PROLOGI

Joskus... Juuri tälläisinä iltoina, kun huomaan taas vuoden kuluneen.. toivoisin, että olisit tässä.

Tuo sinun nimesi kivessä. Se ei ole minun kirjoittamani, vaikka sen pitäisi olla. Minä olen sinun läheisesi. Meidän piti olla yhtä.
Mutta…
Minä en kaiverra elävän nimeä kuolleiden muistokiveen. Olet elossa jossain. Tiedän sen. Olen odottanut viisi vuotta. Odotan, että sinä palaat ja hymyilet minulle sinun tuttua lempeää hymyäsi, jota minä niin kaipaan.
He sanovat, että kuolit. Minä en usko, vaikka Pakkun itse löysi sinun verestä kostean hitai-atesi.
Miksi minusta tuntuu, että sinä nauraisit minulle nyt?

Rin… Tule takaisin..

Sain taas uuden tiimin. En ymmärrä, miksi he haluavat rangaista minua näin? Haluan takaisin ANBU:n, mutta olen kuulemma liian itsetuhoinen… Miksi minä haluaisin tappaa itseni, jos odotan sinua?

Ne edellisetkin oppilaat olivat surkeita. Olisiko tämäkin tiimi? Sensein poika on tiimissä mukana. Sinä halusit nähdä hänen kasvavan.

No… et ole menettänyt paljoa.

Jos he läpäisevät testin, minun opittava olemaan taas tiimissä. En ole tehtynyt yhteisiä tehtäviä sitten sen jälkeen kun…

kun…

kun löysin sinun veriset ninja-asusteesi.

Rin..

Minä rakastan sinua.

Obito.. Nähdään huomenna.

Kaksikymmentäkuusi vuotias kopioninja Hatake Kakashi huokaisi ja kääntyi muistokiveltä pois. Hän vilkaisi taivasta. Aurinko alkoi jo nuosta. Kohta hänen uusi tiiminsä saapuisi harjoittelukentälle. Kakashi jatkoi matkaansa kentälle. Hän kaivoi taskustaan IchaIcha -kirja. Hän ehtisi lukea vielä monta sivua ennen kuin testi todella alkaisi.

**
KYMMENEN VUOTTA MYÖHEMMIN

Kaksikymmentäkaksi vuotias Uzumaki Naruto juoksi kohti Konohaa. Hänellä oli tärkeä viesti vietävänä Hokagelle. Naruton suu puristui tiukaksi viivaksi, kun hän muisti mitä hänen olisi kerrottavana.
Hokage ei tulisi pitämään hänen uutisistaan. Naruto keskitti lisää chakraa jalkapohjiinsa, jotta vauhti kiihtyisi. Hän olisi pian perillä.

**
Tsunade huokaisi syvään. Hänellä oli ollut pitkä päivä ja päivä pitenisi vielä, jos Shizune toteuttaisi uhkauksena ja toisi hänelle lisää paperitöitä. Tsunade hieroi ohimoitaan. Hän kysyi itseltään lukemattomia kertoja, miksi olikaan taas hyväksynyt tämän tehtävän. Mitä hyvää oli Hokagena olemisessa?

Yhtäkkiä oveen paukutettiin.

"Hokage-sama!" kuului oven takaa.

Tsunade huokaisi. Jep… Pitkä päivä tulossa.

"Sisään".

Hengästynyt keltahiuksinen ANBU-asuun pukeutunut ninja ryntäsi sisään. Hetken aikaa Hokage ehti miettiä Naruton äkillistä kohteliaisuutta. Ehkä vuosi ANBU-koulutuksessa oli kasvattanut poikaa.

"Missä sinun parisi on?" Tsunade ihmetteli huomatessaan, että Narutoa ei seurannut kukaan. Keltahiuksisen ninjan ilme synkkeni.

"Kuollut".

Tsunade huokaisi. Taas yksi menetys taisteluvauhvuudessa.

"Kerro".

"Törmäsimme kadonneeseen ninjaan. Parini ehti taistella hänen kanssaan tovin ennen kuin ehdin paikalle. Liian myöhään. Kadonnut ninja oli ehtinyt antaa viimeisen iskun", Naruto vaikeni ja katsoi alas.

Tsunadesta tuntui, että  mies salasi häneltä jotain.

"Jatka".

Naruto nosti katseensa. Hän näytti mietteliäältä.

"Tapahtui jotain omituista. Vihollinen tuntui hätkähtävän nähdessään minut. Hän sanoi jotain todella omituista ennen kuin katosi saman tien."

Tsunade kohotti kulmakarvaansa. Hänestä tuntui, että pian tarina saavuttaisi sen kohdan, joka kertoisi hänelle, miksi Naruto ilmestyi hänen huoneeseensa hiestä märkänä ja hengästyneenä.

