Oli melko tavallisen rauhainen päivä Akatsukin päämajassa. Kakuzu laski rahojaan, Kisame huolsi Samehadaa ja Zetsu... No, hänkin teki jotain mitä yleensä. Kuitenkin, kaikki ei ollut normaalisti, minkä saattekin piakkoin huomata.



”...KONAN TEKI MITÄ, UN?!”
”Älä huuda, idiootti!”, Pein sanoi ja laittoi varmuuden vuoksi kätensä blondin suulle, ”Sinä kuulit kyllä. Konan ilmoitti meidät näyttelijöiksi johonkin Töhrimö –nimiseen näytelmään ja-”
”Tuhkimo”, Itachi korjasi vino hymy kasvoillaan, ”Ja kyllä vain, Deidaraiseni. Sinut on valittu pääosaan. Mutta älä huoli, Sasori saa olla prinssi”
Deidara katsoi murhaavasti Itachia.
”Anteeksi nyt vain, mutta minä satun olemaan mies, un.”
”Se ei ole ongelma”, kuului Konanin ääni ovelta. Hänellä oli mukanaan valtava pyykkikasa, mistä pystyi päättelemään,että hän oli menossa pesemään pyykkiä, ”Ei millään pahalla, mutta vaikka minutkin luettaisiin mukaan, sinä olet luultavasti meistä kaikista naismaisin.”
Deidara jäi paikalleen aukomaan suutaan. Lopulta hän ärähti jotain ja kääntyi lattialla istuskelevan Sasorin puoleen.
”Danna! Puhu sinä heille järkeä, un!”
Sasori katsoi Deidaraa kummallisesti. Kesti hetken ennen kuin Deidara tajusi, mitä tuo kumma katse tarkoitti.
”...Sinä ajattelet jotain pervoa, vai mitä, un?”
”Tuskin maltan odottaa että näen sinut mekossa”, Sasori sanoi tyytyväisesti tuijotellen jonnekkin kaukaisuuteen. Hänen ja kaukaisuuden välissä oli kuitenkin vasta paikalle saapuneen Kisamen takamus.
”Sinäkö huusit, Deidara-san?” Kisame kysyi Deidaralta, joka nyökkäsi lyhyesti ja totesi: ”Konan on mennyt ilmoittamaan meidät näyttelijöiksi Tuhkimoon, un.”
”Tuhkimo”, Kisame toisti mietteliäästi, ”Eikö se ole se tarina, jossa oli ne tanssiaiset? Sitten paikalle tuli Iso paha hai, ja se-”
”Ensinnäkin, se on Iso paha susi”, Itachi täsmensi, ”Ja sitä ei tule Tuhkimossa, vaan Punahilkassa.”
”Niin, joka tapauksessa”,Kisame sanoi huitaisten ilmaa kuin hätistääkseen kärpäsen, ”Mistä me saamme kaikki tanssijat?”
Sasori hymähti.
”Mitäs luulet?”, punapää kysyi itsevarmasti itseään kolmisenkymmentä senttiä pitemmältä mieheltä.
”Ahaa, ymmärrän”, Kisame sanoi, ”Itachi-san, sinä varmaan teet klooneja ja-”
”EI, vaan me käytämme minun nukkejani”, Sasori sanoi ärtyneesti ja heilautti sormeaan laiskasti. Kaksi nukkea, jotka olivat lojuneet lattialla, nousivat seisomaan, kumarsivat toisilleen ja alkoivat tanssia.
”No, näin sekin pulma on ratkaistu”, Pein sanoi hieman hämmästyneenä, ”Keksitkö vielä jotain valitettavaa, vai saanko jo jakaa nämä vuorosanat?”
Deidara huokaisi syvään ja ojensi kätensä lannistuneena. Pein ojensi nipun lappuja hänelle, Sasorille ja muille paikalla oleville. Deidara luki roolijaot heti ensimäiseksi.

