”Olisinpa tuolla ylhäällä, yksi pilvistä...”

Taas ajatukseni harhailivat. Tämä oli selvästi niitä päiviä, jolloin keskittymiseni herpaantui kokonaan. Jostain syystä nyt tätä oli alkanut tapahtua useammin, olisikohan syypäänä lähestyvä kevät? Hiljalleen esiin hiipivä aurinko tuntui vain unettavan minua, vaikka yleensä ihmiset piristyivät tähän aikaan vuodesta.

”Huhuu, Kakashi-sensei?” joku heilutteli kättään silmieni edessä, ja kun todella huomasin sen, säpsähdin hieman. ”Mitä sinä täällä teet?” kysyi tuttu ääni.
”Kunhan istuskelen”, vastasin ja katsahdin toisen kasvoja kohti. Iruka hymyili minulle ystävällisesti ja minä sitä vastoin käänsin katseeni taas taivaalle.
”Saanko liittyä seuraan?”
”Toki.”

Siinä me vain istuimme. Minä katselin mietteissäni pilviin, vaikka oikeasti en edes ajatellut mitään. Annoin mieleni tyhjentyä kaikesta turhasta, nyt se tuntui melkein liiankin helpolta. Vieressä istuva mies ei häirinnyt lainkaan, vaikka välillä hän korjasti asentoaan ja käyttäytyi hieman levottomasti.

Hetkinen. Mistä lähtien Iruka oli alkanut istua seurassani?

”Oliko sinulla muuten jotain asiaa?” kysyin ehkä hieman tahdittomasti. Iruka käänsi välittömästi katseensa minuun ja näytti varautuneelta, jopa aavistuksen loukkaantuneelta.
”Haluatko että lähden?” tämä esitti vastakysymyksen.
”En, tuli vain mieleeni, että oliko sinulla jotain sanottavaa minulle?” yritin korjailla ja sanoa asian tällä kertaa kohteliaammin.
”Ei minulla oikeastaan... Tai halusin kysellä kuulumisiasi.” hän lisäsi ja vilkaisi taas minuun.
”Hmm... Ei minulle mitään ihmeempiä kuulu, sitä samaa. Tai oikeastaan sain pari vapaapäivää, joten pitäisi keksiä jotain tekemistä.” vastasin kohteliaasti ja kysyin vielä Irukan kuulumisia.
”Sitä samaa, sitä samaa”, brunette vastasi ja naurahti.

”Onko sinulla kiireitä Akatemiassa? Vai ehtisitkö lasilliselle?” huomasin kysyväni. En oikeastaan tiedä miksi, kyllähän me Irukan kanssa olemme ihan hyvissä väleissä, mutta ei asia ollut tullut mieleeni vielä koskaan ennen. Kaipa halusin vain seuraa.
”E-ei minulla mitään kiireitä ole, kyllä minä varmaan ehdin!” brunette näytti hämmentyneeltä ja hänen poskilleen ilmestyi kevyt puna. Kysymykseni oli selvästi yllättänyt hänet.


Illalla valmistauduin menemään mielestäni Konohan parhaaseen kuppilaan Irukan kanssa. Mieleni oikeastaan synkisyi hieman. Aioinko viettää kaikki vapaapäiväni baarissa sakea ryystäen? Pitäisi varmaan kehitellä jotain järkevämpää muiksi päiviksi. Mutta tänään menisin kuitenkin. En omistanut paljoa siviilivaatteita, joten päätin lähteä matkaan samoissa vaatteissa, joissa liikun aina.

Huomasin, että kello oli jo paljon. Iruka varmasti jo odotteli, ja minä olin vielä kotona miettimässä pukeutumistani. Pitäisi varmaan lähteä, ennenkuin brunette päättäisi häipyä kyllästyttyään odottamaan minua.


