Helikopteri purki muita ulos vain kilometrin päässä Kiban ja Sasuken laskupaikasta. Helikopteri vaappui ilmassa, kun joukot laskeutuivat pitkän köyden varassa maahan. Heittimet, konekiväärit ja ammukset jäivät kopteriin. Kakashi siirsi operaation johdon Shikamarulle, kunnes upseerit olisivat saaneet purettua läheiselle aukiolle ampumatarvikkeet.

Helikopteri suuntasi eteenpäin ja muut alkoivat odottaa Shikamarun ohjeita. Shikamaru määräsi Naruton vahtimaan aukeaa, jolla he olivat. Naruto otti mukisten homman vastaan, mutta asettui vahtiin. Loput Shikamaru pyysi ympärilleen ja otti kartan esille. Shikamaru antoi kartan Inolle ja otti kynälampun esille, sitten hän aloitti selostuksensa:

”Kiba ja Sasuke ovat täällä. Tuossa on kylä, jonka Akatsuki on nähtävästi vallannut. Me olemme tällä aukealla eli tiedossa on noin kahden kilometrin mittainen eteneminen tähän kukkulan laelle. Upseerit tuovat raskaan kaluston kukkulan kaakkoisrinnettä pitkin, joka on suojaisin. Me improvisoimme Kakashin käskyjen mukaan. Eli levittäydymme ketjuksi ja nousemme kukkulalle Hinata tulee ketjun perässä ja Naruto seuraa Hinataa. Tämä selvä?”

Kaikki nyökkäsivät ja alkoivat valmistautua tehtävään. Samassa Ino kysyi:

”Entä jos me kohtaamme miinoja?”

”Tuskinpa vaan, sillä tämä alue on hiljattain vallattu. Eivätkä Akatsukit odota tätä hyökkäystä.”, rauhoitti Shino vieressä.

”Hah! Se on menoa nyt possu. Älä itke jos käristyt pekoniksi.”, Sakura virnuili.

”Nyt suut tukkoon ja liikkeelle.”, Shikamaru sähähti.

Muodostelma Ino, Shikamaru, Choji, Shino, Sakura lähti liikkeelle. Hinata selitti nopeasti Narutolle tämän tehtävän ja Naruto nyökkäsi. Hinata ja Naruto lähtivät seuraamaan edessä auraavaa viisikkoa.

Naruton ja kumppanien noustessa pitkin kukkulaa. Käytiin kukkulan toisella puolen sillan kupeessa mielenkiintoinen keskustelu. Paikalla olivat panssari Akatsukin komentaja Pain ja Äänen eversti Kabuto.

”Onnittelut voitosta. Tämän sillan kautta hyökkäämme huomenna Tulenmaahan. Tulenmaan joukot tulevat kokemaan täydellisen tappion.”, nauroi Eversti Kabuto.

”Totta, tosin on huhuttu, että tässä lähistöllä vaikuttaisi Konohan ”tusina””, Pain selvitti.

”Tjaa, se kakaralauma. Tuskin heistä mitään uhkaa on”, Kabuto hymähti ja korjasi monokkeliaan.

”En aliarvioisi heitä, vaikka he kokemattomia ovatkin, mutta meidän suunnitelman kenraali Gaaran vangitsemiseksi he tuhosivat totaalisesti. Heidän hyökkäyksensä tappoi monia Sasorin alaisia ja räjähde-eksperttimme Deidara haavoittui pahasti tehtävässä.”, Pain selitti.

Kabuto katsahti pimeälle taivaalle ja hymähti:

”No minun on palattava leiriin tekemään Kenraali Orochimarulle raportti.”

”Ole varovainen, tuo vähän aikaa sitten kuultu räjähdys ei ollut mikään ilotulite.”, Pain varoitti.

”Olenhan minä.”, Kabuto huokasi ja käveli jeepille.

Pain katseli kuinka Kabuton jeeppi katosi pimeyteen. Hän oli huolissaan, sillä hän ei ollut saanut joukkoja tarpeeksi kokoon ja koko operaation osalta tärkein, eli sillan varmistaminen ja äänen joukkojen päästäminen sillan yli, oli pienen joukon harteilla.

