Kirkkaat auringonsäteet selvittelivät tietään sälekaihtimien läpi, jolloin synkkään huoneeseen lankesi himmeää valoa. Tupakan kärjestä kumpuava savu sai huoneen näyttämään vieläkin mystisemmältä ja hämärämmältä. Ainoastaan punaisena hehkuava tupakan kärki näkyi selkeästi huoneessa.

Yhtäkkiä ovi aukesi pikaisella töytäisyllä, ja ovessa olevat kaihtimet heilahtivat päästäen ilkeän ryminän.
”Kakashi, sinulle olisi uusi tehtävä”, hiukan pelottavan näköinen mies sanoi ja heilutteli paperinivaskaa kädessään.
”Mikä?” hopeatukkainen kysyi, hänen äänessään ei ollut hiventäkään kiinnostusta.
”Minun on mentävä, joten en ehdi selittää, mutta tässä on materiaali. Tulet tarvitsemaan sitä.” mies sanoi ja käänsi selkänsä.
”Kiitos, Ibiki.”

Kakashiksi kutsuttu mies kohottautui tuolillaan ja tumppasi tupakan. Hän katsoi papereita pitkään mietiskellen, millainen tehtävä häntä tällä kertaa odotti. Pikaisilla vedoilla mies suki hiuksiaan, napsautti pöytälamppunsa päälle ja tarttui saamiinsa papereihin. Jo pelkkä vilkaisu riitti kertomaan, mistä olisi kyse.

Ensimmäisellä sivulla oli selkeästi henkilötietoja.Viisi nimeä, tuntomerkit ja epäselviä kuvia. Seuraavalla sivulla näkyi olevan pelkkää leipätekstiä, samaa lupailivat seuraavatkin sivut. Miehellä olisi jälleen lukemista. Vaikka se ei helpottaisi työtä pätkääkään, Kakashi päätti aloittaa henkilötiedoista.

”Konan, sinitukkainen nainen. Tietojen mukaan johtaja. Lävistys alahuulessa, oranssin sävyiset silmät. Jäänyt useasti kiinni huumeiden kasvattamisesta ja välittämisestä.
…
Kurosuki Zori, pitkä mieshenkilö, kantaa mukanaan epämääräistä säkkiä. Mustat, lyhyet hiukset, harmaat silmät, vasemmassa korvassa neljä korvakorua. Ollut vankilassa seitsemän kertaa, karannut kolmesti.
…
Amane Sora, noin 160 senttinen mies. Punaiset, puolipitkät hiukset, kellertävät silmät, oikeasta kädestä puuttuu nimetön ja pikkurilli. Karannut elinkautisesta.
…
Deidara, vaalea mies, noin 20 vuotta. Siniset silmät, pitkät hiukset, otsatukka vasemman silmän päällä. Erikoistunut räjähteisiin, käyttää aseiden sijaan pommeja.
…
Masashi Suiko, pitkä ja leveä mies, ikä noin 30 vuotta. Ruskeat, lyhyet hiukset, ruskeat silmät, kolme pitkää arpea kasvoissa. Käyttää pitkää, mustaa nahkatakkia.
…
'Hou' on näiden viiden henkilön muodostama rikollisliiga. Huhujen mukaan heillä on myös ulkopuolisia apureita. He toimivat tuntemattoman, suuremman liigan – luultavasti mafian – ohjeita noudattaen, kyseessä enimmäkseen huumekauppa. Lisäksi toimintaa mustassa pörssissä, veronkiertoa, korruptiota ja muiden liigojen terrorisointia.
…”

Vaikka Kakashi oli urallaan kuullut monenlaisista liigoista, hän ei ollut ikinä kuullut sellaisesta porukasta, jonka johtajana olisi ollut nainen. Mitähän tässä oikein oli takana? Aluksi kuivalta näyttänyt teksti tuntuikin nyt varsin mielenkiintoiselta, ja mies päätyi lukemaan papereitaan tarkemmin.

