Tunnelmamusiikkia: Lord of the Rings Soundtrack – A Knife in the Dark ja Okami Soundtrack – Twin Devils Lechku and Nechku

*****

Luku kaksikymmentä
Yksi sinulle, toinen minulle


”Hyvä mies. Hyuugat eivät pidä siitä, että heidät kahlitaan vasten heidän tahtoaan.”
”Ja tiedemiehet eivät pidä siitä, että heidän tutkimuksensa keskeytetään.”

Shhht. Lääkäritakkinen mies pulpahti kokonaan esille kivimassan seasta. Neji puolestaan veti toisen jalkansa ja kätensä taakseen ja ojensi toisen jalan ja käden eteensä. Valkotakkimiehen apurit makasivat liikkumattomina maassa yhä osittain Gaaran hiekan peittäminä.

Hinata oli huolissaan. Miten serkku pärjäisi tuota miestä vastaan sokkona? Vaan Hinatalla itsekin oli kiireitä: Gaara piti auttaa pois pinteestä. Mutta miten pääsisi tuosta valkotakkimiehestä ohi?

”Hinata-sama! Valmistautukaa!”
Se oli Neji!
”Menkää te hänen vasemmalta puolelta noin puolentoista metrin päästä, minä menen oikealta!”
”Öh…”
”Hinata-sama!”
”S-selvä! Menen!”

Hinata ei tiennyt, miten menetellä tässä asiassa, joten hän näki parhaaksi vain noudattaa suoraan Nejin käskyä. Se oli fakta, että serkku oli Hinataa paljon parempi taistelija. Mutta mitä valkotakkimiehen sivukautta kulkeminen oikein auttaisi? Päistikkaa päin? Ei se ollut oikein Nejin tapainen taistelutekniikka! Mutta ei tässä muu auttanut kuin juosta. Ei Hinatalla ollut parempaakaan vaihtoehtoa kuin yksinkertaisesti noudattaa serkkunsa komentoja, kun hänellä ei ollut aavistustakaan siitä miten toimia.

Tap tap tap tap…! Tum tum tum tum…! Kahden Hyuugan askeleet takoivat lattiaa.

Valkotakkimiehen kasvoille levähti mulkosilmäinen virne, joka säikäytti Hinatan. Sitten mies kiljaisi: ”Viimeinkin tilaisuus toiseen Hyuugaan!” hän kiljahti. ”Tänne, tyttö!”

Ja äkkiä valkotakkimies liikkui. Huimaa tahtia. Kohti Hinataa. Tuo korppikotkamainen olemus, nuo kynsimäiset sormet, nuo ahneina kiiluvat silmät… ja Hinata oli vielä niin hullu että juoksi tuota hirvitystä päin! Koska Neji oli käskenyt! Mitä serkku oikein ajatteli?! Miten Neji, sivuhaaran jäsen, tekisi tämän Hinatalle, päähaaran jäsenelle? Ajoiko hän tahallaan päähaaralaisen, suojeltavansa, vaaraan?

Hinata sai vastauksen mietteisiinsä yllättävän pian.

”Hiaaaah!” Tuo ääni kuului Nejin suunnasta.
Valkotakkimies käänsi äkkiä katseensa poispäin Hinatasta. ”Mit –”
Tak! Tak!
”Guoh!”

Se oli Neji! Hän oli hyödyntänyt hetken, jona valkotakkimies tuijotti Hinataa päin, ja käynyt sivustasta kimppuun! Ja tuo tekniikka näytti…
Tak! Tak! Tak tak tak tak! Tak-tak-tak-…!!
Kyllä, se näytti Hakke Rokujuu Yon Shoulta. Se näytti tehokkaalta, vaikka Neji käytti sitä sokkona. Ja nyt valkotakkimies oli tuon armottoman ja tiukan tulituksen kohde.
…ta-ta-ta-ta-ta-tak!
”Uogh!”

Ja siinä tuli se viimeinen, kolmenkymmenenkahden iskun kattava sarja. Valkotakkimies oli pakotettu maan tasalle. Neji ei kuitenkaan jatkanut heti iskusarjaansa pidemmälle saati viimeistellyt lääkintäninjaa, vaan sen sijaan hän karjaisi Hinatalle: ”Hinata-sama! Huolehtikaa Gaarasta! Paetkaa sivuun!”

Hinata käänsi katseensa Gaaran suuntaan ja huomasi jotain outoa: Gaara oli taistelun aikana vapautunut kivestä! Kivikahleet hänen ympärillään olivat murtuneet soraksi. Hänen raajansa olivat taas vapautuneet, ja hiekkapoika näkyi paraikaakin pitelevän päätään käsillään.

