Kymmenen minuuttia - Same
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
5
Katsottu 1109 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 409 sanaa, 2777 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2010-10-17 16:34:05
Taas tälläinen... angstausta, surkuttelua ja itsesääliä sisäsltävä raapale.
Kertojana Deidara, vaikka sitä ei tuosta oikeastaan huomaakkaan.
Tuotaa... toivon että pidätte ja kommentoitte ^^
Ja kommentoikaa myös vanhempia tarinoitani.
~ Same ~
Kertojana Deidara, vaikka sitä ei tuosta oikeastaan huomaakkaan.
Tuotaa... toivon että pidätte ja kommentoitte ^^
Ja kommentoikaa myös vanhempia tarinoitani.
~ Same ~
Arvostelu
5
Katsottu 1109 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
~
Monet miettivät miltä ne viimeiset kymmenen minuuttia tuntuvat.
Jokaisella ne ovat erilaiset, yhtä erilaiset kuin kymmenen sormenjälkeä jokaisen sormissa.
Minulla ne viimeiset olivat hitaita, tuskaisia ja miltei ylitsepääsemättömiä, mutta silti selvisin.
Kymmenen…
Luulin että ne minuutit ovat vain pieni hetki jonka jälkeen alkaa ikuinen rauha.
Pienet hetket venyivät, istuin elinkautista kylpyhuoneen lattialla.
Minä pelkäsin kuolemaa.
Yhdeksän…
Veri värjäsi kultaiset hiukset takaraivosta, kipu oli kaukaista.
Odotin hiljaa, mutta tiesin että se oli turhaa, niin kuin minun elämänikin.
Toivoin että tulisit, pommia ei voi purkaa ilman rakkautta.
Kahdeksan…
Kirkas valo tuntui sokaisevan minut, vaikka loppupeleissä sekin oli kylpyhuoneen valaisin.
Pimeys kietoi minut kuolettavaan syleilyynsä joka kerran kun en jaksanut avata silmiäni.
Metallinen piippu ohimollani vinkui nälkäisenä, se tahtoi tappaa minut.
Seitsemän…
Hieman ennen puoliväliä tulivat kyyneleet, ei kivusta, ei vihasta, ehkä miltei ilosta.
En tuntenut jalkojani, en tuntenut enää mitään, odotin vain pelastajaa.
Laskin minuutteja, jos pelastajaa ei saavu noutaja kyllä tulee korjaamaan satonsa.
Kuusi…
Rakkaus saapui lopulta, ainoa tunne jolla oli oikeasti jotain merkitystä.
Kosketuksesi poltteli ihollani vieläkin vaikka viime kerrasta olikin jo kauan.
Sinun kasvosi, naurusi, tule purkamaan pommi.
Viisi…
Hengitys hankaloitui, silmät eivät pysyneet auki, lääkkeet vaikuttivat elimistössä.
Maailma pyöri järjettömästi, elämän karuselli oli valmis viskaamaan minut kyydistä.
Onko tämä minun vikani, vai etkö sinä välitä?
Neljä…
Maaliviiva häämötti muutaman askeleen päässä, eikä vauhtia voinut pysäyttää.
Aikapommi tikitti hiljaa, kohta aikani olisi lopussa.
Uskoin sekavasti näkeväni sinut edessäni, mutta tiesin ettet enää jaksa.
Kolme…
Valmiina vetämään liipaisinta, kohta tuska olisi kuollut, ja niin olisin minäkin.
Kaduin kaikkea pahaa jonka sinulle aiheutin, ehkä minä ansaitsin tällaisen lopun tarinalleni.
Jostain kaukaa kuulin askelia, saapuuko noutaja etuajassa?
Kaksi…
Siinä sinä sitten seisoit ovella, nukenkasvosi kalpeina ja vakavina.
Kyykistyit eteeni, punaisista hiuksistasi tippui sadevettä tunnottomille käsivarsilleni.
Sanoit vain nimeni ja tiesin, ettei minun tarvitse laskea loppuun.
~
Monet miettivät miltä ne viimeiset kymmenen minuuttia tuntuvat.
Jokaisella ne ovat erilaiset, yhtä erilaiset kuin kymmenen sormenjälkeä jokaisen sormissa.
Minulla ne viimeiset olivat hitaita, tuskaisia ja miltei ylitsepääsemättömiä, mutta silti selvisin.
Kymmenen…
Luulin että ne minuutit ovat vain pieni hetki jonka jälkeen alkaa ikuinen rauha.
Pienet hetket venyivät, istuin elinkautista kylpyhuoneen lattialla.
Minä pelkäsin kuolemaa.
Yhdeksän…
Veri värjäsi kultaiset hiukset takaraivosta, kipu oli kaukaista.
Odotin hiljaa, mutta tiesin että se oli turhaa, niin kuin minun elämänikin.
Toivoin että tulisit, pommia ei voi purkaa ilman rakkautta.
Kahdeksan…
Kirkas valo tuntui sokaisevan minut, vaikka loppupeleissä sekin oli kylpyhuoneen valaisin.
Pimeys kietoi minut kuolettavaan syleilyynsä joka kerran kun en jaksanut avata silmiäni.
Metallinen piippu ohimollani vinkui nälkäisenä, se tahtoi tappaa minut.
Seitsemän…
Hieman ennen puoliväliä tulivat kyyneleet, ei kivusta, ei vihasta, ehkä miltei ilosta.
En tuntenut jalkojani, en tuntenut enää mitään, odotin vain pelastajaa.
Laskin minuutteja, jos pelastajaa ei saavu noutaja kyllä tulee korjaamaan satonsa.
