Tunnelmamusiikkia (aluksi): Bleach Soundtrack – Nothing Can Be Explained (instrumental)

*****

Luku kahdeksantoista
Pikku kävely


Neji ei kerta kaikkiaan enää jaksanut. Luultavasti oli kulunut parisen päivää täällä sellissä. Vasta parisen päivää. Silti niska oli jo turtunut kivikypärän tuomaan kipuun, silmät olivat tottuneet pimeään, vatsa epäsäännölliseen ruokailurytmiin.

Ruokailusta puheen ollen, ainoaa vaihtelua toivat se lääkintäninja joukkoineen, jotka tulivat aina tuomaan ruokaa, tarkastamaan Nejin silmien kunnon ja sen, miten helposti Byakugan aktivoituisi heidän chakrallaan. Hyytävintä oli se, että kerta kerralta kipu, joka aiheutui Byakuganin aktivointiin käytettävästä raudanharmaasta chakrasta, väheni. Ensimmäisillä kerroilla se tuntui miltei tappaneen Nejin, mutta viimeisimmillä kerroilla se tuntui vain hieman inhottavalta.

Hyuugan silmät olivat siis pahaenteisesti kyllästymässä tuosta raudanharmaasta chakrasta: Hänen kypäränsä tarkoitus ei ollut vain estää häntä näkemästä, vaan myös totuttaa hänen silmänsä tuohon kylmään chakraan. Chakrakyllästyksen avulla ulkopuoliset ihmiset saattoivat sulkea ja avata hänen Byakuganinsa vasten hänen tahtoaan. Puistattavaa.

Aktivointikivun väheneminen ei suinkaan tarkoittanut sitä, että lääkintäninjalla gorilloineen olisi ollut yhtään helpompaa. Vierailu vierailulta Neji laittoi yhä enemmän ja enemmän hanttiin, kun hänen lihastensa lamauttamiseen tarkoitettu ruiske otettiin esille. Olipa Hyuuga pyristelyissään hoitanut monta körilästä teho-osastolle, kun hän oli suunnannut Hakkeshou Rokujuu Yon Shou -sarjansa näiden sydämeen ja elintärkeisiin sisäelimiin. Lääkintäninjan apurien rivistöt siis luonnollisesti vaihtuivat tiuhaan. Mutta lääkintäninjajoukkojen määrä jyräsi lopulta joka kerta Hyuuga-klaanin laadun, ja Neji sai aina lamautuspiikkinsä. Mitä enemmän Neji laittoi vastaan, sen voimakkaammiksi kävivät lääkintäninjan apurien otteet. Temarikin pidettiin tiukasti sivussa nahinoista.

Kun lopulta nuori Hyuuga oli hyökännyt itse lääkintäninjan kimppuun, lyönyt Juuken-tyylillä tämän vasemman käsivarren veltoksi ja viimeistellyt tekonsa antamalla miekkoselle mustan silmän, partio vaihtoi taktiikkaa lamautusmyrkyn toimittamiseksi parille. Viimeisimmillä kerroilla Neji oli saanut lamautusmyrkkynsä jollain mikrokokoisen varsijousen kaltaisella laitteella ammuttujen senbon-neulojen avulla. Siihen oli loppunut tiuhaan vaihtuneiden kätyrien virtaus Hyuugan käsittelystä teho-osastolle: käytännössä katsoen sokeana Hyuuga ei voinut väistellä pikkiriikkisiä ja äänettömiä neuloja, ja vastustelukamppailut päättyivät ennen kuin ne ehtivät alkaakaan.

Jopa Temarilla oli vitsit vähissä. Hänelläkään ei tuntunut olevan juuri voimia muuhun kuin istumiseen ja odottamiseen. Hän oli ollut viimeisimmät hetket aivan hiljaa.

Mutta mitä he kaksi oikeastaan odottivat? Yllättävää pelastusta? Kohtalon määräyksiä? Vai Ichimaiiwan voittoa? Niin. Neji tiesi, että Ichimaiiwa havitteli nimenomaan hänen Byakuganiaan, kumma kun ei ollut vielä ottanut sitä. Olivatko nämä valmistelut tosiaan niin pikkutarkkoja? Luultavasti, kenties miehellä oli entisestään joitain silmäongelmia ja siksi halu varmistaa istutteen sopivuus täydellisesti. Vaan paljonko aikaa Nejillä oli vielä pelattavana?