"Hän katsoi minua ja mutisi 'sensei, ei poika'. Mitä ihmettä hän tarkoitti?" Naruto katsoi Tsunadeen ja kurtisti kulmiaan mietteliäänä. Tsunade nojautui mietteliäänä tuolissaan taaksepäin.

"On vielä muutakin", Naruto jatkoi.
Tsunade katseli edessään seisovaa ninjaa kiinteästi. Nyt se tulisi. Syy.

"Parini sanoi viimeisinä sanoinaan myös jotakin outoa. Hän sanoi 'parantaja Konohasta'".

Tsunade vihelsi hiljaa. Naruton viesti oli todella tärkeä. Ei ihme, että hän oli juossut lujaa Konohaan. Naruton ja hänen parinsa tehtävänä oli ollut löytää kylän liepeillä nähty vakooja. Mutta vakooja ilmeisesti oli vanha konohalainen. Ja varsin voimakas sellainen. Naruton pari oli yksi kylän parhaimmista ninjoista. Häntä ei lyöty niin helpolla. Tälle asialle oli tehtävä jotain.

"Oliko tuntomerkkejä?"

Naruto pudisti päätänsä.

"Vakooja oli pukeutunut koko mustaan hupulliseen asuun. Hän oli peittänyt koko kasvonsa naamiolla. Oli mahdoton sanoa oliko hän mies vai nainen".

Tsunade nyökkäsi.

"Kiitos Naruto. Oletko loukkaantunut?"

Naruto pudisti päätänsä. Tsunade siristi silmiään.

"Sakura saa tarkistaa sinut kaikesta huolimatta. Voit poistua".

Naruto nyökkäsi ja lähti Hokagen huoneesta pois.

Tsunade sulki silmänsä ja hieroi käsillään kasvojaan. Hän veti syvään henkeä ja päästi ilman hitaasti ulos. Tällä asialle olisi todella tehtävä jotain.

"Shizune", Tsunade huusi avustajalleen. Pian nainen ilmestyi huoneeseen.
"Etsi Nara Shikamaru ja Hyuga Hinata käsiisi. Minulla on heille tehtävä. Ja…". Tsunade hiljeni hetkeksi. Jos hänen epäilynsä osuisi oikeaan olisi erään henkilö syytä tietää asiasta. Mutta jos ei, niin hän olisi repinyt tiettyjä haavoja auki syyttä suotta.

"Niin Hokage?" Shizune kysyi odottaen, että Tsunade jatkaisi lauseensa loppuun.

"Ei mitään. Sano, että asia on kiireellinen"

"Hai".

**

"Sisään".

Naruto avasi tutkimushuoneen oven varovasti. Yhden asian hän oli omaksunut vuosien saatossa opettajaltaan. Hän vihasi sairaaloita. Hän vihasi olla niissä. Hän vihasi olla tutkittavana. Hän vihasi, sitä että joka ikinen kerta, kun hän loukkaantui Sakura paransi ja haukkui hänet samaan aikaan. Se oli aina yhtä masentavaa.

Eritoten hän alkanut vihata sairaaloita viimeisen parin kuukauden aikana, koska hän ei voinut koskaan olla varma, mitä hän kohtasi Sakuran työhuoneen avatessaan.

Viimeksi, kun hän oli varoittamatta tullut huoneeseen hän oli löytänyt huoneesta Kakashin Sakuran hoidosta. Ja siis todellakin hoidossa. Se oli näky, jonka Naruto halusi unohtaa. Kakashin auktoriteettia ei kohottanut näky puolialastomasta senseistä entisen oppilaansa alla ja nauttimassa selkeästi siitä, mitä Sakura hänelle teki.

Todellakin… Naruto vihasi sairaaloita.

"Naruto", Sakura sanoi suu leveässä hymyssä nähdessään kuka huoneeseen astui.

"Hei", Naruto vastasi hymyillen yhtä leveästi.

"Palasit jo tehtävältäsi?"

Naruto nyökkäsi.

"Miten meni?"

Naruton ilme synkkeni. Sakura vakavoitui ja nielaisi loput kysymykset.

"Tsunade-baachan haluaa minulle vakitarkistuksen", Naruto mutisi ja istuutui tutkimuspedille. Hän kuitenkin katsoi tarkkaan, ettei sängyn peitteellä näkynyt mitään epämääräisiä tahroja. Sakura huomasi Naruton epäluuloisuuden ja hymähti.

"Se oli ainoa kerta".

"Niin, täällä".

