A/N: Luettuani Tuubiketun hykerryttävän hauskan ficin mieleeni tuli tehdä sille jatko-osa. Osasyy tähän oli myös se, että Tuubikettu käsitteli ficissään vain kliseisimmän Mary Sue -tyypin, josta olen nähnyt käytettävän termiä Cutie Sue, eli Söpö Sue. Seuraavaksi esittelen tyypin, josta olen nähnyt nimen Avatar Sue ja jonka väitän olevan tavallisempi kuin mitä Cutie Sue. Eiköhän tämän ficin myötä selkiä, mikä on Avatar Sue…

Ja älä hermostu, jos nimesi on Anniina Korhonen tai nimimerkkisi jossain on Neko-chan (tai vastaava), tämä Sue ei viittaa sinuun :D En edes tunne ketään Anniina Korhosta, mutta uskon, että netissä on tukuittain Neko-chaneja (tai vastaavia).

Tarinassa on pieni muunnos Tuubiketun tarinaan verrattuna: Hokagena on Sarutobi eikä Tsunade. Minusta se tuntui loogisemmalta vaihtoehdolta sasukelliselle Team 7:lle, sillä (ainakin mangassa) Sasuke oli muistaakseni lekurihoidossa miltei koko välin ”Tsunade Hokageksi”–”Sasuke livistää Konohasta”. Animessa Sakke taisikin olla fillerikauden jalkeilla, mutta mangaa mie luen. Ja oli ikävä poistaa tarinasta yhtä vitsiä, kun tajusin eron minun ja Tuubiketun ficin välillä D:

Pidin ficin tahallani lyhyempänä kuin mitä yleensä kirjoitan, koska myös Tuubiketun ficci oli melko lyhyt (siis lyhyt verrattuna älyttömän pitkiin jaaritteluihini) ja halusin pitää ficcini edes jossain mielessä Tuubiketun ficin oloisena. Tosin kyllä tämä silti on huomattavasti pidempi kuin Tuubiketun ficci.

Mutta löpinät sikseen ja asiaan!


*****


Mary Suen paluuh~!


Rauha oli jälleen laskeutunut Konohan kesähelteiseen ninjakylään. Linnut uskalsivat jälleen livertää varovaisesti laulujaan, kukat kohottautuivat hieman aristellen kukkapenkeistään, ja lapset ja koiranpennut palasivat takaisin kaduille, tosin äitiensä ja emojensa määräämiä kotiintuloaikoja kiltisti noudatellen. Kylä vaikutti jälleen turvalliselta ja rauhalliselta paikalta elää. Uhka nimeltä Yumikoh Usagimomo Uzumachiha oli lopultakin kadonnut takaisin tietymättömille teilleen.

Valitettavasti rauhan illuusio ei säilynyt kauaa. Tumma, synkkä varjo hiipi tappavan verkkaisesti sisään kaupunkiin ja autioitti kadut jälleen… lapset pakenivat, kukat vetäytyivät nuppuihinsa, ja vartioninjat kaivoivat radiopuhelimiaan esille…

Autuaan tietämättömänä tulevasta uhasta Ryhmä 7 vietti harjoituspäiväänsä. Narutolla ja Sasukella oli tuttuun tapaan tiivis kilpailu päällä: he kumpikin yrittivät tiukasti todistaa, että he olivat toista parempi vetämään täysnelson-kokovartalolukon vastustajaan. Sasuke onnistui tässä, Naruto ei. Sakura puolestaan pitäytyi suosiolla harjoitusottelusta ja söi evänään tuomaansa bentou-eväslaatikollista. Kakashi taas tuttuun tapaan loisti poissaolollaan, mutta Ryhmä 7 oli jo oppinut tämän ja siksi siirtynyt aloittamaan treeninsä itsenäisesti. Oletettavasti Kakashi ilmaantuisi siinä puoli kahdentoista tienoilla, mikäli vanhat merkit ja kello kuuden herätys osasivat asiasta kertoa.

Pitkä, musta varjo viiletti kohti harjoituspaikkaa ensin hitaasti, mutta sitten vauhtiin kiihdyttäen. Aluksi Ryhmä 7 ei huomannut sitä.