Aikansa luettuaan miehen keskittymiskyky alkoi herpaantua. Nyt olisi totisesti kahvitauon paikka, tätä hän ehtisi miettiä myöhemminkin. Varsinaisiin töihin hän pääsisi kuitenkin vasta huomenna. Mies kävi hakemassa itselleen kahviosta mustan kahvin, mutta sen sijaan, että olisi mennyt takaisin, hän jäi pöytään juttelemaan muiden kanssa.

”...kun vähän kaivelee, niin kyllä sitä löytää kaikkialta!” eräs poliiseista – Asuma nimeltään – totesi. Lauseen alku ei kantautunut Kakashin korville.
”Underground elämä ei tosiaan ole vähentynyt lainkaan, pikemminkin tuntuu aina vain lisääntyvän.”
”Näinhän se on Shikaku.” Asuma totesi ja hörppäsi kahviaan.
”Mistä nyt on puhe?” Kakashi kysyi lähinnä kohteliaisuudesta. Ei häntä niin paljoa muiden työt kiinnostaneet, että hän muuten olisi vaivautunut kyselemään.
”Prostituutiosta.” Shikaku vastasi pikaisesti. Hopeatukka tyytyi nyökkäämään.

Kakashin oli mentävä työnantajansa puheille, ennen kuin ryhtyisi toimiin. Se inhotti miestä, mutta oikeastaan oli ihan hyvä, että hän sai ohjeistusta jo valmiiksi. Muuten hänen olisi pitänyt miettiä kaikki itse, nyt hän saisi sentään jotain suuntaa siihen, mitä tulisi tehdä. Ja Pomo oli aina tietoinen kaikista asioista, joten häneltä saattaisi saada hyviä vinkkejä.

Mies koputti kolmesti ovelle, ja odotti vastausta.
”Sisään”, kuului vaimea ääni. Kakashi avasi oven ja kurkisti sisälle. Siellä Pomo istuskeli laiskasti nojatuolillaan ja otti kulauksen sakea.
”Mitä tiedät rikollisliiga Hou:sta?” mies meni heti asiaan ja istuutui toiselle puolelle Pomon pöytää.
”Sinun olisi syytä olla hieman kohteliaampi.” toinen huomautti kärkkäästi, mikä sai Kakashin vain ärsyyntymään, mutta hän taipui pomonsa tahtoon.
”Anteeksi, Jiraya.”
”Pomo!”
”Anteeksi, Pomo. Mutta kuten aina, minun pitää tulla tänne joka kerta ennen tehtävääni. Joten tiedätkö mitään paikkaa, missä Hou majailee tai missä se käy, jotta voisin aloittaa tarkkailun?”
”Heidän on nähty kokoontuvan hyvin usein Tsurugin baarissa, joten sieltä kannattaa aloittaa. Yritä hivuttautua mahdollisimman lähelle, mutta ole huomaamaton.” Melkoinen neuvo, mutta Kakashin ei auttanut muuta kuin noudattaa sitä.


Tästä osasta hopeatukka piti työssään. Jäljittäessään rikollisia hän sai usein istua baareissa iltaisin siinä toivossa, että kuulisi jotain. Eikä kukaan ollut kieltänyt häntä ottamasta olutta tai kahta, joten orjallisesti tapojaan noudattaen Kakashi tilasi itselleen alkajaiseksi yhden tuopin.

Ilta oli hyvin rauhallinen, ja Jirayan mainitsemassa baarissa oli hyvin vähän porukkaa. Hopeatukka istuutui mahdollisimman pimeään nurkkaan, lähelle semmoista paikkaa, missä hän voisi kuvitella rikollisten istuvan. Kunhan nämä edes ilmestyisivät paikalle.

Sinä iltana paikalle ei näyttänyt tulevan kertakaikkiaan ketään, joten Kakashi päätti lähteä. Baarimikko varmaan häätäisi hänet pois, jos mies vain istuskelisi nurkassa ja ei tilaisi mitään. Juuri kun hän teki lähtöä, joku tuli ovesta sisään. Hopeatukan kaikki aistit terästäytyivät ja hän yritti tiirailla ovelle. Sisään tuli kuitenkin vain kaksi miestä, eikä heistä kumpikaan näyttänyt Hou:n jäseniltä, joten mies päätti lopettaa työt siltä illalta.


