Hinata oli hämillään. Hän näki serkkunsa pitelemässä veristä kunaita tapetun Konohalaisninjan vieressä. Nejin ilme oli tyhjä, kun hän katsoi verestä märkiä vaatteitaan ja sitten kunaita. Neji nosti katseensa Hinataan ja sanoi:

”Auttakaa, Hinata-sama.”

”Neji-niisan!”, ehti Hinata huudahtaa.

Muuta Hinata ei ehtinytkään tehdä, kun hän huomasi jo olevansa oikeussalissa. Hän näki Naruton tuomarina ja Nejin syytettyjen penkillä. Naruto katsoi Nejiä ja kysyi tältä:

”Onko teillä jotain sanottavaa puolustukseksenne?”

”Ei!”, totesi Neji.

Hinata yritti nousta ylös puolustaakseen Nejiä, mutta hän ei pystynyt nousemaan ylös tai avaamaan suutaan, jotta olisi voinut puolustaa serkkuaan. Hän näki Naruton lausuvan sanat:

”Siinä tapauksessa en voi kuin tuomita teidät kuolemaan.”

Hinatan silmissä mustui ja hänen aivoissaan soi sana kuolemaan, kun hän hätkähti hereille.

---

Ulkona alkusyksyn ukkosmyrsky riepotteli Konohaa. Pimeää yötä leikkasivat salamat, jotka valaisivat kaupunkia ja lähiseutua. Ilma oli ollut jo pitkän aikaa painostava, joten raju ukkonen ei ollut tullut yllätyksenä.

Hinata istui sängyssä ja valui hikeä. Hän puuskutti ja tunsi kuinka sydän hakkasi. Hiljalleen hän tajusi nähneensä painajaista, silti painajainen pelotti häntä, koska tämä oli jo kolmas kerta, kun Hinata näki saman painajaisen. Hinata katsoi vieressään nukkuvaa Narutoa.

Keltatukka oli täydessä unessa ja vähät välitti myrskystä tai muustakaan. Hinata nousi ylös ja kiersi heidän asuntonsa. Hän kävi katsomassa, että lapset olivat nukkumassa ja meni keittiöön, jossa hän joi lasin vettä. Tämän jälkeen Hinata palasi rakkaan aviomiehensä luo ja kävi uudelleen nukkumaan.

Aamu koitti ja ukkosmyrsky oli vaihtunut sateeseen. Ihmiset kulkivat töihin ja kouluun. He suojautuivat kosteudelta sadeviitoin ja –varjoin.

Kello soitti Narutolle ja Hinatalle herätystä. Kaksikko nousi haukotellen ylös. Naruto laahusti herättämään lapset aamiaiselle ja Hinata laittoi teeveden tulelle. Hinata haukotteli pitkään. Hän tunsi itsensä hyvin väsyneeksi.

Narutolla oli vaikeuksia herättää tytärtään, joka olisi halunnut nukkua. Tämä on mahdotonta, mutisi Naruto itsekseen ja nappasi punapäisen tyttärensä syliin, jonka jälkeen hän kantoi tytön keittiöön nuokkumaan. Tuntui että talon naisväki oli täysin puhdittomassa tilassa. Aamiaista syötiinkin täysin hiljaisessa tunnelmassa. Naruto aisti Hinatan olevan huolissaan jostain ja tyttärestään jotain pelonsekaista tunnetta. Naruto havahtui aatoksistaan, kun tytär sanoi:

”Isä, en halua mennä tänään akatemiaan.”

”Miksi et?”, Naruto ihmetteli.

”Kaikki nauravat aina, kun en onnistu jutsuissa.”, tytär selitti.

”Ei omena kauas puusta putoa.”, tuumi Naruto ja virnisti, ”Älä huoli. Sinun on tehtävä vain enemmän töitä chakranhallinnan eteen.”

”Minä tein eilenkin ja siksi minua väsyttää!”, tytär äyskäisi. ”Pahuksen Uchiha on minua aina edellä.”

Isän päätä tuntui särkevän tyttären kohdalla. Naruton pelot olivat käymässä toteen. Hänen tytär ja Uchihan poika olivat kuin Naruto ja Sasuke aikanaan. Isä huokasi, sillä hän ei tosiaankaan halunnut nähdä uutta seiskatiimiä. Naruto haukkasi palan riisipallostaan ja siemaisi teetä, sitten hän kääntyi uudestaan tyttärensä puoleen:

”Mitä jos kysyisin Kakashi-senseiltä suostumuksen sinun taitojen kehittämiseen? Hän opetti minullekin chakranhallintaa aikanaan.”, Naruto tuumi puoliksi itsekseen.

