Tähdenlentoja


”Tuo on Otava”, Sakuran sormi osoitti suoraan ylöspäin ja Naruto väänsi niskansa kenoon nähdäkseen paremmin. Hänestä koko taivas oli vain yksi suuri peitto täynnä valkoisia pilkkuja, kuvioita oli aivan turha lähteä hakemaan.

”Minäkin näen sen, tuo leijannäköinen”, Sain käsi kohosi myös ruohikolta ja taivas heijastui pojan melkein mustista silmistä. Sakura nyökkäsi hymyillen ja Naruto tuhahti.

”Minusta koko taivas näyttää siltä, että joku on roiskinut maalia”, Naruto nurisi hieroen niskaansa, joka alkoi jo jäykistyä kaikesta siitä turhasta tiirailusta.
Sakura mulkaisi blondia rumasti ja muljautti silmiään.
”Naruto, eikö sinua oikeasti kiinnosta nähdä edes tähdenlentoa?”

Tämä sai sekä Naruton, että Sain valpastumaan. Sain suu aukeni kuitenkin ensimmäisenä.
”Jos näkee tähdenlennon, saa toivoa. Luin sen kirjasta.” Äkkiä Sain katse oli huomattavasti tarkkaavaisempi, kun poika ryhtyi tiirailemaan taivaita aseteltuaan ensin kädet mukavasti niskan taakse.
Naruto seurasi esimerkkiä hymyillen huvittuneesti. Uskoikohan Sai, että toiveet vielä toteutuisivatkin?

Tovin kolmikko tuijotteli taivaita täyden hiljaisuuden vallitessa, kunnes Sakura kiljahti:
”Tähdenlento! Minä näin tähdenlennon!”
Naruto kirosi. Että olikin pitänyt räpäyttää silmiä juuri väärällä hetkellä! Sai hymyili Sakuralle, mutta Naruto pani merkille, ettei hymy ollut aito. Hah, Saitakin selvästi harmitti, että tähdenlento oli jäänyt näkemättä.

Naruto ryhtyi tähyämään tähtiä entistä keskittyneemmin yrittäen huvikseen jopa muodostaa kuvioita. Hän oli juuri saamassa otetta jostain shurikeninmuotoisesta, kun hän äkkiä näki silmäkulmastaan, miten jotakin valkeaa liikahti taivaalla.

”Tuolla!” Naruto ponkaisi innoissaan istumaan ja hänen vieressään Sai teki samoin. Äkillisen liikkeen seurauksena poikien olkapäät kolahtivat yhteen, mutta molemmat olivat liian keskittyneitä tähdenlentoon, että olisivat välittäneet.

Naruto käänsi kasvojaan oikealle ja Sai vasemmalle, sillä seurauksella, että kun molemmilla vihdoin oli täydellinen näkökulma tähdenlentoa kohti, olivat heidän suunsa siinä kulmassa, että koskettivat toisiaan.
Naruton silmät laajenivat koomisen suuriksi ja Sain hengityksessä tapahtui tuskin huomattava katkos.
”S-se oli minun!” Naruto takelteli vetäytyessään taaksepäin.
”Sopii”, oli Sain lyhyt vastaus. Olihan hänen toivomuksensa jo toteutunut.

Saista tuntui, että hän piti tähdenlennoista.



********************************************************
Palautetta taas? Eihän tämä mikään maailmoja mullistava ole, mutta ei se ole tarkoituskaan.