Huuh, vähän taukoa KakaIruun =D Päätin kirjoittaa tälläisen oneshotin.
Alunperin meinasin osallistua tällä ficillä kesäkisaan, mutta olin koko heinäkuun mökillä, ja se töppäsi sitten siihen. Halusin kuitenkin julkaista tämän raapaleen, sillä olen kohtuutyytyväinen tähän. Ei parasta mitä olen kirjoittanut, mutta omasta mielestäni sellainen kolmosen perusmättöficci. Sellane mukavan rapsakka iltapala illan BB-lähetystä odotellessa :DD

Eli nyt ei todellakaan ole luvassa mitään murhatrilleriä saatikka erotiikkaa tihkuvaa rakkausnovellia. Sellane... iltapala.
- - - - -

Auringon valo voimistui voimistumistaan, ja aavikko kuumeni samaa vauhtia. Sunassa oli koittanut aamu.

Vaikka huoneen sälekaihtimet olivat kiinni, valo tunki sisään pienistä rakosista, heijastaen valoaan rikkonaisesti ympäri huonetta. Eräs eksynyt valonsäde osui naisen silmään, ja hitaasti tämä aukaisi sen. Pitkien yöunien jälkeen oli vihdoin aika herätä.

Hitaasti nainen aukaisi toisen silmänsäkin, ja venytteli jäykkiä jäseniään. Haukoitellen hän nousi sängylleen istumaan, heilautti jalkansa sängyn toiselle laidalle ja sujautti ne vaaleansinisiin aamutossuihin. Nainen nousi seisomaan, ja lähti hitaasti tassuttelemaan kohti keittiötä.

Vihdoin ja viimein keittiöön saavuttuaan nainen huomasi olevansa ainoa herännyt ihminen talossa, ja alkoi laittaa aamupalaa. Menomatkalla jääkaapille hän naksautti vedenkeittimen päälle, ja jääkaapista nainen kaivoi syliinsä juusoa ja voita. Viereisestä kulmakaapista hän löysi palan paahtoleipää, ja kelpuutti sen syötäväksi. Vihdoin ja viimein hän kippasi koko komeuden keskellä keittiötä sijaitsevalle pöydälle.

Nainen voiteli leipänsä, ja laittoi päälle kaksi juustosiivua. Hän oli juuri puraisemassa ensimmäistä palaa leivästään, kun vedenkeitin ilmoitti kovaäänisellä naksauksella keittäneensä veden, eikä naisen auttanut muu kuin nousta ylös hakemaan kaakaomukia.

Saadessaan kaakaon mukiinsa, hän istahti jälleen ruokapöydän ääreen, jatkamaan kesken jäänyttä aamupalaansa. Syötyään sen, hän suunnisti jälleen kohti huonettaan.

Nainen avasi sälekaihtimet, ja antoi Sunan kuuman auringon paistaa kasvoilleen. Hän arveli auringon nousseen vain muutamia tunteja aikaisemmin, mutta jo nyt se oli niin polttavalla korkeudella, että kokematon tarvitsisi aurinkorasvaansa vähintään kahdenkymmenen suojan.

Vaatekaapista nainen kaivoi violetin paidan sekä tummansiniset löysät housut, jotka saattoi tarpeen vaatiessa mieltää Konohan kylän jouninien housuiksi. Nainen kipitti kylpyhuoneeseen, harjasi hampaansa, kampasi hiuksensa sekä sitoi otsalleen valkoisen huivin, ikään kuin otsasuojukseksi. Viimeinen hymy peiliin, ja Temarin siivousurakka saisi alkaa.

- - - - -

Edellisenä iltana Temari oli sopinut Gaaran ja Kankuroun kanssa siivouspäivästä. Kumpikin veli oli nyökytellyt olevansa samaa mieltä, auttavansa siivouksessa ja heräävänsä aikaisin. Temarin nyt saapuessa poikien huoneen ovelle hän huomasi, ettei yksikään lupauksista ollut ainakaan tähän mennessä toteutunut. Kello näytti jo kymmentä, mutta oven takaa kuului tasaista kuorsausta.