”Kappas, Kakashi-sensei! Vain puoli tuntia myöhässä, hmm?” brunette virnuili minulle ovella ja vein käteni takaraivolle.
”Mietin pukeutumistani”, vastasin kerrankin totuudenmukaisesti, mutta Iruka ei näyttänyt oikein vakuuttuneelta. Vaikka emme olleetkaan ylimpiä ystäviä, hän selvästi tunsi ikävän tapani myöhästellä.
”Mutta mennään nyt sentään sisään”, toinen ehdotti ja hymyili ystävällisesti avatessaan ovea.

Tilasin itselleni ja Irukalle sakepullon, sekä yhden tuopin itselleni. Iruka kaatoi sakea omaan kuppiinsa vain puoleenväliin asti. Katsoin häntä kulmiani kohottaen.
”En halua, että minut joudutaan kantamaan täältä.” mies virkkoi. ”Lisäksi minulla on huomenna työpäivä.”
Muistin kyllä hyvin Irukan huonon kännipään. Kerran olimme samaisessa baarissa istuskelleet muidenkin Konohan ninjojen kanssa ja Jiraya-sama oli kaatanut Irukan lasiin aina vain lisää sakea. Mies oli humaltunut niin hyvin, että olimme joukolla joutuneet kantamaan hänet kotiin.

Siemailin sakea omasta kupistani rauhallisesti, maistelin sitä ja tunsin kielelläni alkoholin maun. En oikeastaan ole mitenkään kova juomaan, mutta sinä iltana tuntui juuri oikealta ottaa hieman normaalia enemmän. Mutta nopeasti juominen johtaisi vain pikaiseen humalaan ja äärimmäisen huonoon oloon aamulla.

Katseeni kiersi baarin ympäri ja vilkuilin välillä salaa Irukaa. Tämä joi verkkaiseen tahtiin sakeaan ja hymyili itsekseen. Ei kai noin pieni määrä vielä päähän mennyt? Käänsin katseeni suoraan häneen.
”Mikä noin hymyilyttää?” kysyin virnistäen. Ehkä brunette huomasi sen, ehkä ei. Hänen katseensa kun oli kääntynyt muualle.
”Mmh... Ei mikään erityinen”, mies vastasi ja hymähti. Vastaus hämmästytti minua, ei kai mies nyt turhan päiten hymyilisi noin?

Nyt brunette käänsi katseensa minuun ja sain hänen täydellisen huomionsa. Miehen katse pysähtyi leukani kohdalle, siitä se meni hiljalleen ylöspäin, hänen ruskeat silmänsä katsoivat huuliani ja nenääni. Nyt tosiaan muistin, ettei brunette ollut ikinä nähnyt minua ilman maskia. Yleensä olin hyvin tarkka siitä, että kukaan ei nähnyt kasvojani, mutta nyt olin vapaalla. Täällä oli vain Iruka, kyllä hän voisi nähdä naamani.

Vaikka Iruka tuijotti minua pitkään, en antanut sen häiritä itseäni. Join kupissani olevan saken loppuun ja kaadoin pullosta lisää. Kun olin pitkään välttänyt katsekontaktia vastapäätä istuvan miehen kanssa, käänsin sen taas häneen. Brunette näytti hämmentyneeltä.
”Saanko kysyä yhden kysymyksen, Kakashi-sensei?” hän kysyi kohteliaasti.
”Nythän sinä kysyit.”
”Ei kun ihan oikeasti, haluaisin kysyä yhtä asiaa, ellei se ole liian henkilökohtaista.” Okei, ihan kuin olisin tuntenut pienet kylmät väreet selässäni. Mitä henkilökohtaista Iruka minusta haluaisi tietää?
”Minulla on oikeus jättää vastaamatta”, vastasin ja ilmeisesti brunette tulkitsi sen myöntäväksi vastaukseksi, sillä hän jatkoi.
”Kakashi-sensei... Onko sinulla naisystävää?” hänen silmissään oli outo tuike.

