Ilta alkoi laskeutua Tulenmaan niityille. Syksyinen tuuli kahisutti ruohoa ja sai nuoren sotilaan juoksemaan lujaa vauhtia eteenpäin. Mies huohotti raskaasti ja kompasteli askelissaan, joka kertoi hänen olevan voimiensa äärirajoilla. Äkkiä mies kuuli epämiellyttävää kitisevää ääntä metsästä selkänsä takaa. Hän kuuli myös kuinka puut napsahtelivat poikki kitinän lähestyessä. Mies ehti juuri ja juuri piiloon metsään, sillä samalla hetkellä aukio kylpi valossa, joka oli lähtöisin panssarivaunun valonheittäjästä. Mies kuuli kuinka aukion toisella laidalla käytiin kiivasta keskustelua.

”Olen aivan sata varma, että näin täällä liikettä.”, intti toinen ääni.

”Vaikka olisitkin nähnyt liikettä, niin turha sinun on tuhlata aikaasi niihin Tulenmaan hiiriin.”, matalampi ääni murisi.

”Mutta sehän olisi hieno bonus danna.”, hykerteli ensimmäisenä puhunut ääni.

”Tehtävän suoritus on tärkeämpi ja sen me olemme suorittaneet.”, dannaksi tituleerattu ärähti. ”Mennään muiden luo sillalle. Se silta on tärkeämpi kuin sata Tulenmaan kärpästä.”

Pian valomeri vaihtui hämärään ja mies kuuli kuinka panssarin äänet kaikkosivat. Viisitoista minuuttia myöhemmin hän nousi jatkaakseen matkaansa, kun edestä kuului käsky:

”Tunnussana!”

”Bijuu!” mies huudahti välittömästi ja viisi samoihin univormuihin pukeutunutta miestä astui hänen luokseen.

”Hei sehän on Fujiwara Kazunari.”, yksi miehistä totesi.

”Eikö sinun pitänyt olla vahtimassa Jylisevän joen siltaa?” kysyi joukkueen johtaja.

”Piti, mutta sinne hyökkäsivät panssari Akatsukit ja tappoivat muut. Vain minä jäin jäljelle.”, Kazunari selvitti.

”Kirottua, juuri kun saimme äänen joukot pussiin. Tästä on raportoitava heti kenraali Tsunadelle.”, joukkueen johtaja huokasi.

Kuusikoksi muuttunut viisikko lähti etenemään kohti tietä, kun iso tulipallo valaisi tienoota. Kaikki kuusi pysähtyivät. He tiesivät, että panssari Akatsuki oli aloittanut oman operaationsa läheisessä kylässä. Pian kaikki kuulivat tulitusta. Kuusikko alkoi edetä juosten metsässä, sillä he tiesivät että vetäytyminen ei kohta olisi mahdollista. Onneksi kuusikko pääsi tielle, jossa partion radiojeeppi odotti. Partio pääsi jeepissä paikoilleen juuri ja juuri, sillä partion päällikkö oli antanut heti paikalleen päästyään ohjeen; nasta lautaan.

Auto lähti pois paikalta renkaat ulvoen. Syksyinen sade oli tehnyt tiestä mutaisen, joten eteneminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Kahdesti jeeppi piti irrottaa mudasta ennen kuin partio pääsi leiriin.

Leirissä vallitsi unelias tunnelma. Kaikki olivat nukkumassa. Vain vartijat olivat hereillä. Partion saapuminen sähköisti tunnelman. Etenkin kun Partion johtaja ilmoitti tuovansa huonoja uutisia. Kenraali Tsunade tuli väsyneenä ja äreänä komentotelttaan. Hän valpastui kun partion johtaja selvitti tilanteen:

”Panssari Akatsuki on ylittänyt Jylisevän joen, rouva kenraali.”

”Tämä tästä vielä puuttui.”, haukotteli Tsunade.

Hän mietti hetken ja kääntyi umpiväsyneen Shizunen puoleen:

”Shizune herätä Eversti Morino ja Majuri Mitarashi. Meidän on nähtävästi annettava joukoille tehtävä.”

”Käskystä rouva kenraali.”, totesi Shizune ja lähti herättämään kaksikkoa.

