Sakura tuijotti edessään seisovaa naista. Pitkään. Nainen vastasi Sakuran katseeseen tyynesti. Tsunade rykäisi saadakseen entiseen oppilaaseensa jotain liikettä.

"Sakura.." Tsunade sanoi varoittavalla äänensävyllä.

Sakura räpytteli silmiään.
"Niin mikä sinun nimesi olikaan?" hän kysyi lopulta naiselta.

"Yurichi Rin."

"Mahdotonta."

Itsensä Yurichi Riniksi esitellyt nainen kallisti päätänsä ihmeissään.
"Miksi se on-" hän aloitti, mutta Sakura keskeytti naisen.

"Olet kuollut. Sinun nimesi on muistokivessä. Sinun kuvasi on Kakashin hyllyssä. Yurichi Rin on kuollut", Sakura sanoi. Hänen äänensä kohosi korkeammalle, mitä pidemmälle hän pääsi.

Sakura oli paniikissa, ja Tsunade huomasi sen. Hän kurtisti kulmiaan. Ei ollut Sakuran tapaista joutua paniikkiin ja näyttää sitä noin selvästi. Ei enää.
Rin huokaisi. Hän oli aavistanut oikein, että joutuisi vielä selittämään kylään ilmestymistään paljon. Ja useammalle kuin oli luullut.

"Miksi se on sinulle niin järkytys?" hän kysyi hellästi nuoremmalta naiselta.

Sakura jähmettyi. Hän läimäisi itseään henkisesti poskelle. Oliko hän näyttänyt tunteensa noin selkeästi vieraalle naiselle? Olen minäkin ninja…

"Minä…tuota…", Sakura mutisi ja lievä puna kohosi hänen kasvoilleen.

Tsunade sulki silmänsä. Hänen pitäisi selkeästi puhutella Sakuraa kahdenkesken tämän jälkeen.

"Yurichi Rin katosi tehtävällään 15 vuotta sitten. Hänet julistettiin kuolleeksi. Rin on nyt palannut kylään. Sinun tehtävänäsi Sakura on näyttää hänelle paikkoja sairaalassa ja auttaa häntä pääsemään työnalkuun. Rin on loistava medicci. Sinulla on varmasti paljon opittavaa häneltä, joten odotan, että opitkin jotain uutta. Taidat olla ruosteessa", Tsunade sanoi tiukasti tuijottaen pinkkihiuksista naista.

Sakura nielaisi ja yritti estää tunteitaan näkymästä hänen kasvoillaan.
"Kyllä Hokage-sama", Sakura sanoi.

"Hyvä. Voitte poistua."

Naiset nyökkäsivät ja kävelivät ovelle. Oven sulkeuduttua Rin käänsi katseensa vierellään kulkevaan naiseen.

"Kakashi on siis jatkanut elämäänsä."

Sakura jähmettyi. Oliko hän todella noin läpinäkyvä?
Rin naurahti hellästi.

"Ei hätää. Opin vuosien aikana lukemaan ihmisten ruumiinkieltä äärimmäisen tarkasti. Se oli ainoa tapa selvitä hengissä", hän sanoi ja taputti äidillisesti Sakuran kättä.
Sakura nyökkäsi hitaasti.

"Taisit olla aikamoisessa kurimuksessa?" hän kysyi.
"Emmekö me kaikki ole?" Rin mutisi.

Naiset jatkoivat matkaansa syvässä hiljaisuudessa. Heidän päästyä Sakuran työhuoneeseen Sakura uskalsi kysyä mielessään pyörineen kysymyksen.

"Sinä ja Kakashi. Oliko teid-. Olitteko te- Rakast-tuota…" Sakura änkytti tietämättä, miten muotoilisi lauseen. Rin hymyili naisen epätoivoiselle yritykselle udella hänen ja Kakashin historiasta.

"Olimmeko me pari? Rakastinko minä häntä? Kyllä ja kyllä. Me olimme kihloissa".
Sakura ei tiennyt, miten reagoida naisen mutkattomaan ja rehelliseen vastaukseen.

"Vai niin, tuota…"

"Entä Kakashi ja sinä. Rakastatteko te toisianne?" Rin kysyi vuorostaan.

Sakura käänsi katseensa pois naisesta. Hän oli hetken aikaa hiljaa ennen kuin käänsi taas katseensa Riniin.

"Olet loistava medicci. Eiköhän päästetä sinut töihin", Sakura sanoi ja hymyili herttaisesti teeskenneltyä hymyä.