Ninjana Nejillä oli tietyt velvollisuutensa Konohaa ja omaa klaaniaan kohtaan. Hän ei saisi paljastaa ulkopuolisille Byakuganin salaisuutta, vaikka se lääkintäninja olikin aikamoisen tutkimuksen jo tehnyt. Enää Neji voisi estää vain sen, ettei Ichimaiiwa saisi hänen silmiään – tai silmäänsä, tuo lääkintäninja kun tuntui olevan oikeastaan kiinnostunut vain Nejin vasemmasta silmästä. Kuitenkin, hinnalla millä hyvänsä Nejin pitäisi estää Ichimaiiwaa saamasta Byakugania. Toisin sanoen hänen olisi tuhottava silmänsä ennen kuin hän päätyisi leikkauspöydälle. Mutta naamion kanssa ei juuri silmiä tuhottu. Hyuuga-klaanin sivuhaaralaisena Nejillä oli kuitenkin myös toinenkin tapa deaktivoida doujutsunsa ikuisesti – surmata itsensä. Turha edes sanoa, ettei ajatus houkutellut Nejiä.

Mielessään Neji kävi myös ajatusleikkiä siitä, jättäisikö Ichimaiiwa hänet eloon silmänsä saatuaan. Missään Hyuuga-klaanin Byakugania koskevissa raporteissa ei ollut koskaan kerrottu, deaktivoituisiko sivuhaaralaisen Byakugan, jos silmä olisi jo irrotettu ja sivuhaaralainen kuolisi vasta sitten. Kukaan sivuhaaran Hyuuga ei ollut koskaan halunnut kokeilla sitä silkan testaamisen vuoksi, eikä päähaarakaan aivan sydämetön ollut. Saattoi siis olla täysi mahdollisuus siihen, että Ichimaiiwa surmaisi Nejin hyvillä mielin, kunhan hän olisi saanut haluamansa…

Mutta Neji ei aikonut heittää heti pyyhettä kehään. Hän oli samassa sellissä hiekkakyläläisen kanssa, ja kun kerran oli kyse liittolaiskylän kunoichista, Nejin velvollisuus oli auttaa tätä jos vain voisi. Missään ei ollut hiiskuttukaan, mitä Temarille tapahtuisi. Niin kauan kuin oli toivoa, oli elämääkin… Vai pakoiliko Neji vain itsemurha-ajatustaan?

Hän ei ehtinyt miettiä asiaa sen pidemmälle, kun:
Tap, tap, tap, tap… kla-klak, kviiiik…

Ei! Taas tuo äänisarja, jota Neji oli oppinut inhoamaan! Askeleet, lukon kilinä… tämä tiesi taas neulaa, lamautusta ja –tutkimuskohteena olemista! Vaikka hän tiesi, että tälläkin kertaa lentäisivät neulat, hän pyrähti kyykkyyn penkin päälle ja suuntasi Byakuganinsa tuttuun tapan niskan läpi kohti oviaukkoa – tällä kertaa hän suuntasi katseensa niin ylös, että hän näkisi vastustajansa kokonaan. Siirtäessään näkökenttäänsä Temarista ohi Neji huomasi tämänkin valpastuneen. Neji ei aikonut näyttää vihollisilleen minkäänlaisia antautumisen merkkejä, ei heikkoutta, ei nöyristelyä. Vaikka hänen ruumiinsa kerta toisensa jälkeen voitettaisiin, mikään ei kukistaisi hänen mieltään.

Kriik…

Ovesta astui taas sisään tuttu nelikko, tai siis tuttu duo (siis lääkintäninja ja punaponcho) sekä kaksi muuten vain körilästä. Neji tunsi pienen myhän huulillaan nähdessään, että lääkintäninjalla oli yhä tukisiteet ranteessaan ja jääpussi toisella silmällä. Hyuugan antama viimekertainen opetus liian lähelle tunkeutumisesta tuntui näemmä yhä lääkintäninjan nahassa.