Puoli tuntia myöhemmin väsynyt kolmikko oli karttapöydän ääressä ja rakensi suunnitelmaa. Eversti Ibiki Morino oli ehdottanut Tsunadelle ensin aamunkoitossa tehtävää rintamahyökkäystä, jolla silta olisi vallattu takaisin. Mutta Tsunade tyrmäsi hankkeen, koska hän tiesi rintamahyökkäyksen olevan resurssien tuhlausta, kun vastassa oli panssari Akatsukin kaltainen joukko. Majuri Anko Mitarashi oli tämän jälkeen ehdottanut pienellä joukolla tehtävää operaatiota, joka tähtäisi sillan tuhoamiseen. Hän ehdotti että joukko hajotettaisiin kahtia, jossa osa joukoista tekisi harhautushyökkäyksen ja osa toteuttaisi varsinaisen tehtävän. Anko näytti sormella suunnitelmaansa:

”Erikoisjoukkojen osa lähetetään tänne ylävirtaan, josta he tulevat kumiveneellä jokea alas sillalle ja kiinnittävät räjähteet siltaan. Tämän jälkeen he tulevat tänne alemmas rannalle, josta kopteri poimii heidät mukaan. Harhautus ryhmä lähetetään tänne kukkulalle, sillä partion raportin mukaanhan läheisestä kylästä kuultiin laukaustenvaihtoa. Harhauttajien tehtävä on aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa, mutta ei hyökätä kylään. Jos joudumme kaupunkisotaan, niin Akatsukeilla on etu, sillä he ovat kokeneempia kuin omat joukkomme.”

”Puhuit erikoisjoukoista.”, sanoi Ibiki, ”Keitä sinä oikein tarkoitat?”

”Konoha ”12” nimellä tunnettu ryhmä. Se tusina osaa tehdä työnsä ja omaa pätevät upseeritkin.”, Anko vastasi.

Kukapa ei olisi kuullut tusinasta. Jo sellaiset nimet kuin Uchiha Sasuke ja Hyuuga Neji herättivät normaalissa sotilaassa kunnioitusta. Tosin Neji ja Sasuke erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Vääpeli Hyuugaa pidettiin esikuvana sääntöjä noudattavasta miehenä, kun taas kersantti Uchiha oli oman tien kulkija. Joukkue Guy oli täysi peilikuva joukkue 7:stä. Joukkue Guy noudatti sääntöjä, kun taas joukkue 7:n sisälsi erikoisjoukkojen pahimmat sooloilijat.

Joukkue 7 sisälsi Uchiha ”teloittaja” Sasuken, Uzumaki ”teurastaja” Naruton ja Haruno ”sekopää” Sakuran. Joukkueen komentajana toimi Hatake ”rautahermo” Kakashi. Joukkue oli ansainnut lempinimensä taistelun tiimellyksessä. Sasuke oli tarkka-ampujana osunut karmaisevalla prosentilla. Yleensä Sasuken saavutukset laskettiin, hänen Sharingan tähtäimen ansioksi. Naruto oli saanut lempinimen seottuaan kesken tehtävän ja tuhottuaan vastustajan joukkueen yksinään. Harva tiesi Naruton sisällä asuvasta pimeydestä, joka teki hänestä epävakaan taistelijan. Haruno, no hän oli muuten vain sadistinen raivopää. Kaikista tuntui, että hänen vapaa-ajan harrastuksensa oli tapella. Etenkin hän otti innolla yhteen, joukkue numero kymmenen korpraali Yamanakan kanssa. Kakashi oli taas saanut oman lempinimensä juuri siitä, että hän oli pystynyt kasvattamaan tästä kolmikosta jonkinlaisen joukkueen.

Mutta sillä hetkellä Tsunade ei ajatellut näitä asioita. Hän tiesi että edessä olisi yksi vaikeimmista tehtävistä koko sodan aikana. Kenraali katsoi kelloa ranteessa, joka kertoi puolen yön olevan käsillä. Hän oli hetken aatoksissa ja sitten teki päätöksensä:

”Selvä herättäkää erikoisjoukkojen upseerit palaveriin.”

”Käskystä kenraali!” totesivat kaksi muuta upseeria ja ottivat asennon.

Ibiki ja Anko poistuivat teltasta ja menivät kukin taholleen herättämään komentajia. Pian heillä olikin neljä juuri herännyttä upseeria nuokkumassa komentoteltassa. Kapteenit Might Guy ja Hatake Kakashi, Yliluutnantti Sarutobi Asuma ja luutnantti Kurenai. Anko selosti suunnitelmansa upseereille, jotka nyökyttelivät. Lopuksi Kakashi kysyi:

”Oletko jo ajatellut mille joukkueelle annatte räjähdetehtävän?”

