Oli tavallisen näköinen ja tuntuinen arki-iltapäivä. Kaksi tyttöä käveli katua pitkin koulusta poispäin. Toisella oli tumma tukka ja ruskea reppu...
toisen tukka oli punaisempi... ja reppu harmahtava.
Hinatan ilme oli outo.
- Tämmä reppu painaa kuin synti, Sakura! sanoi tumma hiuksinen ja katsoi Sakuraksi sanottua...
Sakuraksi sanottu katseli tumma tukkasta ja
- "Emme opi koulua vaan elämää varten"... niin sanotaan, Hinata, koeta kestää!
- Mitä tolla haet, Sakura?!
Sakura sanoi:
- Kiitä onneasi että reppusi on ton kokoinen, Hinata.
- Mitä oikein vihjaat? Kysyi Hinata pyytävästi.
- Ja sitä paitsi... Muista KEIKSI meitä valmistetaan! Sanoi Sakura.
Hinata hymyili...
- Ai sinä tarkoitat sitä!

Hinataksi sanottu katseli ympärilleen ujosti katselleen, Sakuraksi sanottu huomasi sen ja sanoi:
- Mitäs katselet?
- Na-NAarutokunia etsin... Sanoi Hinata hiukan punastuneena.
Sakura tuhahti.
- Mitäs toi meinas? Kysyi Hinata.
Sakura katsoi Hinataa ja sanoi:
- Se Narutollo on iskenyt silmänsä minuun, minä taas Sasuke-kuniin... ,joka ei huomaa, taitaa olla "love not make my kind"-persoona...vaikkakin komea!
Hinata kääntyi katsomaan Sakuraa tarkemmin.
- Tarotiakko nykyään kuuntelet? Kysyi Hinata.
Sakura katsoi Hinataa silmiin.
- Äst en... eikun se kappale SOPII Sasukeehen...hymp... toivoisin ETTEI! sanoi Sakura.
Hinata ihmetteli.
- Minkä takia?
Sakura vakavoitui...
- Sitä sopii kysyä Sasuke-kunilta... sanoi Sakura.
Hinatan repun hihna valahti hiukan.
- ai hänen veljenstääkkö? Kysyi Hinata ja laittoi repun hihnan paremmin...
Sakura kääntyi katsomaan eteensä ja irvisti hiukan.
- kyllä, just se niin ihana veli... sanoi Sakura.
Hinata oli kaatua silkasta hämmästyksestä.
- Hänkö ihana?! voihan Kahdesikkoksi mennyt polkupyörän rengas! Mitä sinä Sakuralainen puhut?! Ihmetteli Hinata.
- Ironista keilanpää huumoria vain... sanoi Sakura.
Hinata sanoi:
- No älä sano tuota Sasukelle...
- No en varmastikaan... sitenhän se suuttuu mulle... Sanoi Sakura.

Hinata katseli Sakuraa ja nyökkäsi. ja alkoi jollakin tapaa hymyillä oudosti.
- huomasitkos viikon ruokalistan?
- Joo huomenna Ramenia... Sanoi Sakura.
- äst... tarkoitin että Koristeena oli bambu! oletko koskaan maistanut ? Kysyi Hinata.
Sakuraa rupesi pakkostakin hymyilyltään... he astelivat eteenpäin...

Hinatan kodin luonna Hinata teki ehdotuksen:
- Teetä ja läksyjä mun luonna, Sakura?
Sakura nyökkäsi ja sanoi sitten:
- etenkin jos on semmoista teettä jolla saan Sasukelaisen kiinnostumaan minusta…
Hinata hymyili ja sanoi
- Jos minulla olisi kerrankin sellaista, tekisin niin että Naruto kiinnostuis minusta...
Sakura sanoi:
- sitten meillä taitaa olla kolme mahdotonta toivetta...
Hinata katsoi yllättyneenä Sakuraa...
- tuota miten niin meillä kolme? Selitäpä?! pyysi Hinata.
Hinata valitsi teen ja laittoi veden hellalle...
- Tuli takkaan? Kysyi Sakura.
Hinata hämmentyi... mutta...
- ai makkaranako takia? Selitäpä ensin se kolme... sanoi Hinata ja katsoi Sakuraa.
Sakura katseli Hinataa ja sanoi:
- Narutollo Hokage... sinä Narutollon vaimo, minä Sasukelaisen vaimo, kolme mahdotonta toivetta…
- äläs sano... sanoi Hinata ja katsoi Sakuraa. Sakura ylätyi Hinatan ilmeestä.