Isosta urakastaan huolimatta Kakashin piti tehdä silti päivisinkin töitä, jolloin hänelle lankesi lähinnä pieniä hommia. Pari rattijuopumustapausta ei houkutellut miestä sen enempää kuin näivettynyt porkkanakaan. Hän olisi halunnut tehdä jo oikeita töitä, mutta piti odottaa iltaan, jotta tarkkailua voisi taas jatkaa. Mies koki suurta turhautumista ja piti hyvin monta kahvitaukoa välttyäkseen työnteolta.

Kun kello oli pykälässä, hänen tuli suunnata kohti Tsurugin baaria. Päivän aikana kasvanut nälkä kuitenkin kalvoi miehen sisuksia sen verran, että hänen oli pakko pysähtyä matkan varrella olevalle grillille hakemaan ruokaa.

Jonossa seistessään hän huomasi grillin nurkalla nojailevan miehen. Miehellä oli hyvin punaiset hiukset, tiukat farkut ja resuinen nahkatakki. Tämä poltti tupakkaansa ja Kakashi ei voinut olla huomaamatta, kuinka miehen oikeassa kädessä – jossa tämä piti tupakkaansa – oli vain kolme sormea. Tältä puuttui nimetön ja pikkurilli. Hopeatukan mahan valtasi outo tunne, ja hän oli aivan varma, ettei se johtunut nälästä. Hänen pitkän tuijotuksen seurauksena nurkalla seisoskellut mies käänsi katseensa Kakashiin, suunnaten inhottavan kellertävät silmänsä suoraan Kakashin silmiin.

'Se on Sora!' Kakashi oivalsi ja käänsi pikaisesti katseensa, mutta aisti vielä toisen katseen. Se oli äärimmäisen häiritsevää, mutta silti hopeatukka ei voinut enää vilkuilla Soraa kohti. Se voisi vaarantaa hänen tehtävänsä, tänään pitäisi olla entistäkin valppaampana tarkkailutehtävässään. Tiskille päästyään mies tilasi juustohampurilaisen ja söi sen matkalla.


Tsurugin baariin päästessään Kakashi yritti päästä mahdollisimman pimeään nurkkaukseen, varmuuden vuoksi hän oli vielä vetänyt hupun päähänsä. Verkkaisesti mies sytytti tupakan, tilasi oluen ja jäi odottamaan, josko tänä iltana tapahtuisi jotain.

Juuri kun mies oli luovuttamassa sille illalle, sisälle astui kolme miestä, ja perässä tuli vielä kaksi tyyppiä. Äkkiseltään katsottuna he kaikki näyttivät erehdyttävästi Hou:n jäseniltä, joten Kakashi jäi istumaan paikalleen yrittäen mennä mahdollisimman pimeään kohtaan. Hänen onnekseen Hou näytti istuutuvan aika lähelle hänen omaa pöytäänsä, joten miehellä oli hyvä kuuloyhteys.

”...satamassa tänä iltana.” ilmeisesti Zori kertasi. Hekö olivat tulleet tänne vain kertaamaan suunnitelmiaan? Mitähän satamassa olisi?
”Niin juuri, sinne vanhan rahtilaivan luokse. Siellä meitä odottaa oma lastimme.” Konan täsmensi ja kostutti huuliaan oluella.
”He sanoivat, että tasan puolelta öin.” vanhin mies, Suiko, sanoi. Hän vaikutti hyvin täsmälliseltä.

Ryhmä jatkoi jutusteluaan, mutta Kakashi ei enää jaksanut kuunnella. Hän oli saanut tarvittavat tiedot, ja hänen tarvitsi vain mennä kahdeksitoista satamaan. Sitä ennen miehen piti kuitenkin käydä työpaikalla hakemassa itselleen ase, varmuuden vuoksi. Joten hiljalleen hän lähti paikoiltaan ja ujuittautui ovesta ulos.


Tasan kello 00:00 Kakashi kyykisteli isojen laatikoiden takana, jotka kyljessä olevan tekstin mukaan sisälsivät ruutia. Hän piti toista kättään jatkuvasti asekotelonsa päällä, valmiina vetämään sen tarvittaessa esiin.

