Tunnelmamusiikkia: Naruto Shippuuden Soundtrack – Dark Clouds

*****

Luku kaksikymmentäneljä
Latausta


…

Tap, tap, tap…
”Hinata-sama…?”
Tap, tap, tap…
”Hinata-sama? Oletteko hereillä?”

Hinata raotti silmiään, mutta niihin osui valo, joka tuntui inhottavalta ja pakotti hänet ummistamaan silmänsä. Valo kuitenkin samalla houkutteli hänet räpyttelemään silmiään, minkä myötä hän havaitsi, ettei valo ollutkaan niin kirkasta kuin mitä hän kuvitteli. Itse asiassa oltiin jossain hämärässä… paikassa… jossa oli vain satunnaisia lepattavia valoja siellä täällä…

”Hinata-sama?”
Tuttu, joskin jonkin vaimentama ääni kuului aivan Hinatan korvan vieressä. Hetken mumistuaan tyttö avasi lopulta silmänsä kunnolla.
”Sanokaa jotain, Hinata-sama.”
”…uuumm…”
”Hyvä. Kertokaa heti, jos voitte huonosti.”

Tap, tap, tap…

Maisema… käytävä… se pomppi. Lepattava valo tuli siis noista tutun näköisistä öljylampuista… mutta pompinta? Mitä se oli? Miksi maisema pomppi? Ja askeleet… kenen askeleet ne olivat?

Hinata tajusi äkkiä, että hänen jalkansa oli kierretty jonkin lämpimän ympärille, vaikkakin hän oli yhä suhteellisen pystyasennossa. Kumpikin jalka kulki sen lämpimän asian eri puolilta, ja jotkin pienemmät lämpimät asiat tukivat hänen polviaan. Käsivarret lepäsivät jonkin päällä, pää oli oikean käsivarren puolella. Ja vasenta poskea hankasi jonkin viileä, kova, karhea…

Pienen Hyuugan huulille nousi pian hymy. Se lämmin asia oli Neji. Yhä se karhea kivikypärä päässään. Serkku oli nostanut Hinatan reppuselkäänsä ja lähtenyt kulkemaan käytävillä… käytävillä?! Voi ei, oltiin yhä Ichimaiiwan lymypaikassa! Oliko Neji kulkenut vailla silmiään koko tämän ajan, kun Hinata oli… nukkunut? Ollut tajuton? Jotain niistä, mutta miten kauan? Hinata tunsi itsensä yhä hyvin uupuneeksi, mistä päätellen hän ei ollut kauaa tajuton. Mutta mikä kumma oli uuvuttanut hänet näin kesken kaiken?

”Hinata-sama.” Kivikypärän vaimentama Nejin ääni herätti Hinatan ajatuksistaan. ”Minun on pakko pysähtyä nyt lepäämään. Lasken teidät alas… kuuletteko, Hinata-sama?”

”…ku-kuulen…” Väsymys painoi Hinatan ääntäkin, ja hänen puheensa vaimeni hyvin hiljaiseksi piipitykseksi.

Tap. Pomppiva maisema pysähtyi Nejin seisahtuessa. Hän laski erittäin varovaisesti Hinatan alas ja yritti asetella hänet nojaamaan kiviseinustaa vasten. Hän kuitenkin tyytyi pian laskemaan Hinatan makaamaan pitkittäin käytävän reunamille, sillä tyttö ei yksinkertaisesti kyennyt pitämään selkäänsä suorana tai leukaansa pystyssä. Hinata oli aivan liian uupunut sellaiseen. Neji itse puolestaan istuutui serkkunsa vierelle ja yritti vanhasta tottumuksesta pyyhkäistä hikeä otsaltaan, mikä ei kypärän vuoksi tietenkään onnistunut. Hinata huomasi jonkin suuren, tumman läikän Nejin paidassa, mutta hän ei tarkemmin jaksanut miettiä, mitä se oli.

