Hengitykseni kiihtyi. Vastustajia vain lisääntyi mitä enemmän nujersin heitä. Kamppasin sivusta hyökänneen kumoon ja syöksyin edestä potkaisevan vastustajan vierelle, antaen rystysten tutustua tämän kylkiluihin. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan, vaikka olin jatkanut samaa tahtia ainakin vartin verran, valkotakkisten henkilöiden tarkkaillessa lasiseinien takana. Heidän joukossaan oli myös Noriko, tai niin ainakin luulen. Siinä samassa jalkapari lähestyi päätäni vastakkaisista suunnista. Paljon, paljon nopeammin kuin äskeiset hyökkäykset. Ehdin hädin tuskin pudottautua pois alta, kun tuijotin punaisina hohtavia silmiä edessäni. En edes tuntenut mitään jalkaterän kaivautuessa syvemmälle alavatsaani. Koko tuntoaistini tuntui kadonneen, lentäessani ilman halki. Lattialla maatessani kuulin heikosti huoneessa kajahtaneen huudon. Se oli hän. Tunsin tutun hahmon laskeutuvan polvilleen viereeni, hiussuortuvien hipoessa kasvojani. Näkökenttäni sumentui hälinän laajetessa ympärilläni.



Säpsähdin hereille. Puristin vaaleita lakanoita käsissäni ja haukoin henkeä. Mistä nämä näyt tulevat? En muista mitään tuollaista, vaikka ne tuntuvatkin tutuilta.
Muistin viimein pommin, jonka olin asettanut sillalle, ja hypänneeni jokeen paetakseni räjähdystä. Ympärille katsoessani hämmennykseni vain lisääntyi. Mutaisen joenuoman sijasta makasin suuressa vuoteessa keskellä tyylikkäästi sisustettua huonetta. Olihan tila itsessään aika nuhjuinen synkkinen kiviseinineen, mutta paikasta näki heti, että asukas piti paikan järjestyksessä.

Nousin sängyn laidalle istumaan, kun huomasin olevani paikoittain siteissä. Joku oli ilmeisesti antanut ensiapua. Särky ei ollut mitenkään kovaa luokkaa enkä siksi painanut vammojani huomioni etualalle.
"Heräsit viimein, Kaz."
Käännyin kannoilleni ja huomasin oven suulla naisen. Laskin asentoani alemmas ja tarkkailin silmä kovana hänen käsiään.
"Kuinka tiedät nimeni? Ja missä olen?" Jäänsiniset hiukset laskutuivat lähes naisen nilkkoihin asti tämän ottaessa askeleita lähemmäs minua, tumman kimonon helmojen hipoessa lattiaa. Yönsiniset silmät tuijottivat minua huvittuneina, mikä sai minut kiristämään hampaitani.

"Etkö muka muista minua, Kaz? Vaikka olet saanut nimesikin minun mukaani. Älä vain sano, että sinut on laitettu unohtamaan? Se ainakin selittäisi miksi olet täällä..."
"Mitä helvettiä tarkoitat? Kuka ol--"
"Kuinka sinä julkeat kirota keskuudessani, vieläpä kun annoin sinun lainata huonettani. Kaiken sen jälkeen mitä minä ja Noriko olemme tehneet hyväksesi. Ilman meitä et olisi enää hengissä, saati koskaan edes ollut olemassa", nainen tokaisi närkästyneenä. Olin itsekin aivan mykkänä, mutta eri syystä. Ehkä minun olisi syytä tiedustella lisää tietoa.
"Näytät tietävän jotain, muukalainen. Jakaisitko tietosi kanssani, niin katsotaan kumpi meistä on tärähtäneempi?"
"Sano vain Kazue. Kävelisimmekö?" hän sanoi siirtyessään ovelle.



Seurasin muutaman askeleen Kazuen perässä pitkin raunioituneita käytäviä, tietämättä lainkaan tilanteeni laatua. Toisaalta tehtävä oli muutenkin mennyt osaltani reisilleen, ja en selvästikään ollut aivan hengenvaarassa. Viimein nainen aloitti:
"Joukkoni löysivät sinut tiedusteluretkellään joen varresta, vuorokausi sitten. Olit--"
"Tuon nyt voin arvatakin, kerro miten tunnet minut ja Norikon", keskeytin malttamattomana. Turha paskanjauhonta ei kiinnosta ketään.
"Hyvä on, minun on kai kerrottava kaikki. Päätä itse uskotko, mutta etköhän sinä tiedä puheeni todeksi."

