"Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee..." laulelin samalla kun laittelin koristeita pieneen joulukuuseeni. Olin todella hyvällä päällä, kun katselin ikkunasta ulos ja näin valkean maan.

Joulu oli tullut.

Olin saanut jo muutaman valituksen joulurauhan rikkomisesta, muttei se haitannut oikeastaan ollenkaan. Olin jo ostanut jouluruoat ja siivoillut kotiani joulukuntoon. Syy tähän?

Koska vietimme aina joulujuhlan koululla ja siellä suoritettiin arvat. Ja arpojen voittajan luona vietimme aina jouluyön ja pidimme hauskaa. En ikinä ollut lannistunut toivosta, että joulut vietettäisiin joskus minun luonani, siksi ostin ja laitoin kaiken valmiiksi. Koskaan sitä ihmettä ei kuitenkaan ollut tapahtunut. En kuitenkaan ollut lannistunut, enkä lannistuisi nytkään, enkä tulevaisuudessakaan.

Hymähdin ajatuksilleni ja vilkaisin kelloa. Ehtisin vielä koristella kuusen ennen kuin lähtisin koululle. Viidentoista minuutin päästä olikin valmista, joten laitoin kaulaliinan kaulaani, kengät jalkaani ja lähdin.

Kello näytti kahta iltapäivällä. Olin tietysti myöhässä. Syy siihen oli Konohamaru, hän oli tullut ja pyytänyt mua opettamaan sille uuden viettelytekniikan. Ja tietysti minä pöhkö menin suostumaan, koska luulin ettei siinä menisi kovin kauaa, mutta toisin kävi. Mutta oppi se sen kyllä. Kiihdytin vauhtini juoksuun, ja pian olinkin koululla.

Olin riisumassa kenkiäni kun Sakura tuli luokseni. Hän sanoi luulleensa etten tulisikaan tänä vuonna. Pah, miksi jättäisin vuoden kohokohdan väliin, kun saattoi arpajaisissakin voittaa??

Tuhahdin ja laitoin kengät sivuun. Riisuin kaulahuivini ja laitoin muiden kaulahuivien joukkoon. Kävelin Sakuran kanssa muiden luo. He olivat jo juhlatunnelmissa, paitsi tietysti Sai, eihän sillä kavereita ollut.

Etsin katseellani erästä tiettyä henkilöä, mutta kun en nähnyt häntä huokaisin pettyneesti.

'Tietysti se on jossain perheensä kanssa', ajattelin.

"Hei kyuu? Mieli maassa vaikka on joulu? Ootko taas tehnyt niin paljon kepposia että olet saanut kaikki naapurisi pois tolaltaan?" kuului hiukan huvittunut ääni takaani.

Kun käännyin, huomasin katsovani tummahiuksista poikaa. Sydämeni oli hypätä kurkkuni kautta ulos ja varmasti punastuin.

"Olet punaisempi kuin tonttulakkisi? Mielenkiintoista... Saanko kysyä syytä?" tyyppi jatkoi pienesti hymähtäen.

Tilanne oli kiusallinen, joten en voinut vastata oikein mitään.

En oikein ymmärrä, miksi tunsin aina näin kun katseemme kohtasivat. Olit vain niin kiehtova tummine silminesi jotka veivät joka kerta vain syvemmälle ja syvemmälle unelmiin ja tulevaisuuteen, sekä hurmaavan hymysi kanssa.

Otit minua kädestä ja hinasit joulukuusen luo, jonka ympärillä muut istuivat. Istuimme vierekkäin siihen rinkiin ja menin hiukan lähemmäs sinua. Vedin keuhkoni täyteen sinun tuoksuasi, salaa tietenkin. Kukaan muu ei sitä tajunnut, et edes sinä.

Ryhdyimme kaikki laulamaan joululauluja. Sinun äänesi soi kuin kellot joiden helinää olisi voinut kuunnella ikuisuuden. Minun ääneni tuon mustahiuksisen pojan ääneen verrattuna oli kuin variksen rääkymistä. Siispä lauloin hiljaa.