Hinatasta tuntui, kuin Gaaran paino olisi äkkiä kevittynyt, kun hän nosti pojan olalleen ja viipotti ylihinatamaisella nopeudella käytävän toiseen päähän Gaaran haukkoessa tuskaisesti henkeä hänen korvaansa.


***


Neji ei muuten vain ollut asettanut klaaninsa päähaaran perillistä hetkeksi vaaraan. Hän oli tarkoituksella ohjannut Hinatan kohti lääkintäninjaa ja pitänyt koko ajan huolen siitä, että hän itse ehtisi lääkintäninjan kimppuun ennen kuin lääkintäninja ehtisi Hinatan kimppuun. Riski siinä kyllä oli, mutta mieluummin sen otti kuin oli tekemättä mitään. Vaihtoehto tekemättä mitään olisi huomattavasti suurempi riski Hinatan ja kaikkien muiden hengelle.

Nejin oli ollut lähetettävä Hinata juoksemaan – kolmesta syystä.

Ensinnäkin vanhempi Hyuugista oli kypärän vuoksi käytännössä katsoen sokea, eikä hän aluksi yksinkertaisesti tiennyt, missä kohdassa käytävää lääkintäninja oli. Chakran valutus kehosta ja sillä ympäristön tutkiminen olisi turhan kuluttavaa ja ennen kaikkea aivan liian hidasta. Vaan onneksi kypärä ei sinetöinyt hänen kuuloaan: hän saattoi päätellä lääkintäninjan sijainnin askelten äänten perusteella, ja lääkintäninjan juoksuaskelista hän saattoi päätellä, että mies oli pullahtanut pois kiven sisässä. Siten Neji saattoi ajoittaa oman torjuntansa ja kolkata lääkintäninjan pois Hinatan kimpusta, kiitos pojan luontaisen nopeuden.

Toiseksi Neji tiesi, että kypärän sokaisemana hänen taistelutaitojaan ei voisi hyödyntää täysin ja että lääkintäninja olisi vaativa vastustaja. Hyuuga tarvitsisi jokaisen niksin lääkintäninjan päihittämiseen: kaikki likaiset temput, kaikki harhautukset, kaikki yllätykset. Lääkintäninja todennäköisesti piti Hinataa varteenotettavampana vastustajana kuin mitä Nejiä, koska Hyuugista vanhemman katse oli sinetöity. Olihan Hinata sitä paitsi se puuttuva pala Ichimaiiwan suunnitelman palapelistä. Näiden syiden vuoksi lääkintäninja kävisi ensiksi Hinatan kimppuun, ja tällöin Neji voisi iskeä kiinni tehokkaammin kuin mitä rynnätessään suoraan kohti miestä, kunhan hän ajoittaisi liikkeensä oikein. Hinata siis toimi myös harhautuksena.

Ja kolmanneksi… Neji oli havainnut erään merkittävän heikkouden Ichimaiiwan kätyrien kivitekniikoissa.

Mutta nyt oli vuorossa tämänhetkisen suunnitelman vaikein vaihe: lääkintäninjaa vastaan taisteleminen. Neji ei ollut varma, päihittäisikö hän miestä edes ilman näkemistä estävää kypärää, mutta nyt kuitenkin tärkeintä oli pelata aikaa niin, että Hinata saisi vietyä Gaaran sivuun. Lääkintäninja oli varmasti kuristanut ja puristanut pahan kerran Gaaraa, ja nyt tämä aavikkopoika tarvitsisi tilaa haukkoa henkeä. Kenties Neji ja Gaara voisivat yhteisvoimin päihittää lääkintäninjan, kunhan Gaara saataisiin takaisin honteloille jaloilleen…

Eräs asia kuitenkin vaivasi Nejiä. Miten lääkintäninja oli yllättäen päässyt niskan päälle Gaarasta, joka oli hiekkakilpineen ja -voimineen käytännössä katsoen tavallisen ninjan voittamattomissa? Mikäli Neji oikein oli käsittänyt, Gaara oli jäänyt taistelemaan itse Ichimaiiwaa vastaan ja vaikutti olevan täysin hengissä. Lääkintäninja käytti samantyyppisiä voimia kuin Ichimaiiwa, mutta ei niin suurella teholla. Kun kerran Gaara oli taistellut aiemminkin tämäntyyppisiä voimia vastaan, hänestä olisi voinut kuvitella olevan kunnon vastusta lääkintäninjalle. Mutta miksi oli kuulostanut siltä, että Gaara olisi pulassa? No, pulassa tai ei, nyt Hinata vei Gaaraa turvaan, ja kenties Neji saisi pian taustatukea…

Taptaptaptap…!