Sakura oli hetken hiljaa...
- ja itse punastellet kuin tuli kun vain näetkin naruton... sanoi Sakura.
- No kun Na-Naruto on niin komea! Sanoi Hinata.
Sakura hymyili...
vesi kiehui... se kaadettiin.

teetä juotiin...
- kiitos... olipas hyvää... nyt jaksaakin läksyjä! Sanoi Sakura ja hymyili.
Hinata katsoi Sakuraa ja kysyi:
- lisää?
- Ei, Nyt läksyt... Sanoi Sakura ja katsoi Hinataa... Hinata nyökkäsi.

Sakura avasi reppunsa, Hinata oman...
- Tenten:n taoinen heittäjä minusta ei tuu, ei mitenkään... sanoi Hinata.
Sakura katsoi Hinataa ja totesi:
- Enpä ole huomannut HÄNELTÄ ohi heittoa koskaan. Tänään sinä teit yhden vain, siis heitit ohi...
Hinata katseli Sakuraa ja sanoi:
- Ja sekin oli vain halumattomuutta... eikun siis huomasin Na-Naruton...
Sakura puri huuliaan ja vastailli muutamiin kysymyksiin...
Hinata oli näköjään aloitannut piirtämään jonkun vastauksen...

- Tiimissäni on Naruto ja Sasuke... sanoi Sakura
- Minun tiimissäni on ne... pojat... sanoi Hinata.
Sakura mietti ja laittoi kirjan reppuunsa ja otti toisen...
Yllättäen Hinata huusi:
- Buyaken!
Sakura hämmästyi ja kysyi:
- Miksi sinä tuon?
- Harjoitekin... muuten vain... sanoi Hinata.
Sakura sanoi:
- Noh miten sujui?
Hinata maisteli huuliaan...
- Hyvin...luulisin...
Sakura hymyili... hänen katseensa osui Hinataan ja sanoi:
- Sitten se meni hyvin.
Hinata hymyili punastuneena...

Silloin kuului kun viereisen talon portti kävi...
- Jaahas... Neji se vain... Totesi Hinata.
- Neji... Eikös se ole kuulemma jopa Sasukelaista muka kovempi? Kysyi Sakura.
Hinata hymyili.
- En tiedä mutta Ei se ole komeampi Na -Narutoa...
Sakura katsoi Hinataa ja sanoi sitten:
- Mitähän Narutollo ja Sasukelainen nyt tekevätkään?
- En tiedä... mistä sitä tietää vaikka puhuisivat meistä? Sanoi Hinata.
Sakura hämmästyi ja hymyili oudosti ja sanoi:
- Niinpä... niihän sitä klisseisti kävisi...
Hinata katsoi lukkariaaan ja sanoi:
- Minulla on vielä tekemistä, Onko sinulla Sakura?
- Ööh Tuota nyt kun otit puheeksi, kyllä on... Sanoi Sakura ja otti Kirjan reppusta.

Hiljaisuus...hetken... sen rikkoi...
- Vielä yksi kirja, urf, olit TAVALAAN oikeassa, sanoi Sakura.
- Missä? kysyi Hinata.
Sakura kosketti Hinatan reppua...
- Sanoit että reppusi painaa kuin synti... sanoi Sakura.
Hinata katsoi Sakuraa ja kysyi:
- Mitähän Ne tekevät?
- Ketkä? Kysyi Sakura.
- Tiimimme pojat? sanoi Hinata.
Sakura katsoi poispäin Hinatasta ja aivasti. Hinata seurasi perässä...
- Taisit saada vastauksesi! Sanoi Sakura.
Hinata katsoi Sakuraa.
- EI voi olla!
- hehe... sanoi Sakura.
- Mitä nyt Sakuralainen? Kysyi Hinata.
- AIVASTIVATKOHAN nekin?
Hinata punastui ja Sakura kyllä tiesi KENESTÄ.

Hinata otti leipää ja tarjosi Sakuralekin:
- minkälaisen?
- ai, kiitos... hmm? Kasvis?
- okei... Hinata teki kaksi kasvisleipää...
- oot kuin pieni kokki... Sanoi Sakura.
- Na-Naroto! sanoi Hinata.
- Missä? Kysyi Sakura.
Hinata aivasti.
- Just joo! Sanoi Hinata.
Sakura aivasti myös.
- Joo just! Sanoi Sakura.

