Kakashi tuijotti pientä keltaista koiraa edessään ja pohti oliko sopivaa nauraa entiselle opettajalleen ääneen. Minato oli painanut päänsä tassujensa väliin ja ulisi.
Kakashi rapsutti päätänsä. Hän käveli keittiöön ja avasi keittiönkaapin. Viisi sakepulloa seisoi siistissä rivissä. Kakashi huokaisi ja kääntyi katsomaan keltaista puudelia takanaan.

”Mahdotonta”, hän mutisi ja nousi ylös. Minato nosti päätänsä ja lakkasi ulisemasta.

”Niin mikä?”

”Se että olisin juonut liikaa ja näen nyt harhoja”, Kakashi vastasi.
Minato haukahti, jonka Kakashi päätteli olevan naurua.

”Sinä olit juonut liikaa. Olit juuri samanlainen kuin isäsi. Jos koskaan olisi nähnyt sinut samassa kunnossa, kun olin elossa niin minä-”

”Olin 14-vuotias silloin, sensei. Edes Jiraiya-sama ei olisi hommannut minulle sakea”, Kakashi huokaisi.

”Taidat olla oikeassa."

Hiljaisuus täytti huoneen. Kakashi tuijotti lattialla olevaa koiraa ja mietti näkiköhän yhä unta. Minato katseli entistä oppilastaan, joka yhtäkkiä oli kasvanut jättiläiseksi ja mietti kuinka kieroutunut huumorintaju Kuoleman jumalalla oikein oli.

”Niin”, Minato rykäisi. Kakashi räpäytti silmiään.

”Sinä ja Rin”, Minato aloitti. Kakashi käänsi katseensa Rinin kuvaan.

”Te siis päädyitte yhteen?”

Kakashi nyökkäsi.

”Ja sinä kosit häntä?”

Kakashi käänsi katseensa Minatoon hämmentyneenä. Mistä hänen entinen opettajansa sen tiesi?

”Minä olen seurannut sinua Kakashi-kun”, Minato sanoi pahaenteisesti.

Kakashi räpäytti silmiään. Häntä kammotti ajatus, että kuollut opettaja olisi seurannut häntä koko hänen elämänsä. Kai Minatolla parempiakin seurattavia olisi ollut. Kuten hänen poikansa kenties?

”Olitte kovin nuoria."

Kakashia alkoi naurattaa. Hän sai moraalisaarnaan yli kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta asiasta pieneltä keltaiselta puudelilta, joka väitti olevansa hänen ex-senseisensä.

”Niin olimme ja aivan liian sekaisin rakkaudesta."

”Se on harmi."

”Niin mikä?”

”Että hän kuoli. Olisin tavannut hänet mielelläni”, Minato huokaisi.

Kakashi painoi päänsä alas surullisena.  

”Niin minäkin”, hän mutisi itsekseen. Minato huokaisi. Hän tassutteli Kakashin viereen ja painoi tassullaan hänen jalkaansa.

”Olen pahoillani. Minun ei olisi pitänyt jättää poikaa teille."

”Hän vaati sitä. Hän halusi adoptoida Naruton”, Kakashi irvisti muistaessaan riidan, joka Rinin päätöksestä syntyi.

”Vainiin. Ja sinä olisit ollut iloinen isä?” Minato naurahti.
Kakashi mulkaisi entistä opettajaansa. Minato rykäisi ja hyppäsi Kakashin sängylle. Hän rapsutti korvantaustaansa ja haukotteli.

”Sensei, eh? Naruto, tämä kaunis nainen Sakura, eikö vain ja kuka vielä? Se kuollut poika?” Minato kysyi ja katseli entistä oppilastaan pää kenossa.

”Sasuke. Uchica. Sanotaan näin, että minä epäonnistuin hänen kanssaan ja pahasti”, Kakashi huokaisi.

”En usko. Hän kuitenkin sai nimensä muistokiveen."

”Hän halusi tuhota Konohan."

”Onko sinun elämässäsi mitään hyvää?”

Kakashi hymähti.

”Sakura”, hän mutisi ja istahti sängylle. Minato tuijotti Kakashia epäuskoisena.

”Se nuori kaunis nainen? Sinun oppilaasi? Ilmeisesti minun poikani rakastettu?”

