Kello kilahti oven avaamisen merkiksi. Sisään astuja pystyi tuntemaan nenässään luultavasti tuhansien karkkien makean, ehkä liiankin makean tuoksun.

"Shinooo..." Kiba pitkitti pojan nimeä äärettömyyksiin, samoin tavoin kuin lapset anovat karkkia äideiltään. Kiban tilanne toisaalta oli melkeimpä täysin päinvastainen. "Tähän hajuun tukehtuu. Aletaan mennä! Tämä on pahempaa kuin silloin kun Hinata suihkutti hiuslakkaa ympäri huonetta jahdatessaan sitä ötökkää.."

"Voi Erkki parkaa..." Shino mumisi. "Hän oli hieno ötökkä..."

"Jestas! Hakuna ma-pirun-tata. Et ole muusta puhunut puoleen vuoteen!" Kiba huudahti pidellen nenäänsä. "Ihan totta Shino. Henki. Se ei kulje. Mennään jo!"

Kiba oli jokseenkin hyvin kateellinen Akamarulle, joka oli joutunut jäämään karkkikaupan ulkopuolelle ison kokonsa, ja no, sen takia että oli koira.

"Ei mennä vielä..", Shino mumisi tutkien karkkihyllyjä.

Kiba huokaisi. "Hyvä on sitten, kerro toki kuka tämä sinun supersalainen vuosisadan rakkautesi on. Olisi kiva valaistua hieman, ettei tarvitse jokaista Konohalaista hakata ihan syyttä. Mutta että minun täytyi raahautua herra En-Uskalla-Yksin-Mutta-En-Myönnä kanssa tänne helvetin imelään karkkikauppaan, en kyllä päästä ketään noin vain siitä läpi", Kiba marmatti nojaten tiskiin näyttäen hyvin pahoinvoivalta.
Keski-ikäinen nainen tiskin takana näytti paheksuvaa ilmettä Kiballe.

Poika vähät välitti.

"Se ei ole oleellista", Shino sanoi poimien pienen suklaan joka esitti koiraa joka piteli pientä sydäntä suussaan.

Kiba noteerasi suklaan jota Shino punnitsi kädessään.
"Se tyttö taitaa pitää koirista, eh?" Kiba sanoi. "Hetkin-  Eihän se ole Hana? Koska jos minun siskoni-"
"Ei", Shino sanoi lyhyesti ja ojensi suklaan kassalle.

"Sittenhän.. Sittenhän se on Hinata! Hänhän viettää melkein kaiken aikansa Akamarun kanssa! Kaiken sen ajan kun ei makaa tajuttomana maassa sen jatkuvan pyörtyilemisen vuoksi", Kiba huudahti nojaten edelleen tiskiin.
"Ei", Shino jatkoi vähäpuheisuuden kaavaa. "Sitäpaitsi." Shino yskäisi. "Milloin sanoin että se olisi tyttö?"

"Mikä se sitten olisi jos ei tyttö, oletko vihdoin sotkeutunut ötököihin? Vaikka se kyllä olisi paljon mahdollista, vai kenties Akama..." Kiban ahaa-elämys iski hänen kalloonsa pikajunan vauhdilla ja hän oli kaatua maahan, jollei tiskinreuna olisi tullut vastaan.

"Sinä siis tuota... Aivan ymmär..." Kiba selvensi kurkkuaan. "Tuota, aivan", Hän takelteli hetken mutta heitti pian ensijärkytyksen ojanpohjalle, ja vetäisi naamalleen virneen.
"Noniin, se jättää paljon enemmän vaihtoehtoja! Hm.. Neji? Shikamaru? Ei, Sai! Tai Naruto? Se olisi hyvä olla, löin jo Shiken kanssa kympistä vetoa että Naruto on b-rapun poikia. Joku sensei? Ooh nyt keksin se on Sasuke, sen on pakko olla Sasuke! Kaikki tytöt roikkuvat Sasukessa, niin kai sitten pojatkin..."

"Ei", Shino mumisi heidän astuessaan kaupasta ulos. Pojan tummat aurinkolasinsa peittivät helpotusta hehkuvat silmät. "Mistä vedät motivaatiosi tuohon?"

"Siis..." Kiba siristi silmänsä pieneäkin pienemmäksi ja veti otsansa ryttyyn yrittäen näyttää siltä ettei voisi miettiä rankemmin. "Se on mies... Ja se pitää koirista..." Kida nosti sormensa pystyyn ja Shino olisi voinut vannoa nähneensä hehkulampun syttyvän brunetin pään päällä.

"Kakashi?" Kiba sanoi suu pyöreänä, sädekehä loistaen.
"Et voi olla tosissasi...", Shinon huulilta karkasi pieni hymähdys, nauruntapainen, mutta ei aivan. Tyynestä ulkopuolesta ei näkynyt, miten Shinon pään sisällä pienempi versio hänestä tanssi ripaskaa. Seuraavaan askeleeseen käy...

"Akamaru! Missä helvetissä sinä olet?!" Shino kääntyi ympäri katsomaan vierestään kadonnutta poikaa.
"Akamaru! Tänne ja heti!" Kiba karjui tiiraillen ja nuuskien joka suuntaan etsien kuin ilmaan kadonnutta Akamarua.

...mutta ehkei nyt ole paras mahdollinen hetki.



"Jaa-a... Miksi kutsuisimme?"
"Niin no... Miksi emme kutsuisi?"