Myös Hou oli ajoissa paikalla, mutta he olivat niin kaukana, ettei Kakashi kuullut mitään. Hän jäi kuitenkin siihen väijymään, siellä hän olisi näkymättömissä ja voisi hälyttää apuvoimia, jos tilanne sitä vaatisi.

Tarkemmin katsoessaan mies huomasi, että Hou:n jäsenistä vain neljä seisoskeli laiturin vierellä. Missä oli viides? Kaikki muut näyttivät olevan paikalla, paitsi se vaaleahiuksinen, Deidara. Se kummastutti miestä paljon, miksiköhän tämä ei ollut paikalla? Toisaalta se ei kuitenkaan vaikuttaisi tehtävään mitenkään, ja jos muut ryhmästä saataisiin kiinni, myös Deidara olisi lopulta helppo jäljittää. Mies kiinnitti huomionsa jälleen muihin, ja yritti epätoivoisesti etsiä parempaa asentoa kostealla mukulakivitiellä.

Sora heilautti kättään laajassa kaaressa, ja Kakashi luuli sen olevan tervehdys niille ihmisille, jotka Hou:n oli määrä tavata. Mutta käsi osoitti toiseen suuntaan, eikä merelle kohti. Mies oli automaattisesti olettanut, että toiset tulisivat veneellä. Samassa hän kuuli pientä rätinää vieressään, ja päänsä kääntäessään hän huomasi maassa punertavan pötkön, jonka lanka paloi uhkaavasti.

Vaistomaisesti mies pinkaisi juoksuun. Melkein samalla sekunnilla dynamiitti kuitenkin räjähti, ja kun räjähdys tavoitti aivan vieressä olevat ruutilaatikot, ne saivat aikaan massiivisen räjähdyksen. Kakashi oli ehtinyt vain muutaman metrin päähän, ja räjähdyksessä syntynyt paine meinasi kaataa tämän kumoon. Mies sai kuitenkin pidettyä tasapainonsa, vaikkakin hänen jalkansa olivat parin sekunnin ajan ilmassa tavoittamatta maata. Puun kappaleita lensi hänen selkäänsä vasten ja muutama raapaisi ilkeän tuntuisesti miehen niskaa ja paljaita käsiä.

Satamarakennusten välissä näkyi olevan rako, joka johti useiden sivukujien sokkeloon. Kakashi suuntasi askelensa sinne, ja yritti kiihdyttää askeltaan, vaikka pakokauhu teki ne varsin kankeiksi. Samalla sekunnilla mies kuuli laukauksen; joku oli ampunut häntä, mutta luoti ei osunut suoraan siihen, mihin piti. Jos hopeatukka olisi jatkanut matkaansa suoraan, luoti olisi tullut suoraan hänen selkärankansa kohdalle lapaluiden väliin, mutta nyt se uppoutui vasempaan olkavarteen.

Viiltävä kipu hohkasi olkavarresta ja tuntui lamauttavan täysin. Miehen oli kuitenkin jatkettava matkaa, kohta Deidara ja muut tulisivat perässä ja silloin hän olisi satimessa, jos viisi asetta osoittaisivat häntä. Hän yritti kierrellä mahdollisimman outoja reittejä, jotta eksyttäisi Hou:n jäsenet. Kerran Suiko kuitenkin onnistui pääsemään hänen jäljilleen, ja Kakashi tähtäsi tähän summamutikassa pysähtymättä. Hän ei tiennyt osuiko hän mieheen, mutta ainakin se hidasti seuraajaa, sillä pian mies oli päässyt pääkadulle ja hengitystään tasaillen hän odotti, tulisiko kukaan perässä.

Kun ketään ei näyttänyt tulevan, Kakashi kykeni vihdoin hengittämään kunnolla ja hän kääntyi kadulle päin. Hänen pitäisi mennä käymään lääkärissä hetimmiten, luoti oli saatava ulos. Matkaa oli vain parin korttelin verran, joten hyväkuntoinen mies ei tuntenut tarvetta soittaa ambulanssia, kun jo pelkkä soittaminen veisi niin paljon aikaa kuin sairaalaan käveleminen.

