Sasuke oli aina tiennyt, että Naruto oli ihastunut Sakuraan, vaikkakin ihastus olikin oletettavasti laskenut vuosien varrella. Nyt vaikutti kuitenkin siltä, että Naruto piti vieläkin Sakurasta. Se sai Sasuken tuntemaan itsensä jotenkin petetyksi, mutta ikään kuin ravisti tunteen itsestään ja ajatteli selkeästi. Ehkä Naruto oli hieman ihastunut Sakuraan, mutta hän kuitenkin rakasti Sasukea.
Vai rakastiko?

Naruto oli heti hyttiin päästyään sammuttanut valot ja heittäytynyt sängylle. Hän painoi päänsä tyynyyn ja yritti tukahduttaa haluun huutaa ärsytyksestä.
'Mitä Sasukella oli Sakuraa vastaan? Eihän Sakura ollut koskaan tehnyt mitään Sasukelle' Naruto ajatteli samalla kun hakkasi tyynyä. Hän kuitenkin lopetti ja huokaisi samalla silmät sulkien. 'Kaikki menee aina pieleen...'

Yhtäkkiä ovi aukesi ja Naruto kuuli askelia. Hänen teki mieli kääntää päänsä tulijan suuntaan ja katsoa kuka tuli, mutta ei halunnut jos se olisi Sasuke. Naruto sulki silmänsä ja esitti nukkuvaa.
Tulija, oletettavasti Sasuke, käveli sängyn luokse ja sipaisi Naruton hiuksia. Naruto tunsi Sasuken kylmän ihon otsallaan, mutta vastusti kiusausta nousta ja halata häntä. Lämmittää hänen kohmeiset sormensa omissaan, suudella toisen jäänkylmiä huulia....

Naruto hillitsi itsensä ja odotti kunnes kuuli Sasuken kävelevän toisen sängyn luo ja menevän siihen nukkumaan. Naruto huokaisi vielä kerran, ennen kuin sulki silmänsä ja ajelehti unien maille.

Sasuke heräsi aamulla, ja alkoi automaattisesti etsiä Narutoa vierestään. Kun hänen kätensä kolahti sängyn reunaan hän muisti että oli riidellyt Naruton kanssa ja nukkui yhdessä yksilösängyistä.
Sasuke nosti päänsä, joka tuntui raskaalta. Hän katsoi kaksoissängylle, mutta ei nähnyt Narutoa sillä. Hän oli kai jo ulkona Sakuran kanssa. Ärsyyntyneenä Sasuke kaivoi kaapista puhtaat vaatteet ja veti ne päälleen. Sitten hän nappasi keittiöstä leivän ja paineli ulos.

Laiturilla seisoivat Naruto ja Sakura, istuen penkillä ja nauraen. Sasuken ilme muuttui vielä enemmän ärsyyntyneeksi jos se oli edes mahdollista, ja kun Naruto ja Sakura näkivät hänet nauru loppui kuin seinään.
- ”Ai, hei Sasuke!” Sakura sanoi ja hymyili. Sasuke murahti jotain epämääräistä ja nappasi Naruton kädestä kiinni vetäisten tämän metsää päin.
- ”H-hei! Mitä sinä nyt teet?” Naruto huudahti ärtyneenä mutta hämmästyneenä. Sasuke ei kuitenkaan välittänyt vaan raahasi Narutoa aina vaan syvemmälle metsään.

Kun he olivat kävelleet tarpeeksi kauas, että Sakura ei näkisi tai kuulisi heitä Sasuke pysähtyi. Naruto katsoi Sasukea vihaisena, ja Sasuke alkoi selittää.
- ”Toin sinut tänne koska halusin pyytää anteeksi. Mietin eilen asioita, ja tulin siihen päätökseen että jos olen sinun mielestäsi liian ilkeä Sakuralle yritän parantaa tapani. En halua menettää sinua vain tämän takia.” Sasuke sanoi ja huokaisi apeana lopuksi.
- ”Annatko anteeksi?”
Naruto katsoi Sasukea silmiin hetken, kunnes oli varma vastauksestaan. Hän päätti kuitenkin pilailla vähän korppihiuksisen kustannuksella.

- "En ole ihan varma..." Naruto sanoi ja vaihtoi naamalleen miettivän ilmeen.
- "Lupaan että olen ystävällinen Sakuralle, teen mitä tahansa että saan sinut takaisin!" Sasuke huudahti epätoivoisesti ja tarttui Naruton käsistä.
- "Lupaan etten koskaan poistu rinnaltasi. Rakastan sinua..." Sasuke jatkoi ja hänen äänensä tukahtui lopussa.

- ”No totta kai minä annan!" Naruto huudahti ja hyppäsi Sasuken syliin. Sasuke nauroi ja halasi blondia tiukasti. Naruto nosti päänsä ja he suutelivat. Suudelma oli täydellinen, Naruton huulet tuntuivat olevan samaa paria Sasuken huulien kanssa; ne sopivat täydellisesti yhteen. He olisivat voineet seistä siinä ikuisuuden, mutta hapen tarve keskeytti suudelman. Nauraen pelkästä sovinnon ilosta he lähtivät yhdessä takaisin laiturille. Käsi kädessä, mitenkäs muuten.