Neji, Shikamaru ja Chouji istuivat odottamassa Inon kotioven edustalla jo toista tuntia myöhässä olevaa tyttöä saapuvaksi. Motivaatio oli jokaiselta kadonnut jo aikoja sitten, mutta kukaan ei kehdannut tehdä ensimmäistä lähdön liikettä. Joten siinä istuttiin vaikka takamus jäätyisi kukkapenkin reunaan kiinni. Ja siinä tapauksessa ainakin.

Shikamaru ja Neji olivat viimeisen puolen tuntia "keskustelleet" siitä, pitäisikö heidän kutsua hiekkasisarukset sinne, minkä takia he oven edessä istuskelivat, eli - miten Ino halusi asiaa nimittää - Konohan megapikkujoulut.

Ilmapiiri tuon niin sanotun keskustelun jälkeen alkoi huutaa tylsistymistä pahemman kerran, sen verran että pokerinaama unohtui.
Shikamaru päästi vuosisadan huokauksen, ja hänen teki hetken mieli suorastaan taputtaa itselleen, mutta poika tyytyi avaamaan suunsa luultavasti jo kuudennen kerran samaa lausetta varten.
"Vaivalloista..."

"Kuule Shika..." Chouji aloitti mussuttaen samalla perunalastuja. "Olen aika varma, että jollet lopeta tuon hokemista, Neji pistää sinut palasiksi. Katso"

"Kohtaloni määrää minua rauhoittumaan..." Neji mumisi lähinnä itselleen, kädet nyrkissä, maahan tuijottaen.

Shikamaru käänsi katseensa takaisin Choujiin.
"Eikö sinua..tylsistytä yhtään?" Hän kysyi, iloisena sipsejä syövää Choujia tuijottaen.
"Ei", Chouji totesi laittaen taas pari perunalastua suuhunsa.
"Minä.. Minä lähden aivan pian." Neji mumisi edelleen samassa asennossa. "Minun ei edes pitänyt olla mukana tässä. Kohtaloni on tätä kaikkea vastaan"

Shikamaru kääntyi hitaasti tummahiuksisen suuntaan.
"Mitä hemmettiä sinä sitten siinä seisot? Sinulla ei ole ryhmässä naista-" Tähän väliin Shikamaru mumisi hiljaa "Naiset..." "...joka uhkaa tiimistä eroamisella jollei tulla auttamaan", Hän sanoi manaten Inon ajatuksissaan vihoviimeisen ojan pohjaan.

Pieni hiljaisuus seurasi kun Neji nosti katseensa maasta ja tuijotti hetken Shikamarua kuin kiehuen.

"..Ai ei vai!" Neji huudahti hyvin ei-niin-hyuugamaiseen tapaan. "Mikä Tenten sitten on, Merlin? Jumalauta!" (1)
"Lepo mies", Shikamaru mumisi hiemän hölmistyneenä, Choujin hiljaa hivuttautuessa piiloon hänen selkänsä taakse. "Lääkkeet?"

"Se nainen manipuloi..." Neji huokaisi valahtaen kasaan, sekä fyysisesti että henkisesti "Kun Tenten kysyi tulisinko mukaan järjestämään...tätä, sanoin kyllä varmasti ei. Mutta sitten se alkoi selittämään vaikka mitä, ja veti vielä Leen siihen mukaan, sanoisin että hän "käytti Leen nuoruutta hyväkseen", ja sai minut jostain syystä lupautumaan, ja vaikka kadunkin sitä nyt syvästi, mitä sille enää voi, Hyuugat eivät sentää riko lupauksia." Neji piti pienen tauon. "Toisaalta olen näin lähellä."

Nejin tilityksen jälkeen pojat vaipuivat taas hiljaisuuteen.

Muutaman ikuisuudelta tuntuvan hetken kuluttua Choujin käsi vajosi taas sipsipussiin, valmiina kippaamaan kasan noita herran herkkuja suuhunsa, mutta ei löytänyt mitään.
Chouji käänsi pussin ylösalaisin ja pohjalta leijui korkeintaan sentin kokoinen sipsinpalainen maahan.

"MISSÄ SE NAINEN VIIPYY" Chouji karjaisi pompaten ylös.
"Kun ruoka loppuu..." Shikamaru mumisi.

Kumminkin juuri sillä hetkellä Ino, mukanaan Sakura, ilmestyi kulman takaa juuri sopivasti estäen Choujia jyräämästä koko taloa. Kummallakin oli suuria kauppakasseja mukanaan monin kappalein. Ino oli kyllä maininnut jotain ruokatarvikkeiden  ja koristeiden ostamisesta, mutta kasseja näytti tuohon tarkoitukseen olevan hieman liikaa. Ja sitä paitsi Inon kädessä heiluvasta Macy'sn kassista (2) suorastaan pursui vaatteita, samoin kun luultavasti suurimmasta osasta muitakin kasseja.

Nyt jokaisella pojista kiehui, mutta he piilottivat sen hyvin, olivathan he sentään herrasmiehiä.
"Saako tiedustella mikä kesti?" Shikamaru kysyi purren huultaan vuoden tekohymy kasvoillaan.
Sakuran pyyhältäessä ohi ovesta sisään Ino perässään, "ale" oli ainoa asia minkä pojat saivat vastaukseksi tyttöjen pyyhältäessä Shikamarun ohi ja ovesta sisään.

"Vaivalloista..."
"Tämän kerran. Pakko yhtyä tuohon"



(1) Pahoittelen tätä repomies reaktiota, ainoa selitys on että tyttöystävä oli koko viikon quootannu Pasilaa mulle tauotta.
(2) Kyllä, niillä on Macy's Konohassa. :D