Kuusi…
Rakkaus saapui lopulta, ainoa tunne jolla oli oikeasti jotain merkitystä.
Kosketuksesi poltteli ihollani vieläkin vaikka viime kerrasta olikin jo kauan.
Sinun kasvosi, naurusi, tule purkamaan pommi.
Viisi…
Hengitys hankaloitui, silmät eivät pysyneet auki, lääkkeet vaikuttivat elimistössä.
Maailma pyöri järjettömästi, elämän karuselli oli valmis viskaamaan minut kyydistä.
Onko tämä minun vikani, vai etkö sinä välitä?
Neljä…
Maaliviiva häämötti muutaman askeleen päässä, eikä vauhtia voinut pysäyttää.
Aikapommi tikitti hiljaa, kohta aikani olisi lopussa.
Uskoin sekavasti näkeväni sinut edessäni, mutta tiesin ettet enää jaksa.
Kolme…
Valmiina vetämään liipaisinta, kohta tuska olisi kuollut, ja niin olisin minäkin.
Kaduin kaikkea pahaa jonka sinulle aiheutin, ehkä minä ansaitsin tällaisen lopun tarinalleni.
Jostain kaukaa kuulin askelia, saapuuko noutaja etuajassa?
Kaksi…
Siinä sinä sitten seisoit ovella, nukenkasvosi kalpeina ja vakavina.
Kyykistyit eteeni, punaisista hiuksistasi tippui sadevettä tunnottomille käsivarsilleni.
Sanoit vain nimeni ja tiesin, ettei minun tarvitse laskea loppuun.
~
Kommentit (Lataa vanhempia)
horaaneko
- 2010-10-17 20:44:52
Aika hassua, kirjoitan juuri parhaillaan ficciä, jossa tämän tavoin lasketaan... Tosin kahteenkymmeneenneljään, ja tunneissa! >:3
Sekin Akatsukiaiheinen...
Mutta nyt tarinaan! :D Olipas angstinen, ihan alkoi itseänikin masentaa. =_________='
Luin ficin ennen esittelyäsi, mutta tajusin kertojana olleen Deidara. :3 Johtui "keltaisista hiuksista" "pommijutuista" ja "nukenkasvoista"
Muttamutta, yksi asia jäi epäselväksi...
Oliko Dei jo ampunut itseään? Kun se oli verinen jo ilmeisesti alussa.... Ja lisäks, oliko se ottanut myös jotain lääkettä? 0__________0
Mutmut, tykkään itsarificeistä! XD
Ja tämä oli sen verran hyvin kirjoitettu ja rakennettu, että viitonen tulloo!! ^______^
Aion julkistaa lähiaikoina sen hieman samantapaisen ficcini, luehan jos jaksat! 0w0
Sekin Akatsukiaiheinen...
Mutta nyt tarinaan! :D Olipas angstinen, ihan alkoi itseänikin masentaa. =_________='
Luin ficin ennen esittelyäsi, mutta tajusin kertojana olleen Deidara. :3 Johtui "keltaisista hiuksista" "pommijutuista" ja "nukenkasvoista"
Muttamutta, yksi asia jäi epäselväksi...
Oliko Dei jo ampunut itseään? Kun se oli verinen jo ilmeisesti alussa.... Ja lisäks, oliko se ottanut myös jotain lääkettä? 0__________0
Mutmut, tykkään itsarificeistä! XD
Ja tämä oli sen verran hyvin kirjoitettu ja rakennettu, että viitonen tulloo!! ^______^
Aion julkistaa lähiaikoina sen hieman samantapaisen ficcini, luehan jos jaksat! 0w0
Mappi
- 2010-10-18 18:17:02
Mullaki vähä sama ongelma ettei oikee tuu mitää järkevää sanottavaa...
Tää on jotenki nii aidon tuntune et itelle tuli iha yhtä sekava olo ku Deidaralla :D
En löytäny virheitä tai muuta vikaa, loppu oli ihana ku sitä nollaa ei tullukkaa *helpotuksen huokaus* :)
Okei, miksei mun aivot pelaa et voisin sanoo jotai rakentavaa? :D
Tää on jotenki nii aidon tuntune et itelle tuli iha yhtä sekava olo ku Deidaralla :D
En löytäny virheitä tai muuta vikaa, loppu oli ihana ku sitä nollaa ei tullukkaa *helpotuksen huokaus* :)
Okei, miksei mun aivot pelaa et voisin sanoo jotai rakentavaa? :D
Raw
- 2010-10-19 10:13:52
No voihan perkele. Olis vaa tappanu itsensä, alkaa kyllästyttää kun olen lukenut vain yhden tarinan missä angstaaja tekee itsarin vaikka elämän love saapuukin valkoisella ratsullaan.
Mutta muuten tämä oli aivan ihana <3 Tosin ihmettelin että miksiköhän hän ei ollut kuollut, takaraivosta tippuu verta ja lääkkeitä popsinut. Useimmat ihmiset ovat jo kuolleet siinä vaiheessa .D
Mutta tarina, kuvailu yms. yms. olivat niin maanmahtavia että vitonen tulee, vaikka ne saatanan kyyneleet häiritsee aika pahasti Deidaran egoa C:
Mutta muuten tämä oli aivan ihana <3 Tosin ihmettelin että miksiköhän hän ei ollut kuollut, takaraivosta tippuu verta ja lääkkeitä popsinut. Useimmat ihmiset ovat jo kuolleet siinä vaiheessa .D
Mutta tarina, kuvailu yms. yms. olivat niin maanmahtavia että vitonen tulee, vaikka ne saatanan kyyneleet häiritsee aika pahasti Deidaran egoa C:
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste