Yhteiset hetkemme - Gasoline
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
5
Katsottu 964 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 573 sanaa, 3413 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2010-10-24 15:55:52
No mikäs tämä on? Jokin... Outo ilmestys. Hyvin mielenkiintoinen, un...
Lyhyt raapustus, ite tykkään ^^ Hahmot ei ole minun. (ärrin murrin) Paritus on SasoDei. Eli varotuksena vois olla se että tossa yks tyyppi on kuollu tai jtn..? xD En ole oiken hyvä näissä... /8 Mut kommenttia, please!
Lyhyt raapustus, ite tykkään ^^ Hahmot ei ole minun. (ärrin murrin) Paritus on SasoDei. Eli varotuksena vois olla se että tossa yks tyyppi on kuollu tai jtn..? xD En ole oiken hyvä näissä... /8 Mut kommenttia, please!
Arvostelu
5
Katsottu 964 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Istuimme kahdestaan metsän reunassa, puun oksalla, ja katselimme jokea. Otit käteni omaasi.
“Meidän pitäisi palata…” mutisin. “Muut..”
“Niin…” huokaisit, ja suikkasit nopeasti suukon poskelleni.
Lähdimme hyppimään oksia pitkin takaisin Akatsukin piilopaikalle.
Itken. Itken sinun ruumiisi äärellä. Olet poissa, ikiajoiksi. En halua uskoa sitä.
Istuimme sohvalla, olit kietonut kätesi ympärilleni. Pääni oli olkapäälläsi. Oli hiljaista. Ei kuulunut muuta ääntä kuin hengityksemme. Nostit leukaani varovasti, ja painoit huulesi huulilleni. Vastasin suudelmaan. Kiipesin syliisi.
Ovi aukesi narahtaen. Tobi kurkisti ovenraosta.
“Sempai..?” hän kysyi varovasti. Hyppäsin sohvan viereen lattialle seisomaan.
“Mitä nyt, Tobi?” kysyin.
“Saanko ottaa kaakaota?” hän kysyi hiljaa. Naurahdit, mutta yritit peittää sen. Pyöräytin silmiäni.
“Ota pois”, sanoin ja kiipesin takaisin syliisi.
Otan pääsi käsieni väliin. Silmäsi ovat hieman raollaan, ja suupielessäsi on kuivunutta verta.
Kävelimme ulkona, sade piiskasi kasvojamme ja tuuli riepotteli kaapujamme.
“Kylmä…” mutisin.
“Tule tänne”, sanoit, avasit kaapusi ja vedit minut itseäsi vasten. Sitten vedit kaavun kiinni. Tunsin vain lämpösi. Emme enää kävelleet. Kiedoin käteni ympärillesi. Vedit kätesi kaavun hihojen sisään, ja halasit minua.
Kyyneleeni valuvat kasvoillesi. Pyyhin ne pois. Kasvosi ovat kylmät. Niin kylmät…
Istuimme puiston penkillä. Keväinen tuuli leikki hiuksissasi. Kirsikkapuut olivat puhkeamassa kukkaan. Katsoin punaisten hiuksiesi kehystämiä vaaleita kasvojasi. Ne olivat kauniit. Nostin varovasti sormeni, ja kosketin poskeasi. Hymyilit minulle. Vain minulle. Vain minulle…
Teen saman uudestaan. Kosketan poskeasi varovasti sormellani. Tukahdutan kyyneleeni. Ne eivät auta enää.
Makasin sohvalla ketarat ojossa ja mumisin jotakin epämääräistä. Astuit huoneeseen, ja naurahdit nähtyäsi minut. Kävelit luokseni.
“Mitä mutiset?” kysyit hymyillen.
“Laulan” vastasin.
“Laula minullekin” pyysit. Tein työtä käskettyä, aloitin laulun alusta:
“No one know what it’s like
To be the bad man
To be the sad man
Behind blue eyes.
And no one know what it’s like
To be hated
To be fated
To telling only lies.
But my dreams they aren’t as empty
As my conscious seems to be.
I have hours only lonely
My love is vengeance that’s never free…”
Nostan ruumiisi käsilleni. Vien sinut pois täältä, hautaan sinut jonnekin. Samalla jatkan laulua muistoistani:
“… No one know what it’s like
To feel these feeling
Like I do
And I blame you.
No one bites back as hard
On their anger
None of my pain woe
Can show through.
But my dreams they aren’t as empty
As my conscious seems to be.
I have hours only lonely
My love is vengeance that’s never free…”
Käännän selkäni taistelutantereelle, jossa sait surmasi. Kannan sinut pois sieltä. Teen viimeisen tekoni hyväksesi, Danna.
“Meidän pitäisi palata…” mutisin. “Muut..”
“Niin…” huokaisit, ja suikkasit nopeasti suukon poskelleni.
Lähdimme hyppimään oksia pitkin takaisin Akatsukin piilopaikalle.
Itken. Itken sinun ruumiisi äärellä. Olet poissa, ikiajoiksi. En halua uskoa sitä.