”Sinun tai Guyn tiimi kävi mielessäni.”, Anko selitti.

Kakashilta pääsi väkinäisen kuuloinen naurahdus, kun hän kuuli Ankon ehdotuksen. Hän sanoi:

”Minulla on mielessä vain yksi joukkue ja se on…”

Lause jäi kesken, kun Guy huudahti:

”Vain minun joukkue pystyy moiseen!”

”Olin juuri tulossa siihen, mutta pitihän sinun päästä se sanomaan.”, Kakashi huokasi.

Anko katsoi molempia kapteeneja ja sanoi:

”Haluatteko katso arvalla?”

”En! Minulla on hyvät perustelut kannalleni.”, selitti Kakashi. ”Guylla on Tenten, hän on erikoisjoukkojen räjähde asiantuntija. Toiseksi heillä on taitava radisti, joka minun joukkueesta puuttuu, eli Neji ja kolmanneksi herra Kapteeni sekä alikersantti Lee ovat täydellisiä taistelijoita, jos tarvetta tulee.”, perusteli Kakashi ja haukotteli pitkään.

”Selvä Guyn joukkue lähtee helikopterilla puolentoista tunnin kuluttua. Te muut lähdette puoli tuntia myöhemmin. Pidätte radioilla yhteyttä toisiinne ja tuhoporukka kertoo teille koska harhautushyökkäys aloitetaan. Onko tämä selvä?” Anko selvitti.

Molemmat kapteenit nyökkäsivät ja Guy lähti kokoamaan joukkuettaan. Kakashi otti Asuman ja Kurenain neuvotteluun. Hän katsoi Ankon osoittamaa kukkulaa ja tutki maastoa. Rautahermo napautti karttaa ja katsoi Kurenaita:

”Tämä aukio käy helikopterille pudotusalueeksi. Laskeutuminen tehdään järjestyksessä Kiba ja Akamaru, sitten Hinata ja Naruto. Tämän jälkeen Sasuke. Shikamaru, Ino, Choji ja Shino. Upseerit tulevat viimeisenä. Tämän jälkeen levittäydymme kahden metrin välein. Tuli on vapaa vain Narutolla ja Sasukella, jos törmäämme viholliseen.”

”Hetkinen Sasuken ymmärrän, mutta että Naruto.”, hämmästelivät Kurenai ja Asuma.

”Naruto tuhoaa yhteytemme eli hän ampuu Hinatan, jos käy niin huonosti että vihollinen havaitsee meidät, ennen kuin me havaitsemme heidät. Mutta tämä on pahin mahdollinen skenaario.”, selitti Valkopäinen kapteeni viileästi kahdelle alaiselleen.

Asuma ja Kurenai olivat kauhuissaan. Mitähän tästä vielä tulisi. He katsoivat suunnitelmaa rauhallisesti läpikäyvää kapteenia. joka alkoi muistuttaa omia joukkue tovereitaan, tämän kaksikon silmissä. Kakashi jatkoi selostustaan:

”Valtaamme kukkulan ja asetamme kukkulan laelle kaksi konekivääriä, joiden ampujiksi tulevat Shino ja Sakura. Lisäksi otamme varastosta kaksi kranaatinheitintä ja muutaman laatikollisen ammuksia. Toista heitintä käyttävät Sasuke ja Ino. Toista käyttävät Choji ja Shikamaru. Naruto vahtii radistia Kurenai hoitaa konekiväärien käskytyksen ja Asuma katsoo kranaatinheitinten perään ja minä vastaan operaation johdosta. Koska kyse on panssari Akatsukista, niin voitaisiin ottaa pari laatikollista panssarintorjunta-ammuksia ja –singot.”

”No mennään ainakin hampaisiin asti aseistettuna paikalle”, Asuma naurahti.

”Minulle sopii hyvin”, mutisi Kurenai.

Kurenai oli vieläkin järkyttynyt Kakashin tehtävän jaosta. Hän ei ollut uskoa korviaan, kun oli kuullut teurastajan vahti tehtävästä. Kello näytti viittätoista minuuttia vaille yhtä, kun valmistautuminen tehtävään alkoi.

Erikoisjoukot herätettiin ja heille annettiin 45 minuuttia aikaa olla valmiina. Käskynjako alkaisi silloin. Väsyneen oloinen tusina pukeutui ja peseytyi. Tämän jälkeen vuorossa oli aamiainen. Porukka lusikoi puuroaan puoliväkisin kurkkuun. Tuntui kuin puuro olisi yrittänyt tukehduttaa heidät. Hiljaisen aamiaisen katkaisi kiljaisu:

”Saatanan narttu heitit tätä roskaa tahallasi minun päälle!”