Uzumaki Hinoden, se tyttären nimi oli, kasvoille nousi selvästä innostuksesta kielivä ilme. Isä katsoi tytärtään hymyillen ja naurahti:

”Mutta Uchihan kanssa et ala kilpailemaan. Se on ehtoni.”

”Hyvä on.”, tytär mutisi suostumukseksi.

Naruto katsoi asian käsitellyksi ja kääntyi katsomaan poikaansa, jolla oli äidin hiukset ja silmät. Poika muistutti päivä päivältä yhä enemmän kummisetäänsä Nejiä. Pikkuvesseli keikkui tuolin reunalla ja söi riisipalloaan. Naruto kääntyi kohti Hinataa ja tuumi:

”Pikku Tetsunkin olisi kohta aika aloittaa harjoittelu. Vai mitä Hinata?”

Hinata tuijotti lasittunein silmin pöytää, eikä sanonut sanaakaan. Naruto huomasi vaimonsa poissaolevuuden ja toisti kysymyksensä. Hinata havahtui aatoksistaan:

”Hmm…niin toki juu. Anteeksi, olen hieman väsynyt.”

”Vai hieman! Sinullahan on lähes pussit silmien alla.”, töksäytti Naruto. ”Joko sinä taas näit viime yönä painajaisia?”

Kaikki hiljenivät Naruton sanoista. Keittiöön laskeutui raskas hiljaisuus. Hinode katsoi äitiään suu auki. Hinata vältteli muiden katseita. Naruto yritti hakea katsekontaktia, mutta ei saanut sitä. Myös pikku Tetsu oli lopettanut keikkumisen tuolilla. Vaikka Tetsu ei ymmärtänyt mitä oli tekeillä. Hän otti mallia isosiskosta ja tuijotti ensin Hinataa, jonka jälkeen hän käänsi katseen Narutoon.

Naruto havahtui lasten paikallaoloon ja murahti:

”Hinode, veisitkö veljen hetkeksi kuistille. Tulen hetken päästä perässä.”

”Selvä isä”, tytär nyökkäsi. ”Tulehan Tetsu, isi ja äiti puhuvat aikuisten juttuja.”

Naruto odotti, kunnes kaksikko poistui keittiöstä, sitten hän veti liukuoven kiinni. Naruto loi vakavan ilmeen kasvoilleen ja kysyi:

”Sinä siis näit painajaisia viime yönä? Onko tätä jatkunut pitkään?”

”Noin viikon verran.”, Hinata myönsi. ”Kolmena yönä olen nähnyt saman painajaisen, jossa ensin näen Nejin verisen ruumiin ääressä ja uni jatkuu niin, että tuomitset Nejin kuolemaan. Uni tuntuu pelottavan todelta. Kohta en uskalla enää nukkua.”

Naruto käveli vaimonsa luo ja kyykistyi tämän eteen. Hän silitti Hinatan kasvoja ja puhui rauhallisella äänellä:

”Ole huoleti, sitä ei tapahtunut. Sinä olet ajatellut varmaan jostain syystä viime aikana paljon Nejiä. Hyuugan klaanin uudistaminenhan on kohta ohjelmassa.”

Hinata tunsi rauhoittuvansa Naruton kosketuksesta, siitä oli pitkä aika, kun Hinata oli tuntenut itsensä vaivautuneeksi Naruton läheisyydessä. Hän hymyili aviomiehelleen ja kietoi kätensä Naruton ympärille. Naruto nousi seisomaan ja veti Hinatan lähelleen. Hän suuteli vaimoaan ja otti oman virneensä kasvoilleen.

”Eiköhän tämä tästä.”, naurahti Naruto. ”Jaa täytyy viedä Hinode kouluun.”, keltatukka vaihtoi aihetta.

”Hän muistuttaa paljon sinua nuorena”, Hinta sanoi ja alkoi korjata astioita aamiaispöydästä.

”Joskus tuntuu että liiaksikin”, huokasi Naruto. ”Lisäksi hän on alkanut kilpailla Sasuken pojan kanssa.”

Hinode istui terassilla ja katsoi tihkuksi muuttunutta sadetta. Hän vihasi akatemiaa. Hän olisi halunnut mennä Hanabi-tädin oppiin, mutta vanhemmat eivät antaneet. Hinode oli perinyt Naruton silmät, mutta hänen hiuksensa olivat kuulemma samanlaiset, kuin kauan sitten kuolleella Kushina-mummolla.