Istuimme sohvalla, olit kietonut kätesi ympärilleni. Pääni oli olkapäälläsi. Oli hiljaista. Ei kuulunut muuta ääntä kuin hengityksemme. Nostit leukaani varovasti, ja painoit huulesi huulilleni. Vastasin suudelmaan. Kiipesin syliisi.
Ovi aukesi narahtaen. Tobi kurkisti ovenraosta.
“Sempai..?” hän kysyi varovasti. Hyppäsin sohvan viereen lattialle seisomaan.
“Mitä nyt, Tobi?” kysyin.
“Saanko ottaa kaakaota?” hän kysyi hiljaa. Naurahdit, mutta yritit peittää sen. Pyöräytin silmiäni.
“Ota pois”, sanoin ja kiipesin takaisin syliisi.
Otan pääsi käsieni väliin. Silmäsi ovat hieman raollaan, ja suupielessäsi on kuivunutta verta.
Kävelimme ulkona, sade piiskasi kasvojamme ja tuuli riepotteli kaapujamme.
“Kylmä…” mutisin.
“Tule tänne”, sanoit, avasit kaapusi ja vedit minut itseäsi vasten. Sitten vedit kaavun kiinni. Tunsin vain lämpösi. Emme enää kävelleet. Kiedoin käteni ympärillesi. Vedit kätesi kaavun hihojen sisään, ja halasit minua.
Kyyneleeni valuvat kasvoillesi. Pyyhin ne pois. Kasvosi ovat kylmät. Niin kylmät…
Istuimme puiston penkillä. Keväinen tuuli leikki hiuksissasi. Kirsikkapuut olivat puhkeamassa kukkaan. Katsoin punaisten hiuksiesi kehystämiä vaaleita kasvojasi. Ne olivat kauniit. Nostin varovasti sormeni, ja kosketin poskeasi. Hymyilit minulle. Vain minulle. Vain minulle…
Teen saman uudestaan. Kosketan poskeasi varovasti sormellani. Tukahdutan kyyneleeni. Ne eivät auta enää.
Makasin sohvalla ketarat ojossa ja mumisin jotakin epämääräistä. Astuit huoneeseen, ja naurahdit nähtyäsi minut. Kävelit luokseni.
“Mitä mutiset?” kysyit hymyillen.
“Laulan” vastasin.
“Laula minullekin” pyysit. Tein työtä käskettyä, aloitin laulun alusta:
“No one know what it’s like
To be the bad man
To be the sad man
Behind blue eyes.
And no one know what it’s like
To be hated
To be fated
To telling only lies.
But my dreams they aren’t as empty
As my conscious seems to be.
I have hours only lonely
My love is vengeance that’s never free…”
Nostan ruumiisi käsilleni. Vien sinut pois täältä, hautaan sinut jonnekin. Samalla jatkan laulua muistoistani:
“… No one know what it’s like
To feel these feeling
Like I do
And I blame you.
No one bites back as hard
On their anger
None of my pain woe
Can show through.
But my dreams they aren’t as empty
As my conscious seems to be.
I have hours only lonely
My love is vengeance that’s never free…”
Käännän selkäni taistelutantereelle, jossa sait surmasi. Kannan sinut pois sieltä. Teen viimeisen tekoni hyväksesi, Danna.
Kommentit (Lataa vanhempia)
tynnyri
- 2010-10-24 16:16:13
Makasin sohvalla ketarat ojossa XDDD en mahda mitään,mmutta toi on paras kohta mun mielestä... jo siitä lähtien kun luit sen mulle parikymmntä kertaa XDD
Mutta mutta hieno muistelu kylllä kyllä ^^
xDD
HIIHIHI eka komma XDD
Mutta mutta hieno muistelu kylllä kyllä ^^
xDD
HIIHIHI eka komma XDD
horaaneko
- 2010-10-24 16:21:41
Olipas kiva pikku muistelo. =3 Tosin, onhan näitä jo nähty, eikä jaksa enää samalla tavalla yllättää ja ihastuttaa.
Hyvin osaat kuitenkin kirjoittaa, pidän kovasti tyylistäsi. ^^ Annanpa 4 pointsia. <3
Hyvin osaat kuitenkin kirjoittaa, pidän kovasti tyylistäsi. ^^ Annanpa 4 pointsia. <3
Raw
- 2010-10-25 12:45:32
Yllyn horaneekoon. Nähty on, ja eikä kovin erikoista. Mutta niin suloista~ Ja hienoa. Tyylisi on tosiaan mielenkiintoinen, mutta olisi voinut olla pidempikinkö? Neljö :)
haru-97
- 2012-06-15 20:52:42
Sasori miksi kuolit!!!
Ficci oli ihana ja toi biisi on yks mun suosikeista!!!! Ihastuin biisiin musan tunnilla ja hypin melkein kattoon ku huomasin sen olevan mun lempiparituksen (SasuNarun ja NaruSasun rinnalla) ficissä oli pakko vaan seota >.<
Ficci oli ihana ja toi biisi on yks mun suosikeista!!!! Ihastuin biisiin musan tunnilla ja hypin melkein kattoon ku huomasin sen olevan mun lempiparituksen (SasuNarun ja NaruSasun rinnalla) ficissä oli pakko vaan seota >.<
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste