Musiikki raikasi jumppasalissa ja jokainen tyttö panosti osuuteensa sataprosenttisesti. Treenit tulivat rankemmiksi päivä päivältä, mutta myös antoisemmiksi. Kisoihin oli vain viikko aikaa, joukkueella oli siis runsaasti aikaa hioa esitystään.
”Hyvä, riittää tältä päivältä.” Kurenai sanoi, kun tytöt olivat suorittaneet ohjelman virheettömästi kolme kertaa läpi. Pukuhuone täyttyi äkkiä puheensorinasta. Jo kahden päivän ajan puheenaiheena oli ollut Kiban bileet.

”Miksi Temari katsoo minua nykyään niin kummallisesti?” Ino supitti Tentenille. Temari kuuli kuiskauksen, joten hän höristi korviaan.
”Miten hän muka sinua katsoo?” Tenten kysyi.
”Kuin olisin halpaa makkaraa tai jotain.”
”Taidat vain kuvitella.”
”En varmasti kuvittele!” Kuin vahvistaakseen väitteensä Ino katsoi suoraan Temarin silmiin tavoittaen tämän katseen. Tyttö mulkaisi pitkätukkaista blondia ja käänsi päänsä.
”Mitä minä sanoin? Hän katsoo minua niin.” Ino huokaisi.

Temari ei todellakaan ollut unohtanut Inon tekoa, ja vieläkin blondi kihisi kiukusta. Hänen teki mieli raivota tytölle päin naamaa. Hänen oli vaikea pitää itsehillintänsä jopa samassa tilassa. Inon välttely kuitenkin oli hankalaa, kun tytöt olivat samalla luokalla ja vieläpä samassa joukkueessa.

Samaan aikaan kun tyttö inhosi Inoa, ei hän ollut unohtanut Shikamaruakaan. Poika oli kietonut kätensä Inon ympärille, sitä näkyä Temari ei helposti unohtaisi. Hänen teki mieli mennä puhuttelemaan poikaa, kysymään miksi tämä teki niin. Mutta hän ei uskaltanut. Shikamaru ei ollut edes soittanut bileiden jälkeen. Poikakin oli varmaan sitä mieltä, että tyttö oli vain ajanhaaskausta.

Pala nousi tytön kurkkuun ja hän poistui pikaisesti pukuhuoneesta. Olisihan hänen se pitänyt muistaa, että pojista tuntui useimmiten olevan vain harmia. Mutta Shikamaru oli niin suloinen...


Matikan tunti meni hitaasti ja Temarin oli vaikea keskittyä laskuihin, kun mielessä pyörivät vain ajatukset Shikamarusta, Inosta ja kilpailuista. Ne hämärät miehet tyttö oli onnistunut työntämään taka-alalle hyvin pian, ja siitä ei blondi voinut olla iloisempi. Hän huokaisi ja vilkaisi pitkästä aikaa taululle. Iruka katsoi tätä ankarasti ja kohotti kulmiaan kun kohtasi tytön katseen.

Ruokatauolla blondi ja Hinata menivät jälleen syömään yhdessä. Temari oli helpottunut Hinatan seurasta, hän oli tämän ainoa ystävä, joka ei kuulunut hänen cheerleading -joukkueeseensa. Siinä mielessä tummatukka oli piristävää seuraa.

”Sinä syöt nykyään aika vähän.” tummatukka aloitti yhtäkkiä.
”Ei minulla vain satu olemaan nälkä.” blondi sanoi ja huokaisi. Hän oli lastannut lautaselleen aivan liian pienen määrän ruokaa, puuroa sen verran että lautasen pohja ei paistanut ja kaveriksi näkkileipää.
”On se kyllä ihme... Luulisi, että matikan tunti herättää ruokahalut äkkiä.” toinen tuhahti ja keskittyi  omaan lautaseensa.
”Umm... Saanko istua tähän?” kuului ääni Temarin takaa. Sen äänen tyttö tunnistaisi missä vain, ja hän vilkaisi taakseen. Aivan oikein; Shikamaru oli tullut siihen seisoskelemaan.
”Saat toki, minä menen pois häiritsemästä!” Hinata oli heti valppaana ja otti pikaisesti tarjottimensa ja meni etsimään toista pöytää. Blondi sen sijaan ei pitänyt ajatuksesta. Ei hänellä ollut mitään puhuttavaa tämän pojan kanssa. Vai oliko?