"Olen kotoisin Sumusta, missä kasvoin muiden ninjojen tapaan kovassa koulutuksessa. Varsin lahjakkaana etenin nopeasti urallani ja pian olinkin jo ANBUn jäsen. Viisi vuotta sitten kylä aloitti suuremman luokan tiedeohjelman, tai niin ainakin meille projektiin osallistuneille väitettiin. Toimin laitoksen valvojana, jotta tutkimustyö sujuisi mahdollisimman mutkattomasti eikä tuloksia leviäisi ulkopuolisille. Siellä tutustuin Norikoon, joka oli laitoksen päätutkija."
Se ainakin selittäisi, miksi hän oli unissani pukeutunut laboratoriotakkiin, ajattelin.
"Vaikken silloin paljoa tieteestä piitannutkaan, tajusin millainen nero, ja hullu, hän oli. Eikä hänessä korostunut vain äly, vaan myös näkemys. Voimakas persoona, joka kuitenkin meni liian pitkälle..." Kazue hiljeni hetkeksi. Keskeytin painostavan hiljaisuuden lähtökuoppiinsa:
"Sen sijaan että vain kehuskelisit Norikoa, voisit kertoa jotain oikeasti tärkeää. Miten minä liityn tähän kaikkeen?" Astuimme ulos, pilvisen taivaan alle. Raunio muistutti ulkopuolelta suurta temppeliä, millainen se joskus oli saattanutkin olla. Käännyimme ovilta suuren, paljaan kukkulan suuntaan, haarniskoitujen vartijoiden tervehtiessä Kazueta, joka taisi olla paikan johdossa.

"Kuten jo kerroin, kaikki laitoksessa tapahtunut oli yleisöltä salattu. Epäluotettava henkilökunta eliminoitiin epäröimättä, ja tapahtumat naamioitiin sairauskohtauksiksi, katoamisiksi ja onnettomuuksiksi. Norikon tutkimus luokiteltiin kaikkein salaisimpaan luokkaan, jossa oli osana vain kourallinen ihmisiä, minä mukaan lukien."
Nainen pyyhkäisi muutaman hiussuortuvan pois silmiltään, kävellessämme soraista mäkeä ylös.
"Noriko oli kiinnostunut ihmisestä. Vaikka jokainen nainen yleensä pystyy luomaan miehen avulla ihmisen, ei historiassa ole keinotekoisesti kyetty luomaan oman lajimme edustajaa. Neljä vuotta sitten Noriko tarttui toimeen ja aloitti projekti 'Voittoisan'."
"Voittoisa? Mistä moinen mahtipontisuus?" tokaisin epäuskoisena.
"Tietysti kylän johto 'toivoi' tutkimukselta enemmän. Kukapa ei tahtoisi luoda halpaa, voimakasta ja hyväksikäytettävää sotilasmateriaa? Tämä siis oli tavoite..."
"Jokin meni kuitenkin reisille, eikö?" Kazue nyökkäsi vastaukseksi ja jatkoi:
"Sen sijaan, että Sumu olisi saanut luotua esimerkillisen ninjasoturin haltuunsa, syntyikin vain lukuisia epäonnistuneita ihmisraakileita, jotka tavalla tai toisella osoittautuivat elinkelvottomiksi. Lopulta Noriko onnistui tutkimuksessaan ja loi ensimmäisen elävän ihmisen. Oli kai kuitenkin jo maailman hyvinvoinnin kannalta parempi, että kohtalo puuttui peliin. Koko projekti osoittautui täydeksi fiaskoksi, kun paljastui, että syntynyt keinoihminen ei kyennyt erittämään ollenkaan chakraa. Vaikka tällä yksilöllä olikin erityisen nopeat oppimistaidot ja hyvät fyysiset kapasiteetit, jo pelkkä chakran puute teki siitä kannattamattoman mallin monistettaville ninjasotilaille."