Hinatan raajat tuntuivat hyvin raskailta. Tuntui kuin hänet olisi tungettu hyvin painavaan teränhaarniskaan, jota hän ei voinut liikuttaa eikä riisua pois päältään. Mitä tämä voimattomuus oli? Hinata halusi asiasta selon.

”N…Neji-nii…niisan…”
Neji käänsi päätään. ”Hinata-sama, teidän ei tarvitse puhua nyt. Levätkää ja kerätkää voimia.”
”…miksi… m-mitä… ta-tapahtui?”
”Te käytitte chakravaranne melkein loppuun”, Neji selitti. ”En tiedä, mitä tekniikkaa käytitte, mutta se söi lähes kaiken chakranne. Siksi olette noin heikossa kunnossa.”
”…a…antee–”

”Hinata-sama, älkää pyytäkö anteeksi”, Neji keskeytti. ”Tekniikkanne oli vakuuttava. Se tyrmäsi sen lääkintäninjan kertalaakista mainiosti – itse asiassa täysin. Kun kuulin hänen parkaisevan ja kiljuvan, yritin irtaantua kivikahleistani ja yllätyksekseni onnistuin. Kävin sitten lääkintäninjan kimppuun ja onnistuin viimeinkin yllättämään hänet – ja jo tekniikkanne oli tehnyt hyvää jälkeä. Iskin häneen Juuken-lyönneillä niin kauan, kunnes en enää tuntenut hänen liikkuvan. Tämän jälkeen kuulostelin aikani ja huomasin, etten kuullut enää ääniänne. Aloin heti tunnustella paikkoja, jossa arvioin teidän olevan, ja löysin teidät tajuttomana. Näin parhaaksi siirtää teidät pois paikalta ennen kuin vankisaattuettani aletaan etsiä. Tunnustelin tietä toisella hartiallani samalla kun kannoin teitä.”

Nyt Hinatakin muisti. Taistellessaan valkotakkimiestä vastaan hän oli tehnyt jotain uutta. Hän oli ladannut käsiinsä voimakkaammat chakralataukset kuin mitä Juukenissa yleensä käytettiin, niin voimakkaat että ne saattoi havaita paljain silmin. Chakramassaa oli ollut myös hänen kyynärvarsissaan, ilmeisesti siksi, koska käsiin kohdistettu chakrapaine oli liian suuri pelkästään kämmenen kokoiselle alalle. Ja jos chakrapaine oli kerran niin suuri… isku todella tuntui valkotakkimiehessä. Samalla isku kuitenkin myös imi Hinatan chakravarat miltei tyhjiin.

Leijona oli näyttänyt voimansa.

Tytön sydämessä keveni entisestään, kun hän kuuli Nejin lausuvan: ”Harjoittelulla tuosta saa vielä mainion taistelutekniikan. Kunhan saat chakrankulutuksen hallituksi, siitä voi tulla hyvin käyttökelpoinen.” Hymy nousi Hinatan huulille – mutta vain hetkeksi, sillä Neji jatkoi vakavalla äänellä: ”Meillä on kuitenkin ongelma. Emme voi jatkaa kulkuamme näin, sillä minä en kykene näkemään mitään, te olette liian heikkona voidaksenne taistella, Gaara on teillä tietymättömillä ja Temari-san on yhä sellissä.”

”N…niin…”

”Hst. Säästäkää voimianne! Meidän on siis jotekin yhytettävä joko Gaara tai Temari-san, koska tarvitsemme ehdottomasti taustatukea ja jonkun, joka voi tiirikoida tämän kypärän auki – uskokaa pois, tästä kirotusta pytystä tulee vielä suuri riesa. Paras lie aloittaa Gaarasta, koska en löytänyt lääkintäninjan taskuista hänen avainnippuaan ja koska tietääkseni kumpikaan meistä ei osaa tiirikoida. Temari-sanin mukaan Gaara on taitava tiirikoimaan lukkoja hiekallaan, joten jos löytäisimme hänet, pääsisin eroon tästä typerästä potasta.”