Shikamaru istuutui Temaria vastapäätä.
”Aika pieni annos.” poika totesi ja osoitti blondin lautasta. Se tuli täysin puun takaa.
”Huolehdi vain omista annoksistasi...” blondi vastasi hieman tylymmin kuin oli tarkoittanut.
”Miksi sinä lähdit niin pian Kiban bileistä?” Tätä kysymystä tyttö oli osannut odottaa, mutta vastausta hän ei osannut sanoa. Ei hän voinut vain sanoa, että 'koska sinä suutelit Inoa'.
”Koska minä halusin.”
”Ai. Tapahtuiko jotain?”
”Ei.” tyttö tyytyi jupisemaan ja käänsi katseensa. Pala oli taas tekemässä tietään hänen kurkkuunsa.
”Älä luule, että uskon tuota puppua.”
”Sinäkin tiedät, mitä tapahtui!” blondi huudahti ja katsoi poikaan äkäisenä. Kun pojan ilme ei värähtänytkään, Temari otti tarjottimensa ja lähti.
”Hei, odota nyt!” Shikamaru huusi, mutta blondi ei odottanut.

Koulun loputtua blondi huokaisi raskaasti. Yksi päivä oli taas takana, ja melkein heti hänen olisi  lähdettävä treeneihin. Hän laahusti raskaasti koulun pihalla. Yhtäkkiä joku tarrasi häntä olkapäästä.
”Voisitko selittää, miksi välttelet minua kuin ruttoa?” Shikamaru kysyi ja katsoi tyttöä suoraan silmiin. Tyttö ei voinut enää keksiä hätävalheita, hän pääsisi tilanteesta helpoiten vain jos kertoisi totuuden. Ja paljastaisi samalla, kuinka ihastunut oli poikaan...

”Minä näin.” tyttö aloitti.
”Näit mitä? Lopeta tuo salailu, se on rasittavaa.” poika tuhahti. Niin tyypillistä!
”Kun Ino suuteli sinua. Ja sinä suutelit takaisin.” sanat tulivat hitaasti ja olivat saada tytön kielen solmuun. Pala oli jälleen noussut kurkkuun, kohta hän ei varmasti pysyisi enää asiallisena.
”Mistä päättelet, että suutelin takaisin?” brunette kohotti kulmakarvojaan.
”Sinähän halasit häntä!”
”En halannut, vaan yritin työntää hänet kauemmaksi.”
”Kovasti se halaukselta näytti.”
”Tämä on rasittavaa... Ja miksi sinua kiinnostaa, ketä suutelen ja ketä en?” poika kysyi ja hänen silmissään häivähti uteliaisuus.
”Jos et osaa sitä itse päätellä, niin antaa olla.” tyttö sanoi, käänsi päänsä ja lähti kävelemään kotia kohti. Shikamaru jäi jälleen hölmistyneenä paikoilleen.

Kyyneleet olivat jälleen kihonneet Temarin silmiin. Mikä häntä oikein vaivasi? Ei hän ennen ole ollut tämmöinen itkupilli! Se häiritsi tyttöä. Voi että poikien piti olla rasittavia! Shikamaruakin sanottiin huippuälykkääksi, mutta ei hän siltä vaikuttanut.


Viikko oli kulunut ja joukkueen suuri päivä oli edessä. Nämä kilpailut ratkaisisivat, pääsevätkö he valtakunnallisiin kilpailuihin, vai joutuvatko he jämähtämään tänne. Piirimestaruus ei ehkä ollut kaikkien näkökulmasta iso juttu, mutta Temaria kisat jännittivät kamalasti.

Alueella oli ainakin 10 joukkuetta, ja heidän joukkueensa pitäisi päihittää kaikki. Joukkueiden yhteinen oleskelu- ja lämmittelyalue oli laaja, ja siellä oli hyvä tarkkailla muita. Temari keskittyi enemmän omaan lämmittelyynsä, hän ei missään nimessä saanut olla jäykkä kun kilpailun aika koittaisi.

