Viimeinen pilkallinen naurusi kaikuu edelleen tuulessa.

Joka kerta kun löin sinua, paha olo syövytti sieluani.
Joka kerta kun sanoin vihaavani sinua, tunsin sydämieni itkevän.
Joka kerta kun kiinnitin raajojasi takaisin, tiesin täyttäneeni velvollisuuteni.
Joka kerta kun sylkäisit kasvoilleni, tiesin ettet välitä.
Joka kerta kun katsoin sinua, tiesin etten uskalla.

Rohkeuteni ei riittänyt kun halusin kertoa tunteistani.
Nyt kun uskaltaisin et ole täällä kuulemassa sanojani.
En saa henkeä kun mietin miten huusit minua viimeisillä voimillasi.
Äänesi ei kantanut graniitin läpi, minä en tullut luoksesi.
Epätoivo otti kehostasi vallan, luovutit puolimatkassa koska petin sinut.

Minä en itke vuoksesi, olet mennyttä mutten osaa päästää irti.
Taivaaseen et pääse, tuskin sellaista onkaan.
Odotatko minua portilla, kohdataan helvetti käsi kädessä?
Et sinä minua odota, olet onnellinen kun pääsit minusta eroon.
Etkö sinä tosiaan tuntenut mitään, olinko sinulle vain taakka?

Koskaan en ole tavannut yhtä huonotapaista ihmistä kuin sinä.
Olit erilainen ja uskoit omaan jumalaasi.
Loppupeleissä arvostin sinua vaikket kunnioittanut minua yhtään.
En omista enää sydämiäni, varastit ne ja veit mukanasi tyhjyyteen.
Palauta edes yksi, haluan elää täyden vuosisadan.

Kun tapasimme vihasin sinua oikeasti.
Olit vain törkeä pikkukakara elämänkokemukseni rinnalla.
Aika kultasi muistot, vihdoin tajusin että olit tärkeä.
Jos olisit vielä täällä, uskaltaisinko sanoa sen sinulle?
Hidan, minä rakastan sinua.

Taivas itkee puolestani, salama valaisee arpiset kasvoni.
Aiheutatko sinä tämän, oletko vihainen jostain?
Ärsyynnyit aina niin helposti kun haukuin rituaalejasi tekopyhiksi.
Oikeastaan olit suloinen kun ärjyit minulle ja kulutit kirosanoja enemmän kuin minä koskaan.
Istun sateessa ja tuijotan ilmeettömästi tummaa taivasta.

Joskus kuvittelen tuntevani läsnäolosi.
Joskus toivon että olisin siellä sinun kanssasi.
Usein ryven itseinhossa koska menetin rohkeuteni ja sinut.
Ehkä tämä on ohimenevää, ehkä olenkin vain koomassa koska löit minua viikatteellasi.
Jos tämä olisi unta olisit jo repinyt minut väkivaltaisesti hereille.

Ihokarvani nousevat pystyyn, koskiko joku minua?
Tuulenpuuska sekoittaa hiukseni ja kuulen mielipuolisen naurusi lähempää kuin ennen.
”Älä itke kääkkä, mä odotan sua täällä…”
Henkäisen terävästi tuntiessani tutut kylmät kädet ympärilläni, mutten näe ketään.
Suolainen kyynel sekoittuu taivaalta tippuviin pisaroihin.

Ehkä sittenkin?