Se oli Sakura. Kymmenen muuta silmäparia katsoi kuinka riita oli kehittymässä fyysiseen yhteenottoon. Sakura hyppäsi pöydän yli Inon kimppuun. Kaksikko kaatui maahan ja samassa alkoi varsinainen sylipaini. Paikalle säntäsivät Naruto ja Kiba erottamaan tappelijat toisistaan. Tytöt yrittivät repiä itsensä irti erottajien otteista, mutta viileä rykäys rauhoitti kumpaakin huomattavasti. Kaksikko huomasi katsovansa Sasuken ja Shikamarun vihaisia katseita.

”Mitä tämä tarkoittaa?” kysyi Sasuke jäätävällä äänellä.

”Herra kersantti…” aloitti Ino.

”Suu kiinni molemmat! Käytte vaihtamassa puhtaat vaatteet ja tulette tehtävänjakoon!” käskytti Sasuke.

”Entäs aamiainen?” uteli Sakura.

”Te sekopäät siedätte jäädä ilman.”, puhisi tarpeekseen saanut Shikamaru.

Tytöt hävisivät kanttiinista ja aamiainen jatkui hiljaisuuden vallitessa. Aamiaisen jälkeen joukko kerääntyi kiitoradan päähän odottamaan tehtävänjakoa. Naruto, Lee, Choji ja Sasuke pelasivat korttia. Shikamaru, Neji ja Shino tutkivat alueen karttaa. Tenten tarkasti aseensa kuntoa. Hinata ja Kiba katselivat tähtiä taivaalla. Sakura ja Ino olivat teltoissaan odottamassa kello kahta.

Kello puoli kahdelta upseerit saapuivat jeepillä ja käskynjako alkoi. Ensin Guy kävi läpi oman joukkueensa tehtävän, jonka jälkeen Guyn joukkue alkoi valmistautua omaan tehtävään. Tenten, joka oli jo täydessä sotisovassa, alkoi purkaa Guyn kanssa räjähteitä. Tenten kävi vielä läpi nallit johdot ja laukaisimet.

”Miten aiot tehdä tämän keikan suhteen?” uteli Kakashi.

”Käytän kauko-ohjainta, sillä aikasytytys olisi liian hankala.”, selvitti Tenten.

Kakashi selvitti tehtävän alaisilleen. Naruton tehtävä Hinatan suojelijana/ampujana aiheutti pientä närää Kibassa ja Shinossa. Lisäksi Inoa ja Sakuraa saatiin taas rauhoittaa, kun Kakashi ilmoitti parit kranaatinheittimiin. Muuten tuntui että porukka hyväksyi tehtävänsä mukisematta. Kakashi sai kymmenessä minuutissa kaiken valmiiksi ja joukkueet alkoivat pukeutua omiin taisteluvälineisiin.

Kello oli viisitoista vaille kaksi, kun Izumon ohjaama panssaroitu taisteluhelikopteri laskeutui kentälle. Kotetsu joka oli sivuampujana alkoi lastata kopteria Tentenin ja Guyn kanssa. Viisitoista minuuttia myöhemmin Guy näytti oman peukalotervehdyksensä ja helikopteri kohosi kentältä. Pian se katosi pimeyteen ja loppu ryhmä alkoi valmistautua omaan tehtäväänsä. Shikamaru, Choji, Sasuke ja Ino kantoivat kranaatinheittimet ja kranaattilaatikot odottamaan. Shino ja Sakura hoitivat Konekiväärit paikalle. Naruto, Hinata, Kiba ja Kurenai kantoivat patruunalaatikkoja paikalle. Kaikki panostivat viisi lipasta valmiiksi, jopa Sasukekin, vaikka hän väitti, että ei tarvinnut moista määrää panoksia.

Kello oli viisitoista yli kaksi, kun Genman ohjaama helikopteri laskeutui kiitoradan asfaltille. Sivuampuja Hayate hyppäsi ulos ja alkoi auttaa helikopterin lastauksessa. Roottorin huumaavassa pauhussa patruunat, aseet ja miehistö katosivat kopterin uumenin. Porukka oli jo odottamassa lähtöä. Jännitys paistoi jokaisen kasvoilta. Majuri Mitarashi saapui paikalle. Hän käveli Kakashin luo:

”No niin, tulkaahan ehjänä takaisin.”