'Se oli ansa.'  mies totesi itselleen ykskantaan ja kirosi itseään, kun oli langennut siihen. Siksi hänen näkyvillään oli ollut vain neljä Hou:n jäsentä. Viides, Deidara, oli seissyt yhden satamarakennuksen varjoissa ja heittänyt sieltä merkin saatuaan pommin. Blondi oli kuitenkin tähdännyt huonosti, sillä Kakashi ehti nähdä dynamiitin palasen ja ottaa jalat alleen. Ilmeisesti Hou oli tietänyt  jo ennen baariin tuloa, että Kakashi varjosti heitä. Siellä he olivat sanoneet paikan ja ajan niin selkeästi, varmistaneet, että heitä varjostanut mies kuulisi sen. Ansan oli tietenkin määrä tuhota hänet, mutta niin ei ollut käynyt.


Seuraavana päivänä Kakashi meni uudelleen Jirayan puheille. Hän halusi tietää, oliko Hou:lla mitään vakituista olinpaikkaa.
”On kyllä huhuja.” vanha mies aloitti raivostuttavaan tapaansa.
”Kertoisitko?” hopeatukka yritti pysyä kohteliaana, tai voisi olla, ettei Pomo enää antaisi tietoja niin helposti.
”Nämä todellakin ovat vain huhuja. Mutta on sanottu, että he kokoontuvat usein vanhalla teatterilla. Sillä joka tuhoutui tulipalossa.” Sen teatterin Kakashi kyllä tiesi, ja hän kiitti pikaisesti avusta jättäen Jirayan tupruttelemaan tupakkaansa.

Illalla Kakashi oli pukeutunut mahdollisimman hämäävään asuun ja väijyi vanhan teatterin nurkilla. Hän oletti, että rikolliset tulisivat takaoven kautta, koska olisi suorastaan tyhmänrohkeaa yrittääkkään kadun puolelta. Pian näkyviin tulikin pari Hou:n jäsentä, ja he näyttivät lähestyvän ovea. Mies yritti mennä syvemmälle terassin alle, jottei häntä varmasti havaittaisi. Miehet eivät kuitenkaan edes katsoneet hänen suuntaansa, vaan suuntasivat suoraan sisälle.

Kun ovi oli kilahtanut lukkoon, Kakashi odotteli vielä pitkän tovin siltä varalta, että he olisivat tulleet suoraan ulos tai paikalle olisi tullut lisää jäseniä. Mies oli kuitenkin tällä kertaa valmistautunut paremmin, ja hän tiesi, että yhdessä ikkunassa ei toiminut enää lukko, joten sen sai aukaistua helposti. Hän hiipi seinän viertä kiertäen ikkunalle ja hivutti sitä auki mahdollisimman hiljaa. Ikkuna päästi kuitenkin inhottavaa natinaa, ja mies pelkäsi koko ajan, että jengiläiset kuulisivat sen.

Mitään liikettä ei kuulunut, eikä sisällä näyttänyt olevan ketään, joten mies hilasi itsensä ikkunalautaa vasten ja pudottautui sisään. Hetkeksi hän jäi kuulostelemaan, olisiko kukaan tulossa huonetta kohti. Käytäviltä ei kuitenkaan kuulunut mitään, ja Kakashi avasi oven mahdollisimman hiljaa. Nyt ei ollut mitään varaa jäädä kiinni, tai se olisi menoa.

Aluksi oli vaikeaa yrittää suunnistaa teatterilla, kun mies ei ollut ikinä käynyt siellä. Pohjapiirroksen katsominen olisi ehkä ollut ihan hyvä ajatus, mutta nyt Kakashin ei auttanut voivotella. Jos hyvin kävisi, hänen ei tarvitsisi tänään tehdä mitään muuta kuin kuulostella ja lähteä vähin äänin pois. Ei hän yksin kuitenkaan pystyisi taltuttamaan koko Hou:ta.