Totuus oli se, että Naruto oli ainoa joka tiesi Sakuran ja Kakashin suhteesta. Hänkin ei olisi asiasta tietoinen ellei sattuisi asumaan heidän kanssaan saman katon alla. Kolmikko oli asunut yhdessä muutaman vuoden, koska he huomasit sen tulevan halvemmaksi. Ninjoina he olivat jatkuvasti poissa kotoa, joten oli mukava, että tiesi, että talossa oli aina joku katsomassa paikkojen perään ja pitämässä seuraa, kun rankka tehtävä on ohi.

Heidän taloudessaan oli aina varalla monta pulloa sakea, kun joku heistä halusi juomalla unohtaa viimeisen tehtävän. Konohan tärkeimpinä ninjoina varastoa tyhjennettiin varsin usein. Varsinkin Kakashi. Hänellä oli useita muistoja, joita hän ei halunnut muistaa. Silloin sake oli paras ratkaisu.

Muutama kuukausi sitten Sakura ja Kakashi löysivät toisistaan unohduksen ja sen jälkeen Naruton yöunet olivat menneet. Hän olikin hiljalleen alkanut yöpyä Hinatan tai Inon luona. Riippui kumpi oli samaan aikaan kaupungissa hänen kanssaan. Silloin Naruto sai myös unohtaa rankat tehtävät Inon tai Hinatan pehmeässä sylissä. Niin kauan kuin naiset eivät tienneet, että Naruto vieraili heidän kummankin luona, kaikki oli hyvin.

"Missä Kakashi on?" Naruto kysyi hetken kuluttua, kun Sakura oli kuunnellut hänen sydämensä ja hengitysäänet.

"Missä lie. Hänellä on vapaata hetken ennen seuraavaa tehtävää".

"Onko pitkäkin?" Naruto kysyi ja laski mielessään kuinka monta yötä hän saisi nukkua muualla kuin omassa sängyssään.

"Pari päivää. Sen jälkeen hän lähtee kuukauden tai parin tehtävälle", Sakura vastasi.

"Minkälainen tehtävä?"

"Soolomissio, en tiedä muuta", Sakura totesi ja puraisi poskensa sisänurkkaa, jotta ei antaisi äänensä paljastaa tunteitaan asiasta.

Naruto oli kuitenkin Sakuran paras ystävä. Ei. Naruto oli Sakuralle kuin veli. Hän ei kykenisi salaamaan Narutolta mitään, kuten Naruto ei häneltäkään. Naruto oli idiootti, jos hän uskoi, että Sakura ei tiennyt InoHinata-kuviosta.

"Vai niin", Naruto mutisi. Kuukauden tai kahden soolomissio oli aina vaarallinen. Ei ollut tietoa palaisiko Kakashi tehtävältä vai ei.

Naruto tarttui Sakuran käteen ja puristi sitä hellästi. Sakura hymyili Narutolle. Hetken he olivat hiljaa ja nauttivat toisen läheisyydestä.

"Olet terve", Sakura sanoi lopulta ja irrotti kätensä Naruton otteesta.

"En taida tulla illalla kotiin", Naruto virnisti ja katosi ovesta ennenkuin Sakura ehti heittää häntä stetoskoopilla.

**

Ichiraku oli hiljainen tähän aikaan päivästä. Kakashi huokaisi tyytyväisyydestä huomatessaan tyhjät tuolit. Hän saisi nauttia rauhassa ruuastaan.

"Se tavallinen?" kuului omistajan kysymys.

"Se tavallinen" Kakashi vastasi ja hymyili silmällään.

Kakashi kaivoi taskustaan rakkaan kirjansa ja aloitti lukemisen. Tai no lukemisen. Kirjat olivat hänelle lähinnä tapa uppoutua ajatuksiinsa ilman, että kukaan tuli häiritsemään. Kirjojen sisällöt hän osasi jo ulkoa.

Mielessään hän pohti tulevaa tehtäväänsä. Taas yksi soolo. Kakashi huokaisi hiljaa. Ei sooloissa ollut mitään vikaa. Mutta nyt, kun hän oli löytänyt uuden puolen Sakurasta, soolomissio tuntui vain kidutukselta. Kakashi käänsi sivua. Hänen silmänsä osuivat pieneen piirrokseen. Tuttuun tapaan aina piirroksen nähdessään hänen sydämessään tuntui pieni jysähdys.

Rin...

Kakashi käänsi nopeasti sivua. Hän ei halunnut miettiä vanhaa rakastettuaan nyt. Nyt, kun jysähdys tuntui pienemmältä kuin yleensä. Vaikka silti… se sattui samalla tapaa kuin ennenkin. Rin oli joskus piirtänyt kuvan kirjaan kiusatakseen Kakashia. Näin kopioninja ei koskaan unohtaisi morsiantaan.