Kiba ja Sasuke olivat päässeet kukkulan laelle ja tarkkailivat Kiban yökiikareilla tilannetta. Kylä itsessään oli hiljainen. Sasuke huomasi kolme panssaria kylän suojissa ja kaksi vahti siltaa. Neljä vaunuista Sasuke tunnisti Uchiha armsin valmistamiksi. Kas pahusta, Sasuke ajatteli, kylläpä Madara on tehnyt mahtavat kaupat. Äkkiä Sasuken katse pysähtyi viidennen vaunun kohdalle. Hän sihahti Kiballe:

”Katsohan tuota, jos tuo panssari on se, mikä luulen sen olevan, niin luopioveli on kylässä.”

Kiba otti kiikarit käsiin ja tarkensi Sasuken osoittamaan paikkaan. Se mitä Kiba näki, toi hänen kasvoilleen hämmästyneen ilmeen.

”Sehän se tosiaan on Uchiha Armsin malli U-2 koodinimeltään Amaterasu.”, Kiba kuiskasi.

Sasuke otti kiväärin ja tähtäsi kohti panssaria. Kiba painoi aseen piipun maahan ja supatti:

”Älä hitossa tee tuota, sillä silloin vaikeutamme muiden tehtävää.”

”Hitto! Juuri kun olisi ollut hetki iskeä.”, mutisi Sasuke.

”Odotetaan muita.”, Kiba selitti ja havahtui siihen kun Akamaru murisi pimeään kaksikon selän takana.

Kaksikko meni matalaksi ja Sasuke tähtäsi pimeyteen. Hetken aikaa oli hiljaista kuin haudassa, sitten Sasuke kuuli rasahduksen, juuri niiltä seuduin minne Akamaru oli murissut. Sasuken infrapunatähtäimeen nousi kookas hahmo. Sasuke kuuli vasemmalta toisen rasahduksen ja käänsi tähtäimen äänen suuntaan. Nyt hän tähtäsi pitkätukkaista hahmoa. Hän kuuli mutinaa oikealta:

”Hieno juttu possu, nyt kaikki kuulivat meidät. Naruton pitäisi ampua sinut eikä Hinataa hätätilanteessa.”

”Sakura tänne päin!”, Sasuke henkäisi tuntiessaan Sakuran äänen.

Sakura huomasi kaksikon ja lähti heitä kohti. Takana tuleva Shikamaru ihmetteli moista ja käski Sakuraa:

”Hei ei sooloiluja!”

”Sasuke ja Kiba ovat tuon puun takana”, supatti Sakura mikrofooniinsa ja osoitti paikkaa, jossa kaksikko oli.

Shikamaru asetti yökiikarit silmille ja huomasi tutut hahmot. Shikamaru pysäytti muun porukan etenemisen ja kaikki odottivat, että Sakura sai haettua kaksikon metsästä pois. Tämän jälkeen ”vuosikurssi yhdeksikkö” jatkoi matkaansa.

Nimi juonsi juurensa siitä, että yhdeksikkö oli valmistunut samalta vuosikurssilta. Yksi asia erotti heidät ikätovereista, sillä he olivat kaikki läpäisseet viimeisen kokeen, kun muut olivat joutuneet tyytymään rivisotilaan asemaan. ryhmä sisälsi joukkue seitsemän lisäksi joukkueet kahdeksan ja kymmenen.