”Se kyttäkö nyt varmasti on meidän jäljillä?” Kakashi kuuli puhetta raollaan olevan oven takaa. Siellä istui kolme Hou:n jäsentä, Deidara, Konan ja Sora. Zori ja Suiko puuttuivat.
”Niin juuri. Ne kaksi vahtivat takaovea, jospa hän tulisi sen kautta.” nyt mies kuuli äärimmäisen tutun äänen. Äänen tuottajaa hän ei kuitenkaan heti nähnyt, mutta tarkasteltuaan hämärää huonetta tarkemmin, hän näki myös erittäin tutun valkoisen hiuspehkon.
’Mitä?! Onko Jiraya osa tätä porukkaa?’ se oli miehelle täydellinen yllätys. Hän ei olisi ikinä osannut arvatakaan, oliko Pomo tosiaan pomo kahdessa eri paikassa?

Nyt Kakashille tuli kiire. Jos Zori ja Suiko tosiaan olivat vartioimassa ovella, he voisivat milloin tahansa tulla takaisin kyllästyttyään odotteluun. Mies yritti hiipiä niin lujaa kuin pääsi, mutta ikävä kyllä yksi lattialankku narahti kovaäänisesti. Hopeatukka oli varma, että joku juoksisi nyt käytävään, ja se olisi hänen lorunsa loppu. Ketään ei kuitenkaan näyttänyt tulevan, joten mies jatkoi matkaansa hiljenpaa ja päästyään ikkunan luo, hän pudottautui pihamaalle ja kiersi kyyryssä rakennuksen päästen takaisin kadulle.

Mutta miten tämä oli mahdollista? Jiraya oli siis soluttautunut poliisilaitokselle ja selvittänyt tiensä pomoksi asti, vaikka samalla hän oli rikollinen. Vaikka kyse oli vakavasta asiasta, Kakashin oli pakko myöntää, että äijä oli varsin ovela. Se oli varmasti ollut kovan työn takana, ja ukon oli täytynyt suunnitella jokainen askeleensa tarkasti. Miksei häntä sitten oltu mainittu Hou:n tiedoissa? Toisaalta tietopaperit kirjoitti Jiraya itse, joten miksipä hän olisi itsensä siinä paljastanut. Ja ehkä ukko oli antanut hänelle Hou:n tiedot vain päästäkseen hopeatukasta eroon. Työpaikalla kun oli usein puhuttu, että Kakashi olisi hyvä johtaja toimistolla. Tästä hänen pitäisi keskustella muiden työntekijöiden kanssa. Ja Jirayalta hän ei ainakaan menisi kysymään neuvoa enää uudestaan, tai tämä tietäisi hänen liikkeensä koko ajan.


Viikon päästä melkein kaikki paikalliset poliisivoimat olisivat valmiita hyökkäämään vanhalle teatterille. Kakashi oli tehnyt työtovereidensa kanssa suunnitelman, jonka oli aika käydä toteen. Niinpä hän lymyili jälleen yksistään sen rikkinäisen lukon omaavan ikkunan alla ja odotti, milloin olisi aika mennä sisään. Osa porukasta tulisi sisään katolta, osa ovista. Mutta aluksi hänen piti tehdä harhautus, mikä oli varsin vaarallinen tehtävä, jos hän joutuisi piiritetyksi.

Kun mistään ei näyttänyt tulevan ketään ja kaikkialla oli hiljaista, mies alkoi hivuttamaan ikkunaa auki. Inhottava natina täytti jälleen haudanhiljaisen yöilman, ja pieni hikipisara kohosi miehen otsalle. Pian Kakashi sai aukaistua ikkunaa sen verran, että mahtui siitä sisään.

Pieni tömähdys kävi, kun hän pudottautui lattialle. Teatterilla oli ehkä liiankin hiljaista, ja miestä alkoi epäilyttämään koko homma. Mutta nyt kun hän oli lusikkansa tähän soppaan työntänyt, työ pitäisi suorittaa enemmän tai vähemmän kunnialla loppuun. Repaleinen tapetti teki rakennuksesta vielä aavemmaisemman.

Käytävällä hiippaillessaan Kakashi oli valppaana joka sekunti, ja hetkeksikään hänen kätensä ei käynyt poissa asekotelolta. Jännitys oli tehdä miehen sairaaksi, mutta hänen oli estettävä Jirayan ja muiden puuhat nyt kun oli vielä mahdollisuus. Aluksi hänen pitäisi suunnata alas sinne missä on kellari, ja yrittää lukita mahdollisimman moni sisään.

