotta voimme sulkea tapauksen.”, selvitti Jiraya.

”Annan sen heti kun jaksan puhua enemmän”, ähkäisi Itachi. ”Mutta voin tässä antaa lyhyen lausunnon eli Naruto oli pakotettu aseenkäyttöön ja hän toimi itsepuolustukseksi.”

”No eiköhän tämä riitä”, tuumi Tsunade.

Kolmikko poistui huoneesta ja Itachi jäi makaamaan vuoteeseen. Hän katsoi oikealle ja mietti, koska Sasuke saisi tietää totuuden ja uskoisiko hän sen.

---

Seuraava aamu sarasti ja lehtien otsikot kirkuivat Akatsukien hyökkäyksestä pankkiin. Konohan sairaalassa tummahiuksinen nuori mies avasi silmänsä. Hän kuuli kaameaa hälinää huoneessa. Hiljalleen Sasuken silmät totuttelivat valoon. Pian hän erotti muotojakin. Korvatkin aikoivat erottaa ääniä. Hän poimi tuttuja ääniä, jotka kuuluivat menneisyyteen, mutta yksi ääni pysäytti hänet. Ääni kuului Itachille ja sai Sasuken veren kiehumaan.

”Itachi”, ähkäisi Sasuke ja yritti nousta, mutta yritys loppui vihlovaan kipuun olkapäässä.

Oikealla olevan sängyn luota, tuli väkeä Sasuken sängyn luo. Sasuke huomasi vanhojen kollegoitten tulleen vierailulle. Hän tunsi kuinka hoitaja nosti sängyn istuma asentoon. Mustatukka katsoi vieraitaan ja ähkäisi:

”Mikä sai teidät tulemaan tänne?”

”Tämä”, sanoi Naruto ja ojensi pahvisen raporttikansion Sasukelle.

Tummatukka otti kansion terveeseen käteensä ja avasi sen. Hän luki hetken papereita ja ojensi ne takaisin. Sasuke näytti mietteliäältä, sitten hän kohotti katseensa muihin ja sanoi:

”Uchihan joukkomurhan takana siis olivat Madara ja Konohan erikoisjoukot. Miksi?”

”Itachin eilisiltana antaman lausunnon mukaan Madara oli saanut tietoon Itachin tutkimuksien tulokset ja tarvitsi apua Itachin lavastuksessa. Itachi sattui olemaan sinun osalta väärään aikaan väärässä paikassa.”, selitti Naruto.

”Vai niin.”, Sasuke huokasi ja käänsi katseensa viereiseen sänkyyn. ”Anna anteeksi veli, että hätiköin ajatuksissani.”

Itachi käänsi katseensa Sasukeen ja sanoi:

”Anteeksipyyntö hyväksytty”, hymyili Itachi ja jatkoi, ”kuulehan sinä varmaan tulet kanssani. Kunhan paranen tästä. Minun on haettava tärkeitä dokumentteja eräästä paikasta.”

”Voinhan minä tullakin”, huokasi Sasuke.

---

Kaksi viikkoa kului ja Sasuke sekä Itachi pääsivät pois sairaalasta. He kävelivät pihan poikki omalle autolleen. Itachi asettui ohjaajan paikalle ja auto hurahti käyntiin. Auto ajoi ulos Konohasta ja suuntasi maantielle, joka johti kohti Kiriga cityä. Sasuke katsoi kysyvästi Itachia ja sanoi:

”Minne menemme?”

”Hakemaan palkkiota”, virnisti Itachi.

Auto tuli risteykseen, jossa odotti moottoripyörä ja moottoripyörään nojaili tuttu sininen hahmo. Kisame otti aurinkolasit pois kasvoiltaan ja käveli auton luo. Hän nojasi auton oveen ja koputti lasiin. Itachi veivasi lasin auki ja sanoi:

”Seuraa perässä vain niin rahat ovat sinun.”

”Minä kiitän”, Kisame naurahti. Tämän sanottuaan hän asetti aurinkolasit silmilleen ja käveli moottoripyörälleen. Kisame polkaisi moottorin käyntiin ja lähti seuraamaan Uchihoiden autoa.

Sasuke oli kuunnellut tarkasti keskustelua ja kysyikin veljeltään:

”Ovatko rahat sinulla?”

”Olet terävä päästäsi, kuten aina.”, naurahti Itachi. ”Itse asiassa ne ovat minun peitefirmassa, josta olemme menossa hakemaan niitä.”

Ilta oli jo pitkällä, kun Uchihat ja Kisame saapuivat Sumukaivoksille. Kolmikko suuntasi kaivosyhtiön konttoriin. ’Kaivospäällikkö’ hymyili ja antoi kolmikolle neljä juuttikangassäkkiä sekä kaksi kirstua.

”Siellä on koko summa. Tarkastimme sen, kun rahalähetys tuli. 300 miljoonaa ryoa. Mitä ajattelit tehdä niillä?”, päällikkö kertoi.

”No osa menee oikeuskuluihin, jotta Akatsuki on vapaalla pian. Ai niin ja palkkioista puheen ollen.”, sanoi Itachi ja ojensi ison rahasalkun päällikölle. ”Tässä on oma palkkiosi.”

”Kiitoksia Itachi, olen aina palveluksessanne.”, hymyili päällikkö.

Pakollisten kohteliaisuuksien vaihdon jälkeen kolmikko rahtasi rahat autoon ja lähti pois kaivoksilta. Suuntana oli Akatsukin piilopaikka.

-Loppu-