Joukkue numero kahdeksan sisälsi kersantti Aburame ”Pakastin” Shinon, alikersantti Inuzuka ”Kuumapää” Kiban ja korpraali Hyuuga ”Hiljainen” Hinatan. Heitä johti luutnantti Yuhi ”Varjo” Kurenai. Shinon lempinimi oli tullut hänen tavastaan säilyttää hermot jokaisessa tilanteessa. Hän olikin usein saanut paikkailla tiukkoja tilanteita, joita Kiba oli aiheuttanut. Kiba oli nimittäin liikanimensä ansainnut tavalla, jolla hän hoiti omia tehtäviään. Nelikko oli nähnyt useat kerrat, kuinka tämä kuumapää oli lähtenyt omin päin hyökkäykseen, näitä hyökkäyksiä Shino sai paikkailla. Vaikka Hinata olikin hiljainen, eikä puhunut paljoa, oli hänen nimensä hiljainen tullut siitä, että hän usein hiipi vastustajan selustaan ja iski nopeasti ja tehokkaasti kuin aave. Kurenai suosi samanlaista hiiviskelytaktiikkaa. Ehkä Kiba oli tajunnut tehtävän tärkeyden, koska hän oli estänyt Sasukea ampumasta. Jos kaikki yhdeksän sotilasta olisivat olleet kukkulalla, niin silloin Kiba olisi saattanut antaa Sasukelle luvan ampua.

Joukkue numero kymmenen sisälsi Vääpeli Nara ”Strategi” Shikamarun. Shikamarun hoksottimet olivat olleet tarpeen useassa tiukassa paikassa. Päämaja oli huomannut Shikamarun lahjat, sillä hänelle oltiin huhujen mukaan antamassa ylennys. Shikamaru tosin oli suhtautunut huhuihin olankohautuksella ja haukotuksella. Toisena oli Sakuran rakas vihollinen, Korpraali Yamanaka Ino, ”Possu”, ”Sasukisti”, ”Kuulustelija”, rakkaalla lapsella oli monta nimeä. Ino oli kuulusteltavien suhteen yhtä helläkätinen kuin Sakuran kanssa. Ino oli myös se joka lähetettiin ensimmäisenä tiedustelemaan. Blondi liipasimella, saivat muut kuunnella hänen mutinaansa. Yleisin vitsi joukoissa olikin, että jos on blondi liipasimella, niin Naruto menee seuraavana. Kolmas joukosta oli Sotamies Akimichi Chooji, lempinimeltä ”liikkuva kanttiini”. Kuten lempinimestäkin saattoi huomata Chooji rahtasi tehtävissäkin melkoista arsenaalia naposteltavaa. Suolapähkinöistä suklaaseen mitä ikinä halusitkin, niin se varmasti Choojilta löytyi. Akimichin univormussa oli sen verran taskuja, että kaikki syötävä mahtui helposti mukaan. Joukkueen upseerina toimi Sarutobi ”Keuhkosyöpä” Asuma. No, Asuman lähes pakonomainen tarve polttaa, johti siihen lempinimeen. Shikamaru olikin varoittanut, että hän kuolisi lyijymyrkytykseen, jos polttaisi keskellä tehtävää.

Nyt yhdeksikkö oli koossa ja kaikki alkoivat valmistella paikkoja, jotta edes jokin menisi suunnitelman mukaan. Yhdeksikkömme jakautui kolmeen osaan. Kiba, Sakura ja Shino alkoivat etsiä parhaita paikkoja konekivääreille. Sasuke, Ino ja Chooji alkoivat kaivaa kranaatinheittimille poteroita. Shikamaru, Hinata ja Naruto odottivat upseereita saapuvaksi, kun radio särähti:

”Täällä Peto, olemme joutuneet pinteeseen. Tulemme myöhässä paikalle, kuuntelen.”

Se oli Neji. Shikamarua kylmäsi, mihinkähän pinteeseen Guyn joukkue oli joutunut? Shikamaru vastasi nopeasti:

”Täällä pelätti. Tiedustelen tämän hetkistä tilannettanne? Kuuntelen.”

”Olemme jylisevän virran koskissa ja ajoimme karille. Tiedustelen ohjeitanne, kuuntelen.”, Neji vastasi.

Shikamaru meni hiljaiseksi ja laski kiväärin kädestään. Hän sulki silmänsä hetkeksi ja huokasi raskaasti. Ei ollut ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun päämajan pikasuunnitelmat menivät pieleen. Shikamaru avasi silmänsä ja antoi ohjeet:

”Tässä pelätti, yrittäkää päästä mahdollisimman nopeasti karilta pois ja sillalle. Me improvisoimme hieman ajankulua täällä sillan luona.”