Rin huokaisi. Hokagen entinen oppilas olikin mutkallisempi tapaus kuin hän oli olettanut.
"Näytä tietä", Rin vastasi yhtä teeskennelty hymy huulillaan.

**

"Sinä siis epäilet, että hän on huijari?"
"Juuri niin."

Naruto huokaisi. Hän työnsi puikkonsa rameniin ja etsi hyvännäköistä suupalaa. Sakura katseli häntä päättäväinen ilme kasvoillaan.

"Ja miksi hän olikaan mielestäsi huijari?" Naruto kysyi nielaistuaan suupalansa.
"Yurichi Rin on kuollut. Siihen kiveen ei kaiverreta elävien nimiä."
"Paitsi silloin, kun heidät on julistettu kuolleiksi. Miten kukaan kylästä olisi voinut tietää, että hän oli yhä elossa? Sinun pitäisi osata päätellä tämä ihan itsekin. Sinä olet se älykkäämpi osapuoli", Naruto hymähti.

"Miksi sinun piti kasvaa aikuiseksi, Naruto", Sakura mutisi.
Naruto virnisti Sakuran sanoille.

"Jos haluan olla Hokage, minun pitää kypsyä."

Sakura hymyili hellästi, kunnes hänen ilmeensä yhtäkkiä jähmettyi.

"Tuolla hän on", Sakura kuiskasi.

Naruto käänsi päätänsä nähdäkseen naisen. Yurichi Rin oli pysähtynyt Ichirakua vastapäätä olevan kaupan kohdalle. Hän katseli tavaroita mietteliäänä. Rin oli kietonut pitkät ruskeat hiuksensa nutturalle. Toisella kädellä hän rapsutti hajamielisenä punaista klaanitatuointiaan. Hänellä oli yllään musta mekko, jonka vyötärön kohdalle Rin oli kietaissut vyön. Vyöstä roikkui tyypillinen ninjapussukka.

"Ja hän oli sinusta huijari koska?"

"Hän ei näytä samalta kuin Kakashin varjelemassa kuvassa", Sakura sihahti ja viittoi Narutoa olemaan hiljempaa. Naruto näytti kysyvältä.

"Hänellä on pidemmät hiukset ja kapeammat kasvot kuin valokuvassa".
Naruton teki mieli läimäistä itseään otsalle.

"Hän oli poissa 15 vuotta. Tottakai ihmiset muuttuvat. Muistatko, miltä Sasuke näytti muutama vuosi sitten?"

Sasuke oli palannut kylään täysin muuttuneena. Hän oli kasvattanut itselleen parran ja pitkät hiukset, jotka oli sidottu samanlaiselle ponihännälle kuin Itachilla oli ollut. Ennen niin jäntevä vartalo oli muuttunut luisevaksi ja laihaksi. Nykyään Sasuke oli vangittuna Kohohan vankilassa kaukana kylästä. Kukaan ei päässyt hänen luokseen vierailulle, koska hyvin harva edes tiesi, missä vankila sijaitsi.

Sakura veti suunsa tiukaksi viivaksi ja kääntyi äkäisenä takaisin pyödällä olevan ruoka-annoksensa pariin. Naruto huokaisi uudemman kerran.

"Miksi sinä välität tästä asiasta niin paljon?"

"He olivat kihloissa tiesitkö sitä?"

"Ketkä?"

"Kakashi ja Rin. Idiootti", Sakura tiuskaisi.

Naruto katseli häntä hetken aikaa hölmistyneenä. Sitten hänen kasvonsa kirkastuivat ajatuksen tullessa hänen mieleensä.

"Sinä olet mustasukkainen", Naruto sanoi ällistyneenä.

"Enkä ole", Sakura totesi ja tuijotti tiukasti ruokaansa.

"Kyllä olet. Et sinä muuten olisi niin tuohduksissasi."

"Miksi minä olisin mustasukkainen. Minä ja Kakashi. Me vain… tuota", Sakura mutisi ja nappasi puikoilla itselleen syötävää. Pieni puna levisi hänen kasvoilleen.

"Sinä punastut", Naruto hykerteli.

Tämä oli mahtavaa. Sakura oli mustasukkainen. Vihdoinkin Sakura alkoi näyttää jotain tunteita Sasuken paluun jälkeen. Hänen vankilaan joutumisensa oli ollut suuri järkytys heille molemmille. Sakura oli sulkeutunut itseensä ja keskittänyt kaiken tarmonsa työhönsä sairaalassa ja saamiinsa tehtäviin.