”A…avaimista…”

”Hinata-sama, olkaa hyvä ja olkaa nyt vaiti. Kuitenkin, jotta voisimme löytää kumpaakaan heistä, meidän on saatava käyttöömme meistä jommankumman Byakugan. Tai, minä kyllä voin käyttää Byakuganiani niskan kautta, mutta siitä ei ole paljon apua näin laajassa sokkelossa. Ja tässä tulemme umpikujaan. Siksi – ”

”M…mutta…”
”Hinata-sama!”
”…Gaara…lla… hän otti… a…vaimet… ja… lähti…”
Neji hätkäytti päätään. ”Mitä kummaa? Hän otti avaimet?”
”N…niin…”
”Miksi ihmeessä?”
”…hän aikoi… mennä… T…Tem…” Hinata ei saanut jatkettua, sillä häntä väsytti aivan liikaa. Viesti meni kuitenkin perille.

”Aikoi mennä Temari-sanin luokse?” Neji älähti. ”Hullua! Tiesikö hän edes, missä se selli on…? Älkää vastatko tuohon, Hinata-sama, se oli vain retorinen kysymys. Levätkää vain… Mutta miksi? Miksi hän sitten jätti teidät yksin? Olisin sen vielä ymmärtänyt, jos Gaara olisi käyttänyt teidän silmiänne suunnistaakseen Temari-sanin selliin ja jättänyt minut hidastamaan lääkintäninjaa, mutta…”

Serkusten välille lankesi epätietoinen hiljaisuus.

Hinatalla oli vaikka mitä vastauksia Nejin pohdintoihin, mutta hänellä ei ollut nyt voimia puhua niistä. Oli aivan liian vähän voimaa ja aivan liian paljon selitettävää: Neji tiesi loppujen lopuksi hyvin vähän Gaaran nykyisestä tilasta, sillä nappasihan Ichimaiiwa serkun ennen kuin muut konohalaiset löysivät kallioiden laelta pudotetun hiekkapojan. Juuri se kalliolta putoaminen ja siitä aiheutunut aivotärähdys selitti monia asioita Gaaran nykyisestä käytöksestä: Hän oli aiempaa impulsiivisempi ja hyökkäävämpi, eikä hän pääpiirteissään harkinnut tekojaan. Vaikka vähän väliä Gaaralle tuli kausia, jolloin hän pysähtyi miettimään ja jopa jaksoi kuunnella Hinataa, poika oli pääasiassa vaarallisen itsepäinen ja kulki laput silmillään.

Gaaran mielessä näkyi kajastavan tasan tarkkaan yksi asia: Temarin pelastaminen. Mikään muu ei kiinnostanut häntä ollenkaan. Ei Neji, ei edes operaation aisaparina toiminut Hinata. Gaara oli nähtävästi jälleen menettänyt kaiken kykynsä ajatella toisten ihmisten kantilta ja taantunut sille itsekeskeisyyden tasolle, jolla hän oli ollut ennen niitä kuuluisia chuuninkokeita…

Hinatalle tuli ontto olo. Mitä hän oli kuullut Naruton ja Leen puhuvan Gaarasta, hän päätteli, ettei tervejärkinen Gaara olisi toiminut tällä tavoin. Ei hän varmasti olisi edes halunnut. Hän ei halunnut olla enää tunteeton hirviö, jollaisena häntä oli pidetty viimeiset liki kolmetoista vuotta.