”Majuri Mitarashi, sitä en voi taata, mutta yritetään.”, Kakashi hymyili.

”Kakashi-san on lähdön aika!”, huusi Hayate.

Kakashi heilautti kättään Ankon suuntaan ja juoksi kopterille, joka irtosi ilmaan samalla hetkellä, kun Kakashi heilautti itsensä sisään. Kakashi asteli ohjaushyttiin ja istuutui Genman viereen. Anko katsoi kiitoradan päässä kuinka helikopteri otti korkeutta ja vaaputtuaan hetken paikoillaan metallilintu syöksähti matkaan. Operaatio silta oli alkamassa.

Helikopteri säksätti pitkin pimeää tulen maata. Matkustamossa vallitsi hiljainen tunnelma. Kaikilla oli perhosia vatsassa ja adrenaliini taso korkealla. Hinata katsoi vastapäätä istuvaa Narutoa, joka pyöritteli kolikkoa sormienvälissä. Nyt hän pelkäsi Narutoa ensimmäistä kertaa. Keltatukka huomasi radistin epäröinnin ja kumartui tämän kasvojen eteen:

”Älä huoli tökkään sinut kumoon ja ammun vihollista. En koskaan vahingoittaisi omia.”

Tuskin Hinata kuuli mitä Naruto sanoi, mutta jotenkin ujo radisti tunsi saavansa itsevarmuutta.

Matkustamon tuskaisin henkilö oli Shino, sillä hänet oli asetettu Sakuran ja Inon väliin. Shinosta tuntui, että hän oli jo kahden tulen välissä. Kiba, Shikamaru ja Sasuke kävivät jo mielessä optimaalisen operaation kulkua. Asuma, Kurenai ja Choji nuokkuivat. Choji havahtui kun joku koputti häntä olalle. Hän huomasi katsovansa suoraan Inon ja Sakuran kasvoihin. Molemmilla näytti olevan nälkä. Choji katsoi Sasuken ja Shikamarun suuntaan, jotka olivat molemmat omissa maailmoissaan. Choji antoi molemmille energiapatukat. Tytöt nyökkäsivät kiitokseksi ja asettuivat paikoilleen mutustelemaan patukoita. Choji huomasi Shikamarun muuttuneesta ilmeestä, että hän oli jäänyt kiinni.

Oli kulunut 45 minuuttia lähdöstä, kun Kakashin korvakuulokkeet alkoivat viestiä:

”Huomio! Peto kutsuu pelättiä. Kuuleeko pelätti?”

Se oli Neji, joka käytti koodia. Kakashi valpastui hetkessä ja vastasi:

”Tässä pelätti, kuuntelen.”

”Olemme virralla ja täällä on piru irti. Koko ranta on yhtä nuottiviivastoa. Pyydämme ohjeita, kuuntelen.”

”Pelätti Pedolle edetkää nyt pimeän turvin sillalle. Me yritämme päästä asemiin mahdollisimman pian, kuuntelen.”

”Selvä teemme näin, loppu.”, päätti Neji keskustelun.

Kakashi otti lentäjänkypärän pois päästä ja kiinnitti oman hyökkäyskypärän päähän, sitten hän asteli ohjaamoon ja karjaisi:

”No niin, prinsessa ruususet. Olisi aika herätä!”

Matkustamon tunnelma valpastui hetkessä ja Kakashi huusi roottorin melun läpi tietojaan:

”Siellä on koko joen varsi täynnä äänen rupusakkia. Nähtävästi Akatsukin tehtävänä on ollut vallata silta. Eli näillä tiedoilla sen sillan yli olisi säntäämässä nuotteja melkoinen määrä läpi. Niillä voi olla myös tiedustelupartioita liikkeellä, joten Kiba ja Sasuke pitäkää silmänne auki.”

Tämän tiedotuksen jälkeen Kakashi palasi ohjaamoon ja laittoi lentäjänkypärän päähänsä. Hän joi vettä pitkän kulauksen pullostaan. Tämän tehtyään Kakashi kääntyi Genmaan päin ja kysyi huutamisesta vielä käheällä äänellä:

”Koska olemme pudotusalueella?”

”Noin viisitoista minuuttia ja olette paikalla.”, tuumi Genma vilkaistuaan kojelaudan kelloa.