Vauhdilla Temari tempaisi huoneen oven auki, ja se pamahti lujaa seinää vasten. Kova meteli sai kummankin pojan heräämään hätkähtäen. Pitkän aikaa he eivät silti hereillä pysyneet, vaan kumpikin käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan.

”Herätys!” blondi huudahti, ja kiskaisi samalla vedolla kummankin pojan peiton pois. Hitaasti ja vaivalloisesti kaksikko nousi vihdoin ja viimein ylös ja tallusti keittiöön. Temari itse jäi poikien huoneeseen pudistellen päätään. Tähän mennessä mikään ei näyttänyt erityisen hyvältä.

Temarin saapuessa keittiöön, olivat pojat voitelemassa leipiään. Pöydälle jääneistä muruista päätellen Kankurou oli hotkaissut jo kaksi leipää, Gaara yhden. Tarpeen vaatiessa he osasivat syödäkin nopeasti.

”Minä aloitan keittiöstä. Gaara, sinä siivoat ensin minun ja teidän huoneet, ja Kankurou kylppärin”, Temari hymyili unenpöppöröisille pojille, jotka katsahtivat huolestuneina toisiinsa.
”Itse asiassa...”, Gaara aloitti hyvin epävarmasti, mikä herätti Temarin mielenkiinnon. ”Minulla on töitä Kazekagen toimistossa, ja minun on pakko lähteä sinne”.
”Minun myös, eikö niin Gaara?” Kankurou kysyi pikkuveljeltään, ja tökkäsi tätä merkitsevästi kyynerpäällään. Nuorempi nyökkäsi vanhemmalle, ja kuin yksissä tuumin he livahtivat takaisin huoneisiinsa. Viiden minuutin päästä kumpikin oli häipynyt talosta, jättäen valtavan siivousurakan isosiskonsa harteille.

Temari huokaisi syvään, jotain tälläistä hän oli odottanutkin.

Blondi tyhjensi vesipannusta jo jäähtyneet vedet tiskialtaaseen, josta ne valuivat viemäriin. Kaakaojauhe, leipäpaketti sekä teepussit, jotka olivat jääneet pöydälle jo viikkoja sitten olleen aamiaisen jäljiltä, hän siirsi ruokapöydältä alas kuivakaappiin. Maito, juusto, voi, sekä veljesten esiin kaivama leikkelepaketti löysivät paikkansa jääkaapista. Tomerana tyttönä Temari aloitti kolmen viime päivän astioiden tiskaamisen. Onneksi niitä sentään oli niukanlaisesti, Kankurou ja Gaara tuppasivat syömään Kazekagen toimistossa useimmin kuin kotonaan. Ja Temari itse, hän oli ollut viikolla suorittamassa Konohassa leppoisaa yhden hengen tehtävää.

Operaatio tiskaus oli nopeasti ohi, ja rätti kraanan yllä odotti malttamattomana käyttöön pääsyä. Temari kasteli rätin, ja pyyhkäisi kaikki keittiön pinnat kohtalaisen nopeasti puhtaiksi. Imurointi sekä lattioiden luuttuaminen, ja keittiö olisi valmis. Ikkunat nainen jättäisi veljiensä vastuulle, ihan kiusaksi.

Nainen käveli auringon valossa kohti kirjahyllyä, joka oli eräänlaisen oleskelutilan seinällä. Oikeastaan kirjahylly oli tuosta puuhökkelistä kaukana, Temari ajatteli. Rakennelmaa olisi voinut kutsua lähinnä rojuhyllyksi, ja nyt nainen oli päättänyt tehdä siitä jälleen kirja-, tai kääröhyllyn näköisen.

Rojuhyllykössä oli viisi erillistä hyllyä, ja hylly kerrallaan Temari veti kaiken tavaran alas. Naisen onneksi hyllyissä ei ollut mitään särkyvää, ja lasinpaloilta säästyttiin.