Ketään ei tullut käytävällä vastaan, ja mies sai kävellä täydellisessä rauhassa kellarin luokse. Hän etsi itselleen hyvän piilon, mihin mennä, ja alkoi sitten pitää ääntä kellarin oviaukolla. Hän voivotteli, yritti jopa vikistä ja heitti painavia tavaroita ovesta sisään aiheuttaen mahdollisimman kovia ääniä ja toivoen sillä houkuttelevan ihmisiä ansaan.

Kerrosta ylempää kuului kiivaita askelia ja puhetta, ja Kakashin oli aika piiloutua. Juuri varmistaessaan omaa näkymättömyyttään, mies huomasi, kuinka neljä Hou:n jäsentä kävelivät kiivasta tahtia kellaria kohti, ja lopulta jokainen meni myös sisälle.
'Tämähän oli helppo nakki!' mies ehti jo hurraamaan, kun löi kellarin oven kiinni ja lukitsi sen. Varmuuden vuoksi hän vielä pönkitti ovea laudoilla, sillä vanha lukko ei välttämättä olisi vaikeaa avata. Sisältä kuului vihaista huutoa ja valitusta.

Seuraavaksi miehen pitäisi tehdä palohälytys aulassa. Se olisi merkki muille, että he voisivat tulla sisään. Vielä pitäisi napata Jiraya ja joku Hou:n jäsenistä; Kakashi ei ollut nähnyt keitä kellariin meni, mutta se äijä heidän joukossaan ei ainakaan ollut.

Inhottava tunne valtasi miehen, kun hän pääsi portaiden yläpäähän. Hänen pitäisi kävellä toiselle puolelle aulaa tekemään hälytys. Joka puolelta palanut aula oli aavemainen näky, ja kylmät väreet kulkivat Kakashin selässä, kun hän lähti kävelemään laukaisinta kohti.

Aluksi oli hyvin hiljaista, ja mies ehti melkein rauhoittua, mutta sitten hän kuuli pari askelta ja saman tien joku hyppäsi hänen niskaansa kaataen miehen kumoon lattialle. Mies ei heti nähnyt hyökkääjän kasvoja, mutta pian sai todeta tämän olevan Konan. Nainen kävi apinanraivolla Kakashin päälle, ja saatuaan tämän selälleen, sinitukka otti aseensa ja osoitti miestä suoraan silmien väliin.

”Onko viimeisiä sanoja?” nainen virnisti häijysti. Sormi lepäsi raskaana liipasimella ja oli valmiina laukaisemaan milloin vain. Konan ei kuitenkaan ollut ottanut huomioon, että Kakashi oli paljon häntä isompi ja voimakkaampi, ja mies sai yhdellä käden liikkeellä käsivartensa pois Konanin painon alta ja huitaistua aseen pois. Revolveri lensi kaaressa lattialle ja jätti mahtavan kumahduksen iskeytyessään puupinnalle.

Nainen näytti nyt äärimmäisen raivostuneelta, ja yritti lähteä aseensa perään. Kakashi oli nopeampi ja ehti napata sinitukan kiinni. Siitä toinen kuitenkin vain riemastui, ja pian heillä oli täysi käsirysy. Vaikka Konan vaikutti paljon heiveröisemmältä, adrenaliini sai naiseen paljon enemmän voimaa ja pian tämän nyrkki läjähti suoraan Kakashin nenään saaden aikaan inhottavan, rusahtavan äänen ja runsaan verenvuodon.

Miehestä koko tilanne oli täysin absurdi, hän tappeli naisen kanssa nyrkeillä! Vaikka kyseessä oli rikollinen, miehen periaatteisiin ei kuulunut naisen lyöminen. Konan huomasi heti, miksei mies käyttänyt kovempia otteita.
”Etkö uskalla naista lyödä?” tämä uhosi ja kohotti nyrkkinsä uudestaan, mutta sen Kakashi ehti pysäyttää ajoissa tarraamalla toisen ranteesta kiinni.