Sitten varjo liikkui vielä vähän nopeammin. Sakura taisi ehkä havaita jotain, mutta lopulta hän koki lounaansa kiinnostavammaksi kuin epämääräiset tuntemuksensa.

Yhä vikkelämmin varjo liikkui. Nyt Sakura ei ollut sujut tuntemustensa kanssa, vaan hän sävähti pälyilemään ympärilleen. Tämä taas kiinnitti poikien huomion ja sai heidän harjoitusottelunsa keskeytymään. Narutokin sai lopettaa kivunkiljuntansa ja nyrkin hakkaamisen maahan.

Ja lopulta varjo kohtasi päivänvalon. Aika tuntui jäätyvän, kun maailmanlopun kimakat ensisävelet kajahtivat ilmaan…

”Täällähän te olette, Naruto ja Sasuke~!”

Poikaparat olivat miltei hypätä housuistaan pihalle, kun he kuulivat tuon kauhean äänen. Hetken he jo ehtivät pelätä, että kauhea Yumikoh oli palannut, mutta kun he katsoivat taakseen, paljastui ettei tulija ollutkaan hän. Silti he sisimmissään aavistivat, että heidän olisi aika heittää hyvästit kaikelle toivolle.

Pitkät, kullanruskeat hiukset, jotka ryöppysivät kihararyöppynä polviin asti…
Hiuksista pisti esiin pinkki panta, jossa oli vielä äitelän violetit karvaiset kissankorvat…
Uskomattoman valtavat, smaragdinvihreät silmät, jotka olivat kuin syvät kastevetiset kaivot…
Pikkuruiset, suorakaiteen muotoiset silmälasit, jotka kimalsivat päivänvalossa…
Musta, paksusta kankaasta tehty hupullinen väljä paita, jossa luki valkoisella painatuksella mystinen sana ”An Cafe”…
Rinnusta, joka miltei veti vertoja Tsunaden etumukselle…
Todella epäkäytännöllisen näköinen iso musta kangaslaukku, joka keikkui hartialla leveän nauhan varassa…
Merkittävän leveä lantio ja pelottavan kapea vyötärö…
Oudot tiukat housut, jotka olivat kuin jostain pahvimaisen jäykästä, sinisestä kankaasta…
Housujen taskusta roikkui omituisia ketjuja, ja takaa pisti esiin äitelän violetti tekohäntä…
Omituiset, punavalkoiset kengät, joissa oli moneen kertaan ristetty valkoista nauhaa ja joissa oli nilkan tyvessä valkoinen rusetti…

Uusi uhka oli laskeutunut Konohaan.

”Hei vaan~!” hihkaisi tämä paikalle ilmestynyt tyttö ja tepsutteli uhkaavasti lähemmäs poikia. ”Tulin tiimiinne~!”

Naruto vilkaisi Sasukea. Sasuke vilkaisi Narutoa. Sakura tuijotti uuden tulokkaan selkää ja eritoten häntää ja korvia silmät selällään. Murhaava hiljaisuus laskeutui niitylle, kun linnut lopettivat laulunsa ja kiitivät äkkiä piiloon koloihinsa.

Lopulta, pitkällisen ja tyrmistyneen hiljaisuuden jälkeen, jokaisen Ryhmä 7:n jäsenen suusta purkautui täsmälleen samaan aikaan täsmälleen yksi ja sama kysymys: ”Kuka hemmetti sinä oikein luulet olevasi?!”

Tulokkaan ihanan smaragdinvihreät silmät välkähtivät, kuin jostain hämmästyksen syvästä tunteesta. ”Ai minäkö~? Olen Anniina ’Neko-chan’ Korhonen, kolmetoista vuotta, ja tulin tiimiinne~”

”Meillä on jo täysi tiimi”, Sasuke töksäytti päälle. ”Jounin ja kolme geniniä. Tässä on kolme geniniä, ja jounin tulee pian. Häivy.”
”Mutta eihän se käy~!” tulokas intti. ”Minun piti tulla korvaamaan tiimistänne se idiootti, Sakura~!”

Nyt tuo uhka aloitti tuhotyönsä. Se aiheutti kaksi tuhoisaa räjähdystä. Räjähdysvoima levisi tappavana aaltona sen aiheuttajan suuntaan.

