Juokset. Juokset niin lujaa kuin pääset. Lujempaa, lujempaa. Et pääse enää nopeammin, mutta yrität silti. Yrität ja yrität, mutta turhaa. Et vain ole tarpaaksi nopea. Et tarpeeksi hyvä kuntoinen etkä tarpeeksi ovela. Et ole tarpeeksi mitään. Toisin sanoen olet liian heikko. Täysin mitätön.

Lihaksesi alkavat ilmoittaa niiden vajavaisuudesta, etkä pysty enää pitämään tahtiasi yllä. Et kuitenkaan anna jalkojesi pysähtyä. Liikutat niitä niin tiuhaan tahtiin kuin vain suinkin pystyt sotkeutumatta niihin.

Et peloltasi kykene pysähtymään, vaikka tiedätkin olevasti pahasti alakynnessä, niin kuin aina.

Tuplasti sinun askeliasi nopeammat askeleet kantautuvat takaasi ja lähestyvät sinua nopeammin ja nopeammin. Sinua seuraavan henkilön askeleet eivät hidastu ollenkaan, vaikka hän on juossut perässäsi jo hyvän tovin. Kyllä sinä tiedät, ettet sinä ole mitään verrattuna häneen, mutta silti hänen ylivertaisuutensa yllättää sinut yhä uudelleen ja uudelleen.

Havahdut ajatuksistasi terävän oksan raapaistessa ilkeästi pohjettasi. Älähdät hiljaa ja jatkat matkaasi. Keskityt jalkoihisi, jotka tuntuvat vilistävän aivan liian nopeasti pitkin kosteaa aluskasvillisuutta. Jalkoja on tässä tahdissa kovin hankala kontrolloida, joten päätät antaa niiden elää omaa elämäänsä ja vilistää eteen päin niin lujaa kuin suinkin pystyvät.

Paljaat jalkasi takovat maata juostessasi. Yrität pehmentää askeliasi, mutta et paniikiltasi kykene. Epätasainen maa tuntuu ikävältä jalkapohjiasi vasten aivan kuin sekin yrittäisi pysäyttää sinut. Et kuitenkaan aio antaa periksi. Et missään nimessä.

Kuulet jo toisen askeleet täysin selvästi. Aivan liian selvästi. Sinulla ei ole enää pienintäkään mahdollisuutta päästä pois. Et ehdi enää edes piiloutua toisen huomaamatta. Sinun olisi pitänyt piiloutua eikä lähteä juoksemaan. Tiesit, ettet pääse häntä pakoon juosten, mutta paniikki sai mielesi pyyhkiytymään täysin.

Askeleet ovat taas lähestyneet sinun ollessasi ajatuksissasi. Hän on luultavasti jo niin lähellä, että kykenee lähes tarttumaan käteesi. Et kuitenkaan käänny katsomaan, koska se hidastaisi huomattavasti jo ennestään liian hidasta juoksu tahtiasi. Et voi kuin toivoa, että takanasi juokseva henkilö kompastuu johonkin maasta pilkistävään juureen tai hänen tielleen tulee jokin muu este.

Tällä kertaa sinua ei kuitenkaan onnista. Käsi kiertyy tiukasti ranteesi ympärille ja saa sinut pysähtymään äkisti. Horjahdat taakseppäin nopean pysähdyksen johdosta ja haparoit askeleen taakse päin ennen kuin törmäät johonkuhun.

Sinut painetaan tiukasti toisen rintakehää vasten, vaikka yrität pyristellä irti kiinniottajasi tiukasta otteesta. Irti pyristely on kuitenkin turhaa. Toisen ote ei hellitä lainkaan, vaikka riuhdot niin paljon kuin päälle käyvältä väsymykseltä pystyt.

Ei kuitenkaan mene kauaakaan kun voimasi loppuvat ja jäät seisomaan paikallesi toisen pitäessä edelleen kiinni sinusta. Toisen ote hellittää hiukan hänen huomatessa sinun lopettaneen turhat pois pääsy yritykset.

Hän kuitenkin tiukentaa otettaan polviesi notkahtaessa uhkaavasti painosi alla. Jalkasi ovat aivan tunnottomat ja seisominen tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Vielä äsken lähes itsestään liikkuneet jalkasi ovat nyt aivan kivettyneet.

Nojaat toista vasten raskaasti huohottaen. Kyyneleet ovat alkaneet virrata poskiasi pitkin huomaamattasi. Nostat raskaalta tuntuvan kätesi aikomuksenasi pyyhkiä kosteita silmiäsi, mutta toteat kätesi liikuttamisen aivan liian raskaaksi.

Hetken siinä seisottuasi sinut käännetään hiukan epävarmasti ympäri. Joudut kohtaamaan syvän mustat silmät. Nuo silmät, jotka yleensä ovat aivan ilmeettömät. Nyt niistä kuvastuu jonkinlainen epätoivo. Katse on raastava. Yrität kääntää katseesi pois toisen silmistä, mutta et vain pysty.

Sinut painetaan uudestaan toisen rintaa vasten. Tunnet hiukan karhean kankaan poskeasi vasten. Kangas on hiukan epämielyttävä ihoasi vasten, mutta olet jo tottunut siihen. Nyt se tuntuu lähinnä kodikkaalta, mutta mikä tärkeintä se on lämmin.

Vasta nyt huomaat kuinka viileä syksyinen yö ilma on. Paljaat jalkasi ovat aivan kohmeessa ja paljaat käsivartesi ovat kananlihalla.

”Anteeksi. En minä tarkoittanut.” Miellyttävä miehen ääni kuiskaa korvaasi. Hänen toinen kätensä etsiytyy hiuksiisi rauhoittelevasti. Kyyneleet valuvat edelleen pitkin poskiasi vaikka yritätkin saada ne pysähtymään.

Kiedot kätesi toisen vyötärön ympärille ja painaudut toiseen kiinni. Toisen ruumiinlämpö lämmittää sinua hiukan, mutta täriset silti. Toinen huomaa sen, riisuu takkinsa ja siirtää sen hartioillesi.

”Kiitos.” Sanot heiveröisellä äänellä lämpimän takin laskeutuessa hartioillesi.

Tiukennat otettasi toisesta ja tuet päätäsi hänen olkaansa vasten. Olet kiitollinen toisen käsivarsista, jotka ovat kiertyneet ympärillesi, sillä ilman niitä olisit luultavasti jo polvillasi kosteassa maassa.

Huomaat toisen alkavan liikkua. Et sano mitään mutta pidät edelleem tiukasti toisesta kiinni,ettei hän lähtisi.

”Kaksi sanaa.” Kuiskaat hiljaa toisen korvaan itkun, jännityksen ja kylmyyden heikentämällä äänellä. Olet heikko. Et tarvitse kuin kaksi sanaa antaaksesi anteeksi. Hän on heikko kohtasi, etkä voi asialle yhtään mitään.

Hän naurahtaa hiukan ja tunnet pienen henkäyksen korvaasi vasten toisen puhuessa.
”Rakastan sinua.”

A/N: Eli se oli siis siinä. Toivoisin mahdollisimman paljon kritiikkiä, jotta pääsen edes hiukan jyvälle siitä miten saan paranneltua tekstejäni.