Sitten Kiba tipahti lätäkköön.
“Muumio?” Kankuro naurahti.

“Mitäs jos yrittäisit pysyä pystyssä? Vai onko liikaa vaadittu?” Kankuro hymyili Kiballe.

Kiba pudistaa päätään.
“Miksi pitäisi? Pystyssä olo on tylsää, varsinkin sateella.” Kiba selittää kädet huitoen.

”Ja sinä olet täysi muumio kun et tykkää sateesta.” hän vielä lisää.
Kankuro repesi nauramaan. Ja aivan vahingossa hän jotenkin onnistui liukastumaan ja kaatumaan lätäkköön.

Hetken Kankuro oli aivan hiljaa, sitten hän alkoi nauraa uudestaan.
Kiba mönkii ja nauroi niin kovaa että Kankuro oli tulla taas kuuroksi.

“Hehhehhee… Mutamuumio… Hahha.” Kiba räkättää mudassa.
Kankuro hyppäsi Kiban kimppuun.

“Minä sinulle mutamuumiot näytän!” Kankuro alkoi kutittaa Kibaa uudestaan.
Kiba yrittää kutittaa Kankuroa huonolla tuloksella.

Äh… En pärjää tuolle tonnikeijulle… Kiba ajattelee Kankuron alla.
“Muuten tiesitkö että olet aika iso muumioksi?”
“En, koska kukaan ei ole aiemmin sanonut minua muumioksi.” Kankuro istahti lätäkköön.

“Ai.. No nyt minä sanon.” Kiba nauraa Kankurolle.
“Näköjään.” Kankuro alkoi heitellä muta-vettä Kiban päälle.

“Okei alan alan pitää vedestä”, hän sanoi naurahtaen.
“Vuh!” Akamaru sanoo.
Kiba loiskutti takaisin.
“Akamaru sanoi että hyvä homma.” Kiba tulkkaa samalla.

“Mennäänkö teille.. Öh… Olen ihan märkä ja mutainen..” Kankuro nauroi.
“Se on hyvä juttu. Eli me käydä Naruton luona.” Kiba hymyilee omahyväisesti.
“Okei.” Kankuro sanoi hymyillen pienesti.

“Näytä tietä. Mutta miksi?”
“Kai sinä haluat lämpimään suihkuun. Vai mitä? Kun meillä ei tule tällä hetkellä lämmintä vettä.” Kiba selittää.

“Koska meidän piti pestä koirat.” Kiba vielä jatkaa.
Kiba lähti loikkimaan kohti Naruton asuntoa samalla selittäen ummet ja lammet koirista.
Akamaru välillä pisti jotain väliin.
Kankuro kuunteli mielenkiinnolla Kiban juttuja.

“Onko teillä montakin koiraa?” hän pisti väliin.
Kiba pysähtyy hetkeksi miettimään tai laskemaan.

“Hmm… Taitaa olla ehkä parikymmentä yksilöä. Tosin en tiedä onko tänään tullut uusi pentue…” Kiba vastaa jatkaessaan matkaan.
Kankuro katsoo Kibaa hetken suu auki.

“Niin monta? Oho..”
Kiba kohauttaa olkiaan.
Kankuro on mukava, Kiba ajattelee hempeästi.
Kankuro katselee ympärilleen.
“Asuuko Naruto jossakin täällä? Minua alkaa vähän palella..” Kankuron läpi kulki kylmiä väreitä, pelkästä kylmästä.

Kiba katsoo hieman ränsistynyttä kaupunginosaa.
Tosiaan, Naruto asuu aika ankeassa paikassa, mutta ei se ole luonnetta pilannut, Kiba järkeilee.

“Kyllä se täällä on asunut jo jonkin vuoden”, Kiba hymyilee Kankurolle valloittavasti.
Kankuron hampaat alkoivat jo pikkuhiljaa kalista.
Naruto tuli juuri ulko-ovesta ulos.

”Kiba! Ja… Kankuro?” Naruto katsoo parivaljakkoa ihmeissään.
Kiba hyppää Naruton päälle.