”Mitä hemmettiä sinä olet soittamaan suutasi, hiton ämmä?! Sinun kaltaisesi lahopää ei minua korvaa!”
”Niin juuri! Mikäli solvaat yhtään enempää Sakura-chanille, sinulle käy kehnosti, niin totta kuin tulen Hokageksi!”
”Turpa umpeen, Naruto, tämä on minun ja tuon lehmän välinen asia!”

Sasuken katse käväisi jossain stratosfäärin suunnalla.

”Ooh~!” dramatisoi Anniina ”Neko-chan” Korhonen falsettiäänellään ja työnsi kätensä laukkuunsa. ”Mutta tässähän on väärentäm… Hokage Tsunadelta saamani määräys~! … … …siis jossain täällä laukussani, tsih hih hih~. Hetkiiii~!” Tyttö laski laukkunsa hartialtaan ja alkoi kuin vimmattuna tonkia sitä.

Taas Ryhmä 7:n keskelle laskeutui hiljaisuus.

”Hokage Tsunade?” kysyi Naruto. ”Eihän Sarutobi-pappaa ole koskaan sanottu Tsunadeksi?”
”Ei”, kuittasi Sasuke.
”Mikäli en väärin muista, joku Tsunade-niminen henkilö kuuluu joukkoon nimeltä ’Sanninit’…” Sakura muisteli. ”Muistan sen ninjahistorian tunneilta…”
Anniina kääntyi hurjistuneena ympäri. ”Mitäääh~? Ettekö tiedä, kuka on Hokage Tsunade~?”
”Emme tiedä, mutta ainakin meidän Hokagemme on nimeltään Sarutobi”, Sasuke sanoi. ”Mahdatko edes olla Konohasta?”

Anniinan persikanvärinen posliini-iho kalventui. ”T-t-t-t-totta kaaaai olen~!” hän sanoi hyvin epäuskottavalla naamallaan. ”H-hitto, olisi pitänyt katsoa tarkemmin Naruto Wikistä tarkemmin sarjan historiaa…”

”Hei, se puhui kerrankin normaalilla äänellä”, Naruto kommentoi. ”Tosin täyttä siansaksaa.”
”Tämä on normaali ääneni~!”

Sakuran kasvoilla taas oli hyvin kiinnostava ilme.

Äkkiä Anniina tempaisi laukustaan esille jotain. Se ei näyttänyt paperilta tai miltään muultakaan, johon tämä Tsunade olisi voinut ladella mitään määräyksiään. Se oli kämmentä hieman pienempi esine, ja se oli kuin litteä ja vähän pitkulainen laatikko. Siinä oli monia pieniä painikkeita ja neliskanttinen, pikkiriikkistä televisioruutua muistuttava ikkuna. Siinä välkkyi jotain kuvia, kun Anniina nakutteli peukaloillaan pikkunappeja. Naruto oli jo menossa ihmettelemään moista toimitusta, kun äkkiä Anniina paiskasi kiukkuisena mystisen esineen maahan ja potkaisi heti perään sen korkealle ilmaan. Koko esine katosi tuota pikaa näkyvistä.

”V***u!” Anniina kiljaisi taas normaalilla äänellään. ”Täällä v**un peräkorvessa ei ole kenttää! En v***u pääse nettiin!”

Hetki hetkeltä Anniina ”Neko-chan” Korhosen vakuuttavuuspisteet karisivat Ryhmä 7:n silmissä. Eikä seuraavakaan tempaus ollut omiaan tuomaan näitä korvaamattomia pisteitä takaisin.

”No niin~!” Anniina tokaisi ja luikerteli Sasuken vierelle. ”Ehkei minulla nyt olekaan Hokage Tsunaden määräyksiä, mutta, silti~… sanoohan sinun terve järkesikin sitä, että minä, minä olen paljon parempi tiimijäsen~! Osaan kaikki ninjutsut, olen loistava taijutsuka, ja päihittäisin Kurenain helposti genjutsussa~! Lisäksi olen loistava lääkintäninja ja kokkaan paremmin kuin kukaan~! Olen myös puoliksi Hyuuga, puoliksi Uchiha, puoliksi Akatsukin jäsen, puoliksi saiyalainen ja puoliksi neko~! Ja eritoten olen paljon varteenotettavampi mielitietty kuin –”

KA-SPLÄTS!
…
Tip… Tip…

”Häivytään, pojat. Syön vaikka Ichirakulla, kunhan ruokahaluni palaa. Jos palaa.”