Kysymys tuli niin puun takaa, että en oikein tiennyt miten reagoida. Ilmeeni varmaan vaihteli laidasta laitaan, ja tunsin kuumotusta poskillani. Avasin suuni pari kertaa, mutta en tiennyt mitä sanoa.
”Ei, älä vastaa. Se taisi olla liikaa. Anteeksi”, Iruka sanoi ja käänsi katseensa. Hänen ilmeensä sai minut kokoamaan itseni ja rykäisin.
”Ei minulla ole naisystävää”, vastasin ja hymähdin. Mies käänsi katseensa taas minuun, hän näytti hämmästyneeltä.
”Miksei?” ilmeisesti mies ei kyennyt pidättelemään sitä kysymystä.
”En kai ole tavannut ketään kiinnostavaa”, vastasin ympäripyöreästi ja huuhtelin kurkkuni sakella.

Iruka ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta ei sanonut mitään. Päätin itsekin olla hiljaa, mitä sitä muuta lisäämään. Sakepullo alkoi hiljalleen tyhjentyä, ja minun kuppiini oli kaatunut melkein kaikki. Irukalla oli menossa vasta toinen kuppi, ja sitäkin hän siemaili liioitellun hitaasti.

”Voisitko kuvitella rakastuvasi kehenkään?” Iruka kysyi yhtäkkiä.
”Kyllä”, vastasin, vaikka kysymys olikin tullut hieman yllätyksenä. Mitä tämä mies ajoi takaa?
”Mieheen?” hän jatkoi. Jäädyin totaalisesti, sakekuppi oli puolimatkassa huulilleni, kun koko ruumiini jähmettyi ja istuin siinä kuin suolapatsas. Katseeni oli porautunut Irukan silmiin.
”Aih, se oli liikaa... Anteeksi kovasti, Kakashi-sensei!” brunette huudahti ja näytti pahoittelevalta. En edelleenkään osannut vastata mitään, mutta sain käteni taas toimimaan ja join kerralla koko kupillisen.


Sakepullon, kolmen tuopin ja outojen kysymysten jälkeen lähdimme baarista. En oikeastaan ollut ajatellut juoda näin paljon, mutta... Onneksi jalkani sentään toimivat, ja Irukan ei tarvinnut kantaa minua. Yritin kuitenkin aina huomaamattomasti nojata johonkin kaiteeseen tai roskakoriin, jotta pysyisin varmasti tolpillani.

”Anteeksi ne kysymykset... Ihan oikeasti”, Iruka aloitti ja vaimensin hänet heilauttamalla kättäni vähättelevästi.
”Ei se mitään.” sanoin vielä ja suoristauduin. Kun katsoin brunetteen katulampun valossa, hän näytti oikeastaan aika viehättävältä. Olikohan alkoholi sekoittanut pääni, vai mistä nyt tuuli? Irukan kysymys varmaan kummitteli vielä mielessäni. Sitten kuulin rasahduksen ja vaistomaisesti käteni lennähti kunaikotelolle. Edes baari-ilta ei saanut kaikkia aistejani sumentumaan, ja kuulin vielä erinomaisesti.

Irukakin näytti nyt varautuneelta. Kadulla ei ollut muita ihmisiä, ja oli aivan pimeää, ellei otettu huomioon harvaseltaan olevia paperilyhtyjä, jotka toimivat katuvaloina. Kuulostelin hetken, mutta kun mitään muuta ei kuulunut, laitoin kunaini takaisin koteloonsa. Mutta nyt kuitenkin olin koko ajan valmiina vetämään sen uudestaan esiin.

”Kakashi-sensei, et kai vain aio sammua siihen?” Iruka yhtäkkiä kysyi. Vilkaisin häneen, oloni tosiaan oli käynyt hieman huteraksi. Avuliaisesti brunette tuli viereeni, tuki minua toisesta kainalosta ja ohjasi vielä käteni olkapäälleen. Hän hymyili iloisesesti, pelkästään se hymy olisi voinut viedä jalat alta.

Hei nyt, nyt aikalisä! Mitä?!

Lähestyimme taloani. Vaikka Iruka ei ollut ikinä käynyt luonani, hän ilmeisesti osasi tien. En tajunnut ensin avata oveani, ja kun hapuilin avaimia taskussani, en halunnutkaan avata ovea. Katsoin Irukaan, ja hymyilin maskini alla. Hänkin katsoi minuun.