Roolit:
Tuhkimo – Deidara
Prinssi – Sasori
Prinssin ystävä - Hidan
Ilkeä äitipuoli & Haltijakummi – Konan
Sisarpuoli – Itachi
Tanssisalissa oleva ruukkukasvi & kuiskaaja - Zetsu
Kertojat – Tobi & Pein
Tarjoilija – Kisame
Auttaa takalavalla pukemisessa ynnä muussa – Kakuzu


”Kuinka kauan meillä on aikaa opetella tämä?” Sasori kysyi Peiniltä, joka oli lähdössä viemään vuorosanoja myös niille, jotka olivat onnellisen tietämättöminä huoneissaan.
”Odotas”, Pein mutisi ja vilkaisi rannekelloa, ”Jos luette myös ruokailun aikana, niin kaksi tuntia. Eli kannattaa aloittaa.”
”Mitä!?”
”Syytä Konania, älä minua”, Pein sanoi olkiaan kohouttaen ja katosi ovesta.
Deidara, Sasori, Kisame ja Itachi vilkaisivat toisiinsa ja painelivat huoneisiinsa lukemaan ja harjoittelemaan. Nyt kun kerran oli jo avattu alligaattorin suu, niin laitetaan vielä käsikin sinne.


Kahden tunnin kuluttua Teatteri Sitruunassa, Akatsukilaiset laittoivat kovalla kiireellä lavasteita paikalleen.
”Muuten, Konan, un”, Deidara sanoi raahatessaan penkkiä lavalle mekkon roikkuessa rennosti olkapäällä, ”Miten teemme tanssiaismekon kanssa?”
”Tyhmä kysymys”, Konan sanoi ja näytti mukanaan olevaa kassia, joka oli täynnä...
”Paperia, un?”
”Minä muodostan paperista sinulle mekon”, Konan sanoi iloisesti keksinnöstään ylpeänä, ”Myös Sasorin marionettejen puvut on tehty paperistani.”
”Pois lavalta! Esitys alkaa!”
Konan ja Deidara kiiruhtivat pois lavalta. Punaiset verhot vetäytyivät syrjään.


Tobi käveli verhon takaa lavalle tyynenä. Sitten hän pysähtyi ja jäi tuijottamaan yleisöä.
”Mitäs ihmettä? Pein, hei Pein, tule katsomaan, täällä on paljon väkeä!” Tobi huusi innoissaan.
Pein tuli esiin toisen verhon takaa ja katsoi yleisöä ihmeissään. Yleisö katsoi kuitenkin Peiniä vielä enemmän ihmeissään, luultavasti johtuen lävistysten määrästä.
”Sehän on totta! Kaipa meidän pitäisi jotenkin viihdyttää heitä!” Pein sanoi lyöden kätensä yhteen jotenkin innottomasti.
”Tobi voi heittää kärrynpuöriä!” Tobi ilmoitti, mutta Pein pisti nopeasti väliin: ”Minulla on parempi idea. Kerrotaan heille tositarina!”
Tobi laski kohotetut kätensä ja katsoi Peiniä pää kallellaan.
”Eikö tämän pitänyt olla satu?”
”Tarkoitan sitä, mikä tapahtui valtakunnassa jonkin aikaa sitten”, Pein sanoi kovaan ääneen ja katsoi Tobia merkitsevästi, ”Jospa minä aloitan, ja virkistän samalla muistiasi!”
Pein ja Tobi kävelivät kumpikin eri puolelle näyttämöä.

”Elipä kerran täällä muuan kiltti mies, hänen vaimonsa ja kaunis tyttärensä Töhri- Anteeksi, tarkoitan siis Tuhkimo. He elivät muutaman vuoden onnellisina, muuta Tuhkimon äiti kuolla kupsahti. Isä meni naimaan uuden naisen vain vuoden vaimonsa kuoleman jälkeen. Oli kyllä törkeä temppu!”
”Mutta Töhkimön isähän teki sen vain tyttärensä puolesta?” Tobi kysyi kuikuillen Peiniä toiselta puolelta lavaa.
”Tuhkimon!” kuului erään sinihiuksisen naisen ääni lavasteiden takaa.
”Niin, niinpä tietysti”, Pein sanoi nopeasti, ja jatkoi: ”Uusi vaimo, jolla oli ennestään kaksi tytärtä –en halua tietää mitä miehelle oli käynyt- vaikutti aluksi ihan mukavalta. Mutta sitten myös Tuhkimon isä kuoli, ja äitipuoli alkoi orjuuttaa Tuhkimoa. Mikä hirveä akka!”
”Voi kiitos!” kuului jälleen lavasteiden takaa.