Nuo olivat lääkintäninjan askeleet! Sandaalien sointi oli juuri tuo! Miten oli mahdollista, että mies pääsi noin ripeästi ylös? Shiuh! Tuo kuulosti lentävältä kunailta! Whomp! Neji sinkaisi vaistomaisesti kunnon hypyn ilmaan väistääkseen kunain, ja kuullessaan metallin kilahduksen kivistä seinää vasten hän tiesi onnistuneensa väistössään.

Mutta vain siinä yhdessä.

Shiik! Srk-kriik!
”Uaaagh!”

Seuraava isku oli äänetön ja siksi Nejille kohtalokas. Se isku tuli lääkintäninjan ja tämän kädessä olevan teräaseen muodossa, ja sen iskun maali oli Nejin hartia. Kaikeksi onneksi teräase ei osunut aivan päistikkaa hartiasta läpi, vaan sen sijaan se teki kunnon viillon Nejin vasempaan olkalihakseen ja naulasi hänet paidasta kiinni kiviseinään. Se sattui mutta ei ollut tappavaa. Kirottua, se kunai oli lentänyt nimenomaan harhauttaakseen Nejin ilmaan ja siten huonoon taisteluvalmiuteen! Ja nyt lääkintäninja hönki vasten hänen naamionsa etumusta ja – tump – painoi kyynärvarrellaan Nejin rintakehää niin, että pojalla oli vaikeuksia hengittää.

”Haahaahaa!” lääkintäninja nauroi ulvoen. ”Tekniikkasi ei tepsinyt minuun kunnolla! Hakke Rokujuu Yon Shou, sokkona, mikä vitsi! Et nähnyt, minne chakraasi tökit, ja säästyin vakavilta vaurioilta… ai! No hyvä on, kyllä se vähän sattui. Mutta tuo on taso jonka voisi saavuttaa ilman Byakuganiakin, ja – ugh! Agh! Guoh!”

Sanojensa päätteeksi lääkintäninja romahti polvilleen. Shink. Teräase, ilmeisesti kunai, irtaantui kiviseinästä. Kyynärvarsi romahti pois Nejin rintakehältä. Kuului yskiviä ja yökkääviä ääniä, ja ilmaan löyhähti raudan haju. Veren haju.

Nejin suupieli kohosi. ”Väität, etten voi sokeana iskeä tarkoin Hakku Rokujuu Yon Shoutani?” hän kysyi kuunnellessaan lääkintäninjan hätääntynyttä yskimistä. ”Väärin. Hakke Rokujuu Yon Shoun liikkeet riippuvat huomattavasti enemmän lihasmuistista kuin mitä silmistä – Byakugania tarvitaan tarkempaan tähtäämiseen ja ylipäätään koko tekniikan oppimiseen, mutta perusliikkeet on iskostettava lihasmuistiin, jotta ne voisi tehdä kyllin nopeasti ja ajattelematta. Vastustajani eivät juuri liiku joutuessaan tekniikan kohteeksi, ja koska olen taistellut montaa kokoistasi vastustajaa vastaan, tiedän, mihin suuntaan pitää iskeä. En pysty tähtäämään tarkoin ilman Byakuganiani, mutta lihasmuistini turvin voin iskeä hyvin lähelle. Ja vaikuttaa siltä, että muutama isku osui riittävän lähelle.”

Lääkintäninjan suunnalta kuului henkäisy. Nyt taisi olla mieheltä vitsit vähissä.

”Lisäksi mainitsisin”, Neji lausui, ”että kivitekniikkanne ovat kyllä varsin vaikuttavia, mutta niissä on yksi huono puoli: sinun on kohdistettava katseesi paikkaan, jossa haluat kiven muovautuvan. Päättelin niin Hinata-saman ja Gaaran osallistuttua taisteluun ja Hinata-saman raportoitua liikkeistäsi. Poikkeus näkyy olevan tuo kiven lomassa uiminen, mutta siinä tilanteessa tunnet kiven ihollasi ja voit sikäli hallita sitä. Voit kyllä pidätellä chakraa suunnassa, johon et katso, mutta se valuu hiljakseen katsomaasi suuntaan. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, ettet voi vastata kahteen tilanteeseen samanaikaisesti. Juuri tästä syystä Gaara vapautui kivistäsi, kun kävin kimppuusi ja keskittymisesi herpaantui!”

