A/N: Okei, en päässy lyömään ennätystä, mutta mitäs me tuosta. Teksti tuli kumminkin. Sanoisinko, että ehkä epäloogisin kuva valinta minulle. Ikinä en ole osannut kirjoittaa huumoria, enkä tiedä siksi miten tämä onnistui. OOC hahmo ärsytti minua alusta alkaen ja mieleni teki kuristaa se. Nutin kehoituksesta kuitenkin jätin sen rauhaan. Kaksi ulotteinen kun on. Muuten tekstiä oli todella hauska kirjoittaa näin yön pikku tunneilla.

Vastakohtaisuudet tässä näkyy hieman hassusti. Koska kuvan vastakohta oli se, että hahmot eivät olleet heille ominaisessa ympäristössä. Niinpä tämän ficin idea on sama. Heidät lähetetään jonnekkin, missä heidän ei kuuluisi olla. Tosin, tein kylistä hieman erillaiset. Toisesta vilkaan ja aurinkoisen, toisesta synkän ja aavemmaisen hiljaisen. Ficci ei ole parhaimmistoa, pisin kylläkin. Loppu meni hieman randomisti, mutta tuntui olevan ainoa ratkaisu. Plaa, plaa, plaa. Nyt päästän teitit lukemaan. Suklaat ja pommit sallittuja kello 00.00 jälkeen.

Niin, tosiaan. Ficci on tehty Nutin kuvasta Ninjamaailmassa ninjamaailman tavalla. Kiitos Nuti!

EDIT//: Mokasinko jo? Onko se OC vai OOC, kun puhutaan hahmosta joka ei ole tyylilleen uskollinen? Tai omasta hahmosta joka ei ole sarjalleen uskollinen?
----

Oli kaunis ja rauhallinen iltapäivä suuressa kylässä nimeltään Konoha. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta valaisten ahkerien torikauppiaiden työtä. Kadut tulvehtivat ihmisistä jotka olivat matkalla takaisin koteihinsa tai ostamassa tarvikkeita päivälliselle. Puheen sorina kantautui pitkälle kylän rajoille saakka ja kaikki oli kaikin puolin normaalia, lukuun ottamatta kaukana katoilla viilettävää varjoa. Se liikkui nopeasti, hyppien korkealta katonharjalta toiselle, päämääränään tuo suuri ylväs rakennus horisontissa kylän laidalla. Matkan varrella tuo mystinen henkilö sai aikaan monia huutoja ja kiljahduksia. Ihmiset olivat nähneet jotain sopimatonta.

Samaan aikaan juuri tuossa isossa, ylväässä rakennuksessa vaaleatukkainen nuorimies seisoi hermostuneena Hokagen toimiston edessä. Hän pyöri paikallaan ja mumisi pientä mantraa itsekseen. Nuorukaisen ilme muuttui pakokauhun täyttämäksi kun mustatukkainen ja lempeäkasvoinen nainen avasi toimiston oven. Vaaleapäinen otti pari epävarmaa askelta kohti toimistoa ennen kuin pakotti itsensä kävelemään sisälle, keskelle huonetta. Varovasti hän suuntasi katseensa käsiinsä nojaavaan naiseen, jonka katse oli suunnattu pöydän puiseen pintaan. Poika nielaisi kuuluvasti, kun nainen nosti katseensa suoraan hänen omiin silmiinsä.

“Naruto”, tämä aloitti vakavalla ja rauhallisella äänellä. Poika nyökkäsi merkiksi siitä, että kuunteli. Nainen ei myöntymisestä huolimatta jatkanut puhumistaan, vaan antoi pähkinänruskeiden silmiensä katsella tutkivasti nuorukaista, jonka ahdistus vain syveni entisestään. Juuri kun vaaleahiuksinen nuorukainen oli kääntymässä kannoillaan ja juoksemassa pois, naisen kasvoille nousi lempeä hymy ja tämä naurahti kuuluvasti.
“Ei sinun nyt tarvitse minua noin paljoa pelätä”, nainen sanoi virnistäen Narutolle, joka hymyili varovaisesti takaisin. Naruto oli rentoutunut hieman, mutta osa jännitteestä oli vielä jäljellä.