’Minä todella toivon, ettei hän jää pysyvästi tuollaiseksi’, tyttö pohti. ’Hän itsekään ei kai haluaisi sitä, jos hän olisi nyt täysin selväpäinen…’

”Levätkää nyt, Hinata-sama”, Neji käskytti. Hänen äänestään kajasti, miten ärtynyt hän oli koko tilanteeseen. Jos hän olisi osannut lukea Hinatan ajatukset, hän olisi varmasti saanut selitykset moniin kysymyksiinsä. ”Voisitte oikeastaan jopa nukkua, jotta saatte kerättyä mahdollisimman tehokkaasti voimianne. Minä vartioin: silmäni eivät ehkä toimi nyt, mutta kuuloni on kunnossa.”

Hinata nyökkäsi vaitonaisena ja sulki silmänsä. Nukahtaminen ei kuitenkaan onnistunut: vaikka hän olikin hyvin uupunut, hän oli jo liian hereillä voidakseen tuntea itseään varsinaisesti uniseksi. Kyllä, lepo maittoi, mutta uni ei tullut. Ei sillä ajatusvirtaumalla. Kun oli niin paljon ajateltavaa, ei voinut tuosta vain käskeä itseään nukkumaan.

Piti vain levätä.
Levätä.
…ainakin lepuuttaa itseään jotenkin.
Ehkei henkinen lepääminen onnistunut, mutta ehkä keho voisi saada lisää voimaa levosta.

Aikaa kului. Jokainen kahahdus tai rasahdus kaukaisilla käytävillä tuntui kylmänä, lyhyenä pistona niskassa ja häiritsi levon yritystä. Jokainen hälytys oli kyllä harmiton, mutta silti lepuuttamisesta ei tullut yhtikäs mitääs. Vaara tuntui aina, vaikkei se tullut lähelle.

Mutta pian lepoon tuli toisenlainen keskeytys.

”…Hinata-sama.”
Hinata hätkähti hereille ajatuksistaan. ”…hmh?”
”Jaksatteko nyt kuunnella?”
”L…lu…luuli…sin.”

”Mieleeni tuli ajatus”, Neji lausui. ”Voisimme yrittää ladata teihin annoksen minun chakraani niin, että jaksatte pysyä hereillä ja pitää Byakuganianne yllä.”

Hinata yllättyi. Ladata chakraa ihmisestä toiseen? Olipa outo ajatus! Hinata oli kyllä kuullut verensiirroista, mutta silti…

”Kuten tiedätte”, Neji alkoi selventää, ”meidän isämme olivat identtiset kaksoset, eli toisin sanoen teidän isällänne, Hiashi-samalla, on täysin samanlaiset geenit kuin minun isälläni oli. Me kaksi olemme siksi geeniemme puolesta yhtä läheistä sukua kuin tavalliset sisaruspuolet. Tämän vuoksi meidän chakramme on hyvin samanlaista, vaikka käytämmekin sitä hieman eri tavoin. Ehkä se on riittävän samanlaista…”

Hinata hermostui hieman aistiessaan Nejin äänessä epävarman nuotin. ”M…mut… jos… s…se… ei… o…on…nis…”

”Ei huolta”, Neji rauhoitteli nopeasti. ”Tässä ei ole riskejä. Jos chakralataus ei onnistu, minä vain menetän jonkin verran omaa chakraani, ei mitään muuta. Mitään muita vahinkoja ei satu… luulisin.”

Hinata nyökkäsi epäröiden ja lyhyesti. ”M…mitä… pi…pitää… t-tehdä?”

Vastaukseksi tähän Neji kumartui Hinatan ylle, avasi tytön takin auki paljastaen alla olevan paidan ja levitti takin liepeet sivuille. Hinata hieman hätkähti toimenpidettä, vaikkei mitään sen kummempaa sattunutkaan. Seuraavaksi Neji kääntyi ympäri niin, että hän oli selin kohti Hinataa, ja ojensi kätensä taaksepäin niin, että hänen kämmenensä näkyivät aivan Hinatan yläpuolella.