”Selvä, Peto kuittaa.”

Shikamaru laski radiopuhelimen kuulokkeen Hinatan selässä olevaan reppulähettimeen. Vääpeli laittoi kypärän päähän ja otti yhteyttä upseereihin.

Upseerikolmikko kiipesi raskaan aseistuksen kanssa pitkin kukkulan kaakkoisreunaa. Kakashi ja Asuma kantoivat 60 millisiä heittimiä ja panssarintorjuntasinkojen runkoja, lisäksi heillä oli käsissä isot määrät konekiväärien ammuslaatikoita. Asuma oli tuskastunut:

”Kuinka monta reissua me joudumme vielä tekemään?”

”Tämän isoimman tapauksen jälkeen. Sanoisin ainakin kaksi reissua. Meillä on vielä kolme isoa puulaatikkoa odottamassa, joista kahdessa on ammukset heittimille”, Kakashi selvitti.

”Et nurisisi Asuma. Minä olen se, joka joutuu sen yhden sekopään kanssa konekivääriä hoitamaan”, puuttui Kurenai puheeseen.

”Ai Sakuran kanssa. Hänhän on niin herttainen nuori neiti”, Kakashi hymyili.

”Juupa juu ja pahoinpitelee minun joukkueen korpraalia aina kun silmäsi välttää”, murisi Asuma.

Kakashi huokasi, sillä tämä aihe tuntui niin kalutulle. Pelätti mietti mielessä, kuinka hän saisi taas selvitellä kyseisen kaksikon välejä.

Eipä silti, korpraali Yamanaka tuntui kaivavan verta nenästä. Blondin ja Pinkin kohdalla rähinät olivat alkaneet erikoisjoukkojen juhlista. Juhlia seuranneena aamuna Sasuke oli herännyt Inon punkasta, koska Sasuke ei pystynyt selittämään asiaa, olivat huhut lähteneet liikkeelle ja Ino vielä vahvisti huhuja mielellään. Huhut olivat omiaan luomaan hänen ja Sakuran välille jännitettä, joka purkautui turhina tappeluina.

Kakashi havahtui mietteistään, kun hänen kuulokkeensa heräsivät eloon.

”Täällä Strategi kutsuu pelättiä, kuuntelen.”

Kakashi kumartui ja laski kantamuksensa maahan, se pelasti nähtävästi hänen henkensä, sillä samassa upseerikolmikko kuuli naksahduksen ja jotain lensi ilmassa Kakashin yli. Se jokin viuhahti ohi Asuman posken ja jatkoi matkaansa aina kohti Kurenaita. Kurenai oli valppaana ja loikkasi polulta läheiseen pensaaseen. Häikäisypanos räjähti ja Asuma kaatui paineaallon voimasta. Kakashi veti hetkessä pistoolin esille kotelosta ja alkoi tulittaa kranaatin tulosuuntaan. Se oli väärä suunta, sillä kolmikon takaa alkoi sataa lyijyä. Kakashi ja Asuma hakivat pensaikosta turvaa. Hetken aikaa oli hiljaista ja sitten he kuulivat supatusta:

”Käydään katsomassa miten niille kävi.”

”Ovatkohan ne hengissä?” mutisi toinen ääni.

”Tuskin sentään, mehän ammuttiin ne taatusti seulaksi”, ensimmäinen sanoi.

Tämähän sopii idiootit, tulkaa vain sillä kyllä teille lyijyä riittää, ajatteli Kakashi ja latasi pistooliaan. Asumakin oli ottanut oman pistoolin esille ja odotti, että heille ilkeän jekun tehnyt kaksikko tulisi tarpeeksi lähelle. Asuma ja Kakashi kuulivat kaksikon askeleet, kun ne lähenivät, mutta hahmojen erottaminen pimeästä oli vaikeaa. Etu oli vastustajilla.