Vaan mitä kummaa nyt? Yleensä miehet ampuivat tainnutusneulansa jo ovelta. Nyt ei näkynyt mitään sentyyppistä liikettä. Neji kohottautui penkillään koko jalkapohjalta varpailleen, valmiina hyppäämään jos vaade olisi.

”Miiiiieeeeellyttäviä uutisia, Hyuuga”, sanoi se lääkintäninja, jonka ääni oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. ”Pääset tänään kävelylle.”
Neji melkein putosi alas penkiltä silkasta hätkähdyksestä. Kävelylle? Mikä juoni tässä piili?
”Piiiiikku liikunta tekee nuorille vain hyvää”, lääkintäninja hykerteli. ”Tuuuuulepas nyt.”
Vaan nuori Hyuuga ei tehnyt elettäkään noustakseen pois penkiltä. Hän ei luottanut tuohon mieheen, kaikkea muuta.
”Tuuuuule tule”, lääkintäninja huhuili kuin olisi yrittänyt houkutella arkaa kissaa pois sängyn alta.
Neji ei tullut.
Lääkintäninjan kärsivällisyys loppui. ”Ampukaa lamautuspiikki ja hakekaa hänet!”

Vasta nyt harkittiin piikkiä…
Neji päätti toimia!


*****
Naruto Shippuuden Soundtrack – Keisei Gyakuten
*****


Heti tainnutuspiikin ammuntalaitteen nähdessään Neji loikkasi penkiltään. Tsi-kling! Ammuttu lamautus-senbon-neula kilahti vasten seinää.

Neji itse puolestaan loikkasi sellin seinälle chakraa jaloissaan. Hän kirjaimellisesti juoksi seinää pitkin ja laski juoksuaskeliaan: yksi kaksi kolme neljä viisi! Neji oli arvioitunut aiemmin seinän pituuden voidakseen juosta sokkona sitä pitkin. Nurkan tavoittaessaan hän hypähti sopivassa kulmassa ja onnistui siirtymään seuraavalle seinälle yhä kovaa tahtia juosten. Yksi kaksi kolme! Hop! Voimakas hyppy seinästä! Ohi mennessään Hyuuga näki Temarin laskeneen päänsä polviinsa väistääkseen ravaavaa poikaa, ja punaponcho sen sijaan tuijotti tyrmistyneenä.

Temari virnisti Nejille. Ohi kiitäessään poika vilautti nuorelle naiselle peukaloaan. Se oli merkki: Valmistaudu ryntäämään ovesta!

Sitten Neji koukisti kyynärpäänsä, tähtäsi ja – TUM! – osui sillä lääkintäninjaa ristiselkään. Mies kaatui älähtäen. Köriläät valpastuivat. Neji oli valmis: hän sytytti chakraiset lieskat sormenpäihinsä, ja –

’Kaksi kämmentä! Ni shou!’
Tak! Tak!
Kaksi chakralla kyllästettyä tökkäystä iskeytyi kätyri numero Ykkösen rintaan ja alavatsaan.

’Neljä kämmentä! Yon shou!’
Tak tak!
Toiset kaksi Kakkosen palleaan. Iskuja oli nyt lyöty yhteensä neljä.

’Kahdeksan kämmentä! Hachi shou!’
Tak-tak-tak-tak!
Ykkönen sai neljän lyönnin tulituksen. Iskujen kokonaismäärä täydentyi kahdeksaan.

’Kuusitoista kämmentä! Roku juu shou!’
Taktaktaktaktaktaktaktak!
Kakkonen oli tuskin toipunut kahden lyönnin iskusta, kun nyt tuli kahdeksan lyöntiä vastaan – kuusitoista lyöntiä oli täynnä. Sekä Ykkönen että Kakkonen olivat nyt lyyhistyneet lattialle, jo muutaman chakrapisteen tukkiminen vei heidän voimansa. Vasta tässä kohtaa punaponcho valpastui ja astui kehään –

’Kolmekymmentäkaksi kämmentä! San juu ni shou!’
Ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-ta-tak-tak!
Punaponchon vatsaan iski erikoisnopea kuudentoista iskun sarja. Hän kaatui karjaisten. Kolmekymmentäkaksi iskua oli käytetty isoja korstoja vastaan.