Jännitys oli melkein käsinkosketeltavaa. Valmentajat antoivat vielä viime hetken neuvoja ja kertasivat koreografiaa. Heidän joukkueellaan ei varmasti olisi hätää, Kurenai-sensei oli takonut koreografian jokaisen päähän niin hyvin, että he osaisivat sen varmasti unissaankin. Temari teki pari kärrynpyörää vielä viime hetken harjoituksena. Kilpailut olivat jo alkaneet ja ensimmäinen joukkue oli juuri areenalla tekemässä suoritustaan. Blondin mahassa tuntui epämukavaa kutinaa, hän ei ollut ikinä ollut näin hermostunut kilpailujen takia.

”Joukkue numero seitsemän, tervetuloa areenalle. Valmentajana Yuuhi Kurenai.” kovaäänisestä kuulutettiin ja tyttöihin tuli liikettä. Nyt oli kaikki pelissä, yksikin moka ja he olisivat ulkona valtakunnallisista. Temari hengitti syvään rauhoittuakseen. Areenalle astellessaan tyttö vilkaisi yleisöön, ja näki jonkun Hinatan vieressä. Sydän lähti hakkaamaan epätahtia, kun tyttö tajusi sen olevan Shikamaru. Ei, nyt ei saanut ajatella poikia! Piti rauhoittua, tämän oli mentävä putkeen.

Kaiuttimet päästivät ilmoille tutun sävelmän, jonka tahdissa tytöt olivat harjoitelleet jo kauan. Kyllä he tämän osaisivat, blondi valoi itseensä uskoa ja hengitteli vielä syvään. Ensimmäiset kuviot alkoivat. Tyttö keskittyi siihen, että ei liikuttanut käsiiän liian jäykästi. Hän suhahti pikaisesti Tentenille, joka näytti menevät aavistuksen nopeammin kuin muut.

Viimeisten liikkeiden jälkeen Temarin ja Sakuran piti tehdä kärrynpyörät ristikkäin ja Tentenin tehtävä oli loikata voltilla etualalle ja venyttäytyä spagaattiin. Tytöt tekivät loppuposeeraukset ja musiikki loppui. Yleisö osoitti suosiotaan ja tuomaristo ei ainakaan näyttänyt olevan mitenkään pettynyt.

”Se meni todella hyvin!” Hinata huudahti ja ryntäsi halaamaan Temaria, kun he jälleen olivat venyttelyalueella.
”Huh, toivottavasti!” blondi sanoi ja piteli sydänalaansa. Se oli hakannut koko suorituksen ajan ja tyttö oli pelännyt jalkojensa pettävän. Mutta kaikki oli mennyt hyvin, kukaan ei ollut tehnyt virheitä. Ainoa toivo oli, että heillä oli mielikuvituksellisempi koreografia ja parempi toteutus kuin muilla.
”Ihana tämä teidän uusi puku. Vaaleanpunainen pukee sinua.” tummatukka vaihtoi aihetta ja hipelöi blondin hametta.

Tytön takaa kuului hiljainen naurahdus. Hän kääntyi katsomaan, ja myös Shikamaru oli tullut Hinatan perässä cheerleadereiden alueelle.
”Hyvinhän se meni.” poika virnisti. Temari sen sijaan ei tiennyt, miten olisi suhtautunut.
”Hinata kertoi minulle.” poika jatkoi, kun tyttö ei onnistunut vastaamaan mitään.
”Kertoi mitä?” blondi kysyi ja katsoi Hinataa kummastuneena. Mitä tämä nyt oli mennyt kertomaan? Ei kai vain...

Hinata oli kutsunut Shikamarun mukaansa katsomaan piirimestaruuskilpailua. Hän halusi kertoa brunetelle Temarin oikeista tunteista, muuten näiden kahden jutusta ei varmasti ikinä tulisi mitään. Vaikka tummatukka tiesi, ettei hänen ystävänsä välttämättä pitäisi ajatuksesta, hän päätti toimia. Hän ei jaksanut katsoa enää, kun blondi oli koko ajan surullinen.