Konan ja Itachi astuivat lavalle. Konanilla oli upea sininen iltapuku, ja Itachilla oli musta, yksinkertainen mekko. He istuivat lavalle tuotuihin upottaviin nojatuoleihin.
Myös Deidara tuli lavalle, resuisessa harmaassa mekossa. Hänen hiuksiinsa oli sotkettu hiiltä ja pölyä, että ne näyttäisivät likaisilta. Deidara meni kontalleen lattialle ja alkoi ”kuurata” lattiaa.

”Tuhkimo hoi! Tuolla nurkassa on vielä jotain likaa! Olisit huolellisempi, sinä kiittämätön tyttö!” Konan ilmoitti selvästi nauttien roolistaan.
”Kyllä, äitipuoli.”
”Pihalla ei tapahdu mitään”, Itachi sanoi hiljaa, mutta jotenkin hänen äänensä kantoi kaikkialle saliin, ”Sinun pitäisi kuurata ikkunat paremmin, Tuhkimo.”
”Pesen ne heti tämän jälkeen”, Deidara sanoi ärsyyntyneenä huomatessaan Itachin nautiskelevan hymyn, ”Vaikkakin minä pesin no jo eilen, un.”
”Älä valehtele”, Itachi sanoi ja hymyili vinosti, ”Huomaa kyllä, miten sinut on kasvatettu.”
”Kukakohan se minut kasvatti, un?” Deidara kysyi kovaan ääneen katsellen kattoa.
”Ole hiljaa, Tuhkimo!” Konan huusi ylimielisesti.

Verhot sulkeutuivat, ja Deidara nousi lattialta ylös.
”Sinä selvästi nautit tästä”, hän sanoi itsekseen myhäilevälle Itachille.
Samaan aikaan verhojen toisella puolella Pein selitti mahdollisimman pitkästi, kuinka kuningas oli päättänyt tanssiaisten tulevan.
”...Ja näin ollen kaikkialle ympäri valtakuntaa lähetettiin kutsuja, myös Tuhkimon kotiin”, Tobi sanoi lukien vuorosanansa suoraan paperista.

Verhot avautuivat jälleen. Deidara harjasi lattiaa, ja Itachi makoili sohvalla selaten lehteä, jonka väliin oli piilotettu vuorosanat.
”Tyttäreni! Olet saanut kutsun prinssin tanssiaisiin!” Konan sanoi innoissaan tullessaan lavalle.
Itachi nosti hieman katsettaan.
”Jaa.”
Konan pysähtyi kuin seinään.
”Jaa? JAA? Ei mikään jaa! Sinusta saa luvan tulla prinssin morsian!”
”Ei kiitos”, Itachi sanoi ja laski katseensa takaisin lehteen, ”Pidän elämästäni näin.”
”Sinähän menet sinne tanssiaisiin!” Konan sanoi uhkaavasti ja veti Itachin kädestä mukaansa, ”Ja tuolla nurkassa on edelleen pölyä, Tuhkimo!”
”Kai minä sentään mukaan pääsen, un?” Deidara huusi Konanin perään.
”Vasta kun haltijakummeja on olemassa!” kuului simppeli vastaus.
Deidara paiskasi luudan lattiaan.
”Tyranni!”

Pein nousi seisomaan ja lähti kävelemään lavan poikki.
”Tälläistä oli Tuhkimon elämä tuohon aikaan. Orjuutta ja työtä. Mutta täytyy kyllä sanoa...”, hän kuikuili lavalle, ”Että se äitipuoli oli aika kuuma pakkaus...”
”Tuhrimokaan ei kuitenkaan jaksanut tätä loputtomiin”, Tobi totesi lyhyesti Peinin siirtyessä paikalleen.
”Tuhkimo!”