Koira alkoi haukkua huoneessa... Hinata huomasi että se oli hänen kännykänsä...
- Ahaa Kibako?
- Just... sanoi Hinata.
Sakura katsoi Hinataa.
- Niinkö? Että si siellä? Tekö? Ai? Puhui Hinata.
Sakura katseli tuli verhoihin...
- Ai että te? Noh Puhuitte VARMASTI meistä?! Kysyi Hinata.
- Miten niin PUHUITTE? Onko Kiban vieressä se?
- Na-Narutokun? ööh? Joo Sakura... mun luonna, tehtiin läksyjä ja sen sellaista... Mitäs? Lausui Hinata.
Sakura katseli Hinataa...
- Jaa että te neljä? Ai hänkin... ai Aivasteliko hänkin? Ai? No sen uskon... Sanoi Hinata
Sakura ihmeteli.
-No niin huomenna ainaskin nähdään... koulussa! Sanoi Hinata ja Sulki puhelimen.
Sakura hermostui...
- NOH? Kysyi Sakura.
- Ne tietenkin NA-NARUTON luonna... siellä oli myös Sasukekin... Sanoi Hinata.
Sakura teki lähtöä ja hymyili.
- Taidanpa mennä Narutollon kautta kotiin...  Sanoi Sakura.
Hinata jäi kotiinsa ja tiskaili vihelellen... Ihanaa, Mutta äh niin tavalista...
- Sääs nähdä mitä Sakuran tapahtuu Naruton tykönä... Ajateli Hinata.

Mutta se onkin jo toinen juttu...
***
vastkohtainen: ***
Oli outo Aamu. Kaksi poika hyppeli katoilla ympäri kylää...
- Naruto! Miksi me kieretään kehää!? huusi takana ollut poika.
Naruto tuhahti.
- Pommpi nopeamin hidas-Kiba! huudahti Naruto.
Kibaksi sanottu tuhahti.

Naruton katse etsi jotakuta...
- Ketä etsit... kysyi kiba.
Naruto avasi suunsa...
- Hinataa...
Kiba hymähti.
- Hinata PUASTUU aina nähdesäs sinut...
Naruto katsoi ympärileen...
- Harmi ettän näe missään myöskään Sakura-Chania.
Kiba tuhahti.
- Sakurahan on iskennyt silmänsä siihen Sasukeehen...
Naruto tuhahti.
- Ihan kuin en tietäis... INOKIN...
Pojat katsoivat toisiaan kummastuneenna.

- Aioin olla seuraava Hokage! Sanoi Naruto yllätäen.
Kiba hymmyilli.
- Kuinka voit? Ei sinua valita...
Naruto tuhahti:
- Minähän olen ainoa vaihtoehto! tottesi Naruto yks kantaan.
Kiba katsoi Narutoon...
- Päättäväisyyttä sulta ei tosiaankaan puuttu, mutta ... et ole mikään Shikmaru!

Naruto huokasi ja laski hiukan päätään...
-Joten älä uumoile että sinut valitaisiin?! huudahti Kiba hiukan oudolla äänellä...

Naruto pysähtyi punaiselle katolle... hännen tunteitaan ei kukaan voi selitää...

Kiba katseli ja totesi:
- Akamaru? Hoiditko jo aamupäivän ne...
Akamaru hyppäsi jostain esiin ja haukahtti.

- Akamaru, mitäs? Kysyi Naruto.

Kiba katsoi Narutoa ja sanoi:
- Ei sillä oo mitään hätää... ei punkin punkkia!

Naruto yritti hymyillä...
- Sinun hymysi on oikein tyhmä... sanoi Kiba.

Naruto katsoi Kibaa
- Onhan se kiva kuulla, mutta mitäs muuta, esim paino ja sen sellaisen.

Kiba hymyili:
- Sopiiko tai tyydytääkkö sana "normaaliit"

Akamaru haukahti, Naruton korviin kysyvästi.
Naruto hymyili, ja totesi:
-  Ja taisikohan se kysyä "miten sitten itse?"
Kiba hymyili ja katsoi Akamarua...
- Noh? lyhyt kysymya lähti Kiban suusta.
Naruto vennytelyn lommasta sanoi:
- Kelpaisiko "ok"?

Kibakin aloitti ja kysäisi:
- Noh mitäs nyt?

Naruto tuhahti:
- Ei ainaskaan uuno!

Kiban katse osui taivaalle, tavalinen sää...
Naruto otti ilmeen jota Kiba ei tuntennut...

- Kiba... tahtoisittko sittenkin pelata jotain...? Kysyi Naruto.
- Mitä tahansa kunhan ei uunoa! Sanoi Kiba.

Naruto mietti ympärileen...
- Mitäs te kuullui äääni...
Naruto ja Kiba katsoivat äänen suuntaan, puhuja oli ollut Shino.

- Mitä nyt pikku treeni hyppelyllä... sanoi Naruto.
Shinon jälkeen ilmestyi Sasuke.

- Kelpaisko uuno? Kysyi Naruto.
Sasuke perääntyi hiukan...
- Ei kiitos. Sanoi Sasuke.
Naruto tuhahti.

Shino katseli ympärileen...
- Missäs Likkat`? Hinata ja Sakura? Hän kysyi.
Narutolle tuli intoa...
- Etsitään ne! Sanoi Naruto.
Niin ne hajaantuivat ja meni kukin minne meni... kuka löysi kennektin, mutta sitähän mun ei tartennut kertoa...
teksti