’Ja kuusikymmentäneljä kömmentä! Roku juu yo-’
PAUM!

Viimeisin isku, kolmaskymmeneskolmas, pamahti tuimana vasten Nejin kypärän takapuoliskoa ja iski hänet lattialle.

”Voi sinua piiiikku hölmöläistä. Pyristelet vastaan puoooolisokeanakin.”

Se oli se lääkintäninja. Hän oli taikonut jostain takkinsa poimuista esille metallisen, ohuen ja helpohkosti vaatteiden alle piilotettavan mailan. Neji kivikypärä oli ollut onneksi mailaa kovempi, mutta Hyuuga näki lattiatasollakin kirkkaita tähtiä silmissään. Hänen näkökenttänsä paljasti, että vähiten iskuja saanut gorilla, Ykkönen, oli napannut pystyyn noussutta Temaria käsivarsista kiinni.

Pakoyritys oli surkeasti epäonnistunut.


*****
Final Fantasy IX Soundtrack –Immoral Melody
*****


Neji oli passitettu ulos käytävälle, ja Temari oli lukittu yksikseen selliin. Ensi kertaa Hyuuga pääsi näkemään, mitä muualla tässä piilopaikassa oli: käytävää, kuten hän oli sellistä käsin nähnyt. Juuri sen enempää hän ei saanut olinpaikastaan tietää, sillä vartijat ja hänen vajaa näkökenttänsä ei sallineet tarkastella muuta kuin lattiaa.

Nejin kädet oli sidottu tiukasti nyörillä taakse, ja takana oleva gorilla piti huolen siitä, ettei Hyuuga päässyt edes yrittämään siteestä vapautumista – ilman valvontaa aito ninja olisi selvinnyt siitä solmusta helposti pienen näpertämisen jälkeen. Nejin piti vain kävellä eteenpäin toisen gorillan ja punaponchon ohjaamana, ja pari kertaa hän törmäsikin näiden harhaanohjaamana päistikkaa päin seinää miesten hirnuessa sivussa. Se oli erittäin nöyryyttävää Byakuganistaan tunnetun Hyuuga-klaanin jäsenelle. Neji kuitenkin puri hammasta ja pyrki pitämään ylpeytensä rippeet kasassa.

”Käänny suoraan vasemmalle.”
”Ja nyt jatkat eteenpäin.”

Minne häntä oikein vietiin? Ehkä hänelle aiottiin teettää tutkimuksia, joita ei voinut tehdä sellissä. Se olisi realistisin vaihtoehto; epärealistisin taas olisi se, että lääkintäninja aikoisi muuten vain kiikuttaa häntä kävelylle silkasta liikunnan ilosta. Melko realistinen vaihtoehto taas oli se… nielaus… että Nejin vasen silmä haluttiin jo ottaa hänen päästään talteen.

Vaan mitä tehdä nyt? Nejillä ei ollut mitään takeita siitä, että hän voisi päihittää nuo neljä miestä, etenkään kädet sidoittuina ja vajaalla näkökentällä. Ne kaksi henkivartijaa olisi helppo päihittää sopivalla oveluudella ja ketteryydellä, samoin ehkä punaponcho, mutta lääkintäninjalla näkyi olevan temppu jos toinenkin takataskussaan. Monet kerrat Nejin aiheuttamat kahakat olivat päättyneet nimenomaan siihen, että juuri niljakas lääkintäninja oli puuttunut peliin. Tämä olisi varmasti höpsöstä ulkomuodostaan huolimatta vaarallinen vastus jos sille päälle sattuisi.

”Suoraan tästä.”
”Portaat ylös.”
”…hah hah haa! Katsokaa, nappula luuli oikeasti, että siinä on portaat! Hyvin heitetty, Seki!”