”Kuule Hinata...” Shikamaru oli aloittanut keskustelun.
”Niin?”
”Miksi sinä kutsuit minut tänne?”
”Koska haluan kertoa sinulle jotain.” Tämä kuulosti pojan korvissa jo älyttömältä, hänen selässään kulki kylmiä väreitä. Mitä Hinatalla oli kerrottavanaan, kun hän sai sen kuulostamaan jo noin pelottavalta? Poika jäi katsomaan tyttöä odottavasti.
”Olet varmaan huomannut Temarin oudon käytöksen?” tyttö aloitti. Brunette nyökkäsi. ”Noh, juttuhan on nyt niin, että... en tiedä saisinko sanoa tätä, mutta Temarilla on tunteita sinua kohtaan.” Nyt poika oli aivan puulla päähän lyöty, ilmeisesti hänen ilmeensä kieli tummatukalle, että poika ei ollut aavistanutkaan mitään tällaista.
”Niin, hän on ihastunut sinuun. Etkö tosiaan ole huomannut?”
”En oikeastaan... Tai kun hän puhui kanssani Inosta, niin epäilin hieman, mutta en uskonut sitä.” poika mutisi hiljaa. Oliko se totta, että Temari piti hänestä? Poika tunsi itsekin jotain tyttöä kohtaan, eihän hän muuten olisi tätä bileisiin kutsunut.

”Temariko... pitää minusta?” poika varmisti pitkän hiljaisuuden jälkeen.
”Niin, ei kai sitä nyt noin vaikea ole tajuta?” Hinata jupisi ja keskittyi katsomaan esityksiä. ”Sinun pitäisi jutella Temarille. Hän oli ihan tolaltaan kun suutelit Inoa.”
”En suudellut Inoa.”
”Se sinun pitää kertoa Temarille.”
”Olen kertonut ja hän ei usko! Niin turhauttavaa...” poika huokaisi ja vilkuili kattoon. ”Miksi sinä kerroit tämän? Miksei Temari itse sanonut mitään?”
”En kestänyt katsoa häntä enää surullisena. Ja hän meinaa olla näissä asioissa hieman ujo. Mutta usko pois, kyllä hän on vihjaillut, mielestäni varsin selvästi vieläpä.” tyttö kertoi. Tämän vastaus sai Shikamarun huokaisemaan toisen kerran.

Hinata ja Shikamaru kertoivat koko jutun Temarille. Blondin pää hakkasi tyhjää, häntä nolotti, että Shikamaru tiesi olevansa tytön ihastuksen kohde. Tyttö ei osannut suhtautua mitenkään, hän ei tiennyt pitikö Hinatalle olla vihainen vai kiitollinen. Tummatukka oli kuitenkin kertonut hänen salaisuutensa tälle pojalle, se oli jo ihan hyvä syy olla äkäinen. Mutta samaan aikaan blondi tunsi outoa kiitollisuutta, enää hänen ei tarvitsisi vihjailla Shikamarulle mitään. Jos poikaa ei kiinnostanut, hän voisi vain jättää tytön rauhaan.

”Temari? Veikö kissa kielen?” Hinata kyseli ja tutkaili ystävänsä kasvoja hieman huolestuneena.
”En tiedä mitä sanoa. En tiedä mitä pitäisi tuntea.” blondi mutisi ja katsoi kumpaakin vuoron perään.
”Tiedän kyllä, että en olisi saanut kertoa. Mutta en kestä nähdä sinua surullisena!” Hinata sanoi ja halasi uudestaan ystäväänsä. ”Annathan anteeksi?” hän kysyi ja loi Temariin katseen, jonka edessä blondi ei voinut kovistella.
”Annan minä.”

He jäivät katsomaan viimeisiä suorituksia. Blondin oli vaikea pitää hermonsa kurissa, kaikki joukkueet näyttivät todella taitavilta ja heidän koreografiatkaan eivät olleet ollenkaan huonoja. Tyttö oli melkein valmis järsimään kynsiään hermostuksesta, mutta hän tunsi pian jotain lämmintä olkapäillään.
”Minä en suudellut Inoa.” Shikamaru kuiskasi tytön korvaan. Blondi värähti, mutta se oli puhdasta mielihyvää. Hän ei kuitenkaan sanonut pojalle mitään, tämä saisi itse tehdä jotain ensin.
”On eräs toinen, jota haluaisin.” poika jatkoi kuiskailuaan hetken päästä. Nyt tyttö ei voinut enää hillitä itseään, vaan katsoi olkansa ylitse. Bruneten ilme oli niin rauhallisen tyyni ja samalla jotenkin... lempeä? Temari vain katsoi toista suoraan silmiin ja tarkkaili niiden ilmettä. Shikamaru loihti pienen virneen kasvoilleen, kietoi kätensä blondin harteille ja suuteli pehmeästi tämän otsaa.