Omituinen tunne valtasi mahanpohjani, tilanne oikein hohkasi sähköä. En tiennyt, mitä Iruka minusta ajatteli ja miten hän tulisi reagoimaan, kun kohotin käteni. Sukaisin pari otsalla roikkuvaa hiusta sivuun ja hyväilin bruneten poskea. Ennen kuin mies ehti sanoa minulle mitään, käännyin, avasin oven pikaisesti ja menin sisälle. Iruka jäi ulos, luultavasti valtavan hämmennyksen saattamaksi.


Seuraavana aamuna mietin sängyssäni, mitä olin oikein mennyt tekemään. Olin hyväillyt Irukaa! Luonnollisesti en ollut kuullut hänestä mitään eilisen jälkeen, nythän oli vasta aamupäivä. Ehkä pitäisi mennä Akatemialle sitten, kun miehen työt loppuvat. Mutta en osannut itsekään vastata siihen, miksi olin sillä lailla hyväillyt Irukan poskea. Hän oli tuntunut erittäin läheiseltä silloin...

Olinko rakastumassa?

Niin sanotut oireeni todellakin viittasivat siihen. Olin rakastunut, ja vieläpä Irukaan. Suuri ahdistus valtasi mieleni, kun en tiennyt, miten toinen oli kaikkeen tähän reagoinut. En tiennyt, olimmeko vielä väleissä, halusiko Iruka olla kanssani enää missään tekemisissä.


Istuin Akatemian pihalla olevassa puussa ja odottelin, että bruneten työpäivä päättyisi. Koska siihen hetkeen todennäköisesti oli vielä pari tuntia, kaivoin taskustani tutun Icha Ichan ja keskityin lukemaan sitä. Jiraya-sama tosiaan oli nero, näin mahtavaa pikkutuhmaa tekstiä en ollut ikinä lukenut.

Havahduin oven avautumiseen ja yksinäisiin askeliin nurmikolla. Iruka pääsi varmasti töistä, oli siis aika selvittää asia. Rennosti hypähdin puusta alas ja pidin kirjaani koko ajan kädessäni astellessani Irukaa kohden.
”Iltaa Iruka”, tervehdin ja käänsin katseeni suoraan miehen silmiin.
”Hei Kakashi-sensei”, toinen vastasi kohteliaasti. Näin punan nousevan hänen poskilleen, ja silmien ilme muuttui jotenkin tuskaiseksi.
”Kelpaisiko ramen?” ehdotin.

Ichiraku Ramenissa ei ollut muita asiakkaita, mutta en voinut puhua Irukalle tämmöisistä asioista, kun kokki ja tarjoilija olivat näin lähellä. Niinpä tyydyin vain tarjoamaan brunetelle yhden annoksen. Oman ramenini söin pikaisesti, mutta Iruka näytti viivyttelevän ja oikein makustelevan nuudeleita. Hän oli selvästi vieläkin vaivautunut.

”Olinko tahditon?” kysyin mieheltä kävellessämme taloani päin.
”Et suinkaan Kakashi-sensei. Minä vain...yllätyin. Siinä kaikki.” tämä vastasi miettien sanojaan tarkasti. ”Et ehkä tiennyt tätä, mutta olen tavallaan pitänyt sinusta jo kauan.”Olin kuin puulla päähän lyöty.
”En kyllä aavistanutkaan.” hymähdin ja yritin miettiä seuraavaa siirtoani.

”Haluatko tulla sisälle?” brunette kysyi, kun olimme jo hänen kotiovellaan. Tokihan minä halusin, olin utelias näkemään, millainen Irukan kämppä on. Ja tietenkin halusin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Irukan talo oli niin tavallinen kuin talo vain voi olla, pieni keittiö, vessa, suihku ja makuuhuone... Viimeksi mainittu kiinnosti minua kaikkein eniten, mutta menin toisen perässä keittiöön.
”Otatko teetä?”
”Kyllä, kiitos.” niin virallinen ja asiallinen kielenkäyttömme hieman ärsytti minua. Olisin halunnut sanoa jotain tuhmempaa. Vaikka sen, että ottaisin mieluummin hänet.