"Sinä olet rakastunut", Naruto naureskeli.

"Ole hiljaa".

**

"Sisään".

"Hokage-sama, kutsuit meidät".

Tsunade nosti katseensa edessään seisoviin ninjoihin. Nara Shikamaru ja Hyuga Hinata odottivat kärsivällisinä, että Hokage puhuttelisi heitä.

Tsunade siirsi työn alla olleet paperit sivuun.

"Oletteko saaneet mitään selville?"

Shikamaru ja Hinata vilkaisivat toisiaan ennen kuin Shikamaru kääntyi takaisin Tsunaden puoleen.

"Emme ole selvittäneet vielä mitään konkreettista, mutta…", Shikamaru aloitti ja vaikeni sitten.

Tsunade rypisti kulmiaan miehen epäröinnille.

"Kerro", hän komensi.

"Meillä on epäillys", Hinata kertoi.

"Uskomme, että vakooja on soluttautunut kylään sisälle. Naruton kumppanin viimeiset sanat viittaavat, että hän on joku sairaalan henkilökunnasta. Joku sellainen, joka tunsi Yondaimen", Shikamaru sanoi.

Tsunade nojautui tuolillaan taaksepäin sulatellen Shikamarun sanoja. Hän kävi mielessään läpi kylän mediccejä ja muita parantamiseen erikoistuneita ninjoja. Eräs nimi nousi Tsunaden mieleen.

"Vainiin. Jatkakaa tutkimuksianne. Otatte kuitenkin erään medicin erikoistarkkailun alaiseksi".
Hinata ja Shikamaru vilkaisivat toisiaan. Tiesikö Hokage jo kuka vakooja oli?

"Kenet?" Shikamaru kysyi.

Tsunade risti kätensä ja nojautui pyötään. Hän piteli käsiään suunsa edessä.
"Yurichi Rin".


**

KUUKAUSI MYÖHEMMIN

Sakura ja Rin olivat työskennelleet yhdessä koko päivän. Tsunade oli määrännyt heidät päivittämään vanhoja potilastietoja. Homma oli puuduttavaa paperityötä, jossa ajatukset karkailivat vähän väliä toisaalle. Varsinkin Sakuralla. Hän mietti kuumeisesti oliko Kakashi saanut tehtävänsä päätökseen jo vai olisiko hän poissa vielä toisen kuukauden. Ja oliko hän ylipäätään elossa.

Sakura pudisti päätänsä. Hän ei saanut miettiä tuollaisia. Se aiheutti vain paniikkia.
Rin tarkasteli naista hänen vierellään. Pieni tyytyväinen hymy lymyili vanhemman medicin kasvoilla. Hän tiesi, mitä Sakura ajatteli. Jostain syystä se oli hänestä huvittavaa.
"Palaakohan Kakashi tällä viikolla? Mitä luulet?" Rin kysyi yhtäkkiä.

"Hän on voinut jäädä naut- hetkinen, mistä sinä tiedät että hänen pitäisi palata", Sakura älähti ja kääntyi katsomaan naista vierellään. Vain Hokage, Sakura ja Naruto tiesivät tehtävän mahdollisesta pituudesta.

Rin hymähti.
"Kuulin vain juoruja ei muuta, ja loput arvasin. Ilmeisesti osuin oikeaan."

"Ilmeisesti", Sakura mutisi ja kääntyi takaisin työnsä pariin.

Jokin Rinissä sai Sakuran niskakarvat nousemaan aina pystyyn, kun nainen arvasi hänen ajatuksensa. Se oli kammottava. Ja juuri siksi hän ei luottanutkaan Riniin.

"Odotan hänen paluuta. Toivottavasti hän ei järkyty pahasti minun näkemisestäni", Rin sanoi iloisesti lajitellassaan potilaspapereita omiin pinoihinsa.

Sakuran käsi pysähtyi. Ajatus syttyi hänen mielessään. Tosiaan. Kakashi ei tiennyt Rinin paluusta. Kuinka iso järkytys se hänelle olisi, kun kuolleeksi luultu kihlattu olikin elossa ja hyvin voivana takaisin kylässä? Eräs toinenkin ajatus tuli Sakuran mieleen. Ajatus kylmäsi häntä. Lopettaisiko Kakashi heidän orastavan suhteensa ja palaisi takaisin kihlattunsa luo? Hehän olivat kuitenkin lupautuneet toisilleen. Toisin kuin hän ja Kakashi, jotka vain.. tuota.. viettivät laatuaikaa yhdessä. Välillä hyvin kovaäänisesti, kekseliäästi, intohimoisesti…
Sakura pudisti toistamiseen päätänsä. Lopeta nyt!