Toisaalla Neji odotti tilaisuutta saada kumivene jokeen ilman että hänet huomattaisiin. Metsä ja ranta kuhisivat äänen sotilaita. Eikä Nejillä ollut äänenvaimenninta mukana. Radistin ajatukset katkaisi oksan napsahdus. Neji säpsähti ja sähähti:

”Tunnussana!”

”Bijuu!”, sähisi Guy takaisin. ”Oletko Neji nähnyt Leetä ja Tenteniä.”

”En! Luulin että he ovat sinun kanssa”, Neji mutisi.

Samassa kaksikko ilmestyi paikalle ja Lee huitoi siihen malliin, että Nejin tulisi työntää kumivene jokeen. Nejin työnsi veneen veteen ja nelikko hyppäsi siihen. Guy ja Lee alkoivat meloa. Kumivene oli ehtinyt päästä virran vietäväksi, kun valtava räjähdys tärisytti tienoota. Neji katsoi kaksikkoa ja kysyi:

”Mitä te teitte?”

”Tenten löysi äänen kuorma-autot, jotka sisälsivät polttoainetta ja ammuksia. Hän vähän testasi äänen muoviräjähdettä näiden autojen pohjiin.”, selosti Lee.

”Ääliöt! Entäs jos äänen porukka huomaa?” ripitti Neji.

”Ei taida huomata”, Guy tuumi.  ”Heillä on liiankin kiire tuon palon sammuttamisessa.”

Neji huomasi Guyn olevan oikeassa, sillä kaikki rannalle leiriytyneet sotilaat säntäsivät sammuttamaan paloa. Nelikon kumivene sai liukua virran mukana pimeyteen, joka Nejin helpotukseksi nieli joukon pian syleilyynsä.

Toisessakin kopterissa havahduttiin välähdykseen taivaanrannassa ja kumeaan jyrinään. Kakashi oli yllättyneen näköinen. Kyllä hän tiesi Guyn tiimin herkkyyden ylireagointiin, mutta tällaista hän ei ollut sentään odottanut Tenteniltä. Tyttöhän oli suorastaan kapteeninsa veroinen ylireagoija.

Genma käänsi katseensa Kakashiin ja sanoi:

”Alkakaa valmistautua. Olemme kohta aukealla.”

Kakashi vaihtoi kypärän ja lähti matkustamon puolelle. Kymmenen minuuttia myöhemmin taisteluhelikopterin sivu ovi liukui auki ja Kiba laskeutui maahan. Sasuke seurasi perässä. Hetkeä myöhemmin Kiba nosti vasemman kätensä ja Sasuke nosti oman kiväärin tähtäysasentoon. Kului hetki ja toinenkin, mutta mitään ei tapahtunut. Äkkiä Sasuke karjaisi:

”Kiba matalaksi! Nopeasti vetäytykää toisaalle!”

Sasuke syöksyi Kiban kanssa maihin. Äkillinen valon lähde häikäisi Genmaa, mutta Hayate toimi ja ampui nopealla sarjalla valonheittimen pimeäksi. Hayaten antoi suojatulta ja kopteri pyörähti 180 astetta, jonka jälkeen se ampaisi pakoon.

Aukealla olevat Sasuke ja Kiba avasivat tulen suuliekkejä kohti. Tulitaistelu oli nopea ja päättyi erikoisjoukkojen voittoon. Sasuke nousi pitkän hiljaisuuden jälkeen ylös ja viittasi Kibaa seuraamaan. Kaksikko eteni ruohikon suojissa ja tuli aukion laidalle. He näkivät paikalla äänen tunnuksin varustetun jeepin, jossa makasi kaksi kuollutta. Toinen sotilaista oli lyyhistynyt ohjauspyörän päälle. Toinen oli romahtanut jeepin takaistuimelle.

Sasuke päätti tiedottaa helikopterille tilanteesta, mutta samassa hän huomasi mikrofooninsa olevan rikki. Voi pahus, juuri kun olisin tarvinnut sitä, ajatteli Sasuke. Sasuke viesti Kiballe, että tämä käyttäisi mikrofooniaan. Jolloin Kiba ilmoitti Sasukelle, että hänkin oli hajottanut oman mikrofooninsa taistelussa.

”Voihan perkele!” Sasuke kirosi.

He päättivät jatkaa operaatiota kaksistaan ja hajaantuivat kahden metrin päähän toisistaan. Molemmat nousivat rinnettä pitkin kohti kukkulan harjaa. Heidän tulisi olla siellä jossain vaiheessa, mutta koska, sitä kaksikko ei tiennyt. Aamusta olisi tulossa pitkä.

-Jatkuu-