Ihan kuin minä voisin…

"Kakashi!"

Kakashi huokaisi ja kääntyi katsomaan kuka häntä kutsui. Naruto istui hänen viereensä ja virnisti leveästi.

"Täällähän sinä", Naruto sanoi.

"Täällä minä", Kakashi totesi. Se siitä rauhasta.

"Kuulin, että joudut pitkälle tehtävälle", Naruto totesi tilattuaan aterian.

"Mitäpä uutta siinä on", Kakashi mutisi ja katseli omaa annostaan. Hän riisui maskinsa ja tarttui syömäpuikoilla ensimmäiseen suupalaan.
Naruto vilkaisi entistä opettajaansa. Sen jälkeen, kun he muuttivat saman katon alle, oli Kakashi viettänyt useasti aikaa kotona ilman maskia. Nytkin kopioninja ei jaksanut välittää vieressään istuvasta Narutosta. Naruto oli aivan varma, että maski oli vain tapa kiusata ihmisiä.

"Miten tehtäväsi meni?" Kakashi kysyi hetken päästä.

Naruto synkkeni jälleen ja katseli omaa annostaan. Kakashi arvasi Naruton sanat jo ennen kuin keltahiuksinen ninja avasi suunsa.

"Parini kuoli".

"Onneksi enää ei tarvitse itse kertoa suru-uutisia perheelle", Kakashi totesi hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Miten sinä pääset niistä yli?"

Kakashin käsi nytkähti. Hän sulki silmänsä hetkeksi. Naruto jäi hämmentyneenä katsomaan entisen opettajansa reaktiota.

"Totuus Naruto on, että niistä ei koskaan pääse yli".

"Ilmankos kaikki perheettömät ninjat ovat enemmän tai vähemmän alkoholisoituneita", Naruto vastasi kuiva hymy hyylillaan. Kakashi naurahti.

"Ammatin varjopuolia".

**

Myöhemmin illalla Kakashi seisoi muistokiven edessä. Hän siveli kädellään kiven sileää pintaa, jota rikkoivat hakatut nimet. Kakashin käsi pysähtyi tietyn nimen kohdalle. Tämän ei pitäisi olla tässä. Miksi he halusivat sen tähän?
Kakashi nosti katseensa taivaalle. Hän oli kysynyt samoja kysymyksiä jo viisitoista vuotta.

Kakashi laski katseensa alas, kun tunsi käden koskettavan olkapäätänsä. Hän käänsi päänsä vieressään seisovaan naiseen.

"Onko sinun ikävä häntä?" Sakura kysyi.

"Ketä?"

"Tuota naista, jonka nimenä sivelit äsken".

Kakashi hymyili katsoessaan Sakuran kasvoja.

"Hän oli minun entinen tiimiläiseni. Kyllä, minä ikävöin häntä".

Sakura kallisti päätänsä ja käänsi katseensa kiveen.

"Sinulla on hänen kuvansa hyllyssäsi, eikö?"

"Oletko mustasukkainen?"

Sakura käänsi päänsä Kakashia kohti.

"Miten minä voin olla mustasukkainen kuolleelle?"

"Hän…", Kakashi aloitti, mutta hiljeni sitten. Oliko sillä väliä nyt?

"Hän ei ole sinä", hän jatkoi ja kumartui suutelemaan Sakuraa.

Sakura vastasi suudelmaan takaisin hellästi. Jopa maskin läpi Sakuran huulet maistuivat makeilta. Kakashi halusi suudella noita huulia enemmän. Hän kiskoi maskinsa alas ja suuteli Sakuraa nyt nälkäisemmin. Sakura hymyili ja vastasi suudelmaan samalla tapaa.
Pian pariskunta kuitenkin erkani toisistaan.

"Mennäänkö kotiin?" Sakura kuiskasi. Kakashi suuteli naista vastaukseksi. Vain savuverho jäi, kun kaksi jouninia katosivat.

**

KAKSI PÄIVÄÄ MYÖHEMMIN

Kakashi käveli Konohan porteista kohti uutta tehtäväänsä. Hän oli syventynyt kirjaansa ja omiin ajatuksiinsa. Näin lähellä Konohan portteja ei tarvinnut olla varuillaan. Siksi häneltä jäi huomaamatta huppupäinen hahmo, joka istui läheisen puun oksalla.
Hahmo seurasi hetken aikaa kopioninjaa katsellaan.

"Olet siis yhä elossa?" hän mutisi hiljaa.

Kakashin kadottua näköpiiristä hahmo hypähti alas. Hän vaihtoi pusikossa vaatteensa.
Pian hahmo käveli Konohan portista sisään.

Kadonnut ninja oli tullut kotiin.