Seuraavana aamuna Temari tunsi olevansa maailman onnellisin ihminen. Paljon asioita oli tapahtunut ja ehdottomasti paras niistä oli se, että Shikamaru mitä ilmeisimmin piti hänestä. Lisäksi he olivat voittaneet piirimestaruuden, joten menoliput valtakunnallisiin oli ansaittu. Palkinnoksi Kurenai-sensei oli vienyt koko joukkueen pirtelölle. Tosin tytöt olivat saaneet myös kuulla uudesta koreografiastaan, ja se kuulosti tässä vaiheessa sulalta hulluudelta. Mikään ei kuitenkaan pilannut nyt blondin onnea.

Koko pienen elämänsä hän oli haaveillut jostain tämmöisestä. Siitä, että joku poika oikeasti välittäisi hänestä – tai niin hän ainakin Shikamarun käytöksestä päätteli – ja että hän pääsisi kilpailemaan kunnolla omassa lajissaan.

Ovikello soi ja Temari juoksi avaamaan. Kotona ei hänen tietääkseen vielä ollut muita. Lievästi sanottuna hän yllättyi, kun näki kuka oli ovella.
”Saanko tulla sisään?” Shikamaru kysyi kohteliaasti.
”Toki.” blondi vastasi ja päästi pojan sisälle. Häntä hieman hävetti, koska hän oli vasta yöpuvussa. T-paita ei ehkä paljastanut liikoja, mutta minisorsit kyllä paljastivat liikaa reittä. Ja tyttö tunsi olonsa epämukavaksi nyt, kun sortsit oikein korostivat hänen takamustaan. Shikamaru ei kuitenkaan näyttänyt lainkaan inhoavan tytön ulkonäköä, eikä pojan naama paljastanut mitään. Tosin Temari ei voinut olla huomaamatta, kuinka pojan katse kiersi hiljalleen ensin hänen rintavarustuksestaan ja sitä kautta reisien ja takapuolen kohdalle, bruneten kulmat kohosivat. Uskomatonta!

”Mikäs sinut tänne lennätti?” tyttö rikkoi kiusallisen hiljaisuuden ja yritti peitellä itseään, onnistumatta kovin hyvin.
”Ajattelin, että haluaisitko lähteä kävelylle?”
”Mikäs siinä. Puen vain ensin.” blondi vastasi ja suuntasi yläkertaan. Shikamaru jäi eteiseen seisomaan, kun ei tiennyt oliko hänellä lupa seurata tyttöä.

Tytölle tuli kiire. Hän valitsi hätäisesti päälleen mustat farkut ja valkoisen t-paidan sekä punaisen hupparin. Sen jälkeen hän rynnisti kylpyhuoneeseen pesemään hampaitaan.
'Ei jumalauta millaiset silmänaluset! Näille pitää tehdä jotain' tyttö ajatteli vilkuillessaan peiliin ja yritti parhaansa mukaan peitellä ne peitevoiteella. Hän sipaisi vielä hieman ripsiväriä ripsiinsä ja kohensi tukkaansa.

”Noin, nyt voidaan lähteä.” tyttö sanoi iloisesti tullessaan alas. Hän näki siellä hieman kiusaantuneen näköisen Shikamarun ja Gaaran portaiden juuressa. Blondi katsoi veljeään kysyvästi.
”Kuka hän on?” Gaara kysyi hiljaa.
”Hän on Shikamaru.” Temari vastasi, otti tennarinsa eteisestä ja kiskoi niitä jalkaansa. Gaara ei sanonut enää mitään, vilkaisi vain Shikamarua ja kääntyi yläkertaan.
”Mennään nyt.” blondi hoputti ja avasi oven.

