Tavallistakin tavallisempi keskiviikkoaamu on lähtenyt käyntiin paikallisen lukion käytävillä. Osa oppilaista nuokkuu penkeillä, rakastavaiset parit eivät kykene olemaan erossa toisistaan edes tähän epäinhimilliseen aikaan vuorokaudesta, jotkut tekevät hädissään läksyjä tai kertaavat sanakokeisiin ja loput ottavat rennosti.

Eräällä käytävälle sijoitetulla sohvalla nuokkuu hopeatukkainen nuori mies. Hänen istuma-asentonsa on lysähtänyt kokonaan, ja ryhdistä ei ole tietoakaan. Laukku on aikoja sitten tipahtanut lattialle nuorukaisen löyhästä otteesta. Vastapäisellä penkillä sen sijaan brunette oppilas yrittää vielä kerrata tulevaan käsitekokeeseen.

Kopisevat askeleet kantautuivat oppilaiden korviin, kun biologian opettaja lähestyi luokkahuonetta. Oppilaiden seasta kuului syviä huokauksia, kuka jaksaisi tähän aikaan aamusta biologiaa?
”Kakashi, tunti alkaa!” brunette huikkasi nukkuvalle nuorukaiselle. Toinen ei reagoinut mitenkään, joten hänen oli ravisteltava toista olkapäistä. ”Haloo! Tunti alkaa!”
”Mhmm... Mitääh?” Kakashi oli aivan unenpöpperössä, ja hän ei edes tajunnut, kuka häntä ravisteli.
”Nouse jo, Pain on kyllästynyt siihen, että sä tuut aina myöhässä.” vastaukseksi toinen tyytyi vain nyökkäämään, ja nousi mukavalta sohvalta vaivalloisesti.


Puuduttava päivä koulussa oli ohi, ja siitä oli erittäin moni tyytyväinen. Kovinkaan moni ei koulussa viihtynyt, se muistutti enemmän laitosta kuin koulua. Käytävät olivat tylsän harmaat, missään ei ollut mitään väriä ja luokat olivat epäviihtyisiä. Paikka oli ihan kuollut.

Kotimatka ei onneksi ollut pitkä, sen Kakashi ja Iruka taittoivat helposti kymmenessä minuutissa.
”Sanoko se, että se kirjotema pitää olla valmis tiistaina vai torstaina?” vanhempi pojista piti keskustelua yllä.
”Etkö sä taaskaa kuunnellu?!”
”Arvaa.”
”No anyway, tiistaiksi se piti tehdä.” Iruka huomautti ja kuuli vaimeita kirosanoja kämppiksensä suunnalta. Välillä brunette ihmetteli, miksi toinen oli tullut lukioon, kun opiskelu kerran tuntui niin hankalalta. Se oli kuitenkin arvoitus, ja taitaisi sellaiseksi jäädäkin.


Avain kääntyi lukossa ja sai sen naksahtamaan vaimeasti, oven takaa näkyi poikien kämppä. Jos sitä kämpäksi olisi voinut tunnistaa, asunnossa nimittäin hallitsi pienehkö kaaos. Sisään tullessa kengät kuitenkin löysivät helposti tiensä keskelle lattiaa, minkä nyt kukakin keskikohdaksi käsitti.

”Meidän pitäisi oikeasti siivota täällä.” brunette aloitti.
”Todellakin...”
”No niin, monelta alotetaa?”
”Täh?!” Kakashi oli vain ollut sarkastinen heittäessään edellisen kommentin. ”En mä kyllä siivoa!”
”Joskus täällä on siivottava, vaikka et tahtoisi.” toinen sanoi jääräpäisesti, mutta jätti asian siihen tällä kertaa. Hänen voimansa eivät riittäneet väittelyyn Kakashin kanssa pitkän koulupäivän jälkeen. Ja vielä pitäisi hoitaa monta asiaa ennen loman alkua.

Portfoliotaan suunnitellessa Irukalla välähti.
”Eikö sinulla ole mitään koulujuttuja tekemättä?” brunette kysyi epäuskoisesti.
”Mulla on ainoastaan pari liikunnan kurssia, matikka ja tuo biologia. Ja niistä ei erityisemmin hommia tule.” toinen vastasi ja penkoi jääkaappia. ”Eikö meillä ole mitään syötäväksi kelpaavaa?!”
”Kaupassakin pitäisi käydä...” nuorempi pojista huokaisi ja levitteli äidinkielen kirjansa niin sanotun olohuoneen pöydälle. Portfolio pitäisi olla tehtynä maanantaihin mennessä, ja siihen pitäisi saada monta kirjoitelmaa tehdyksi. Iruka ei oikein pitänyt ajatuksesta, hänellä oli inspiraatio hukassa, ja kuivat tehtävänannot eivät sitä ainakaan lisänneet. Kakashi sentään oli hiljaa, joten ilmeisesti hän oli löytänyt jotain syötävää.