“Saat nyt tärkeän tehtävän. Lähdet Aygawaan auttamaan kylän vanhimpia shinobeja. Tehtävä on erittäin salainen ja siksi sen luonto kerrotaan sinulle vasta paikan päällä”, sanoi nainen vakavoittaen itsensä ja äänensä. Viimeistään nyt Naruton kaikki pelon rippeet olivat häipyneet ja tilalle tullut kiinnostus. Se paistoi hänen ilmeestään läpi, kun hän pienellä rykäyksellä kehotti naista jatkamaan.
“Lähdet tänään auringon laskettua. Kakashi tulee saattamaan sinua ja kertomaan ohjeita. Tilallesi tänne tulee Aygawan korkea-arvoisimman suvun tytär. Hänen hallussaan on uskomaton määrä kiellettyjä tekniikoita ja hän on suvustaan ainoa jolla on chakrankäsittelykyky”, nainen kertoi ja kumartui sitten nostamaan laatikostaan erään paperin.

“Hänen nimensä on Marilyn Susan Hisakawa ja hänen pitäisi saapua aivan pian”, nainen sanoi ja katsoi taas poikaa. Ennen kun hän ehti sanoa mitään, alkoi kuitenkin oven ulkopuolelta kuulua pahaenteistä kopinaa. Se lähestyi nopeasti heitä ja pian ovi reväytettiinkin auki. Naruto oli kääntynyt oven suuntaan ja katseli nyt kauhun valtaamana edessään seisovaa naista. Naisella oli lyhyt, musta nahkamekko varustettuna pinkillä röyhelövuorella. Verkosukat ylettyivät reisiin asti ja jaloista löytyivät shinobin sandaaleiksi naamioidut pinkit korkokengät. Vaaleista pitkistä hiuksista paljastuivat vielä pienet pinkit kissankorvat.

Nainen tarkkaili ilmeisen arvioivasti paikallaolijoita ja nyrpisteli nenäänsä. Naruto ei uskaltanut liikahtaakaan tämän katseen alla vaan ainoastaan seisoi järkyttyneenä paikallaan. Marilyniksi esitelty nainen tuhahti ja lähti korot kopisten kohti hokagen pöytää ja pamautti lopulta kätensä sen puiseen pintaan.
“Olen Hisakawan suvun perijätär ja sukuni ainoa, joka osaa käsitellä chakraa. Minut määrättiin tänne, joten missä on tehtäväni?” Marilyn sanoi ja katseli hokagea päättäväisesti. Tässä välissä Naruto oli saanut koottua itsensä ja köhittyä kurkkunsa auki.

“Tsunade-sama, kuka tai mikä hän oikeastaan on?” hän kysyi järkyttyneenä hokagelta. Tsunade huokaisi kärsivästi, olihan häntä näet varoitettu kyseisestä naisesta. Sivuuttaen Naruton kysymyksen hän katsahti ärsyyntyneenä edessään seisovaa Marilyniä.
“Huomenta, neiti Hisakawa. Sinut on sijoitettu erääseen kylämme tiimiin nimeltään Team Gai. Tapaat heidät aukiolla, joka sijaitsee -”
Marilyn keskeytti Tsunaden ennen kuin tämä ehti lopettaa.
“Löydän ennustuksieni avulla paikalle, kiitos”, Marilyn totesi kylmästi ja ilman minkäänlaisia in-merkkejä pöllähti savuna ilmaan. Toimistoon laskeutui rikkumaton hiljaisuus.

Hetken päästä Tsunade katkaisi hiljaisuuden huokaamalla syvään.
“Niin, Naruto. Tapaat Kakashin pääporteilla. Ala sitten mennä”, hän sanoi nuorukaiselle ja alkoi penkoa ylintä pöytälaatikkoaan. Naruto nyökkäsi järkytyksestä huolimatta ymmärtäväisesti ja poistui toimistosta ajatusten pyöriessä kilpaa hänen päässään.

“Okei tiimi! Tänään saammme uuden, nuoren ninjan tiimiimme! Pyrkikää olemaan energisiä ja näyttäkää hänelle koko nuoruuden voimanne!” vihreään jumppapukuun pukeutunut mies huudahti. Hymyillen pepsodenthymyä hän nosti suurieleisesti peukalonsa ilmaan. Tiimin jäsenistä kaksi huokaisi kyllästyneenä ja vaihtaen merkitseviä katseita. Kolmas - opettajansa kopio mustaa polkkatukkaa myöten - näytti peukaloa opettajansa tapaan ja huudahti:
“Kyllä, Gai-sensei!”