Tämän oli pakko olla jotain huonoa pilaa. Miksiköhän tämän naisen puheita edes tarvitsisi ottaa vakavasti? Toissaalta, miksen ole aiemmin kyseenalaistanut halveksuntaani ninjutsua kohtaan? Enkö oikeasti vain pysty käyttämään chakraa? Puristin käteni nyrkkiin edessäni, varmistettuani ensin, ettei Kazue katsonut puoleeni.
"Väität siis minun olevan Norikon tekemä humanoidi, tai mikä lie. Mitä todisteita voit esittää tarinoillesi?" naurahdin happamasti jaksamatta panostaa itseni vakuuttamiseen.
"Mikäli luulen oikein, sinulla on menneisyydestäsi vain pieni, huvittava kokonaiskuva, johon Noriko liittyy monin tavoin? Onko sinulla yksityiskohtaisia muistikuvia epätärkeistä tapahtumista kuten syntymäpäivistäsi tai akatemian kokeista? Muistin manipuloinnissa ei pystytä vielä siirtämään ihmisen mieleen nähden yhtä suuria määriä muistoja. Dokumenttien puolesta epäilen, ettet edes löydy Konohan arkistoista, luokkakuvista tai edes 'perheesi' muistoesineiden joukosta."

Saavuimme kukkulan laelle, mistä avautui näköala alhaalla työskentelevistä sotilaista ja ninjoista. Muurahaisten tavoin heitä oli kiinnostukseeni nähden liiankin paljon. Käännyin vilkaisemaan Kazueta, joka oli istumassa mukavan näköiselle puupenkille. Olikohan hän raahauttanut sen tänne jo etukäteen? Nainen taputti vieressään olevaa vapaata paikkaa kädellään. Löntystin hitaasti paikalle ja istuin kehotuksen mukaisesti.
"Kuulostaahan tämä hankalasti nieltävältä soopalta, mutta--"
"Mitä tahdot?" kysyin tylysti, ennen kuin hän ehti lopettaa lauseensa. Nainen vaikutti lievästi hölmistyneeltä kommentistani.
"Et näkisi tällaista vaivaa selostaa minulle menneisyyttäni, ellei minun tarvitsisi tietää. Kun en ilmeisesti ole edes kunnon sotavanki, niin mitä ajat takaa tällä iltasatu tuokiolla?"
Kazue hymähti vieressäni. Odottaessani vastausta hän suoristi kimononsa helmoja sylissään. Aurinko ei pilkistänyt pilviverhon läpi, mutta ilma ei silti ollut enää synkkä.

"Kaz, kun entisen kyläni johdolle selvisi Norikon epäonnistuminen projektissa, laitos lakkautettiin. Kylän sisäinen ylpeys ja talous oli kärsinyt kolhun tästä, jonka takia myös sinut oltiin määrätty tuhottavien listalle. Noriko ohjelmoi muistosi uudelleen ja päästi sinut karkuun, jonka takia hänet tuomittiin petturina teloitettavaksi. Minulla ei ole syytä tappaa sinua, ja ketä sinulla voisi edes kiristää, mokoma väliinputoaja.
Totta puhuakseni minulla on suunnitelmia tätä maailmaa kohtaan, ja toivoisinkin sinulta tukea tavoittelleni, Kaz", Kazue sanoi, ja nosti penkin alla olleen puulippaan syliinsä.
"Et ole ehkä se sama Kaz, jonka ystävä silloin olin, mutta jo pelkkä läsnäolosi saa minut varmemmaksi onnistumisesta."
Avatun laatikon sisällä oli upouuden näköinen, pinkattu haori.
"Ja minun pitäisi pettää toverini vai? No mikä ettei, kunhan hinnasta sovitaan", totesin hyvilläni. Puolen oikea valinta ja vaihtaminen kuuluvat kaupankäynnin perusteisiin.
"Paljonko velottaisit erään huoltovaunun tuhonneen kaksikon eliminoimisesta?" Kazue sanoi hymyillen, ojentaen lippaasta ottamaansa haoria suuntaani.
Otin sen vastaan empimättä.




********




Aluksi pahoittelen osiemme huikeaa myöhästymistä. Lomamatka, laatupaineet, harrastukset ja muut menot veivät paljon huomiotamme kirjoittamiselta. Ja itseni kohdalla oli myös laiskuudella osansa.

Puhutaanpa hiukan uudesta pahiksestamme, Kazuesta. Tämä ylpeä, viehättävä nainen syntyi lähinnä tämän osan tarpeisiin, joten en ole juuri kerennyt suunnitella hänen syvempiä motiivejaan ja suunnitelmiaan. En aio omia kyseistä hahmoa harteilleni, vaan luovutan hänet yhteiseksi riistaksi. Saa siis tehdä omia päätöksiä hänen kohtalonsa osalta.

Mikäli tahdotte minun päivittävän tämän osan luettuanne Kazin profiilia, voin sen yleisön toiveesta tarvittaessa tehdä. Mutta toivon tämän riittävän.