Sakura johdatti loput tiimiläisistään pois selistä tuuppien ja inhonirve kasvoillaan. Bentou-laatikollinen ei ollut enää hänen mukanaan: se oli pamautettu päistikkaa Anniinan päähän riisit ja kastikkeet edellä. Ruoka vain valui tulokkaan posliininsileää persikkaihoaan pitkin. Se oli valtaisa shokki Anniinalle, joka ei koskaan tullut ajatelleeksikaan sitä, että hän saattaisi jonkin ficin aikana jopa likaantua.

Hitaasti, hitaasti sorja käsipari nosti bentou-laatikon kullankiharaisilta hiuksilta, ja pää ravisti ruokaa ympäriinsä. Klonk! Bentou-laatikko lenti roiman ilmalennon jälkeen maahan.

Kylään laskeutunut uhka oli raivon partaalla. Viha kumpusi hänestä kuin kirkonkellon kumaus, kuin tsunami, kuin…

”No en olisi v***u halunnutkaan tuota emopelleä poikaystäväkseni!” Anniina rääkäisi raivoissaan. ”Hyvä! Kiitos vain! Menen seuraaville apajille!”

Seuraavaksi näköpiiriin vilahtikin jotain, joka oli pukeutunut harmaaseen mustalla karvalla reunustettuun takkiin, jonka poskissa oli punaiset merkit ja jonka seurana oli valkoinen, pieni koira…

”IIIIIIK~!! <3<3<3 KIBA-KUN~~~!!”

Eipä tarvinnut Inuzuka-korvia voidakseen kuulla, miten Anniina lähti juoksuun, josta raikuvasta töminästä tuli mieleen norsulauman aiheuttama jytinä. Inuzukan kaikki karvat sinkaisivat pystyyn, kun hän kuuli ja näki mitä tuleman piti.

”Hitto! Akamaru, äkkiä kyytiin!”
”Aurf!”

.
.
.

Ja sama jatkui koko päivän niin kauan, kunnes Anniina ehti juosta itsensä uuvutuksiin ja sotkea hienon An Cafe -hupparinsa kuralammikkoon. Se oli viimeinen tikki, ja turhautuneena mielihupparinsa likaantumisesta (ja rähjääntymisestä ylipäätään) Anniina ”Neko-chan” Korhonen luovutti ja suunnisti takaisin kohti kotiaan. Toiste hän ei enää ficceihin itseään tunkisi, kun niissä ei voinut esiintyä säihkyvän loisteliaana ja siistinä sankarittarena, jonka polviin kaikki mieshahmot lankeaisivat. Tämä ficci oli kerta kaikkiaan pettänyt hänen odotuksensa. Ehkä taisi olla parempi palata takaisin spämmäämään yaoi-ihQtusta foorumeille.

Naruto ja Sasuke silmäilivät lähtijää läheisen tornitalon parvekkeelta.

Kaksikko oli saanut kuulla lukuisilta miespuolisilta tuttaviltaan kauhukertomuksia siitä, miten heidän kimppuunsa oli käyty ja miten heissä oli roikuttu. Neji purki yhä närkästystään harjoituskenttien potkusäkkeihin, Kiba ei uskaltanut mennä minnekään ilman äitinsä jättiläissuden Kuromarun seuraa, ja Kakashi oli päättänyt pitää pitkän tauon Icha Icha -kirjoistaan. Iruka halusi kuukausiloman ninja-akatemiasta ja suostui opettamaan sinä aikana vain ja ainoastaan poikien liikuntatunteja – tyttöjen seuraa hän ei sietänyt. Tällä välin taas Hagane Kotetsu, Kamizuki Izumo ja Morino Ibiki menivät vaatimaan Hokage Sarutobilta, että Konohan turvatoimia kiristettäisiin vähintään viisinkertaisiksi.