Tämä sai muut tiimiläiset huokaisemaan entistäkin syvempään ja pyöräyttelemään silmiään. Gai oli juuri aikeissa sanoa kahdelle muulle jotakin, kun suuren äänen ja savupilven saattelemana heidän keskelleen pamahti Marilyn.
“Hei. Olen Marily Susan Hisakawa ja saavuin tiimiinne”, hän kujerteli suorittaessaan muille näyttävää poseerausta silmät ummessa. Jokainen aukiolla oleva oli jähmettynyt samoin tein paikoilleen. Hiljaisuus oli korviahuumaava ja sai Marilynin kurtistamaan otsaansa. Hän avasi silmänsä ja suoristautui.
“Miksi ihmeessä ette hauko henkeänne ihastuksesta?” Marilyn pamautti närkästyneenä kädet puuskassa. Kukaan miehistä ei sanonut mitään. Vain tiimin naisen suusta kuului halveksiva tuhahdus.

“Mitä sä siinä vikiset, Tenten?” Marilyn sanoi korostaen puhuessaan naisen nimeä, kääntyen tähän päin vihaisena. Tenten naurahti pilkallisesti ja ilmoitti:
“Noilla hepeneillä et selviä yhdestäkään tehtävästä. Kompastut heti ensimmäiseen kiveen! Ja mikä pahinta... kyntesi voi katketa”, Tenten kiljahti lopuksi mukamas järkyttyneenä, nostaen käden suulleen. Marilyn valmistautui vastaamaan kärkkäästi tähän kommenttiin, mutta Gai ehätti keskeyttämään hänet.
“Tuota... tässä lienee tapahtunut erehdys”, hän totesi hermostuneesti, suoden pahoittelevan katseen klooniaan muistuttavalle oppilaalleen, joka oli syvästi järkyttynyt nähdessään vilauksen Marilynin hameen alta.

“Minä olen Marilyn ja minut käskettiin tähän tiimiin auttamaan teitä avuttomia”, Marilyn ilmoitti koppavasti kääntyen kädet puuskassa Gaihin päin. Gain ilme oli kärsivä kun hän veti lapun liivinsä taskusta selvittääkseen, oliko tuo kummajainen tosiaan oikeassa paikassa.
“Gai, sano, ettei tuo ole oikeassa tiimissä”, ruskeat, pitkät hiukset omaava miehenalku lausahti epäuskoisena osoittaen sormella edessään keimailevaa kummajaista.
“Pahoin pelkään, että itse asiassa on…” Gai tokaisi silmäillen vielä paperia varmistusta hakien. Alareunassa komeili hänen nimensä ja paperissa todettiin selvästi, kuka tämä nainen oli. Huokaisten syvään Gai taitteli paperin takaisin taskuunsa.
“Seuraavalla kerralla luen kyllä paperini paremmin”, hän ajatteli hiljaa mielessään lähtiessään tiiminsä kanssa kohti tehtävän määräämää paikkaa... Marilyn etunenässä, tietenkin.

-

“Tänne se Kakashi minut opasti...” Naruto ajatteli hyppiessään aution kylän kattojen päällä. Missään ei näkynyt elonmerkkejä. Yhdessäkään talossa ei ollut valoa. Missään ei ollut liikettä. Kuin kuolema olisi korjannut kaiken. Oli harmaata ja kosteaa, pilvet olivat täyttäneet taivaan kokonaan, eikä ainutkaan valon säde päässyt tuon massan lävitse.

Naruto jatkoi matkaansa tuon pienen aution kylän toiselle laidalle, missä sijaitsi kylän isoin rakennus. Oikea kartano. Hän hypähti kartanon katolle ja tähyili ympärilleen. Ei ainuttakaan elonmerkkiä. Hän asetti kädet lanteilleen ja puuskahti. Miksi hitossa hänen tänne tarvitsi tulla jos täällä ei ollut ketään? Pelkkä Jumalan selän takana oleva aavekylä. Naruto hypähti alas katolta ja lähti talsimaan kohti kylän portteja palatakseen takaisin Konohaan. Samalla hän mietti mahdollisia syitä, miksi se outo nainen oli tullut heidän kyläänsä.