Hyuugien mielenkiinto taas kohdistui nuoreen Tetsu poikaan, jolla oli mustat hiukset ja hän omasi byakuganin. Poikaa oli jopa ehdotettu päähaaran edustajaksi, mutta Naruto oli laittanut touhulle pisteen. Neji oli ehdolla Tetsun kouluttajaksi. Hinata oli antanut alustavan suostumuksen pojan koulutukseen.

Naruto tuli terassille ja pyysi lapset takaisin sisälle. Hinode ei halunnut millään lähteä akatemiaan, mutta isän lempeä komento sai hänet toisiin ajatuksiin. Punapää oli vaihtamassa vaatteita, kun hän keksi huoneensa ikkunan. Hinode pukeutui ja hyppäsi ikkunasta ulos. Hän syöksähti liikkeelle ja juoksi pitkin terassia. Hän kuuli huoneestaan isän sadattelun. Hahaa siitäs sait, en taatusti mene akatemiaan, Hinode ajatteli. Yhtäkkiä hän törmäsi johonkin. Hinode lensi takamukselleen ja hieroi nenäänsä. Samassa hän huomasi katsovansa suoraan opettajaa. Hinode kääntyi kannoillaan, mutta Nara Shikamaru oli vielä nopeampi. Hän nappasi punapäätä paidan kauluksesta kiinni.

”Minnekäs sinä oikein olet matkalla?”, uteli Shikamaru.

”Päästä irti senkin…senkin pölvästi. Isä tekee sinusta hakkelusta. Se on Hokage.”, ärisi sätkivä punapää.

”Hahhaa…tuo oli parasta mitä olen suustasi kuullut.”, nauroi Shikamaru.

Naruto saapui parahiksi kuulemaan keskustelun. Samassa Hinode näki isän ilmeen, joka ilmoitti ettei isän aseman väärinkäyttäminen kannattanut. Naruto ärjäisi:

”Nyt sisälle! Pakkaat laukkusi, sitten tulet minun ja Shikamarun kanssa akatemialle.”

Kolmikko astui sisälle ja miesväki meni keittiöön. Shikamaru tervehti Hinataa, joka puolestaan pahoitteli, että hän oli juuri korjannut teekannun pois pöydästä ja puhdistanut sen.

”Ei haittaa, mutta jos teillä on lasi vettä, niin se kelpaa aina.”, Shikamaru naurahti.

”No, mikä sinut saa tänne?”, uteli Naruto.

”Tämä listaus.”, murahti Shikamaru ja ojensi listauksen Narutolle. ”Mikäli olen oikein tulkinnut listaa, niin katso ketä ryhmään kolme on tulossa.”

Naruto luki nimiä läpi. Hän katsoi listaa pitkään ja ähkäisi epätoivoissaan:

”Ei kai vaan…”

”Kyllä vaan valitettavasti.”, Shikamaru huokasi. ”Ryhmä kolme olisi Uchiha, Haruno ja Uzumaki.”

Naruton päässä jyskytti, juuri tätä tilannetta hän oli halunnut välttää. Hän veti happea oikein reippaasti keuhkoihin ja puhalsi sitten sen ulos. Hän katsoi Shikamarua ja kysyi:

”Miten muut genin kokelaat?”

”Ino, Shika, Cho olisi myös toteutumassa. Toinen asia, joka minulla olisi, koskee Nejiä. Hän on hakenut akatemian opettajaksi.”, vaihtoi Shikamaru aihetta.

”Täh? Ei se käy. Neji on suuremmaksi avuksi kentällä.”, älähti Naruto.

Hinode oli tullut huoneeseen. Hän oli pakannut koululaukkunsa. Hän sai vielä lounaslaatikon Hinatalta ja sitten kolmikko olikin valmis matkalle akatemiaan:

”No niin isä olen valmis. Lähdetään sinne akatemiaan.”

Kolmikko vaelsi harmaassa aamussa läpi Konohan. Tihkusade oli vaihtunut usvaan, joka teki ilmasta painostavan oloista. Painostavan hiljaista oli myös kolmikon kesken. Hinode käveli pää painuksissa Naruton ja Shikamarun välissä. Shikamaru katkaisi hiljaisuuden:

”Olisi kunnia, jos pääsisit tulemaan ensi perjantaina yakinikulle.”

”Katsotaan, mitä silloin vietetään?”, kysyi Naruto.

”Asuman kuoleman vuosipäivää. Olisi mukava, jos itse hokage pääsisi paikalle.”, selitti Shikamaru.

”Katson mitä voin tehdä, mutta en lupaa.”, Naruto pyöritteli vastaustaan.