Katsellessani taloa huomasin, mikä siinä oli erilaista. Se oli paljon siistimpi kuin minun taloni, ja tunsin itseni hieman porsaaksi. Irukalla oli myös esillä kuvia, joita syvennyin tutkailemaan. Hetken kuluttua tunsin tökkäyksen selässäni ja brunette toi minulle oman teekupin. Hän hymyili ystävällisesti ja viittasi minua istumaan.

”Kuule, silloin kun kysyin, voisitko rakastua mieheen, halusin tosissani tietää... Sillä pidin sinusta. Ja pidän vieläkin.” Iruka aloitti vuodatuksensa ja hän katsoi hieman häpeillen teehensä.
”Vastaukseni on kyllä, kuten varmaan eilisillan perusteella pystyy päättelemään.” sanoin verkkaisesti ja otin maskini pois voidakseni juoda teetä. Ja ehkä jotain muuta. Iruka näytti vastaukseeni tyytyväiseltä, ja hänen poskilleen nousi taas puna. Tämä mies se punasteli koko ajan!

Sain lopetettua teeni ja nousin seisomaan. Iruka otti kupit ja meni tiskialtaalle pestäkseen ne. Koska hän oli tuonut tunteensa julki, ajattelin, että ehkä minunkin pitäisi tehdä se. Tasapuolisuuden nimissä, tietenkin. Menin miehen selän taakse, laskin toisen käteni hänen vastakkaiselle olkapäälleen ja koskettelin hänen poskeaan sormellani.

Odotin jotain aivan erilaista reaktiota, minkä mies sai. Hän vain jatkoi tiskaamistaan, välittämättä kosketuksestani yhtään. Jotta brunette häiriintyisi kunnolla, vein huuleni hänen korvan juureensa ja kuiskasin hänen nimeään kerran. Puhalsin ilmaa hänen korvansa viereen ja painoin suukon tämän silmäkulmaan.

Mies lopetti heti tiskaamisen, kääntyi minua päin ja katsoi huuliani, silmissään himokas ilme. Ennen kuin tajusinkaan, olin jo painanut huuleni hänen huuliaan vasten. Irukan huulet olivat ihanan pehmeät ja sopivan lämpimät, omani kun olivat usein viileät. Hänen hengityksensä maistui vihreältä teeltä, juuri yhtä hyvältä kuin tee. Toinen käteni kulkeutui ensin miehen niskaan, ja sieltä tämän hiuksiin. Tunnustelin sormillani toisen hiuspehkoa, joka oli ponnarilla kiinni. Toinen käteni hakeutui bruneten alaselälle, ja vedin häntä itseäni päin.

Irukan hengitys oli tihentynyt ja hänen molemmat kätensä olivat lapaluideni kohdalla. Lähdin viemään meitä makuuhuonetta päin, ja ilmeisesti Iruka huomasi sen, koska hän löi jarrut päälle.
”Nyt jo?” hän älähti ja katsoi minua vakavasti.
”Etkö halua?” kysyin, mutta ilmeisesti mies halusi, koska hän otti minua kädestä kiinni ja vei minut saman tien sänkynsä viereen.

Brunette kävi pikaisesti sulkemassa oven, himmensi huoneen sulkemalla kaihtimet ja potkaisi kengät jalastaan. Otin hänestä mallia, ja kun olin selvinnyt kengistäni, avasin vihreän liivini vetoketjun ja tiputin sen lattialle. Kävin Irukan kimppuun ja sain hänenkin liivinsä pois. Hetkessä olimme vain alushousut jalassa, ja vedin hänet halaukseen.