“MOI! Naruto, me tultiin Kankuron kanssa suihkuun.” Kiba sanoo Naruton selässä.
Ai tuo on tuo epämielenkiintoinen tyyppi.. Naruto kohauttaa olkiaan.
“Käyhän se. Menen Sasuken luokse.. Olkaa kuin kotonanne mutta älkää rikkoko mitään.” Sen sanottuaan Naruto lähti.

Kiba hyppää kyydistä pois.
“Onko avaimet missä?” Kiba huutaa Naruton perään.
“Ovi ei ole lukossa!” Sitten Naruto häipyy näkyvistä.
Outo hiippari Naruto on nykyään… Kankuro ajattelee.
Kiba juoksee oviaukosta sisään niin kovaa, että jos siinä olisi ollut ovi siinä olisi nyt Kiban kokoinen reikä.

“Tule jo Kankuro!” kaukaa kuuluu Kiban huuto.
“Olen tulossa, pöhkö! En ole sellainen ylienerginen adhd-tyyppi niin kuin sinä.” Kankuro nauraa samalla kun astuu sisään ja laittaa oven kiinni.
“Minne päin pitää mennä?”

Kun Kankuro tulee sisälle Kiba hyppii sohvalla katsellen Naruton asuntoa.
“Jihuu… Wee… Jee…” kuuluu Kiban suusta. Akamaru makoilee lattialla tyytyväisenä.

Vihdoin rauha. Akamaru ajattelee.
“Öh… Voinko mennä nyt suihkuun..? Olen ihan jäässä…” Kankuro alkoi täristä hieman.

Kiba pomppii hetken ja sitten hyppää Kankuron syliin.
“Suihkuun. Eli kävele tuosta keittiöstä läpi ja olet perillä.” Kiba selittää ja hyppää sitten takaisin sohvalle.
‘Heh olipa taas hauskaa.’ Kiba ajattelee.
“Öh… Okei…” Kankuron kasvot alkoivat punoittaa hieman. Hän hävisi etsimään suihkua, ja löysi sen.

Kiba katsoi Kankuron perään. Sitten Kiba kuiskaa Akamarulle.
“Akamaru. Kerro nyt miksi halusit mennä Kankuron mukaan?” Akamaru miettii hetken.
‘Jaa-a kerronko. Pitää sitä kertoa Kiballe.’ Akamaru nousee istumaan.
“Vuh!”

Kankuro riisui kylmät ja märät vaatteensa kiitollisena. Sitten hän astui suihkuun, ja avasi hanan. Lämmintä vettä alkoi valua pitkin Kankuron vartaloa.
Ihanaa.. Lämmintä vettä.

“Halusit tarkistaa että hän on eläinrakas?” Kiba kysyy kysymysmerkkinä. Akamaru nyökkää. Sitten Kiba päättää lähteä kuljeksimaan pitkin Naruton asuntoa.

Kankuro sulki hanan, kuivasi itsensä, ja puki päälleen.
“Kiba..? Suihku on nyt vapaa…” Kankuro huhuili kylpyhuoneen ovenraosta.

“Pöö!” Kiba huutaa Kankuron takaa. Kiba oli ollut pyykkikorissa piilossa.
Kankuro hyppää ympäri säikähdyksestä.
“Ei helvetti… Mitä sinä teet?” Kankuro kysyy melkein paniikissa.
Tämä ei ole hyvä… Kankuro kiemurteli hieman paikallaan.

Kiba katsoo huvittuneena Kankuroa pyykkikorissa joka on noin metrin korkea ja metrin leveä sekä siinä on kananmunan kokoisia reikiä. Ja tietysti sen väri oli likaisenvihreä.

“Tietysti tulin suihkuun. Pöllö.” Kiba vastaa.
“Olitko sinä… koko ajan..?” Kankuron kasvot punehtuivat hieman.
Kiba virnistää Kankurolle.

“No en nyt ihan koko aikaa, vain sen ajan kun puit päälle.” Kiba sanoo vieläkin virnistellen.
“Sinä senkin…” Kankuro ei tiedä mitä sanoa. Hän vain seisoo vaivaantuneena paikallaan.

Kiba naurahtaa ja hyppää pois pyykkikorista.
“Olen mikä olen, mutta nyt minä menen suihkuun.” Kiba sanoo riisuen vaatteita pois. Ensimmäisenä paita ja sitten päällyshousut. Sitten Kiba kääntyy katsomaan.