”Älkää ihmetelkö, Hinata-sama”, Neji selvensi. ”Teen näin siksi, koska näen Byakuganillani ainoastaan niskani läpi. Yritän nyt etsiä suterunumu- ja kurabikura-pisteenne ja valuttaa chakraani niistä.”

Suterunumu ja kurabikura olivat Hyuugien kesken käytettyjä nimityksiä kahdesta tietystä chakrapisteestä, jotka sijaitsivat jonkin matkaa kaulan alapuolella. Koska Hyuuga-klaanin taistelutekniikoille oli tärkeää ihmisanatomian ja etenkin ihmisen chakrankiertojärjestelmän tunteminen, klaanin viisaimmat olivat nimenneet jokaisen yli kolmestasadasta chakrapisteestä omalla nimellään chakrajärjestelmän opettamisen helpottamiseksi. Nuoret Hyuugat viettivät suuren osan elämästään opetellessaan noiden chakrapisteiden nimiä ja sijainteja: vastaavanlaista tarkkaa anatomian opetusta harrastettiin Hyuuga-klaanin lisäksi vain lääkintäninjojen ja ANBUjen kesken.

”Chakrantuotantohan on pääosin koru-pisteiden vastuulla”, Neji tarkensi, ilmeisesti aikeenaan valottaa Hinatalle tilanne tarkoin ja siten rauhoittella tätä. ”Uskon siis, että jos valutan chakraani kyllin hitaasti juuri niiden pisteiden alavirrassa oleviin suterunumu- ja kurabikura-pisteisiin, chakrani sulautuu nopeasti omaan chakraanne. Noh, asia selviää vain kokeilemalla…”

Tästä seurasivat operaation hankalimmat vaiheet. Neji ei ilmeisesti ollut tottunut tarkastelemaan ihmisten chakrajärjestelmiä yläviistosta käsin, ja hänellä näemmä meni aikaa löytää kaipaamansa chakrapisteet Byakuganillaan. Kun pisteet lopulta löytyivät, seuraava vaikeus oli sormien asettelu oikeille paikoille: Nejin notkeus ja koordinaatiokyky tuntuivat olevan koetuksella, kun hän yritti tähdätä katseensa niskansa läpi ja samanaikaisesti asettaa toisen kätensä etu- ja keskisormen Hinatan vasemmanpuoleisen solisluun sisäkärjen tienoille ja toisen käden sormet jonnekin rintalastan yläosan liepeille. Samalla piti koko ajan varoa, ettei sohisi arvoisan päähaaralaisen yksityisempiä, paidan alta kumpuina erottuvia alueita…

Mutta lopulta Neji onnistui. Hän sai asetettua molempien käsiensä etu- ja keskisormet – ainakin toivon mukaan – oikeisiin pisteisiin. Oli aika aloittaa epätavallinen operaatio, jonka pohjana olivat vain epätoivoisen tilanteen sanelemat, purkkaratkaisumaiset ideat ja päähänpistot.

”No niin… ilmoittakaa heti jos teihin sattuu, Hinata-sama, niin lopetan saman tien.”

Hinata nyökkäsi lyhyesti, ja Neji aloitti.

Jos Hinata olisi aktivoinut Byakuganinsa, hän olisi nähnyt, miten Neji valutti hyvin, hyvin hitaasti chakraansa tytön chakrapisteisiin. Pieni häive chakrasta meni toisinaan pisteistä ohi, mutta aina kun niin tapahtui, serkku korjasi asentoaan paremmaksi ja jatkoi.

Tuntui siltä kuin Hinatan kehossa olevat chakrakäytävät olisivat olleet pitkulaisia ilmapalloja, joihin pumpattiin hitaasti ilmaa. Jotkin kuin tukossa olleet käytävät tuntuivat kuin avautuvan uudelleen, kun niihin virtasi chakraa enemmän kuin onnettoman ohuena norona. Toisissa chakrakäytävissä taas tuntui ikävältä, kuin ylipaineistetulta. Paineet tuntuivat suurimmilta ylätorson suunnalla, siellä missä Neji latasi chakraansa…

’…a…aih…’

Poika huomasi nopeasti serkkunsa ahdingon. ”Yrittäkää kierrättää chakraanne kehossanne”, hän ohjeisti. ”Muuten chakrani pakkautuu vain tietyille alueille… kierrättäkää! Nyt!”