Deidara käpertyi nojatuoliin.
”En kestä tätä enää! Äitipuoli on tuollainen akka ja sisarpuolella voisi luututa lattian! Miksi minua rangaistaan näin?!”
”Älä huoli, Tuhkimo”, haltijakummin asusteisiin pukeutunut Konan sanoi Deidaran takaa, ”Sinä pääset kyllä tanssiaisiin.”
Deidara kiljaisi ja tipahti sohvalta.
”Kuka sinä olet?! Aiheutit minulle sydärin, un!”
”Soo-soo. Ei noin puhuta Haltijakummille.”
Deidara nousi seisomaan.
”Haltijakummi... Minä saan lähteä tanssiaisiin, un!” Deidara ilmoitti muka riemuissaan, ”Äitipuoli sanoi niin! Vasta kun haltijakummeja on olemassa, un! Hahaa!”
”Niin, niin, asiaan”, Konan sanoi tyytymättömänä, ”Tässä on sinulle puku. Taika raukeaa kahdeltatatoista, joten älä sammu mihinkään nurkaan!”
Konan heilautti kättään, ja paperit muodostivat vaaleansinisen mekon Deidaran ympärille. Konan kaivoi laukustaan kaksi korkokenkää.
”Tässä, ota nämä”, hän totesi, ”Ja kannattaa juosta, minä en jaksa taikoa sinulle kyytiä.”
Deidar katsoi kauhuissaan korkokenkiä. Miten moisilla kävellään?
”Kiitos, Haltijakummi”, hän sanoi pikaisesti ja juoksi pois lavalta.
Verhot sulkeutuivat.

Verhon takana kävi pian kova kuhina, kun ”tanssisalia” valmisteltiin.
”Nojatuolit ja pyödät pois! Sasori, tuo ne nuket jo tänne!” Konan huusi ohjeita ympäriinsä eikä huomannut Kisamea, joka näytti tyytymättömältä tarjoilijan asuunsa.
”Tämä on typerä”, haimies valitti ja kiskoi kaulusta paremmin.
”Minun mielestäni sinä näytät hyvältä”, Itachi sanoi. Hänen päälleen oli laitettu punainen röyhelömekko, ja Uchiha näytti olivan erittäin tyytymätön. Mustat hiukset sen sijaan oli laitettu nutturalle.
”Itachi-san?” Kisame sanoi katsoen Itachia silmät lautasen kokoisina, ”Öh... Vau.”
”Kiitos”, Uchiha jupisi itsekseen, ”Konan sanoi että tämän mekon värit sopisivat hyvin minulle, mutta en ole varma, pitäisikö se ottaa loukkauksena...”
”Jupina seis, tanssiaiskohtaus alkaa!”

Verhot avautuivat. Sasorin nuket aloittivat tanssimisen, ja musiikki soi. Sasori ja Hidan istuivat penkillä etualalla.
”Täällä on todella tylsää”, punapää totesi heilutellen sormiaan musiikin tahtiin, ”Saisinpa vain lähteä puuhailemaan omia juttujani...”
”Yrittäisit edes pokata jonkun naisen!” Hidan ilmoitti, ”Sinulle heitä riittäisi! Kokeile vaikka tuota mustahiuksista!”
Sasori vilkaisi olkansa yli Itachia, joka taasen katseli Kisamea kiinnostuneena.
”Ei kiitos. Hän haluaa tuon tarjoilijan, sokeakin sen huomaa.”
”No höh. Ehkä minä vain lähden tästä ja menen kiusaamaan Kuzua”, Hidan totesi, mutta Sasori sanoi heti perään: ”Jos minä joudun kärsimään täällä, niin joudut sinäkin.”
”No voi vittu.”