”Hän ei ole sinun poikasi rakastettu, vaan hyvä ystävä. Kämppis, niin kuin he sanovat”, Kakashi huokaisi ja heittäytyi sängylle pitkäkseen. Sake ja järkytys alkoivat tehdä tehtäväänsä. Häntä alkoi nukuttaa.

”Ja mitä hyvää hän sinulle tekee?”

”Mitä hän ei tekisi?” Kakashi virnisti. Minato räpäytti silmiään ja tuijotti vieressään makaavaa miestä entistä epäuskoisempana.

”Sinä nait sinun oppilastasi!”

”Entistä oppilasta."

”Sinä NAIT sinun entistä OPPILASTASI!”

”Hyvää yötä, sensei”, Kakashi sanoi ja nukahti.

**
Aamuaurinko pilkisti verhojen välistä. Hyvin turhautunut keltainen puudeli tassutteli pitkin entisen oppilaansa asuntoa.  Kakashi makasi sängyllään ja kuorsasi täyttä päätä. Minato katsoi häntä ja tuhahti. Hän kääntyi katsomaan verhojen välistä pilkistävää auringon sädettä. Ilkeä ajatus juolahti hänen mieleensä ja hän hyppäsi ikkunalaudalle. Hän siirsi tassullaan verhoja syrjään, niin että aurinko paistoi täydellä terällä Kakashin kasvoille. Tehostaaksensa vaikutusta hän alkoi ulista ja haukkua. Kakashi hätkähti saman tien pystyyn kunai toisessa kädessään ja etsi unenpöperössä vihollista.  Minatoa alkoi naurattaa.

”Ainakin refleksisi ovat yhä toiminnassa."

Kakashi huokaisi ja laittoi kunain takaisin laukkuunsa.

”Tuo oli ilkeää."

”Yhtä ilkeää kuin sinun nukahtaa ja jättää minut tänne yksin. Varsinkin sen ilmoituksesi jälkeen."

"Niin minkä?" Kakashi totesi ja rapsutti puoliunessa niskaansa.

"Sinä ja se Sakura..muistatko?" Minato-puudeli kysyi tuijottaen harmaahiuksista jouninia tummilla pienillä koiransilmillään.

Kakashi tuhahti ja nousi ylös. Hän nappasi tuolilta pyyhkeen ja katosi kylpyhuoneeseen. Minato huokaisi syvään. Ilmeisesti Kakashi ei halunnut puhua asiasta sen enempää. Harmi. Minatoa olisi kiinnostanut kovastikin oppilaansa rakkauselämä, kun hänellä kerrankin sellaista oli. Elämä niin sanosti toisella puolella rajaa ei ollut mitenkään erityisen mielenkiintoista. Varsinkin, kun siellä ei tapahdu mitään. Ei niin mitään. Pelkkää pimeyttä, hiljaisuutta, ei mitään havainnointikykyjä. Kuollutta.

Suihku sammui viimein ja hieman virkistynyt Kakashi asteli kahvinkeittimensä luo pelkkä pyyhe lanteillaan. Minato katseli tylsistyneenä, kun Kakashi laittoi itselleen kahvia. Yhtäkkiä ovikello soi. Kakashi huokaisi ja käveli ovelle.

"Ajattelitko avata oven noin?" Minato kysyi merkitsevästi.

Kakashi vilkaisi laiskasti itseään. Muutama vesipisara valui hänen lihaksikasta paljasta rintaansa pitkin. Pyyhe oli sidotti löysästi lanteille, aivan kuin sen ylläpitäjälle olisi aivan sama tippuisiko kangaspala pois vai ei. Mitä se varmaan Kakashin tapauksessa olikin.
Kakashi kohautti olkapäitään ja avasi oven.

"Hatake Kakashi. Hokage-sama pyyt- oh… hän tahtoisi kovasti…että, Kakashi-senpai..errr.sensei..eh..Hatake-sama, että te tulisitte hänen luokseen" oven takana seissyt nuori naisninja takelteli kasvot punaisena. Kakashi virnisti ja nojasi ovenpieleen.

"Vain jos sinä saatat minut", Kakashi totesi ja iski silmää. Jos kunichin punaisuusaste olisi voinut tummentua, se olisi tehnyt sitä.

"Minä…min- tuota..eeeh…" tyttö mutisi yrittäen katsoa kaikkialle muualle kuin suoraan Kakashin paljaaseen rintakehään ja vaarallisen alhaalla roikkuvaan pyyhkeen yläosaan.