Kaksikko käveli puistossa hiljaisuuden vallitessa. Kumpikaan ei keksinyt mitään sanottavaa, ja se alkoi tuntua kiusalliselta. Temarin teki mieli lyödä itseään, juuri nyt kun hän oli ulkona Shikamarun kanssa, hän ei keksinyt mitään fiksua puhuttavaa! Jälkeenpäin puheenaiheita olisi varmasti löytynyt.

Hiljaisuus jatkui ja se sai tytön ajattelemaan. He kävelivät tässä kuin kaverit. Jos he olivatkin vielä vain kavereita. Tosin mitä se suudelma oli sitten meinannut? Sekin tosin oli vain otsalle, mutta suudelma mikä suudelma. Hän ajatteli miten romanttista se olisi, jos he kävelisivät käsikkäin, pysähtyisivät lammelle katsomaan ankkoja, menisivät puiston penkille istumaan ja kun tyttöä hieman viluttaisi, Shikamaru kietoisi kätensä tämän ympärille ja antaisi lämmittävän suukon... Blondi kuitenkin herätti itsensä päiväunista, nyt ei olisi niiden aika. Kyllä tyttö tiesi, että sellaista tapahtuisi vain elokuvissa. Ei hän edes tiennyt, mitä romantiikka oli oikeassa elämässä. Kynttiläillallisia, kenties?

”Mitä mietit?” Shikamaru kysyi yhtäkkiä.
”Kunhan haaveilen.”
”Mistä?” Poika kyllä ainakin tiesi, miten esittää kysymyksiä, joihin blondi ei halunnut vastata!
”Umm... Nolottaa ihan sanoa, mutta elokuvaromantiikkaa tässä mietin.” tyttö mutisi ja katsoi kenkiään. Hän tunsi, kuinka jokin tarttui hänen oikeaan käteensä ja puristi sitä kevyesti.
”Ai tämmöisestä?” brunette hymähti ja blondi suli hymyyn. Hän ei ollut aavistanutkaan, että Shikamaru olisi näin ihana! Poika oli aina vaikuttanut aika kylmältä ja täysin onnettomalta varsinkin tyttöjen seurassa.

Pian he jo puhuivat aivan luonnollisesti, tosin pääosin he pitäytyivät turvallisessa aiheessa eli koulussa. Poika piti koko ajan tytön kädestä kiinni ja hymyili välillä. Temari kiinnitti huomionsa erityisesti siihen, että brunette ei tupakoinut hänen seurassaan lainkaan, vaikka koulussa poika usein oli kavereidensa kanssa tupakalla välitunneilla. Hänestä se oli todella huomaavainen ele.

”Mitä meinaat, mentäisiinkö kahville?” poika kysyi, kun he olivat kävelleet puiston läpi kaupungin toiselle laidalle, lähelle erästä Temarin lempikahvilaa.
”Minulla ei kyllä ole rahaa mukana...” tyttö mutisi harmissaan.
”Minä voin tarjota tällä kertaa.” brunette naurahti.
”Kiitos.”

He pääsivät sisään ja blondi tunsi olevansa oikeassa paikassa. Hän oli käynyt täällä usein Hinatan kanssa, ja vaikka paikka oli kaukana, se oli niin mukava paikka, että se oli pienen kävelylenkin arvoista. Seinillä oli lämpimän värisiä kuvia kahvipavuista ja kaikesta mitä nyt kahvilaan voi liittää.
”Mitä otat?” poika kysyi, otti telineestä kupin ja kaatoi siihen kahvia ja kermaa. Hän katsoi hetken leivoshyllyä, ja päätti ottaa itselleen pienen pullan. Temari katsoi leivoksia vesi kielellä, mutta hän ei halunnut vajottaa pojan kukkaroa liikaa.
”Minä otan pelkän teen.” tyttö vastasi ja kaatoi omaan kuppiinsa kuumaa vettä ja etsi teepussien seasta mieleisensä. Shikamaru kohotti kulmiaan ja maksoi.