”Helvetti!” keittiöstä kuului epämääräisen kolinan säestyksellä. Vanhemman pojan tuottama ääni kuulosti sen verran huolestuttavalta, että Iruka ryntäsi vauhdilla katsomaan.
”Mitä sä oikeen riehut?” hän kysyi yrittäen pysyä rauhallisena.
”Tää pannu heitti rasvat käsille!” toinen valitti.
”Annas kun katson.” brunette sanoi ja nappasi toisen kädestä kiinni. Hetken tutkailtuaan hän kykeni toteamaan: ”Ei nämä pahoja ole, hae kylppäristä sitä voidetta, et noi parantuu nopeammin.”

Kakashi lähti kylpyhuoneen suuntaan, ja Iruka vilkaisi hellaa kohden. Se oli virhe, sillä yksi lautanen oli pudonnut lattialle – mutta oli onneksi ehjä – ja hellalla oli paljon jauhelihan palasia. Hopeatukka oli tunkenut jauhelihan sekaan sipulia ja paljon voita. Nuorempi ei voinut olla ihmettelemättä toisen ajatuksen kulkua, miksi ihmeessä tämä oli laittanut jo ennestään rasvaiseen lihaan noin paljon voita? Pelastaakseen kuitenkin sen illan ruoan, hän kaatoi hieman rasvaa pois, laittoi lihat ruskistumaan ja siivosi hellan. Odotellessaan ruskistumista nuorukainen vilkaisi pakkausta – kohta viikon vanhaa.

Sillä välin Kakashi etsi kylpyhuoneesta voidetta palovammoihinsa. Kaapissa oli monenlaisia purkkeja, vaikka ei niitä loppujen lopuksi kovin montaa ollut. Sen kummemmin etikettiä vilkaisematta hopeatukka otti sen purkin, jonka oletti olevan sitä ihmevoidetta, joka parantaa palovammat. Levitettyään sitä vammoihinsa, hän jäi odottelemaan vaikutusta. Omituista, ettei voide vaikuttanut mitenkään viilentävästi, tai mitenkään muutenkaan. Onneksi käden tykytys oli jo loppunut, kun nuorukainen oli huuhtonut kättään tarpeeksi kauan kylmän veden alla.

Vanhempi pojista oli viipynyt kylpyhuoneessa aika kauan, joten siinä välissä Iruka oli ehtinyt jo loihtia hyväntuoksuista chili con carnea ja kyytipojaksi riisiä. Tullessaan keittiöön hopeatukka mietti, onkohan toisella jokin salainen ruokakomero jossain, koska hän ei ikinä saanut talon aineksista tehtyä mitään.

Kakashi hakeutui astiakaapille ja otti sieltä itselleen lautasen katsellen halukkaasti chili con carnen puoleen.
”Yksi juttu ennen kuin kosket mihinkään.” nuorempi aloitti pahaenteisesti.
”Nii-in?”
”Oliko se liha hyvän näköistä tai eihän se haissut oudolle, kun pistit sen pannulle?”
”Kyllä se ihan hyvää oli. Vaikka sä et sitä usko, niin kyllä mäkin tajuan ruoanlaitosta sen verran, että tarkistan lihan kunnon ennen kypsentämistä...” toinen tuhahti ja lapioi ruokaa lautaselleen. Iruka huokaisi helpotuksesta, nyt hän voisi syödä muutakin kuin pelkkää riisiä.

Tavallisesti ruokapöydässä ei puhuttu mitään ja tavoilleen orjallisesti pojat söivät taas kaikessa hiljaisuudessa. Bruneten katse alkoi harhailla Kakashissa, ja hän jäi tuijottelemaan toisen käsiä. Pian hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyi siihen käteen, jonka vanhempi oli polttanut.
”Öö, Kakashi... Mitä voidetta sä pistit tuohon käteen?”
”No sitä mitä pistetää palovammoihi ja muihin?” Kakashi oli hyvin hämmentynyt.
”Tuleppas käymään tuolla kylppäris...”

Hetken pengottuaan pientä kylpyhuoneen kaappia Iruka löysi sieltä etsimänsä. Hänen käsissään oli kaksi purkkia, jotka muistuttivat erehdyttävästi toisiaan.
”Kumpaa sä siis laitoit?” brunette vielä varmisti.
”Tätä”, Kakasi vastasi ja otti käteensä valkoisen purkin. Hän pyöritteli sitä hetken käsissään, keskittyen sitten etikettiin. Pikaisesti sen luettuaan toinen vilkaisi hitaasti toista kättään. Siinä oli epämääräisiä, vaalealla iholla hyvin erottuvia ruskeita läikkiä.

”Ei jumalauta!” hopeatukka huusi. Purkissa luki 'itseruskettava voide'.