Rin kätki hymynsä ja oli kuin ei olisi huomannutkaan Sakuran jähmettymistä.

"Toivottavasti", Sakura mutisi.

Potilaspaperi toisensa perään tipahteli Sakuran käsistä omiin lajitelluihin pinoihinsa. Jokaisessa niissä Sakura oli näkevinään Kakashin nimen.

**

Kakashi seisoi vankkarakenteisen rakennuksen edessä. Hänen ympärillään kulki kaksi naamioihin ja mustaan pitkään viittaan pukeutunutta soturia. Kakashi tiesi, että yksikin harkitsematon liike ja hänen päänsä makaisi irtonaisena lattialla. Soturit olivat Konohan parhaimmistoa. He olivat ANBU:en ylintä eliittiä. Heidän olemassa olonsa oli niin salaista, että kukaan muu kuin Hokage ja muutama valittu yksilö tiesivät heidän olemassaolostaan, ja tietenkin ne ihmiset joita he vartioivat.

Jos joutui valituksi ylimpään ninjaeliittiin, koko identiteetti hävisi. Ei ollut muuta kuin oma naamio ja koodinimi. Tausta, perhe, ystävät, rakastetut, kaikki oli jätettävä taakseen ja asuttava keskellä vuoristoa koko loppuelämänsä. Eliittiin joutuminen oli samanlainen rangaistus kuin vankilaan joutuminen, ja vankilaa he vartioivatkin.

Kakashi oli kuullut huhuja, että hän olisi ollut ehdolla työhön ennen Rinin kuolemaa. Huhut kuitenkin loppuivat, kun hänet erotettiin ANBU:sta. Hän oli liian epäluotettava. Liian eristäytyvä.

"Mitä asiaa entisellä ANBU:lla on tänne?" toinen vartijoista kysyi.

"Minulla on Hokagen määräys käydä vankilassa", Kakashi vastasi ja katseli tiukkana ympärillään kulkevia sotureita.

Toinen sotureista nappasi Kakashin ojentaman rullan. Hän luki viestirullan sisällön nopeasti ennen kuin ojensi sen takaisin kopioninjalle.

"Tarkistus", viestin lukenut soturi sanoi ja viittoi Kakashia etenemään eteenpäin. Rakennuksen ovet aukenivat ja kolmikko astui taloon sisälle. Kakashi räpytti hetken silmiään, kun ulkoilman kirkkaus vaihtui hämärään ja viileään ilmaan.

Samassa hänen eteensä astui naamiokasvoinen soturi. Hän oli ristinyt kätensä rinnanympärille ja katseli Kakashia pää kallellaan.

"Hokagen määräys, vai? Miten tuollainen mitätön tavallinen jounin voisi saada määräyksen tänne? Potkittu ANBU:sta ulos. Eikä mitään muita apuja kuin toiselta varastettu silmä. Sinut tapettaisiin hetkessä täällä" hän mutisi.

Kakashi seisoi hiljaa paikallaan. Hän tiesi, että he testasivat hänen luonnettaan. Pian he kävisivät hänen tavaransa läpi. Hän epäili, että eristetyt vartijat hakivat hieman piristystä arkeen haukkumalla harvinaisia vierailijoita.

Yksi vartijoista tarttui Kakashin käsistä kiinni ja kiskoi ne ylös ilmaan. Toinen alkoi takavarikoida hänen aseitaan yksi toisensa jälkeen. Kolmas luotasi hänen mieltään etsien merkkejä valehtelusta tai pakosuunnitelmista.

Kun Kakashi oli todettu puhtaaksi astumaan peremmälle vankilaan, vartijat irrottautuivat hänestä ja katosivat hämärään. Vain hänen edessään seisonyt vartija jäi paikalleen samaan asentoon.

"Kuulin, että sinua oltaisiin kaavailtu tähän työhön."
Kakashi tyytyi nyökkäämään.

"Harmi, että se jäi siksi", vartija totesi ja kääntyi ympäri.
"Vankisi on täällä päin".

Kakashi seurasi opastaan paksun rautaoven eteen. Vartija laski kätensä ovelle ja selkeästi keskitti kämmeneensä chakraa, jotta ovi aukenisi. Vartija työnsi oven auki ja astui sivuun, jotta Kakashi pääsisi selliin.