”Etkö tosiaan halua mitään leivosta?” poika vielä varmisti, kun he olivat päässeet pöytään.
”En halua, että joudut maksamaan minulle kaikenlaista.” tyttö mutisi ja katsoi teekuppiinsa.
”Ei yksi leivos nyt niin paljon maksa, että köyhtyisin.”
”Mutta kuitenkin. Ja yritän hieman laihduttaakin...” blondi sanoi vielä hiljempaa. Syvä puna nousi hänen poskilleen. Shikamarun naamalla sen sijaan häivähti suuttumus.
”Ettekö te tytöt muuta ajattele, kuin laihduttamista ja ulkonäköä?” tämä tuhahti.
”Tietenkin ajatellaan!”
”No miksi teistä kaikki sitten laihduttaa? Sinä olet jo valmiiksi laiha, ei sinun tarvitse.”
”Kai sinäkin nyt huomaat, miten iso perse minulla on?” blondi huokaisi ja punastui entisestään.
”Ei se minusta isolta näyttänyt...” poika jupisi ja käänsi katseensa. ”Minä luulin, että sinä olet erilainen kuin muut. Että et ajattele vain ruokaa, kiloja ja kaloreita.” hän jatkoi. Tämän kulmakarvojen väliin ilmestyi ryppy.

'Hienoa', Temari ajatteli. Hän oli ilmeisesti onnistunut pilaamaan täydellisen päivän Shikamarun kanssa, ja vain istuttuaan viisi minuuttia kahvilla. Tyttö oli turhautunut ja pojan sanat pyörivät mielessä. Ei kai poika nyt sitä myöntäisi, että hänellä oli iso takapuoli? Sehän ei olisi kohteliasta, ja tuskin brunette nyt niin typerä oli, että päästäisi epäkohteliaisuuksia suustaan. Tyttö havahtui siihen, että poika alkoi havitella takkiaan tuolinsa selkämyksestä.

”Hei! En minä oikeasti ole sellainen! Ole kiltti ja jää...” tyttö pyysi ja katsoi Shikamaruun anovasti. Poika tuijotti pitkään tytön lumoavan vihreitä silmiä ja huokaisi.
”Lupaatko sitten jättää moiset hömpötykset? Minä pidän sinusta juuri tuollaisena, ja en tiedä mitään rasittavampaa, kuin vain kiloja ajattelevat tytöt.” poika avautui ja katsoi nyt tyttöön tiukasti. Blondi tunsi itsensä tämän katseen alla hyvin tuskastuneeksi.
”Kyllä minä yritän. Mutta tiedäthän sitä, mitkä nykyiset kauneusihanteet ovat?”
”Ne ihanteet ovat luonnottomia, langanlaihat tytöt eivät houkuttele. Ja sinä olet hoikka, eikö se riitä?”
”Kai minun siihen on tyydyttävä”, tyttö mutisi ja Shikamaru huokaisi silmiään pyöritellen.

”Joko olet juonut teesi?” poika kysyi istuskeltuaan Temarin kanssa puolisen tuntia kahvilan mukavilla penkeillä jutellen kaikenlaisesta.
”Joo”, tyttö vastasi.
”No sitten voidaan varmaan lähteä? Voin saattaa sinut kotiin.”

Käsi kädessä he kävelivät takaisin puistotietä pitkin. Hiljaisuus ympäröi heitä jälleen. Tyttö mietti Shikamarun lausumia sanoja hänelle, ja vertasi niitä omaan kehoonsa. Olihan se totta, että tyttö oli hoikka. Hän vain ei ollut siihen tyytyväinen. Hänen pitäisi muuttaa omia asenteitaan aika reippaasti, tai poika saattaisi heivata hänet pian.

”Monelta sinulla on treenit tänään?” poika kysyi yllättäen.
”Ei minulla ole treenejä tänään, saimme kaksi vapaapäivää.”
”Ahaa. Sitä vain kun yksi lempiharrastuksistani näin syksyllä on tähtien katselu... Huvittaisiko sinua tulla katsomaan niitä illalla?”
”Ai että huvittaisiko? Pilailetko, totta kai minua huvittaa! En tiedä mitään kauniimpaa kuin tähtitaivas.” tyttö hihkaisi ja kietoutui Shikamarun vasempaan käteen ja antoi tälle pikaisen pusun poskelle. Pieni puna kohosi pojan kasvoille.
”Muista ottaa lämmintä vaatetta mukaan. Minä voin tuoda pari huopaa ja teetä termospullossa.” brunette muistutti ja hipaisi kevyesti Temarin leukaa etusormellaan.