Hetken käveltyään, Naruto havahtui mietteistään siihen tunteeseen, että häntä tuijotettiin. Hän pysähtyi ja varovasti kääntyi ympäri. Hän näki edessään kolme kokomustiin pukuihin pukeutunutta miestä. Kaikilla oli katakana vyöllään ja huput päässään. Huput peittivät silmiä lukuun ottamatta koko kasvot. Miesten tunnistaminen oli siis täysin mahdotonta.

“Hisakawa-saman nimeen, kuka te olette?” yksi huppupäisistä kysyi matalalla ja hienostuneella äänellä. Naruto katseli hetken outoja hiippareita, ennen kuin tajusi, että häntä puhutellaan.
“Olen Naruto Uzumaki ja tulin avuksenne Konohasta!” hän huudahti niin, että aavemaisen kaupungin kadut raikuivat. Samalla hän pui nyrkkiään ilmaan, kuin merkiksi omasta vahvuudestaan. Jokaisen ninjan kasvot muuttuivat samoin tein varautuneiksi ja he menivät vihaisin ilmein kyyryyn, jokainen eri suuntaan.
“Idiootti! Täällä voi kuka vaan karata kurkkuusi! Ninjojen pitää olla hiljaa!” yksi miehistä sähähti Narutolle, joka katseli kummastuneena miehiä. Hetken oli hiljaista kun miehet tarkkailivat jännittyneinä ympäristöään. Mutta kun mitään ei tapahtunut, he suoristautuivat ja suuntasivat vihaiset katseensa Narutoon.

“Mikä taliaivo sinä oikein olet? Tuollaisilla vaatteillakaan ei pysty piiloutumaan,” vihreän vyön omaava ninja tokaisi närkästyneenä Narutolle joka vain virnisteli heille.
“Kutein sanoin. Olen Naruto Uzumaki, yksi Konohan parhaimmista ninjoista ja tulin auttamaan teitä jossain ongelmassa,” Naruto selitti kovaan ääneen ja hyppäsi yhdelle katolle.
“Voin vaikka todistaa teille voimani. Rasengan!” hän huudahti ja samassa hänen käteensä oli kerääntynyt valtava chakra-pallo. Hän hyppäsi korkealle ilmaan ja suuntasi rasenganin kohti allaan olevaa taloa. Talo hajosi säpäleiksi kun hän lopulta laskeutui maahan saakka.

Alhaalla olevat ninjat katselivat pirstaleina olevaa taloa silmät pyöreinä, sanomatta sanaakaan. He olivat kokonaan unohtaneet tuhosta johtuneen metelin, eivätkä tajunneet tarkistaa ympäristöään. Niin järkyttyneitä he olivat.
“Sinne meni Anya,”  yksi heistä totesi lopulta. Mun vain nyökkäilivät yhä järkyttyneenä. He eivät huomanneet heidän taaksensa astellutta, perinteiseen kimonoon pukeutunutta herraa.
“Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” kyseinen kimono-herra karjaisi, hänen nähdessään hävityksen. Joka ikinen ninja havahtui ja kääntyi pelokkaasti ympäri.

“Hisakawa-sama, me emme tuoneet häntä tänne! Hän on Tsunade-saman lähettämä ninja,” siniseen vyöhön pukeutunut ninja änkytti hiljaa pelokkaana. Mies katseli ensin ninjoja epäluuloisena ja sitten heihin päin kävelevää, virnistelevää Narutoa. Hän mulkaisi ninjojaan paheksuvasti, kun nämä eivät olleet lähettäneet tuota pois kylästä.

“No, kai me sinulle pienen tehtävän jostain löydämme,” hän huokaisi lopulta saadessaan arviointinsa loppuun. Hän kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään kohti suurta kartanoa nöyryytetyt ninjat, sekä intoa puhkuva Naruto perässään.


-

“Marilyyyn!” selkäpiitä karmaiseva huuto kajahti läpi Konohan katujen. Vaaleat hiukset hulmuten kissankorvat omaava nainen juoksi läpi kylän katujen, saaden taas aikaiseksi muutaman sataa traumapotilasta, kiitos lyhyen hameen. Nainen suuntasi nopeat askeleensa kohti ylvästä hokagen toimistoa, josta vihainen huuto oli kuulunut. Tarpeeksi lähelle taloa päästyään tämä katosi kirjaimellisesti savuna ilmaan ja ilmestyi hokagen työpöydän eteen.
“Mitä?” tämä töksäytti kysymyksen töykeästi ilmoille. Tsunade loi murhaavan katseen edessään seisovaan nuoreen naiseen ja aloitti:
“Olemme kylän vanhempien kanssa päättäneet, ettet sovi tänne. Sinut palautetaan omaan kylääsi. Pakkaa tavarat ja tule pääporteille. Me saatamme sinut kohtaamispaikalle Hisakawan-saman luokse.” Nainen katseli hetken tuimasti hokagea, ennen kuin sitten katosi yhtä nopeasti kun oli saapunutkin. Hogage huokaisi kärsivästi ja pamautti päänsä pöytänsä puiseen pintaan.