"Tee sama niin pääset ulos", vartija sanoi ja työnsi oven Kakashin selän takana kiinni.
Väkisinkin Kakashi tunsi lievää hermostuneisuutta kuullessaan oven pamahtavan kiinni. Hän tarkensi katsettaan sellin hämärässä. Peräseinän vieressä istui synkeän oloinen hahmo, joka tuijotti häntä tiukasti.

"Hatake Kakashi. Vai pitäisikö minun kutsua sensei? Miten voin palvella?"

Kakashi hymähti sellin perältä kuuluville sanoille.
"Sinustahan on kaunopuheinen tullut, Sasuke."

"Mitä haluat?"

"Tulin katsomaan vieläkö sinä olet uhka kylän turvallisuudelle".

Sasuke levitti kätensä antautuvaisen oloisena.
"Ole hyvä ja tutki pois."

"Sitä ennen saat vastata kuitenkin pariin kysymykseen".

"Kerro."

"Olemme saaneet tietoomme, että Konohan liepeillä on vakooja. Tiedätkö tästä jotain?"

Sasuke hymähti ja väläytti pilkallisen hymyn.
"Olen vankilassa. Miten minä voisin täältä tietää mitään?"'

"Kaksi kuukautta sitten saimme yhden vakoojan kiinni. Nainen tappoi itsensä ennen kuulusteluja, mutta hänen kaapunsa kätköistä löytyi jotain todella mielenkiintoista. Arvaatkin varmaan mitä?"

Sasuke kohautti olkapäitään.

"Hänen viittansa liepeeseen oli kirjailtu Uchican klaanitunnus. Joko Itachi tai sinä olette päättäneet elvyyttää klaaninne jälleen ja nussineet tämän naisen viittaan oman merkkinne tai sitten sinulla on jälleen pieni kapina kylää kohtaa meneillään", Kakashi sanoi tiukalla äänensävyllä.

Sasuke virnisti.
"Oliko hän hyvännäköinen? Jos oli, niin kerro lapsellemme, että hän on orpo."

"Sinusta on tullut kumman huumorintajuinen", Kakashi totesi kuivasti.

"Ympäristöllä on vaikutuksensa."

"Yhteistyö saattaa nopeuttaa tapauksesi käsittelyä."

Sasuken silmät välkähtivät hänen kuullessaan Kakashin sanat.
"Niinkö? Paljonko?"

"Paljon."

Sasuke oli hetken hiljaa. Kakashi odotti kärsivällisesti. Sasuke mietti selkeästi eri vaihtoehtoja. Sitten hän aloitti:

"On olemassa eräs ryhmä, joka haluaa kylän vanhimpien kuolemaa. Melkein yhtä pahasti kuin minä aikoinani. Tai hyvä on. Edelleen. Ryhmän johtaja kulkee nimellä Parantaja. Hänen kerrotaan olleen entinen konohalainen ja Yondaimen läheisiä. Hyvin helläsydäminen nainen, joka ei kestä, kun toisia sorretaan. Siksi hänen ryhmänsä tahtoo tappaa sortajat. Tai näin siis huhutaan. Ja se Uchica-klaanin merkki. Varmaan jokin vanha pano, joka varasti minun viittani. Vieläkin harmittaa".

Kakashia kylmäsi. Jos Sasuken sanat pitivät paikkansa Kohonaa kohtasi vaara. Mutta vielä enemmän häntä kylmäsivät sanat ryhmän johtajasta.

"Mistä sinä tiedät tämän?

"Sanotaan näin, että olen hieronut sinunkauppoja joskus Parantajan kanssa", Sasuke hymähti.

"Mitä tiedät ryhmän johtajasta?"

Sasuke virnisti ja katseli Kakashia tietäväisenä.

"Sinua on aina sanottu fiksuksi. Ajattele sensei. Kuka oli Yondaimen läheisiä naisia. Kuka oli helläsydäminen parantaja? Kuka katosi kylästä?"

Kakashin silmät levisivät hänen tajutessaan Sasuken sanat. Ei, ei, ei.

"Kyllä. Sinuna palaisin Kohonaan mitä pikimmiten."

Kakashi nielaisi.
"Hokage päättää kohtalostasi", Kakashi sanoi nopeasti ja kääntyi avatakseen oven.

Hänen takanaan Sasuke virnisti tyytyväisenä. Kaikki menee niin kuin pitääkin...

Kakashin lähtiessä vankilasta hänen mielessään oli vain yksi asia.

Rin… Miksi?