Sakura istui kädet sylissä laiturilla, ihmetellen poikien käytöstä. Sasuke oli ennen ollut kylmä häntä ja Narutoa kohtaan, mutta eilen ja tänään Sasuke oli käyttäytynyt Narutoa kohtaan kuin läheinen ystävä. Ehkä jopa enemmänkin?

- “Saat nyt muuten selittää ne kynttilät!” Naruto huudahti kun matkaa oli enää vähän laiturille.
- “Ai niin ne...” Sasuke mutisi. Naruto tuijotti häntä tuimasti, joten hänen oli kai pakko kertoa. Hän huokaisi ja aloitti tarinan:
- “Niin siis... Ne olivat vanhempieni itse valamia kynttilöitä, ja haluaisin käyttää niitä vain ja ainoastaan sinun seurassasi...” Sasuke sanoi ja punastui aavistuksen verran lopussa.

Naruto pohti sanoja hetken, ja nyökäytti sitten päätään.
- “Se on hyvä selitys” hän virnisti ja painoi pikaisesti kevyen suudelman Sasuken huulille. Sasuke hymyili koska Naruto oli uskonut syyn eikä ollut alkanut esittää typeriä, narutomaisia kysymyksiä.

Sakura odotti kiltisti laiturilla kun pojat saapuivat takaisin. He selittivät asioita “henkilökohtaisiksi”, joten Sakura antoi asian olla. Hän oli nykyään hyväksynyt sen että Sasuke ei pitänyt hänestä, ja että hänen pitäisi alkaa miettiä muitakin ihmisiä kuin häntä. Hän oli päättänyt alkaa elää omaa elämäänsä ilman että hänen täytyi koko ajan ajatella Sasukea. Ja tänään hän pääsisi takaisin Konohaan, kodin lämpöön. Se sai Sakuran hymyilemään.

Sasuke alkoi ohjata venettä satamasta, kun kaikki tavarat oli pakattu tiiviisti kajuuttaan. Sakura istui veneen keulassa, koska halusi antaa pojille omaa rauhaa.
- “Tuo oli mukava retki” Sasuke sanoi hymyillen Narutolle, ja blondi vastasi hymyllä ja nyökkäyksellä.
Sasuke oli saanut veneen pois satamasta, ja kun he kiisivät aalloilla Naruto käpertyi Sasuken kainaloon. Sasuke tunsi itsensä kuvaamattoman onnelliseksi. Hän oli rakastunut.

Naruto nukahti melkein heti, koska aurinko lämmitti hänen ihoaan ja aallot tuudittivat hänet uneen Sasuken kainalossa.
‘Miten hän voi nukkua niin paljon?’ Sasuke mietti ja hymähti itsekseen. Hän pärjäsi vähillä unilla, mutta Naruto pystyi nukkumaan yli 12 tuntia putkeen.

Sasuke oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei huomannut kuinka Sakura oli kompuroinut tiensä laivan toiselta puolelta Sasuken luo. Hän istahti poikaa vastapäätä, ja alkoi heti puhua:
- “Haluaisin vielä kiittää siitä että pelastit minut eilen. Ilman sinua, ja tietysti Narutoa, olisin vain jäänyt ajelehtimaan merelle ilman suuntaa. Se ei olisi ollut mukavaa, koska minulla ei ollut aurinkovoidetta ja ihoni olisi palanut ja...”
- “Sakura.” Sasuke keskeytti Sakuran tilityksen, ja tyttö katsoi häntä silmiin.
- “Oi, anteeksi. Eksyin aiheesta. Halusin siis vain kiittää vielä kerran, myös siitä että viette minut takaisin Konohaan.”
- “Ole hyvä vain. Mukavaa jos autoin” Sasuke sanoi ja sai aikaan huulilleen jonkinlaisen hymyn. Hänen oli yhä vaikea olla mukava Sakuralle, mutta hän yritti kuitenkin parhaansa. Se oli Naruton arvoista.

- “Mikä on sinun ja Naruton suhde?” Sakura kysyi yhtäkkiä hetken hiljaisuuden jälkeen. Sasuke hätkähti, koska oli niin tiiviisti tuijottanut Narutoa että hän oli unohtanut missä oli.
- “Ai... Minä rakastan häntä” Sasuke sanoi suoraan, kiertely ei auttaisi asiassa. Sakura ei näyttänyt yllättyneeltä, hänen toinen silmäluomensa vain värähti hieman.
- “Niin arvelinkin” hän hymähti ja tuijotti hetken merelle.
- “Haluan että olette onnellisia, teittepä mitä hyvänsä. Ymmärrän sen että rakastat Narutoa, et minua. Olen periaatteessa luovuttanut suhteesi, mutta jos koskaan muutat mieltäsi, olen olemassa” Sakura sanoi ja loi lempeän katseen Sasukeen. Sasuke hymyili pienesti, ja vastasi tytölle:
- “Vaikka en usko että niin koskaan tapahtuisi, muistan sen.”