“Niin? Oliko asiaa.” Kiba kysyy.
“Ei… Kankuro häipyy oven taakse aivan punaisena.
Ja mikäköhän minuun taas meni? Olen nähnyt puolialastomia miehiä ennenkin… Kankuro löi päätään seinään.

Mikähän minulle tuli? Hypin syliin ja sitten menen pyykkikoriin piiloon… No jaa. Se on vain hauskaa. Kiba hymähtää mielessään.

“Vuh vuh!” Akamaru räksyttää Kankurolle.
En ole enää niin varma että onko tuokaan sen järkevämpi kuin Kiba. Akamaru miettii. Kankuro katsoo neuvottomana Akamarua.

“Uskon että pidät minua tyhmänä, mutta.. Oudot tunteet tekevät ihmisen elämästä hankalan.” Kankuro avaa oven varovasti, laittaa sen kiinni, ja istahtaa pyykkikorin päälle odottamaan Kibaa.
En kyllä tiedä miksi teen näin, mutta..

Akamaru katsoo kummastuneena.
‘Outoa.’
Akamaru tuhahtaa.

Kiba aukaisee suihkun ja rupeaa laulamaan (ah niin hyvällä äänellä) Green Dayn Holydaytä.
‘Green Dayta… Heh.’ Kankuro hymyili pienesti. Hän alkoi hyräillä mukana (hieman paremmalla äänellä kuin Kiba, kylläkin). Kankuro ei tiennyt kuuliko Kiba hänet vai ei, mutta ei välittänyt siitä.
‘Hyvä kaiku täällä‘, Kiba ajatteli kuullessaan eri äänen hyräilevän samaa kappaletta.

Sitten lämmin vesi muuttui yhtäkkiä jäätäväksi.
“Iikh!” Kiba kirkaisee.
Kankuro alkoi hyräillä Green Dayn Wake me up when September endsiä.
‘Tietääköhän Kiba tämän..?’ Kankurolla oli kohtuullisen hyvä lauluääni.
‘Klup! Kuka? Eikun!’ Kiba miettii.
“KANKURO! Mene helvettiin siitä!” Kiba karjuu.

Akamaru säikähtää kun Kiba rupeaa karjumaan.
‘Mitä ihmettä ne nyt tekee?’ Akamaru miettii.

”Miksi? Itsekin teit minulle niin.” Kankuro sanoo erittäin rauhallisena. Hän oli tottunut huutoihin, kiitos Gaaran.

‘Entä jos Kankuro…’ Akamaru älyää. Akamaru  ryntää kylpyhuoneeseen ja iskee hampaansa Kankuroon.
‘Hmm… Missä Kiba?’ Akamaru miettii roikkuessaan Kankurossa.
Suihkuverhon takaa kuuluu Kiban vastaus.
“Mitä minä muka olen sinulle tehnyt?”
Hupsista… Akamaru nielaisee.

"AI PERHANA AKAMARU!” Kankuro rääkäisee.
“Ja sinä olit piilossa siellä pyykkikorissa..” Kankuro sanoo, puristaen samalla hampaitaan yhteen. Joten puhuminen oli hieman vaikeaa.
Kiba kuikkaa verhon takaa.

“Akamaru? Mitä sinä teet?” Kiba kysyy ihmeissään.
Tuota, taidan häippästä, Akamaru miettii ja päästää irti. Sitten Akamaru häviää liukkaasti.
Kankuro piteli kättään.

“Auts…” Kankuron kädestä tuli vähän verta.
“Akamaru osaa kyllä purra hyvin..” Kankuro otti pitkähihaisen paitansa - ja ainoan paidan - pois, ja katsoi kättä.

Kiba on ihmeissään Akamarun käytöksestä. Sitten hänen katseensa kiinnittyy Kankuron vatsalihaksin.
Oih. Olisipa minullakin tuollaiset, Kiba ajattelee.

Kankuro vilkaisee Kibaa. Sitten hän kävelee varovasti toisen luokse.
“Tekeekö Akamaru usein näin..?” Kankuro kysyy. Hänen teki mieli koskettaa Kiban kasvoja.