-

“Miksi me odotamme täällä? Eikös minun pitänyt päästä uuteen tehtävään tänään?” Naruton harmistunut vuodatus kaikui metsässä. Kolme ninjaa olivat ryhmittäytyneet puihin tarkkailemaan tuon “idiootti ninjan” selustaa. Kaikki huokaisivat yhteen ääneen kun Naruton hetkeksi tauonnut puhetulva alkoi taas.

“Hisakawa-sama saapuu!” vihreävöinen ninja suhahti tovereilleen puunlatvasta. Samassa punavöinen ninja pyörähti ympäri ja tähyili hetken kauemmas metsään.
“Marilyn-sankin on tulossa Tsunade-saman mukana,” hän raportoi erottaessaan heidät puiden keskeltä. Kuin sanattomasta sopimuksesta, he kaikki hyppäsivät alas puunlatvoista kyllästyneen Naruton seuraksi.
“Olisin kyllä voinut saada jotain muuta tehtävää, kuin aseiden kiillottaminen…” Naruto mutisi itsekseen närkästyneesti.

Hisakawa, Marilyn ja Tsunade astuivat aukiolle täsmälleen samaan aikaan. Kolme ninjaa kumarsivat heille syvään, tervehtien kohteliaasti. Naruto sen sijaan meni suoraan Tsunaden eteen ja laittoi kätensä puuskaan, siristäen silmänsä viiruiksi.
“Miksi hemmetissä mä jouduin noiden luo?” hän kysyi Tsunadelta joka ei selvästikään aikonut vastata.

“Hisakawa-san, tässä on tyttärenne. Kokeilu on epäonnistunut, eikä hän sovi kyläämme,” Tsunade kertoi asiallisesti vastapäätä häntä seisovalle miehelle joka nyökkäsi ymmärtäväisesti. Hän mulkaisi tytärtään, joka korvat luimussa asteli hänen luoksensa.
“Nyt sinä vaihdat nuo vaatteet heti. Anya menehtyi tässä kokeessa joten otat ninjana hänen paikkansa,” hän sähähti tyttärelleen ja soi sitten hymyn Tsunadelle.
“Olemme joka tapauksessa liittolaisenne tästä lähtien,” hän lupasi ja ojensi kätensä voidakseen kätellä Tsunadea. Tsunade tarttui miehen käteen ja kätteli tätä hymyillen.
“Kiitos ymmärryksestänne,” hän lisäsi vielä, ennen kuin Hisakawa tyttärineen lähti kinastellen poispäin heistä. Ninjat kumarsivat syvään ja lähtivät sitten juosten työnantajiensa perään.

Naruto jäi töllistelemään ninjojen perään ihmeissään, sillä välin kun Tsunade lähti kävelemään kohti kylää. Pian hän kuitenkin havahtui Tsunaden kutsuessa häntä vaativasti. Pyörähtäen sulavasti ympäri tämä juoksi Tsunaden kiinni. Matka jatkui hetken hiljaisena, ennen kuin Naruto uskalsi avata suunsa.
“Tsnunade-sama, lupaa yksi asia,” hän sanoi hokagelle vaativaan äänensävyyn. Tsunade katsahti nuorukaista ja käski katseellaan jatkamaan.
“Älä enää koskaan päästä OOC:itä kyläämme,” Naruto sanoi otsa rypyssä ja päättäväinen ilme kasvoillaan. Tsunade naurahti heleästi ja taputti toisen olkaa.
“Minä lupaan, Naruto.”

Sen lupauksen saatuaan Naruto virnisti leveästi ja lähti nopein askelin kulkemaan kohti kyläänsä. Tsunade katseli hymyillen suojattinsa perään ja aikoi todellakin pitää lupauksensa. Tästä lähtien Konoha olisi OOC-vapaa alue.