Kulkisiko Neji vain kohtaloonsa kuin vastustelematon uhrilammas? Hän voisi vielä ehkä pyristellä, mutta olisiko siitä mitään, kerrassaan mitään apua? Hyuuga ei halunnut uskoa, että Naruton sanat kohtalon olemattomuudesta olisivat itse olemattomia.

”Oikealle.”
Klonk! Kypärän etupuoli iskeytyi taas seinään, ja naamio-osa tärähti kivuliaasti vasten Nejin nenää.
”Kiahahaa!” joku räkätti. ”Eikö jo neljäs seinään törmääminen riitä, pentu?”
Neji kirosi mielessään, nieli taas ylpeytensä ja pysähtyi odottamaan kulkuohjeita.
”Hyvä on, satakahdeksankymmentä astetta ympäri.”
Hyuuga kääntyi, ja matka jatkui taas.

Milloin oltaisiin perillä? Oliko mikä lie laboratorio tosiaan noin kaukana? Hyuugan suuntavaistokin oli mennyt armotta sekaisin tässä harhailussa. Miten pitkään oikein piti jatkaa tätä sokkokävelyä?

Neji sai vastauksen viimeisimpään mietteeseensä yllättävän pian.
Tap, tap, tap, tap… tap!

Askeleet seisahtuivat äkisti, ja Nejin takana ollut vartija pysäytti suojattinsakin. Mitä nyt? Kaikki neljä olivat aivan hiljaa ja aloillaan. Mistään ei kuulunut ääntä.

…ei, kuuluipas.
Shuuuuhh…
Suhinaa? Rapinaa? Mitä kummaa? Liikkuiko jokin ovi soraisen lattian yli vai –
”Gaaaah!”
”Mitä helvettiä tuo on?”
SHHUUUUH… Suhina voimistui!

Neji vavahti taaksepäin, ja puolen sekunnin viiveellä hän huomasi, ettei vartija hänen takanaan estellyt häntä – taptaptaptaptap…!! – ja loittonevat juoksuaskeleet toisaalla varmistivat asian. Kopin kopin kopin rytym rytym rytym…! Askeleisiin yhtyi toisiakin askelia, ja Neji tunsi ilmavirran pöllähdykset ihollaan. Hänet oli yhtäkkiä jätetty yksin!

Hyvä vai huono asia?
Shhuuuhhh… shhiiiihhh…

Hyuuga kuuli suhinaa aivan joka suunnasta. Hänen tuntoaistinsa ei kuitenkaan rekisteröinyt mitään erikoista: se mikä ääntä pitikin, se ei koskettanut häntä. Hän käänteli päätään yrittäessään epätoivoisesti saada selville, mikä oli nyt tilanne. Asia ei kuitenkaan ratkennut juuri sillä tavalla.

”Ichimaiiwa-sama sanoi tappaneensa sen kakaran!” punaponcho parkaisi.
”Et voi olla tosissasi!”
”Varmasti sanoi!”
’Tappaneen… kenet?’ Neji kummasteli.

Graks! ”Uaaargh!” Jotain rusahti pahasti, ja korvia puhkova tuskankiljaisu raastoi ilmaa jossain Nejin takasektorissa. Siihen yhtyi pari muutakin rusahdusta ja parkaisua. Mistä ihmeestä oli kyse?

Ja suunnilleen samoihin aikoihin Nejin herkistynyt tuntoaisti rekisteröi jotain. Jokin kosketti hänen shinobisandaalien paljastamia varpaitaan. Se oli jotain viileää, kuivaa… kuin nestettä… ei, kuin tuulta! Ei… hetkinen… ei sitäkään… sitä alkoi kerääntä Nejin varpaiden väliin. Hän liikutti hieman varpaitaan ja totesi, että se jokin oli…

…rapisevaa hiekkaa.

’Mitä kummaa? Onko mahdollista, että – ’
Mutta toinen eräs huuto pysäytti hänet täydellisesti:

”Neji-niisan!”



*****



Odotellessanne jatkoa voitte fiilistellä tämän musiikin tahdissa: Naruto Shippuuden Opening Theme – Hero’s Come Back!! :D

E: Seuraava osa