Temarin mielestä he olivat aivan liian pian tämän kotiovella. Hän ei olisi halunnut mennä sisälle ja olla kotona ilman seuraa iltaan asti. Hän katsoi Shikamarun kasvoja ja hymyili. Hymyily tuntui yllättävän hyvältä, vain viikko sitten hän oli vain murjottanut koko ajan. Tyttö yllättyi hieman, kun poika kietoi kätensä tämän ympärille ja katsoi häneen lempeästi. Blondi halasi takaisin ja nojasi hiljaa pojan rintaa vasten. Sormipari kuitenkin ujuttautui tytön leuan alle ja kohotti blondin kasvot Shikamarun kasvojen kohdalle. Poika mainoi hellän suudelman Temarin huulille ja sipaisi tytön hiuksia.


Illalla Temari mietti kuumeisesti, mitä laittaisi päälleen. Hän ei suurin surminkaan halunnut pukeutua liian lämpimästi, muutenhan Shikamarulle ei jäisi mitään syytä ottaa tyttöä lämpimään halaukseensa. Hän päätyi kiskomaan päälleen mustan villapaidan ja perusfarkut. Lopulta hän kuitenkin vajosi todellisuuteen ja tajusi, että hänen oli pakko ottaa lisäksi vähintään takki ja lapaset. Muuten Shikamaru ei ottaisi tyttöä mukaan.

”Oletko valmis? Onhan sinulla varmasti tarpeeksi vaatteita?” poika varmisti tullessaan Temarin kotiovelle.
”On, on. Ja minulla on yllätyspussikin.” blondi sanoi ja osoitti pientä pussia kädessään. Shikamaru kohotti kulmiaan. ”Äiti teki pullia.”
”Ahaa. No, nyt ollaan kunnolla varustauduttu.” poika naurahti ja otti blondia kädestä.

He kävelivät kukkulalle, joka oli aivan keskustan laidalla. Siellä poika levitti heidän alleen suuren huovan, jolle he laskivat myös vähäiset eväänsä. Temari istui varovasti huovalle ja vilkaisi taivaalle. Vielä ei ollut niin pimeä, että tähdet erottuisivat selkeästi. Tyttö ei tykännyt odottamisesta, mutta nyt hänellä oli vieressään ihanin poika maailmassa, jonka tämä tiesi. Hitaasti hän hivuttautui lähemmäs Shikamarun kylkeä.

”Katso, nyt erottaa jo tähtiä!” poika sanoi innostuneena ja loi katseensa Temarin silmistä ylös taivaalle. Tyttö harmistui siitä hieman, mutta katsoi myöskin taivaalle. Nyt tähdet tosiaan näkyivät, ja blondi henkäisi ihastuksesta. Hän ei ollut katsonut tähtiä keskustan ulkopuolella, ja täällä ne tosiaan näkyivät paljon paremmin, kun kaupungin valot eivät olleet häiritsemässä.
”Tuo tuolla on yksisarvisen tähtikuvio...” Shikamaru kertoi eri tähtikuvioista. Temari hymyili autuaasti, pojalle tähtien katselu oli ilmeisesti yhtä rakas harrastus kuin cheerleading oli hänelle.

Tytön läpi kulki pieniä vilunväristyksiä. Hän yritti hetken peitellä palelemistaan, mutta ei onnistunut siinä kovin hyvin.
”Onko sinulla kylmä?” tarkkasilmäinen poika kysyi ja katsoi tyttöä pitkään.
”Vähän”, tyttö myönsi ja painautui pojan kylkeen. Shikamaru kietoi kätensä toisen ympärille ja blondi painoi päänsä pojan rinnalle, kuunnellen tämän sydämenlyöntejä. Hetken päästä blondi nosti katseensa ja katsoi Shikamarua suoraan silmiin. Poika katsoi takaisin, hyväili tytön hiuksia ja painoi huulensa blondin huulille. Se oli erilainen suudelma kuin edelliset, se oli lämmin, pehmeä ja välittävä, seassa aavistus intohimoa.