Hinata ei vastannut ääneen, vaan hän puri hampaansa yhteen ja yritti keskittyä. Chakran kierrätys… miten se taas tapahtuikaan? Niin, chakran siirto… ruumiin tiettyihin osiin… käsiin… Juuken-lyönnit… mutta silloin siirrettiin chakraa vain käsivarsista kämmeniin… ei mitään sen oudompaa… mutta mistä se käsivarsien chakra sitten tuli? …aivan.

Hinata keskitti ajatuksensa olkapäihinsä. Chakravirta… hän työnsi sitä chakravirtaa käsiensa suuntaan, aina sormenpäihin asti. Sitten veti sitä takaisin sisemmälle, käsivarsiinsa. Ja käsivarsien alareunaa pitkin pitkin kylkeensä. Reiteensä. Pohkeeseensa. Kantapäähänsä… uudestaan. Olkapää. Käsi. Käsivarsi. Kylki. Reisi. Pohje. Kantapää. Ja sama toisella puolella. Olkapää. Käsi. Käsivarsi. Kylki. Reisi. Pohje. Kantapää. Olkapää, käsi, käsivarsi, kylki, reisi, pohje, kantapää. Olkapää käsi, käsivarsi, kylki, reisi, pohje, kantapää, olkapää, käsi, käsivarsi…

Kyllä. Kun Hinata alkoi pakata chakraa olkapäistään käsien kautta jalkoihin, hänen chakransa alkoi virrata rintakehän käytävistä toisiin. Nejin chakraan sekoittunut chakra täytti hänen tyhjentyneitä olkapäitään, ja tuota pikaa se alkoi levitä myös käsivarsiin ja käsiin. Hieman chakrasta virtasi kylkiinkin. Paine hellitti, tuntui paremmalta…

Neji lopetti yllättäen chakransiirtonsa ja irrotti sormensa Hinatasta. Miksi näin yllättäen? Juuri kun paineongelma oli saatu ratkaistua.

”Paras antaa chakrani sekoittua ensin teidän chakraanne”, serkku selvensi, ”ja sitten vasta jatkaa lisäystä.”
”…u-um”, Hinata ynähti hyväksyvästi.
”Kehonne ei onneksi näytä juurikaan hylkivän chakraani… mutta saa nähdä, mitä tästäkin tulee.”

Ja jonkin ajan kuluttua Neji jatkoi taas, vähä vähältä.


*****


Tarpeetonta nippelitiedon nappulatriviaa:

Nejin käyttämät nimet chakrapisteistä (koru, suterunumu ja kurabikura) eivät ole Naruto-sarjassa käytettyjä nimityksiä, vaan ne ovat (melkein) omaa keksintöäni. Ne ovat oikeastaan vain japaninnoksia latinankielisista sanoista cor (sydän), sternum (rintalasta) ja clavicula (solisluu). Oli minullakin hauskaa noita kehitellessä :D Ja sanakirjoja plärätessä ja ylipäätään sepitellessä kaikenlaista itse keksittyä juupajaapaa chakrajutuista.

Olenkin pitkään miettinyt, kykenevätkö tarkkasilmäiset Hyuugat harrastamaan keskenään tuollaista ns. chakransiirtoa. Voisi olla ihan näppärää tositilanteessa. Naruto-sarjassa tosin on ratkaistu chakranlisäysongelma keksinnöllä nimeltä sotilaspillerit, mutta kah kun Hyuuga-duolla ei sattunut olemaan sellaisia mukana.