Tyttöjen rintamalla oli käynyt myös kauheuksia. Sakura oli taas joutunut käymään väkivaltaiseksi kolmesti, ja Ino oli kahtena kertana toiminut hänen taisteluapunaan – mitäs Anniina oli mennyt ilmoittamaan, että Sakura oli silkka typerä pinkkipääbimbo ja Ino taas vähä-älyinen blondi. Hinata taas joutui pyytämään henkistä tukea Kurenailta, kun Anniina oli ehdottomasti vaatinut häntä ja Tenteniä perustamaan ”Anniina on IhQ”-klubin ja suuttunut, kun tyttökaksikko oli kieltäytynyt moisesta. Anniina nimittäin itsepintaisesti väitti, että hän oli Hinatan ja Tentenin suurin idoli, mikä ei voinut olla totta, sillä kumpikaan tytöistä ei ollut koskaan aiemmin kuullutkaan Anniinasta. Tenten taisi paraikaa teroitella vaarallisimpia teräaseitaan.

Vaan nyt uhka oli poistumassa. Toivon mukaan rauhan aika kestäisi nyt hieman pidempään.

Naruto vilkaisi mustahiuksiseen tiimitoveriinsa. ”…Sasuke?”
”Ha?” Sasuke puolestaan kysäisi.
”Minulla alkaa olla sellainen tunne, ettei homoissa tai homoudessa ole sittenkään mitään pahaa.”
”…”
”Ainakin sellaisilla nahka säästyisi tuollaisilta tapauksilta.”
”…kerrankin olen samaa mieltä kanssasi.”

Kaksikko vaikeni ja palasi taas tuijottamaan metsässä rähjääntynyttä kiharapäätä, joka käveli kohti punaista auringonlaskua ja joka kirosi koko Naruto-fandomin maan rakoon.



*****



Tällainen tapaus tällä kertaa. Elikkäs Avatar Sue on Sue, jonka pohjana on kirjoittaja itse. (En tosin käyttänyt tässä itseäni pohjana, koska nimeni on harvinainen ja koska jo pelkkä ajatus kuvotti.)

Huomautan varmuuden vuoksi, että Avatar Sue ei ole sama asia kuin self-insert eli itsesijoitus tarinaan: self-insert on yksinkertaisesti tarinaan sijoitettu kuva kirjoittajasta (yleensä sarjan maailmaan sovitettuna), kun taas Avatar Sue on Mary Sue, joka pohjautuu melko tarkoin kirjoittajaan mutta on yliampuvan turboboostattu. Avatar Sue on siis oikeastaan aina self-insert, mutta kaikki self-insertit eivät ole Avatar Sueita.

Usein Narutossa Avatar Sue vihaa Sakuraa ja Inoa ja osoittaa kerta toisensa jälkeen näiden olevan bimbo ja blondi, mutta hän on Hinatan, Tentenin ja Temarin ylin ystävä ja esikuva. Hän on tavallisesti myös hyvä lääkintäninjailussa, genjutsussa, ninjutsussa, taijutsussa… Avatar Sue tietää kaiken ja on kaikkien ihailema, häntä on mahdoton vetää nenästä ja hän on aivan mahdottoman ihana-kiltti-lutuinen-äidillinen-mukava-kaikkien-rakastama-ja-muuta-schaissea. Hahmona hän siis on täysi FAIL.

Self-insert on taas on yksinkertaisesti kuva kirjoittajasta. Mielestäni hyvä self-insert a) sopii sarjaan b) kuvaa oikeasti kirjoittajaa kaikkine tämän vikoineen c) ei ole se mystinen voima joka ratkaisee sarjan kaikki ongelmat vaan ihan tavallinen pulliainen. Parhaimmillaan self-insert on mielestäni sivuhenkilönä ja pikemminkin hauskana vitsimäisenä yksityiskohtana tarinassa kuin napana jonka ympärillä koko sarjan maailma pyörii. Ficcejä kirjoitetaan (tai ainakin julkaistaan) hyvän luettavan vuoksi, ei omien fantasioiden toteuttamiseen.

Sellainen hahmonteko-oppitunti tänään. Ja nyt kirjoitusoppitunti:

Älä ikinä, ikinä käytä ficciesi repliikeissä ~-, <3<3<3- tai muita epäproosallisia merkkejä! Se on suomen kielessä todella rumaa. Nuti-täti näytti tänään hyvinhyvinhyvin huonoa esimerkkiä, hyi häntä.