Sinä tietysti huomioit sen ja pukkasit kylkeeni. Sinä halusit siis minun laulavan kovempaa. Mutta minä en halunnut. Halusin kuunnella sinun ääntäsi. Lopetit tietysti laulamisesi ja kysyit mikä minua vaivasi.

Katsoin sinua, tummahiuksista poikaa joka oli juuri kysynyt minulta tuon kysymyksen. En ollut ikinä katsonut noihin lumoaviin silmiin niin läheltä kuin nyt. Rikoit katsekontaktimme ja käänsit tummat silmäsi opettajaamme Irukaa kohti joka oli myös huomannut tilanteen. Se nyökkäsi, ja sinä nousit seisomaan. Luulin, että menet pois. 'Minne?' Oli ainoa ajatukseni sillä hetkellä. Mutta, ennen kuin ehdin tehdä mitään muuta, otit minua kädestä ja veit meidät toiseen luokkaan.

Seurasin siis tuota arvoituksellista tummahiuksista poikaa? Miksi?

Kysyit kysymyksesi uudestaan kun olit sulkenut luokan oven.

Vastasin "sinä".

Pyysit minua selittämään mitä tarkoitin, mutten vastannut. En halunnut kertoa, koska pelkäsin seurauksia. Tuo poika olisi voinut lyödä minua ja haukkua sitten pystyyn, ja olisi voinut häipyä paikalta. Sitten hänet olisi pidätetty rauhan rikkomisesta ja viety telkien taakse.

Ei, en olisi sallinut sitä.

Aistin että aloit käydä yhä vain hermostuneemmaksi. Sanoit että lähtisit nyt. Olit jo ovella...

...mutta sitten tapahtui jotain. Jokin ääni sisälläni oli pakottanut mua pysäyttämään sinut, joten olin kai rynnännyt perääsi ja tarttunut ranteistasi. En ymmärtänyt mitään enkä usko että sinäkään olisit.

"Siis..tuota..asia on nyt näin..." yritin soperrella, mutta puheestani ei tietenkään saanut mitään selvää.

"Siis mä...tykkään..tai siis pidän! Sinusta..." sanoin punastuen.

Nyt olin siis sanonut sen, vaikken olisi halunnut. Sinä olit punastunut, niin olin minäkin. Sanoit hetken päästä nimeni kuiskaten ja minä nostin katseeni sinun silmiäsi kohti. näin sinun hymyilevän pienesti ja hämmästyin.

"Ja nyt vasta tuon kerroit..." sanoit.

Sydämeni pompahti.

Olinko sanonut asiani liian myöhään? Olisin kuitenkin valmis kuulemaan ne sydäntä viiltävät sanat jotka pian sanoisit.

Sitten tuo tummahiuksinen ja -silmäinen poika...suuteli minua?

Suljit silmäsi. Hehkuin punaisena loistaen onnesta ja vastasin suudelmaasi, joka oli täydellinen.

Pian se kuitenkin oli ohi, tuo ihanan kihelmöivä tunne jonka sinä minulle tuotit. Tuo tunne, joka valtasi hetkessä koko ruumiini ja katosi miltei samointein kun huulemme erkanivat toisistaan. Se tunne oli aivan liian lyhyt.

Päästin ranteistasi irti ja sinä hymyilit minulle.

"...olen pitänyt sinusta jo pitkään", jatkoit lausettasi.

Olin pakahtumaisillani onnesta jonka vain sinä minulle tuotit.

Palasimme takaisin rinkiin laulamaan joululauluja, ja tällä kertaa minäkin uskalsin laulaa vähän kovemmin.

Pian oli arpojen aika. Olin hypätä kattoon, lannistuminen ei siis kannattanut. Joulut olisivat minun luonani!! Olin niin onnellinen. Sain vihdoin olla homman pomo, ja olin saanut oman joululahjani. Sain sinut, Sasuke.


---------------------------------------------------------------------------------
okei, tässä tämä oli. Toivon, ettei se ollut liian lyhyt. kommentteja, risuja, ruusuja ja pointseja kiitos ^w^ *menee turvaan Itachin taakse ja huokaisee* phiuf..