Blondi istahti keskelle kaikkea rojua, ja alkoi käydä kasaa läpi esine kerrallaan. Röykkiöstä paljastui mitä mielenkiintoisimpia tavaroita; Gaaran lapsuuden lelunallen toinen silmä, Kankuroun otsasuojuksen kangas, josta vanhempi veljeksistä oli irroittanut metallilaatan kissahattuunsa. Muutamia tyhjiä kääröjä, yksi Temarin itsensä summonikäärö, sekä läjäpäin valokuvia, jotka herättivät Temarin mielenkiinnon. Blondi nappasi kaikki valokuvat käsiinsä, ja siirtyi keittiön pöydän eteen katselemaan kuvia.

Naisen napaaman pinon ensimmäisenä oli kuva Gaarasta, noin kolmen päivän ikäisenä. Pojalla oli jo tuolloin pieni tupsu punaista tukkaa, mutta hänen otsansa näytti jotenkin... tyhjältä. Arpensahan Gaara teki itselleen vasta kuusivuotiaana.

Seuraavassa kuvassa olivat Temari itse Kankuroun seurassa. Kankurou näytti noin kolmen vuoden ikäiseltä, Temari itse oli neljä. Ruskeasävyisessä kuvassa sisarukset pitivät toisiaan kädestä kiinni, ja hymyilivät kohti kameraa. Tuuli puhalsi heidän selkänsä takaa saaden kummankin hiukset sekaisin, ja hymy ylsi korvasta korvaan.

Kolmannen kuvan henkilöä nainen ei heti tunnistanut. Naisella kuvassa oli ruskeat, lyhyehköt hiukset, tummanvioletit silmät ja keltainen kaulahuivi kaulallaan. Nainen hymyili kameraa kohti hiusten hulmutessa valtoimenaan.

Vihdoin Temari tajusi, kuka henkilö kuvassa oli. Kyyneleet nousivat yhtäkkiä naisen silmiin, ja kädet alkoivat vapista. Hän tunsi itsensä huonoksi ihmiseksi, sillä ei ollut heti tunnistanut henkilöä. Tärisevät kädet tiputtivat valokuvan lattialle, ja Temarin pää painui pöytää vasten. Miten hän ei ollut tunnistanut omaa äitiään?

Blondi itki itkemistään. Hänellä oli valtava ikävä äitiään, joka katseli häntä nyt valokuvassa pöydän alla. Temarin muistiin tuli kaikki ne hetket, jotka hän oli ehtinyt lapsena viettää äitinsä kanssa. Vaikka hän olikin ollut vain kolmevuotias kun hänen äitinsä kuoli, ei, tapettiin, hän muisti jokaisen leikin. Jokaisen naurahduksen, kutituksen, ankaran ilmeen.

Jonkin aikaa itkettyään Temari päätti pyyhkiä kyyneleensä, ja lopettaa valokuvien selaamisen. Jos kerran yksi kuva äidistä sai aikaan tälläisen tunnevyöryn, hänen oli parasta lopettaa kokonaan. Niine hyvineen nainen nousi ylös, ja jätti valokuvat pöydälle. Hän ei edes vaivautunut nostamaan äitinsä kuvaa pöydän alta, vaan jätti sen sinne. Se oli vain valokuva kuitenkin.

- - - - - -

”Huh, kiitos paljon Gaara”, Kankurou henkäisi kaksikon suljettua kotinsa ovi. Kumpikin vihasi siivouspäiviä, etenkin Temarin siivouspäiviä. Isosisko pistäisi tohinaksi, ja silloin olisi vain pysyttävä perässä.

Oikeastaan Gaaralla olisi vapaapäivä, ensimmäinen moniin kuukausiin. Ja totta kai Temari sen kuullessaan oli päättänyt järjestää siksi päiväksi siivouspäivän. Gaara oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, että mielummin toimistossa paperihommia tekemässä kuin kotona Temarin käskytettävänä.