Yht’äkkiä jostain taivaalle singahti keltainen valoraketti, joka valaisi tienoon. Kakashi huomasi aukean laidalla ainakin kahdeksan varjoa. Pahus, äänen joukkoja ja niitä on oikein paljon, pelätti mietti. Pelätin havahdutti aatteistaan nakuttava ääni vasemmassa pensaikossa. Valoon syöksynyt äänen kaksikko sai kylmän opetuksen kuinka ei pidä menetellä yösodankäynnissä. Kurenai tulitti konekiväärillä kaksikkoa jauhelihaksi. No nyt pitäisi saada nuo kahdeksan hengiltä, ajatteli Kakashi ja huomasi kuinka Kurenai sai olla litteänä maassa, kun kahdeksan henkeä tulitti aukion laidalta.

Kurenain olisi taatusti käynyt huonosti, jollei laukaustenvaihto olisi kääntynyt toiseen suuntaan. Taisimme selvitä, tuumi Kakashi. Pelätti lähti ryömimään ja sai polulle jääneet kiikarit käteen. Hän nosti ne silmilleen ja näki kuinka Sasuke makasi noin sadan metrin päässä ja napsi äänen joukkoja. Sitten Kakashi näki jotain sellaista mikä sai hänen kasvonsa kalpenemaan. Narutolla oli reppuradio selässä. Kirottua missä se Hyuugan mimmi on? Kakashi alkoi etsiä Hinataa, mutta ei onnistunut löytämään tyttöä. Samassa Kakashi kuuli Shikamarun äänen korvissaan:

”Metsä on varmistettu. Voitte tulla esille.”

Kakashi ja kumppanit kömpivät pensaista esille. Sasuke, Shikamaru, Naruto ja Hinata tulivat kolmikon luo. Kakashi huomasi Kurenain ontuvan ja kutsui Sakuran antamaan ensiapua Kurenaille. Tuskaisen näköinen luutnantti istuutui polun varressa olevalle tukille. Pian Sakura saapuikin paikalle ja huomasi Kurenain reidessä törröttävän sirpaleen. Sakura nappasi oman pistoolinsa ja tyhjensi sen, sitten hän tökkäsi aseen poikittain Kurenain suuhun.

”Tämä tulee sattumaan ja paljon, mutta pure pyssyn piippua”, tuumi Sakura ja valmistautui vetämään kranaatin sirpaleen pois.

Sakura kyykistyi ja loi katseen kohti Kurenain tuskaisia kasvoja.

”Valmis?” pinkki kysyi.

Pyörtymisen partaalla oleva Kurenai nyökkäsi.

”Selvä valmiina, nyt!” Sakura hihkaisi ja veti metallin palan pois Kurenain jalasta.

Kyyneleet kihosivat Kurenain silmiin. Hän halusi huutaa tuskaansa, mutta se tukahtui pistoolin piippuun, jota hän puri kouristuksenomaisesti. Sitten tuska vaihtui kivuksi, joka lievittyi kun Sakura puhdisti haavan spriillä. Lopuksi pinkki ompeli pari tikkiä ja laittoi siteen. Kurenai nousi irvistäen ylös ja ontui lähellä olevalle puulle, josta hän otti tukea. Nuori luutnantti kuuli, kuinka Sakura jupisi pensaikossa:

”Kas, täällähän ne konekiväärit ovat. Hyvä minun aseella ei ole ammuttu. Saan sen puhtaana käyttöön.”

Kaikki tiesivät kuinka mustasukkainen Sakura oli omasta konekivääristään. Onneksi kaikki tiesivät, että aseen perässä oli kaiverrus, jossa luki Chiyolta Sakuralle. Jo eläkkeelle jäänyt eversti Chiyo oli lahjoittanut kyseisen aseen Sakuralle.