Deidara käveli lavan reunalle hengästyneenä. Konan oli pakottanut hänet pesemään hiuksensa ja juoksemaan ympyrään niin kauan, että blondi näyttäisi tosiaan hengästyneeltä. Sasori huomasi Deidaran todella nopeasti marionettejensa seasta.
”Katsohan tuota tyttöä”, punapää sanoi ja pukkasi Hidania kylkeen. Valkohiuksinen Jashinisti vilkaisi Deidaraa ja virnisti.
”Jäikö hän kyydistä vai miksi hän on noin helvetin hengästynyt?”
Sasori pudisti epäsiivot ajatsukset päästään ja nousi ylös penkiltä.

Deidara kirosi itsekseen.
”Saakelin haltija, un! Seuraavan kerran kun näen sen niin minä-”
”Anteeksi, neiti”, Sasori sanoi ja hymyili Deidaran ilmeelle, ”Sallisitteko tanssin kanssani?”
”Öh, tuota.. Tietenkin, un”, blondi sanoi tuijottaen Sasoria. Punapää näytti tavallistakin upeammalta, mikä tuntui salpaavan Deidaran aivot hetkeksi.

Konan kierteli lavalla äitipuolen puvussa Itachin kanssa.
”Katso! Joku yrittää iskeä prinssin!” hän sanoi Itachille, joka samaan aikaan hymyili Kisamelle.
”Sehän on mukavaa”, Uchiha sanoi ja lähti Kisamen luo jättäen Konanin yksin.
Sinihiuksinen nainen lähti puhisten lavalta vaihtamaan vaatteita.

”Tuhkimo!”, haltijaksi muuttunut Konan kuiskasi blondin korvaan, ”Katso kelloa, hyvä ihminen!”
”Oikein kaunis kello”, Deidara sanoi hajamielisesti, ”Kyllä... Oikein kaunis...”
”Pöljäke! Kello on pian kaksitoista! Mekkosi muuttuu paperiksi!”
Deidara säpsähti hereille kuvitelmistaan.
”Anteeksi, minun pitää mennä, un!” blondi sanoi ja kääntyi juostakseen pois. Ikävä kyllä hän unohti erään asian, nimittäin korkokengät. Deidara horjahti ja tarttui lähimpään esineeseen, eli Sasorin hihaan. RIIITS!
Loppujen lopuksi Deidara sai kun saikin säilytettyä tasapainonsa ja juostua lavalta pois. Hän oli unohtaa tiputtaa kenkänsä, mutta blondin juostessa korkokenkä irtosi jalasta ja lennähti Hidanin otsaan – korko edellä, tietenkin.

”No, miten kävi?” Hidan kysyi hieroen ärsyyntyneenä otsaansa.
”Jaa. LOISTAVA kysymys. Ainoa kiinnostava tyttö juoksi pois vieden hihani mukanaan, ja pudotti vielä kenkänsäkin! Mitä tämä tarkoittaa?!”
Hidan taputti Sasoria olalle.
”Voi kuule, sä taisit justiinsa saada pakit.”
Sasori katsoi mietteliäästi kenkää.
”Minä tiedän”, hän sanoi, ”Kokeillaan tuota kenkää kaikille valtakunnan tytöille! Niin löydämme oikean!”
"On eräs muukin asia", Hidan sanoi ja tökkäsi Sasoria kylkeen, "Katso."
Sasori vilkaisi taakseen. Kun hänen huomionsa oli herpaantunut, kaikki marionetit olivat lysähtäneet kasaan kuin narut olisi katkottu.
"Voi-"

Verhot sulkeutuivat, ja kertojakaksikkomme lähtivät kävelemään verhojen edessä.
”Näin ollen, prinssi lähti ystävänsä kanssa koettamaan kenkää jokaiselle valtakunnan naiselle”, Pein sanoi ja pysähtyi tuijottaen seinää mietteliäästi, ”Mikä ei kyllä luultavimmin toimisi, koska luultavasti muillakin kuin Töhrimöllä on kengän koko 37.”
”Eikö Deidara-senpain kengänkoko ollutkaan-”, Tobi sanoi, mutta Pein hiljensi hänet jäätävällä katseellaan.
”Joka tapauksessa”, Pein sanoi ja käänsi uuden sivun vuorosanoistaan ja alkoi lukea; ”Antonius lähetti Kleopatralle kirjeen, jossa kertoi jäävänsä sotaan... Mitä ihmettä?!”
”Antonius?” Tobi ihmetteli, ”Eikö se ollut se ruotsalainen sotapäällikkö?”
”Roomalainen, jos oikein muistan”, Pein täsmesi ja heitti sivun syrjään, ”Ai, tässä on oikea. Niin, siis... Prinssi ja hänen ystävänsä kiersivät valtakuntaa vaikka kuinka kauan, mutta päätyivät lopulta Tuhkimon talolle.”