"Kakashi-san yrittää sanoa, että voit poistua" kuului yhtäkkiä luja ääni käytävän päästä. Naisninja kääntyi äkisti äänensuuntaan ja kalpeni rajusti.

"Haruno-sensei!"

Sakura käveli Kakashin avonaisen oven luo ja pysähtyi katselemaan nuorta naisninjaa.
"MIelestäni annoin sinulle tehtävää Katori", Sakura sanoi painokkaasti.

Katori nyökkäsi ja lähti kävelemään käytävää pitkin niin lujaa kuin kykeni. Sakura astui sisälle ja veti oven kiinni perässään.

"Sinun ei pitäisi tehdä noin", Kakashi huokaisi.

"Sinun ei pitäisi kiusata heitä noin", Sakura tokaisi takaisin ja mulkaisia merkitsevästi Kakashin olemusta.

"Minkäs teet. Se on hauskaa. He ovat niin viattomia", Kakashi mutisi ja kohautti olkapäitään kävellessään vaatekaappiaan kohti.

"Niin minäkin olin ennen kuin tutustuin sinuun."

"Aaw, Sakura-chan tuo oli jo ilkeää."

"Ei, ilkeää on se Naruto herätti minut aamulla viideltä. Minkä takia tulen hakemaan sinulta hyvitystä", Sakura virnisti.

Kakashi pysähtyi kesken vaatteidenvaihdon.

"Pitääkö minun pukeutua vai riisuutua sinun hyvitystäsi varten?"

Sakura iski silmää vanhalle opettajalleen.
"Sen saat päättää itse."

"Vainniin", Kakashi mutisi ja kaappasi Sakuran tiukkaan syleilyynsä. Hänen huulensa kulkivat pitkin Sakuran poskea. Toinen käsi siveli alaselkää.

Yhtäkkiä pöydältä kuului luja, hyvin ihmismäinen, haukahdus. Sakura loittoni Kakashista nopeasti ja veti taskustaan kunain esillle.

"Kakashi?" Sakura mutisi.

"Niin."

"Miksi sinun pyödälläsi on koira?"
"Se on minun opettajani."

Sakura räpytteli silmiään hetken aikaa ennen kuin tyrskähti lujaa.

"Sitten minä en ihmettele enää mitään."

"Mitä tuon oikein pitäisi tarkoittaa?"

Pieni keltainen entinen Hokage katseli tyynesti pääkallellaan entisen oppilaansa ja tämän entisen oppilaan sanavaihtoa. Se oli hänestä jotenkin….virkistävää.

Pian hän kuitenkin kyllästyi siihen. Niin huvittavaa kuin olikin katsella hänen entistä oppilaansa elävämpänä kuin hän oli tottunut, niin rakastavaisten sananvaihto oli varsin tylsää kuunneltavaa loppujen lopuksi.

Joten Minato rykäisi. Ei vaikutusta. Minato haukahti. Ei vaikutusta. Minato uikutti. Ei mitään. Kakashi ja Sakura olivat jääneet tuijottamaan toisiaan haastavasti. He olivat täysin uppoutuneita omiin maailmoihinsa. Minato hyppäsi alas ja käveli rakastavaisten väliin. Hän katseli yläilmoista pariskuntaan. Oliko hänellä vaihtoehtoja?
Minato puraisi Kakashin nilkkaa.

”Sensei!” kuuluu Kakashin karjaisu.

”Sinä edelleen väität, että pieni keltainen puudeli on opettajasi? Kuinka humalassa sinä olit eilen? Ei, kuinka humalassa sinä olet edelleen?” Sakura kysyi ja katsoi Kakashia mietteliäästi.
Minato puraisi Sakuran nilkkaa.

”Mitä helv-!” Sakura kiljaisi.

”Noniin. Jotta tämä riita ei jatkuisi enempää tahdon tehdä selväksi, että Kami-sama tietää miksi, olen inkarnoitunut tähän puudeli ruumiiseen”, Minato aloitti.

”Hetkinen. Väitätkö sinä olevasi Namikaze Minato? Neljäs Hokage? Naruton isä, joka sinetöi Kyybin Narutoon? Kakashin entinen opettaja? Mies, jota Iruka-sensei opetti kunnioittamaan?” Sakura kysyi.

”Kyllä,"

”Mahdotonta."

”Kyllä."

”Mutta...”
”Älä kysy, en tiedä."