Minä en ymmärrä enää itseäni.
Kiba pudisti päätään ja kaappaa samalla boxerinsa lattialta.
“Tai oikeastaan kerran aikaisemmin.” Kiba muistelee samalla kun vetää housut jalkaansa.

Kankuro siirtyy aivan Kiban taakse.
“Miksi se teki niin?” hän kuiskaa Kiban korvaan. Hän kietoo kätensä varovasti Kiban ympärille.
Kiba punastuu Kankuron käytöksen takia.

Siis täh? Tuohan on poika! Kiba kiljuu mielessään. Kiba pakittaa kauemmas.
“Mitä sinä teet?!” Kiba kysyy.

Kankuro punastuu hieman, mutta on hiljaa.
Niin… Mitä minä oikein teen?

Kiba huomaa että Kankuro pysähtyy ja hän käyttää tilaisuutta hyväkseen ja liukenee paikalta.
Mitä… Hän… Eh… Siis täh? Kiba miettii samalla kun saapuu Akamarun luo olohuoneeseen.

‘Tyhmä… Mitä sinä menit tekemään?’ Kankuro alkaa hakata päätään uudestaan seinään.

Akamaru kyyhöttää sohvan vieressä odottaen haukkuja, mutta ei kuule niitä. Kiba vaipuu sohvalle istumaan ja painaa päänsä käsiinsä.
“Akamaru tule viereen.” Kiba sanoo hiljaa.

Kankuro on alkanut kävellä ympäri kylpyhuonetta, ja katselee huolestuneena kättään. Se on hieman epäterveen näköinen.

Akamaru hyppää Kiban syliin ja lohduttaa tätä onkien tältä tietoja.
‘?? En ymmärrä tästä mitään. Taidan käydä kysymässä Kankurolta.’ Akamaru sanoo Kiballe ja lähtee kylpyhuoneeseen.

Kankuro on istuutunut lattialle, ja nojaa seinään. Samalla hän pitelee kättään.
Taidan tehdä kaiken väärin, hän ajattelee hieman surullisena.

”Vuh vuh mur mur hau hau!” kuului ovelta.
Äh… Miten kysyn asian kun en osaa ilmaista itseäni oikein hyvin, Akamaru mietti.
“Ai hei Akamaru..” Kankuro mutisee katsomatta Akamarua. Akamaru pyöräyttää silmiään.
Mahdoton tehtävä, mutta yritän. Akamaru huokaisee. Akamaru lähestyy hiljaa Kankuroa.
“Vuh?”

“Minä… Olen… Idiootti.” Kiba mutisee.

“Voi Akamaru… Olen niin pahoillani kun en ymmärrä sinua. Mutta miksi et ole Kiban kanssa?” Kankuro kysyy tajuttuaan asian.

“Mennäänkö Kiban luokse, hän voisi tulkata..?” hän kysyy Akamarulta.
Sitähän minä olen tässä yrittänyt selittää, Akamaru huokaisee. Akamaru nyökkää Kankurolle.

Kiba havahtuu Akamarun murinaan ja oven kolinaan.
“Kiba… Mitä jos tulkkaisit minulle mitä Akamaru sanoo?” Kankuro seisoo vaivautuneena sohvan takana.

Akamaru alkaa hakata päätään seinään.
Miksi se ei ymmärrä mitään. Tein tehtäväni Kiba. Akamaru mutisee mielessään. Kankuro katsoi Akamarua kummissaan.
Öö… Selvä..?

Naruto on eteisessä, ja ottaa juuri kenkiä pois.

Kiba nousee sohvalta ja halaa Kankuroa. Halaus on lyhyt, mutta lämmin. Sitten Kiba vetäytyy irti ja menee kylpyhuoneeseen.
Tein sen. JEHUU! Kiba juhlii mielessään.

Kankuro katsoo Kiban perään. Sitten tämä istahtaa sohvalle
“Terve Kankuro! Missä Kiba?” Naruto kysyy nähtyään kuinka Kankuro valuu sohvalle selkänojan yli. Kankuron käsi ilmestyy näkyviin, ja osoittaa kohti kylpyhuonetta.

“Vuh!” Akamaru innostuu.
Ehkä Naruto on järkiintynyt. Akamaru ajattelee toiveikkaasti.
Kiba ilmestyy keittiön oviaukkoon.