2min aikaa enne ku pitää lähtee kouluu !
Tällane songfic Leestä. Miks? Koska toi kappale sopii Leehen niin loistavasti !

- - - - - -
Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään ja huokaan
Kuinka kummia ajatuksia päähäni tuokaan
Tuo toiveeni ainoa että olla saampi
Nuorempi ja laihempi ja lihaksikaampi
Vaikken sitä julkista, katson lätkää ja pelaan sulkista

Sensei, Neji ja Tenten olivat jo kodeissaan, mutta minä tein töitä.

Jos en onnistu kahdessasadassa punnerruksessa, joudun tekemään viisisataa selkälihasta. Jos en onnistu viidessäsadassa selkälihaksessa, joudun tekemään tuhat hyppynaruhyppyä. Jos en onnistu tuhannessa hyppynaruhypyssä, joudun potkaisemaan tuhat viisisataa kertaa harjoituspölkkyä. Jos en onnistu potkaisemaan tuhat viisisataa kertaa...

Suolaiset hikipisarat valuivat otsalleni, poskilleni ja siitä vihreälle asulleni. Mielessäni olivat Nejin kasvot, naaman, jonka halusin joskus tajuavan hävinneen minulle.

Ninjatekniikat eivät onnistuneet. Kaikki hukkaan heitetyt tunnit yrittäessä opetella chakranhallintaa ja kloonien tekoa, ne olisin voinut käyttää fyysisen kuntoni kasvattamiseen. Mutta oletko itse kuullut ikinä ninjasta, joka ei osaa tehdä ninjatekniikoita? Onko kukaan?

Yhtä vajaata kaksisataa punnerrusta takana, ja painoni lösähtää alas. Hävisin, ja joudun tekemään selkälihakset. Yksi, kaksi, kolme...

Nejin liikkeet olivat upeita. Pyörähdyksiä, mutkia, erilaisia pyöreitä liikkeitä. Kaikki Hyuuga-klaanin liikkeet olivat pehmeitä ja pyöreitä. Se oli kuin taidetta, josta ei vain saanut tarpeekseen. Se oli niin kaunista, etenkin hyvin taidokkaan ninjan tekemänä.

Tentenin piruetit ilmassa kääröjen kanssa, hänen aseidensa lentokuviot, jopa itse aseet ja kääröt olivat pyöreitä ja kulmikkaita, sopivassa suhteessa kumpiakin. Se oli kaunista, etenkin kun tyttö osui aina kohteeseensa.

Minä. Liikkeeni olivat kovia ja kulmikkaita, ne eivät osuneet eivätkä tuoneet tuhoa kenellekkään. Virheideni määrä oli suurempi kuin onnistumiseni. Neji ja Tenten nauroivat, pilkkasivat. Kaikki pilkkasivat, ja minä suljin korvani. En kuuntelisi heitä, minusta tulisi ninja.

Ja katselemalla heitä kahta toivoin edes hiukan heidän taidostaan siirtyvän minuun.

Elävästi muistan kuinka velttoilin silloin
Nuorempana aamuin sekä päivin sekä illoin.
Luin Sartrea, Nietzschea, Hegelia ja Kanttia
Se oli kyllä tavallaan kovin intresanttia
Että toiset vei naiset, oli jokaisella heili, ne näet urheili

Yritin jokaista ninjutsua niin kovasti, mutta luulen etten ikinä yrittänyt niin kovasti kuin muut. Koska olin huomannut, etten pystyisi niiden suorittamiseen, en jaksanut yrittää niin kovaa. Neji ja Tenten olivat luokan priimuksia, minä sain viskottua kunait tauluun mutteivät ne ikinä keskelle osuneet. Chakra ei virrannut eikä klooneja syntynyt.

En tiennyt mistä se johtui, miksi en hallinnut ninjatekniikkoja. Kaikilta muilta ne sujuivat luonnostaan, mutta minä en saanut edes yksinkertaista kloonia. En ymmärtänyt vahvuuksiani taijutsun suhteen, ja tuhlasin aikaani ninjutsuihin. Uskoin olevani vahva jossain, en vain tiennyt missä.

Sakura oli, ja on minua vuotta nuorempi, ja hän oli lääpällään Sasukeen. Sasuke taasen oli ikäistensä huippuja ninjutsuissa. Luulin, että jos osaisin ninjutsuja kuten Sasuke, saisin Sakuran. Muttei siitä mitään tullut.

Ennen uskoin älyn voittoon
Oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon
Kunnes paikalle tuli kas, sulkapallokuningas
Sano mulle huhuu, se on lihas joka puhuu
Ja se meidät yhdistää.

Olin päättänyt voittaa Nejin ja Sasuken. He olivat fiksuja, voimakkaita ja taitavia ninjoja, ja lisäksi kummallakin oli doujutsu. Opiskelin kaiken läpi Nejin klaanista, sekä kaksikon silmistä, sharinganista ja byakuganista. Uskoin päihittäväni tuon kaksikon, jos oppisin kaiken heidän jutsuistaan ja tekniikoistaan.

Mutta ninja on huono, jos hän ei osaa muuta, kuin luetella vastustajiensa taitoja, jos hän ei osaa tehdä itse mitään heitä vastaan. Lukuisista haasteistani Nejiä kohtaan en saanut kuin häviöitä. Sasuken voitin, mutta hän vahvistui entisestään sen jälkeen, ja pystyi jopa kopioimaan jutsuni.

Gai-sensei vakuutti minulle kokoajan olevani luonnonlahjakkuus yrittämisessä. Hän perehdytti minut taijutsun saloihin, iskuihin, potkuihin, hyppyihin. Chakraporttien avaamiseen. Goukenin maailmaan. Painot nilkoissani raadoin päivästä toiseen, ja toivoin tulosta tapahtuvan. Turha ahertaminen jälleen olisi... No, turhaa.

Gai-sensei oli tukeni ja turvani. Konohan taijutsu-mestari opetti minua, eikä koskaan sallinut minun luovuttavan.

Hikipisarat tekivät tummia läikkiä verryttelypukuuni. Senkin sain Gailta, se oli nuoruuden paloa.

Kerran menin ravintolaan
Sieltä naisia saa
Mut ne katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa
Silloin minäkin päätin näistä pakaroista tehdään niin isot
että silmät putoilevat naisten päistä!

Neljäsataa kahdeksankymmentä seitsemän, neljäsataa kahdeksankymmentä kahdeksan, neljäsataa kahdeksankymmentä yhd-

Potkaisin ohi, menetin tasapainoni ja kaaduin selälleni lattialle. Huohotin raskaasti, mutta se on vain hyvä. Hengästyminen ja hikoilu kertoo kunnon nousemisesta.

Makasin lattialla katsellen kattoa. Hengitykseni tasaantui hiljalleen, ja sydämeni syke laski. Päivän harjoitukset saivat riittää.

Nousin hiljalleen ylös, ja lähdin matkaamaan kohti kotiani. Herätyskello herättäisi minut aamulla jälleen kuudelta kohti seuraavan päivän harjoituksia.

Must on tullu urheiluhullu
Must on tullu urheiluhullu