Sakura räpytti silmiään. Hän nipisti itseään. Keltainen puudeli istui edelleen hänen jalkojensa juuressa. Keltainen puudeli puhui hänelle. Puhuva koira, joka oli Kakashin opettaja. Sakura ei todellakaan ihmetellyt enää mitään.

”Tiedän tunteen”, Kakashi mutisi vetäessään paitaan päällensä.

”Joko minä saisin nähdä poikani?” Minato huokaisi.

Tämä älytön ihmettely alkoi tympäistä häntä. Sakura vilkaisi Kakashia. Mitä ihmettä ylistressaantunut, lemmensairas, ylivilkas kaksikymmentäviisivuotias Hokage mahtaisi tykätä keltaisesta puudelista, joka ilmoittaa ilmiselvästä sukulaisuus-suhteesta?

”Tietenkin. Saat luvan pakottaa hänet antamaan minulle paremman tehtävän”, Kakashi mutisi.
Sakura kohautti olkapäitään ja astui ulko-ovesta käytävälle.

Kakashi kumartui hieman, jotta Minato saattoi hypätä hänen olkapäällensä.
”Oletko valmis?”

”Luulisin,"

**

”Hokage-sama!”

Ovi pysyi kiinni.

”Naruto!”

Yhä kiinni.

Sakura katsoi Kakashia takanaan.

”Naruto avaa tämä hemmetin ovi tai minä avaan sen!”

”Onko hän aina noin kiukkuinen?” Minato kysyi Kakashin olkapäältä.

”Vain aamuäreänä”, Kakashi mutisi. Hän toivoi, että Naruto avaisi oven pian ennen kuin Sakura murtaisi sen – toistamiseen.

Sakura huokaisi. Ovi pysyi kiinni. Hän keräsi oikeaan käteensä hieman chakraa ja tönäisi oven auki. Kakashi sulki silmänsä. Siinä se meni – taas. Hokage-tornin vartijat raivoaisivat hänelle jälleen. ANBU-kapteenina hänen työhönsä kuului Hokagen turvallisuus, ja siihen lukeutui myös Hokagen oven suojaaminen hänen vihaisilta entisiltä tiimiläisiltään, eli lähinnä Sakuralta, ja joskus jopa Sailta ja Tenzoulta.
Valitettavasti hänen ex-tiimiläisensä olivat varsin usein vihaisia Narutolle syistä, joita Kakashi ei tiennyt eikä halunnut tietää. Tähän mennessä hän oli hoitanut oven suojelemisen hyvin huonosti. Mutta estäppä näitä tekemästä mitä he haluavat. Kakashi olisi pian murskana oven sijaan, oli hän ANBU-kapteeni tai ei.

He astuivat Hokagen työhuoneeseen. Sakura puristeli käsiään nyrkkiin. Otsasuoni tykytti raivosta. Naruto oli nukahtanut raporttiensa päälle. Ensin mies herättää hänet aamulla kello viisi ja sen jälkeen hän kehtaa nukahtaa töissään.

”Naruutooo...” Sakura mutisi. Kakashi huokaisi. Hän käveli Naruton pyödän eteen ja kopautti nyrkillään pöytään.

Naruton pää nousi ylös ja uniset silmät yrittivät tarkentua kohteeseen.

”Kakashi. Mitä nyt?”

”Minulla olisi sinulle eräs vieras?”

Naruto kohensi asentoaan penkillä ja tuntui heräävän vasta nyt. Hän vilkaisi kauhuissaan vihaista Sakuraa.

”Missä hän on?” Naruto kysyi kun ei löytänyt huoneesta ketään muuta.

Minato hyppäsi Kakashin olkapäältä Naruton eteen pöydälle.

"Hei", hän haukahti.

Naruto tuijotti koiraa epäuskoisena. Sen jälkeen hän nosti katseensa Kakashiin. Hänen silmäkulmansa nykivät.

"Puhuiko tuo koira juuri?"

Kakashi nyökkäsi.
"Hänellä taitaa olla sinulle jotain kerrottavaa."

Naruto kääntyi katsomaan keltaista puudelia.

"Err…Hyvä on."

Minato huokaisi. Tästä tulisi vaikeaa. Naruto oli liian paljon äitinsä kaltainen.

"Minä olen sinun isäsi."

Naruto tuijotti koiraa pitkään hiljaisena.

"Naruto", Minato kysyi varovaisena.

Sen jälkeen Naruto pyörtyi.