Kolmikko saapui akatemian pihalle, jossa he törmäsivät Sasukeen ja Saihin. Nämä keskustelivat kaksistaan pihalla. Nähtävästi kyse oli työtehtävistä, sillä kaksikko ei ollut niinkään tunnettu läheisistä väleistä. Sasuke huomasi kolmikon ja huikkasi heille:

”Terve porukat!”

Kolmikko tuli Sasuken ja Sain luo. Naruto ohjasi tyttärensä jatkamaan matkaa muiden lasten luo. Sasuke avasi keskustelun:

”No mikä sinut sai tulemaan akatemialle?”, hän kysyi Narutolta.

”Tyttären vastahakoisuus koulutusta kohtaan.”, mutisi keltatukka.

Sasuke virnuili hieman vahingoniloisen oloisena ja sanoi:

”Isään on tytär tullut.”

”Enpä viitsisi virnuilla. Tätä menoa poikasi on samassa ryhmässä Harunon ja Uzumakin kanssa.”, hymähti Shikamaru.

”No se tästä vielä puuttuisi”, irvisti Sasuke happaman näköisenä.

Sai, joka oli ollut saattamassa Inon poikaa kouluun, puuttui puheeseen:

”Lapset, rasittavia tapauksia. Ennemmin ihailen pe…”

”Sai, hiljaa!”, kolmikko ärjyi niin että piha kaikui.

”…rspektiiviä maalauksessa.”, Sai jatkoi muista välittämättä.

Muut tunsivat olonsa vaivautuneeksi. Sailla oli oma hymynsä kasvoilla. Hahaa, sainpas teidät kiinni, nauroi kalpea poika mielessään.

Kello kutsui tunneille. Shikamaru lähti laahustamaan akatemialle, jättäen muut pihalle keskustelemaan. Muutaman sanan vielä vaihdettuaan kolmikko hajosi omille suunnilleen. Naruto jatkoi toimistolle, jossa häntä odottivat paperityöt. Naruto riisui pitkän viittansa ja laittoi sen vaatepuuhun roikkumaan. Hän huokasi ja katsoi pöytäänsä, jolla olivat yhdeksän joukkueenjohtajan kansiot. Näiden yhdeksän piti siis ruveta ohjaamaan uusia geninejä. Ensin olisi tutustuttava kansioihin ja tämän jälkeen haastateltava uudet ryhmän ohjaajat.

Tätäkö hokagena olo oli, hän ajatteli. Jatkuvaa paperien pyöritystä ja kokouksissa istumista. Oli hetkiä, jolloin Narutokin kaipasi vanhoja aikoja. Hän nousi ylös ja katsoi ulos, jossa ilma oli kirkastumassa. Valta ja kunnioitus eivät olleetkaan aivan sitä, mitä Naruto ajatteli. Keltatukka huokasi udelleen ja syvään. Hänen aatoksensa katkaisi koputus oveen.

”Sisään!”, Naruto huudahti

Sisälle asteli Haruno Sakura, joka toi uusien geninien terveystarkastuksen tietoja. Sakura tähyili pöydältä paikkaa, jolle asettaa kansiot.

”Tuota, minne minä nämä laitan hokage-sama?”, pinkkipää kysyi.

”Laita tuohon missä muutkin.”, Naruto mutisi.

Sakura laittoi kansiot pöydälle ja oli jo lähdössä pois, kun Naruto kysyi häneltä:

”Tunnetko koskaan vetoa vanhoihin aikoihin?”

”Mitä sinä tuolla tarkoitat?”, hämmästeli Sakura.

”Sitä että kaipaatko enää seikkailua ja jännitystä elämään?”, Naruto selitti.

Hokage kuuli kuinka toimiston ovi napsahti takalukkoon ja Sakura asteli Naruton luokse. Taikka pikemminkin keinahteli. Sakuran kasvoilla oli himosta kielivä ilme, kun hän katsoi Narutoa.

”Minun kanssani herra hokage saa aina seikkailua ja jännitystä.”, pinkki vamppasi.

”Sa…Sakura-chan ne ajat ovat minulta ohi”, huokasi Naruto ja nielaisi.

Noinkohan olivat? Naruto tunsi olonsa vaikeaksi, eikä vähiten housuissaan. Sakura oli edelleen kaunis ilmestys Naruton mielestä. Sakuraa taas kiinnosti Narutossa enemmän valta kuin mikään muu. Olisihan iso juttu, jos hän pystyisi rakentamaan suhteen hokageen. Sakura kääntyi ja avasi oven takalukosta ja sanoi:

”Tiedät mistä minut tavoittaa.”

”Tiedän”, mutisi Naruto ja huokasi helpotuksesta, kun Sakura poistui.

-Jatkuu-