Ilmeisesti Iruka halusi pistää touhuun vauhtia, sillä ollessaan sylissäni, hän lähti kaatumaan sänkyä kohden ja pian retkotimme jo sen päällä. Naurahdin, painoin huuleni uudestaan toisen huulille ja tunnustelin hänen lihaksiaan. Tunsin, kuinka tämän käsi ajautui takamukseni kohdalle, ja se sai minut hymyilemään mielessäni. Irrottauduin Irukan huulista ja siirsin käteni vetämään tämän alushousuja pois. Saman kohtalon kokivat omatkin housuni.

Tunsin jo painetta omassa jalkovälissäni, mutta en halunnut nyt ajatella sitä. Koska Iruka makasi allani kuin perunasäkki, halusin saaha häneen jotain säpinää! Niinpä nostin häntä selästä ja nojasin lantiollani häntä vasten, tehden edestakaista ja kiusaavaa liikettä. Liike aiheutti toiselle erektion ja painoin huuleni uudestaan Irukan huulille, tunkeuduin kielelläni hänen suuhunsa ja ryhdyin leikkiin hänen kielensä kanssa.

Iruka halusi selvästi saada osansa, joten hän tarttui penikseeni ja sai ihanan hellillä, hitailla nykäisyillä minulle aikaan erektion. En kuitenkaan halunnut olla se, joka tulee ensimmäisenä, joten päästin irti bruneten huulista ja käänsin hänet niin, että minä olin hänen seläpuolellaan.

”Kakashi-sensei”, Iruka selvästi tajusi, mitä olin tekemässä, ja hän osoitti katseellaan yöpöydälle. Katsoin sitä hetken, mutta en nähnyt siinä mitään, joten päätin jatkaa touhujani. Mutta brunette keskeytti minut. Hän avasi yöpöytänsä laatikon ja otti sieltä liukastevoidetta. Kuului iloinen 'pruits' kun brunette puristi ainetta kädelleen ja alkoi hieromaan sitä erektiooni. Ei hullumpi idea!

Pystyin melkein aistimaan, miten Irukan keho väreili mielihyvästä. Hän oli mennyt jo sopivaan asentoon, kontalleen jalat harallaan. Tartuin molemmilla käsilläni hänen takamukseensa ja hieroin sitä. Sitten hiljalleen, aloin työntämään erektiotani toisen sisään. Voiteen ansiosta se meni helposti sisälle, ja työnsin itseäni vähä vähältä enemmän Irukan sisälle. Toinen huokaili raskaasti, päästi voivottelevia ja tyytyväisiä ääniä. Kun olin työntynyt kokonaan bruneten sisään, aloin tekemään edestakaisia liikkeitä, ja päästin jo itsekin huokauksia.

Koska paine erektiossani aina vain lisääntyi, otin pikaisesti kiinni Irukan peniksestä ja aloin hyväilemään ja nykimään sitä hellästi käsilläni. Miehen huohotus kasvoi kasvamistaan ja se mitä hänen kasvoistaan näin, oli erittäin kiihottuneen näköinen. Jatkoin työntöjäni ja Irukan erektion kiusaamista, eikä aikaakaan kun toinen jo laukesi. Lämmintä, vaaleaa nestettä oli käsilläni ja nyt kun mies oli tyhjentynyt, otin häntä molemmilla käsillä alavatsasta kiinni ja jatkoin voimakkaita työntöjäni. Tiesin, että en enää kohta voisi estää laukeamistani, joten jatkoin työntöjäni voimakkaasti, jotta Iruka saisi mahdollisimman paljon mielihyvää. Kuitenkin laukesin hyvin pian miehen sisään ja päästin onnellisen huokauksen.

Iruka kääntyi sylissäni ja painoi huulensa huulilleni. Makoilimme sylikkäin pitkän aikaa, hieroen toisiamme syvässä hiljaisuudessa. Jossain vaiheessa taisimme molemmat nukahtaa.


Aamulla heräsin Iruka yhä sylissäni. Muistelin illan tapahtumia, ja sisälläni kupli pelkkä mielihyvä. Muistellessani, kuinka olin lauennut bruneten sisälle ja kuinka olin hänen erektiotaan hyväillyt, muistikuvien tunkeutuessa päähäni sävähdin.

Minä tein mitä?!