Lääkintäninja nielaisi kuuluvasti.
Neji puolestaan virnisti kypäränsä sisällä. ”Osuin siis oikeaan, arvon lääkintäninja?”
”Ghn…”
”Sittenpä sinulle on paras järjestää paljon – ”
”Ja se ei tule olemaan noin helppoa, nulikka!”

Thump! Lääkintäninja kuului nousevan harvinaisen rivakasti lattianrajasta, ja Nejille tuli oikeasti kiire kuulostella tämän huudon suuntaa ja väistää sen turvin tämän syöksy. Mutta juuri kun hän laskeutui maahan, tapahtui taas jotain –

Krosh!

Kivi painui Nejin jalkojen alla. Se nestetytyi taas, ja ennen kuin Neji ehti ponkaista sen päältä, se oli noussut kiemurtelevina nauhoina ylös hänen jalkojaan…


***


”Gaara-san! Gaara-san!”

Tuo korvaan huutaminen ei ainakaan parantanut Gaaran oloa. Hänen päänsä ei yksinkertaisesti jaksanut pitää lukua kaikesta mitä hänen ympärillään tapahtui, mutta se, että Hinata ravisteli häntä ja huusi tuolla ärsyttävällä kimittävällä äänellään, ei ollut omiaan tekemään Gaaran vointia yhtään paremmaksi.

Tum… tum… tum…

Hinatan ääntä voimakkaampi ääni oli kuitenkin äänekäs ja kivulias jyskytys Gaaran päässä. Silti Hinatan ääni ärsytti häntä enemmän. Miksi ihmeessä häntä ei voinut vain jättää rauhaan –

”Gaara-san! H-herätkää, p-p-pian!”

Herätkää? Pian? Ihan kuin Hinatalla olisi ollut jotain hätänä. Mikä muka? Neji oli nyt löytynyt, ja Gaara oli murskannut hiekallaan melkein kaikki vihollisista. Mikä muka vielä oli ongelma? Gaara ei ymmärtänyt.

”N-Neji-niisan tarvitsee a-apuanne! Gaara-s-san! GAARA-SAN!!”
…apua? Nejikö? Neji muka? Neji? Se vahvempi Hyuuga?

Hinatan suureksi yllätykseksi Gaara nosti viimeinkin päätään ja käänsi katseensa suuntaan, josta lääkintäninjan ja Nejin välisen taistelun melske kuului. Valkotakkimies ja Hyuuga olivat nimittäin taistelunsa myötä työntyneet syvemmälle käytäviin. Ja mitä Gaara olisikaan maksanut Byakuganista? Ei pelkästä metelistä voinut saada kunnon tietoa, kun oli seinä välissä! Ei, hetkinen, jotain tietoa sai…

Thung!
”Guah!”
Thank!
”Aagh!”
Smäts!
”Uuaaaagh!”

”Neji-niisan!” Hinata parahti ja lopetti onneksi toviksi Gaaran ravistamisen.

…jotain oli pielessä. Niin ilmeisesti. Khah! Olettua nopeammin Gaara oli noussut puoli-istuma-asennosta takaisin jaloilleen, kyyryyn asentoon. Liike kirvoitti säpsähtävän hengenhaukonnan Hinatalta. ”G-Gaara-san?”

Gaara katsoi tuimasti Hinataan ja sanoi: ”Hyuuga. Katso tuohon valkotakkimieheen ja kerro, mitä hänellä on taskuissaan.”

Hinata näkyi yllättyvän Gaaran kysymyksestä, mutta hän totteli ja siirsi Byakuganinsa kohti suuntaa, josta taistelun melu kuului. ”…se ch-chakra-k-kuula, kyniä, paperi-l-lappusia, r-rokotus-n-neuloja…”

”Onko avaimia?”
”…a-avaimia?”
”Onko hänellä avaimia, kysyin.”
”…ei ole n-nyt!”
”’Ei ole nyt’? Miten niin ’nyt’?”
”A-aiemmin h-h-hänellä oli, m-mutta ne o-ovat luultavasti p-p-pudonneet…”
”Missä?”
”…m-mitä?”
”Avaimet. Missä ne ovat?”
”L-l-luulen, e-että ne ovat p-p-pudonneet…”
”Minne?”
”K-katson ko-koko a-a-ajan…! T-tuolla! Ku-kuuden-t-toista metrin p-päässä!”