Veljesten saavuttua Kazekagen toimistoon, Kankurou hypähti pöydän takana olevaan pehmeään tuoliin, ja pyöri ympyrää. Ovelle jäänyt Gaara katsoi kivikasvoin isoveljensä toimia.
”Minä taidan ottaa nokoset tässä mukavassa tuolissa”, Kankurou haukotteli, venytteli, ja asettui mukavasti tuoliin. Gaara oli hänen kanssaan eri mieltä.
”Minä en valehdellut. Sinulle on hommia”, punapää hymähti veljensä ilmeelle. Gaara käveli tuolilleen ja hätisti Kankuroun siitä.
”Mitä, et sinä mitään tälläisestä puhunut!” Kankurou huudahti hieman jopa säikähtäneenä. Toisin kuin Kankurou oli tehnyt, Gaara istui tuoliin selkä suorassa, ja näytti asialliselta. Kazekagelta.
”Puhuin”, nuorempi totesi ykskantaan, avasi työpöytänsä alimman laatikon, ja ojensi Kankuroulle kunnon nivaskan läpikäytäviä papereita.
”Jaa ne D-, C-, B-, A-, sekä S-tason tehtäviin. Ei pitäis olla liian vaikeaa sinulle”, Gaara mutisi veljelleen, ja nosti itselleen samanlaisen paperipinon. Kankurou huomasi kuitenkin Gaaran pinon olevan aavistuksen pienempi kuin hänen omansa.

Mutta nuoremmalle veljelle ei kettuilla, jos hän sattui olemaan Kazekage.

Pojat uurastivat papereiden kimpussa tunteja, Gaara istuen ylväänä kazekagen tuolissaan, Kankuroun makoillessa ja torkahdellessa lattialla. Loppujen lopuksi Gaara sai tehtävänsä tehtyä, ja Kankuroukin melkein. He aavistelivat Temarin saaneen siivousurakkansa jo päätökseen, ja yksissä tuumin veljekset päättivät lähteä takaisin kotiinsa.

- - - - -

Temari kuuli koputuksen ovelta. Nainen riensi läpi putipuhtaan talon avatakseen oven, mutta huomasi jotain ruskeaa valuvan lukosta. Ihmetellen blondi kumartui, ja otti ainetta käteensä. Se oli hiekkaa, kuinkas muutenkaan. Aavistaen seuraavat tapahtumat Temari pelasi varman päälle, nousi ylös ja hypähti kauemmas ovesta. Samassa ovi olikin jo auki, ja Gaara sekä Kankurou olivat astuneet sisälle.

”Sain juuri siivottua”, Temari murisi pojille, osoittaen pientä hiekkakasaa oven edessä. Nopeasti Gaara kyykistyi, siirsi chakrallaan hiekanmuruset käteensä, ja heitti ne kalebassiinsa. Vasta sitten hän laittoi korkin kiinni.

”No, oliko teillä hommia?”, Temari kysäisi pojilta kuin ohimennen, mutta kuitenkin pistävällä äänellä. Kankurou häkeltyi, mutta Gaaralla oli tilanne hallussa.
”Meillä oli paperihommia”, nuorempi veljeksistä vastasi nopeasti, ja kiiruhti keittiöön. Kankurou hymy korvissa lähti saapastelemaan pikkuveljensä perään.

Temari, joka oli hyvin väsynyt päivän urakastaan, päätti mennä nukkumaan. Aamulla hän pyytäisi Gaaralta jonkin pienen ja simppelin tehtävän.
”Öitä!” isosisko huudahti pikkuveljilleen huoneensa ovelta, ja sulki sen. Sivusilmällä hän näki poikien selailevan valokuvia, joita hän ei ollut vieläkään siirtänyt pöydältä.
'Äidin kuvaa he eivät varmasti näe.' Se oli vieläkin pöydän alla.

”Hei Gaara, tänne pöydän alle on tipahtanut yksi valokuva!”
”Hmm.. nosta se.”
”Kuka tämä nainen on?”
”Hmm.. en tunnista.”
”Kylläpä väsyttää!”
”Minä menen nukkumaan.”
”Öitä Gaara.”
”Öitä Kankurou.”