Verhot aukesivat. Deidara taitteli vaatteita, Konan puhisi itsekseen nojatuolissa ja Itachi jutteli Kisamelle hieman kauenpana.
”Ei sitten prinssi kelvannut, piti saada tarjoilija, vai?” Konan kysyi Itachilta joka ei kuunnellut edes puolella korvalla.
”Kyllä minulle se prinssi kelpaisi, un”, Deidara jupisi itsekseen.
Ovelta kuului koputus, ja ”prinssi” ystävineen astui sisään.
”Tultiin sovittamaan kenkää tytöillenne, ja jos sopii, niin siitä tulee prinssin vaimo”, Hidan sanoi tehden aikeensa selväksi heti kättelyssä.
”Uskallappas vain”, Itachi totesi jäätävästi, ja pilkahdus punaista oli näkyvissä hänen silmissään.
Hidan kohotti olkiaan ja katsahti Deidaraan.
”Älkää välittäkö hänestä”, Konan sanoi ja heitutti kättään.
”Kaikille pitää kokeilla”, Sasori sanoi ja nyökkäsi Hidanille, joka kokeili kenkää Deidaran jalkaan. Jotenkin ihmeellisesti, se sopi.
”Sinä siis olit se”, punapää sanoi mietteliäästi, ”Saisinko hihani takaisin?”
”Tuota, minä ajattelin naulata sen seinälle, un”, Deidara sanoi ja osoitti seinää. Sasori pyöräytti silmiään ja kaappasi blondin olalleen.
”Sitten mentiin, huomenna naimaan”, Sasori sanoi ja lampi ovesta ulos. Hidan vilkutti Konanille ja sulki oven perässään. Konan lysähti upottavaan nojatuoliin.
”Minä tiesin että olisi pitänyt hankkia kaksi lasta...”, sinihiuksinen nainen mutisi verhojen sulkeutuessa.

”Näin ollen Prinnsi ja Töhrimö menivät naimisiin ja elivät onnellisina siihen asti, kunnes kuolivat. Sellainen tositarina tämä oli, toivon että nautitte!” Pein sanoi ja kumarsi yleisölle.
”Eikö tämä ollutkaan satu?” Tobi kysyi viattomana.
”Hiljaa.”


”Hyvin se meni!” Konan ilmoitti pukuhuoneessa. Deidaralla oli yllään tavalliset vaatteensa, ja hän katseli hämmentyneenä ympärilleen.
”Missä Kakuzu ja Zetsu ovat, un?”
”Ai niin, Kakuzu katosi jo ennen näytelmää vessaan lukemaan vanhoja dekkareita, ja Zetsu nukahti ruukkuun. En viitsinyt herättää häntä, olisi vielä puraissut käteni pois”, Konan sanoi ja kohotti kulmiaan, ”Entä missä ovat Itachi ja Kisame?”
”Haluatko tietää?” Hidan kysyi kulmat vielä enemmän koholla.
”Sillä on kuitenkin suuri hinta, joten en.”
”Oliko sinulla jotain asiaa, vai tulitko tänne ihailemaan miehiä?” Pein kysyi tylsistyneen oloisena.
”Aivan niin. Olimme kuulemma niin hyviä näyttelemisessä, että me saamme näytellä toisenkin näytelmän!” Konan ilmoitti iloisena.

Ja jälleen kerran, huuto raikui ilmassa.
”Kuulitko jotain?” Itachi kysyi Kisamelta. Kaksikko oli ahtaanpuoleisessa komerossa puuhailemassa.
”Ei välitetä siitä, prinsessani.”
”Hmf.”