Gaara silmäisi Hinatan osoittamaan suuntaan. Toden totta: kivien päällä, osin hiekkaan hautautuneena kiilteli kunnon renkaallinen erilaisia avaimia. Kokoelma oli paljon kattavampi kuin Gaaran aiemmin kokoama hiekka-avainkokoelma, joka oli viimeisimmän päänsärkykohtauksen aikana hajonnut takaisin hiekanjyviksi. Ja mikäli avainnippu oli kuulunut tuolle valkotakkiselle miehelle, joka oli kuljettanut monen vartijan kera Nejiä jonnekin, oli oletettavaa, että nipussa oli myös tärkeitä avaimia…

Ja valkotakkimiehen chakralta säästynyttä liikkuvaa hiekkaa oli yhä joitain kourallisia jäljellä.

Gaara ojensi kätensä avainten suuntaan. Käytävällä olleet hajanaiset hiekanjyväset kerääntyivät yhteen ja muodostivat käsiteltävissä olevan massan. Hiekkamassa syöksyi kohti avaimia ja nappasi avainrenkaan sisäänsä. Tehtyään komean kaarroksen käytävän toisella reunalla hiekkamöykky avaimineen päivineen palasi takaisin Gaaran luokse ja tipautti avainnipun pojan ojennettuun käteen.

Hinata katsoi Gaaraan kummastuneena, mutta sitten hänen ilmeensä vaikutti hieman kirkastuvan. ”T-te siis ha-hallitsette t-taas v-voimanne. E-e-eikö m-meidän n-nyt kannat-t-taisi me-mennä…”

Mutta kesken Hinatan puheiden Gaara tempaisi itsensä kyyryistunnasta seisaalleen ja kääntyi terävästi ympäri. Hinatan kauhuksi pojan katse ei ollut Nejin suunnassa – vaan suunnassa, josta vanhempi Hyuuga seuralaisineen oli aiemmin tullut. Tap, tap, tap, tap… Ja siihen suuntaan Gaara myös lähti kävelemään voimakkain, suorin, määrätietoisin askelin.

Hyuuga tuijotti silmät suurina punapään kulkua kauan ennen kuin sai avattua suunsa. ”Gaara-san! Minne t-te menette?”
Tap, tap, tap, tap… Punapää ei kiinnittänyt mitään huomiota Hyuugan huutoihin, vaan jatkoi kulkuaan.
”Gaara-san!” Taptaptaptap…! Syrjäsilmäisyllään Gaara havaitsi Hinatan pinkaisevan hänen peräänsä. Pieni käsi tumahti pojan luisevalle hartialle. ”Gaara-san, m-miksi – ”
Gaara tuuppasi vihaisesti Hinatan käden pois olaltaan. ”Minulla ei ole mitään mielenkiintoa olla täällä.” Tap, tap, tap, tap…
”Mutta Neji-n–”
”Minulla on muutakin tekemistä kuin valvoa hänen taistelunsa loppua.”
”Val-… Mitä? E-e-ettekö a-au-autakaan N-Neji-niisania?”
”En.”
”M-mutta… Gaara-san! Miksi?”

Punapää pysäytti askeleensa ja kääntyi syöksähtäen ympäri. Pojan katseen kovuus sai Hinatan perääntymään askeleen taaksepäin. Tilanne oli kuin varomaton kulkija olisi kohdannut ärhäkän kobran. ”Koska sinun tehtäväsi on pelastaa serkkusi ja minun tehtäväni on pelastaa Temari”, Gaaran sähähti tiukalla äänellä. ”Minua ei kiinnosta kamelinkarvan vertaa mikään muu kuin se, että saan Temarin ulos täältä! Jos haluat apua serkullesi, auta itse häntä! Minua ei kiinnosta!”

Hinata kangistui päästä varpaisiin. Hän näytti hyvin epäuskoiselta. Eikö mokoma missään kohtaa matkaa ollut tajunnut, että Gaaraa kiinnosti vain ja ainoastaan Temarin pelastaminen? Neji oli sivuasia. Hinata oli vain samalla reitillä kuin Gaara, siinä kaikki. Poika ei missään, missään vaiheessa ollut sanonut, että hän oli aikeissa auttaa Nejinkin pelastamisessa. Kyse oli vain Temarista ja ennen kaikkea Gaaran mielenrauhasta.

Korostetun, protestoivan hitaasti Gaara irrotti kylmän katseensa Hinatasta ja jatkoi matkaansa. Tap, tap, tap…
”M-mutta… Gaara-san…”
Gaara ei pysähtynyt vastaamaan. Tap, tap, tap…
”Gaara-san…?”
Tap, tap, tap…
”…Gaara-san!!”


***


Seuraava osa