Tunsin valtavaa, viiltävää kipua koko vartalossani. Tunsin jonkin märän valuvan kasvoillani, joka kohdassa jo lähes kylmässä vartalossani. Yritin saada jostain voimaa. Voimaa jotta voisin jatkaa tätä päätöntä sotaa. Sotaa joka lopetti monien elämät, tuhosi näiden läheiset. Niinkuin se tulisi tuhoamaan minutkin. Tuntui siltä kuin olisin voinut kuolla millä hetkellä hyvänsä, en välittänyt. Silti... Jokin voima piti minua tässä maailmassa kiinni vaikka olin taistellut varomattomasti. Se joka kaataisi minut saisi luultavasti paljon mainetta.

Olisin mieluummin pitänyt läheiseni hengissä ennen kuin olisin tullut todella kuuluisaksi. Jotkut voisivat tappaa kuuluisuuden vuoksi, minä en kykenisi moiseen. Mutta tein niin kuitenkin, sodan pakottamana tappaminen on välttämätöntä. Kuolisin vaikka itse läheisteni takia.


”Täällä on joku!” kuulin jonkun huutavan lähistöltä. Makasin paikallani.
Nousin hitaasti maasta sateen hakaten selkääni raskailla pisaroillaan. Veri valui kasvoiltani maahan suurina tippoina. Kurkotin kädelläni lanteellasin roikkuvaan kunaihin.
”Tappakaa se!” kuului huuto ja nopeat ninjat olivat jo pian kimpussani.
Tunsin voimani huokuvan takaisin. Veri kohisi päässäni. Silmäni melkein sumenivat vihasta. Kannoin kaunaa. Paljon kaunaa. Tämä sota oli aiheuttanut veljeni kuoleman.


Yhtäkkiä ympärilläni oli kolme ninjaa. Yksi heistä jäi taaemmas tehden samalla sinettejä käsillään. Toisella oli katana kädessään. Hän oli juoksemassa suoraan kohti. Kolmas oli kadonnut näkyvistä.
Ninja katanan kanssa saavutti minut nopeasti, hän yritti viiltää katanansa terällä. Nappasin katanan kärjen sormieni väliin pysäyttäen liikkeen. Ninja päästi irti katanastaan ja hyppäsi hieman kauemmas. Heitin katanan sinettien tekijää päin. Miekka lensi melkein huomaamattoman nopeasti. Se lävisti kohteen helposti. Ninja kaatui kuolleena maahan.
Ninja jolta olin aiemmin riistänyt katanan hyökkäsi kimppuuni yrittäen potkaista minua päähän. Väistin iskun helposti ja löin ninjaa. Tunsin ninjan pääkallon särkyvän tuhannen pirstaleiksi yli-inhimillisen voimakkaan lyönnin ansiosta. Jo kuollut ruumis lensi kauas taistelukentältä läheiseen metsään kaataen joitain puita.
Kolmas ninja ilmestyi noin viiden metrin päähän minusta.


”Se—se olet sinä. Senju Tsunade!”ninja huusi lähes täristen.
”Päästän sinut lähtemään jos lähdet nyt heti.” sanoin kylmän kuuloisesti ninjalle. Oikeasti halusin itsekin tilanteesta pois, en haluaisi tappaa enää. Olin saanut siitä tarpeekseni.
”E—en voi pettää kylääni...” naiseksi osoittautunut ninja uhosi ja korjasi asentonsa varmaksi ja hengitti syvään.
”Päästätkö sitten minut karkuun?” kysyin tietäen mitä hän tulisi vastaamaan.
”Karkaa jos kykenet, en päästä sinua. Olet yksi sodan suurista tekijöistä, jos tapan sinut, minusta tulee kuuluisa!” kunoichi sanoi jo varman kuuloisena.


”Miten aiot taistella? Taijutsun yrittäminenkin on turhaa.” kaikki tiesivät että olin voittamaton taijutsussa.
Kunoichi alkoi tehdä sinettejä käsillään.
”Suiton! Mizurappa!” suuri vesiaalto syöksyi hänen suustaan. Väistin jutsun melko helposti hypäten sivuun. Kunoichi jatkoi sinettien tekemistä.
”Katon! Ryuka no jutsu!” liekit riensivät suoraan minua päin. Sain väistettyä suurimman osan liekeistä, mutta sain pienen palovamman.
Loikkasen kosketusetäisyydelle ja yritin potkaista kunoichia mahaan. Kunoichi vain kääntyi sivuun ja tähtäsi lyöntinsä kasvoihini. Nostin sormeni hänen nyrkkinsä eteen. Nyrkki pysähtyi kuin seinään. Iskin kämmenenselällä hänen pohkeeseensa. Luu murtui. Hyppäsin hänen taakseen. Iskin häntä nopeasti niskaan. Nainen raahautui useita kymmeniä metrejä eteenpäin maata pitkin jättäen maahan urat..
Kunoichi ei voisi nousta enää taistelemaan, hän ei ollut kuollut, mutta hänen taistelunsa oli taisteltu.


Tunsin itseni pahaksi, syylliseksi, tappajaksi. Olin tappanut jo monia ihmisiä tässä sodassa. En edes muistanut heidän kaikkien kasvoja. Joidenkin muistin. Olin kyllä tosin jättänyt joitain vihollisia henkiin, niin kuin tein nyt. Vihaan tappamista. Varsinkin silloin kun se ei ole välttämätöntä.

Paransin palovammani pikaisesti muiden haavojeni ohessa. Päätin palata tiimini luokse. Sinne missä Dan ja Orochimaru olisivat.