Sakura nosti konekivääri kantohihnoista olalle ja nappasi panoslaatikot mukaansa, sitten hän lähti kiipeämään polkua ylös. Kukkulan huippu odotti noin neljänsadan metrin päässä. Sasuke tuli Kakashin ja Asuman luo. Hän otti panssaritorjuntasinkojen rungot mukaan ja syöksähti juosten matkaan. Kakashi aavisteli pahaa. Hän tiesi, että korpilla oli äkkinäisessä kiireessä oma lehmä ojassa. Kakashin helpotus oli se, että mutisevat Naruto ja Shikamaru tulivat heitinten sekä sinkojen ammusten kanssa perästä. Hinata oli laittanut reppuradion selkäänsä ja auttoi Narutoa sekä Shikamarua panosten kantamisessa. Pian viimeisetkin viisi sotilasta nousi polkua kohti kukkulan lakea.

Chooji pyyhki hikeä otsaltaan. Hän oli juuri saanut kaivettua kaksi poteroa, joihin heittimet tulisivat. Kiba ja Shino sekä Ino tutkivat maastoa. Kolmikko etsi parhaita paikkoja konekivääreille, kuten Shikamaru oli nopeasti ohjeistanut. Koko porukka olisi ollut säntäämässä upseerien avuksi ellei Shikamaru olisi käskenyt kaikkia pysähtymään. Hän oli laatinut nopean suunnitelman, jonka toteutus oli mennyt nappiin. Nelikon ajatukset keskeytti ensimmäisenä Sasuke, joka syöksähti paikalle. Sasuke meni huohottaen Kiban luokse:

”Otahan tuosta, Kiba. Kohta saadaan räiskiä sydämen kyllyydestä, kunhan se laiska Naruto saa panokset tänne ylös.”

”Jahhuu! Panssarintorjuntasinko, kohta saa Akatsukikin vapista”, Kiba hihkaisi silmät kiiluen.

”Pyytäisin teitä olemaan hiljempaa. Miksikö, koska panssari Akatsuki on niin lähellä”, puutui Shino puheeseen.

Samassa Shino kuuli kolahduksen selkänsä takaa. Hän kääntyi ja huomasi Sakurankin tulleen paikalle. Sakura ojensi toisen konekivääreistä Shinolle ja alkoi itse etsiä sopivaa paikkaa. Sellainen löytyikin kaatuneen puun luota. Shino asettui niin, että he pystyivät murhaavaan ristituleen ja hallitsemaan tulella alhaalla olevaa kylän toria, jolle panssarit olivat asettuneet. Kuva alkoi selkeytyä kaikille, sitä mukaa kun joukot ja tarvikkeet saapuivat paikalle. Chooji, Shikamaru, Ino ja Sasuke alkoivat säätää heittimiä oikeaan kulmaan. Kakashi odotti viestiä Guyn joukoilta, kun Shikamaru muisti:

”Ai niin, he ilmoittivat olevansa karilla.”

”Sekin vielä, mikähän seuraavaksi menee pieleen”, tuskaili Kakashi.

Kuin taikaiskusta Hinatan reppuradio heräsi eloon:

”Täällä Peto kutsuu Pelättiä, kuuntelen.”

”Pelätti kuuntelee.”

”Mikä teidän tilanne on? Olemme kohta irti karilta ja noin viidentoista minuutin kuluttua sillalla”, selosti Neji.

”Olemme aloittamassa peitehyökkäystä. Joten turha tätä on enempää viivytellä. Pelätti kuittaa.”

Kakashi kääntyi antamaan tuli vapaa komentoa, kun hän huomasi Sasuken ja Kiban kadonneen. Kakashi määräsi nopeasti Asuman Inon avuksi ja Kurenain Shinon luo. Pelätti tiesi, että Sakura hoitaisi oman osansa hyvin yksinkin. Kakashi kääntyi kohti paikkaa, jossa Hinatan piti olla ja ehti jopa sanoa:

”Hinata, annatko ra…”

Naruto ja Hinata olivat kadonneet. Lisäksi hänen piti löytää Sasuke ja Kiba. Helvettiin koko porukka, ne ovat pelkkiä sooloilijoita, tuumi Kakashi hammasta purren.

-Jatkuu-