Nyt mies oli saanut lukittua Konanin kokonaan otteeseensa, ja hän sai vihdoin tehtyä palohälytyksen. Sietämätön meteli valtasi koko rakennuksen, ja mies virnisti itsekseen. Toiset varmaan saisivat otettua Jirayan kiinni, jos hän edes olisi täällä. Jos äijä olisi paikalla, hän olisi varmasti kuullut hänen ja Konanin äänet, ja rynnännyt paikalle.

Konan ei selvästi ollut vielä luovuttanut vaikka kädet olivat lukittuna Kakashin rautaiseen otteeseen, ja nainen tähtäsi potkun arkaan paikkaan. Tuskainen vingahdus karkasi miehen huulilta ja hän vajosi polvilleen. Hänen otteensa sinitukan käsistä ei siltikään hellittänyt, ja Konan joutui vain hankalaan asentoon lattialle, kun hopeatukka yritti tasata hengitystään. Nainen yritti toimia, ja alkoi riuhtoa itseään Kakashin otteesta, mutta kun miehen ote vain piti, nainen päätti tähdätä potkun tällä kertaa toisen naamaa kohti.

Sen mies ehti nipin napin väistää, ja potkimiseen kyllästyneenä hän otti Konanista kunnolla kiinni ja pakotti tämän mahalleen lattialle. Itse mies istahti toisen päälle siten, ettei tämä saanut liikutettua jalkojaan tai käsiään.

Kakashi ehti jo ihmetellä, missä apuvoimat viipyivät, mutta vihdoin aulaankin ryntäsi tuttuja poliiseja valmiina ottamaan rikolliset säilöön.
”Oliko ongelmia?” Asuma virnisti hänelle nähdessään, kuinka tämä istui Konanin päällä.
”Ei mitään erityisiä”, Kakashi tyytyi vastaamaan ja nousi istumaan pidellen naista yhä kainalossaan, jottei tämä pääsisi karkaamaan. Toisella kädellä mies pyyhki nenäänsä, joka vuosi yhtä verta. Asuma tarjoutui ottamaan naisen ja viemään tämän autoon.
”Saitteko kaikki kellarista säilöön?” hopeatukka muisti kysyä.
”Kyllä saatiin, ja ne puheesi Jirayastakin olivat totta. Saimme hänet pitkän tappelun jälkeen autoon. Olisi varmasti kestänyt pidempäänkin, mutta äijä oli juonut sakea aika reilusti.” Shikaku vastasi tullessaan huoneeseen. Niin tyypillistä Jirayaa, aina kännissä myös rosvokoplan johtajana.

Poliisilaitoksen ainoa naistyöntekijä – Kurenai – tuli oitis paikalle, kun miehet olivat saaneet kaikki Hou:n jäsenet sisälle autoon. Hän katsoi ensin kaikki läpi, mutta nähdessään Kakashin tämä henkäisi. Nainen ryntäsi verta vuotavan miehen vierelle ja alkoi etsiä laukustaan steriilejä puhdistussiteitä ja puhdisteli niillä miehen nenää.
”Tätä kannattaa käyttää lääkärissä, se voi olla jopa murtunut.” nainen tokaisi ja antoi Kakashin pidellä siteitä itse.

Liikkeelle lähdettäessä Kakashi yritti tyrehdyttää verenvuodon nenässään ja mietti samalla tulevaisuuttaan. Nyt kun Jiraya tulisi istumaan kakkua hyvin pitkän ajan, kuka siirtyisi johtoon? Oliko muuallakin samanlaista temppuilua kuin heidän asemallaan? Tulisivatko naiset pitämään hänen murtuneesta nenästään?

Auton pillit soivat kovaäänisesti, mutta mies ei edes kuullut niitä omien ajatuksiensa takaa. Harmaa kaupunkimaisema oli yhdentekevää, auton ikkunoihin kasautuvat vesipisarat eivät kiinnittäneet miehen huomiota. Vaikka hänen olonsa oli harvinaisen tyhjä, mies oli myös voitonriemuinen. Jälleen yksi tehtävä suoritettu onnistuneesti!