”Miten helvetissä sä olet saanut kätes näyttämään tuolta?!” Genma uteli Kakashilta seuraavana päivänä. Tämän äänestä kuulsi aito hämmennys, mutta seassa oli myös ivaa.
”Se on pitkä juttu...” hopeatukka yritti vältellä ja koetti piilotella kättään. Hän ei ollut muistanut 'ongelmaansa' aamulla, ja oli jättänyt hupparin kotiin. Tietenkin juuri nyt, kun sitä olisi tarvittu.
”Kakashi vain sai palovammoja ja yritti parantaa ne itseruskettavalla voiteella.” Iruka puuttui puheeseen, tämä juttu oli sitä luokkaa, että siitä tultaisiin muistuttamaan vielä pitkään. Vanhemman pojan kyynärpää iskeytyi samassa toisen kylkeen. Kotetsu ja Genma eivät voineet enää pidättää nauruaan.
”On sinulla kyllä aika tohelo kämppis, Iruka!” Kotetsu sai sanottua rajun naurunpuuskan välistä.
'Niin on... Mutta samalla niin söpö.' brunette ajatteli itsekseen, ja nauroi muiden mukana.


”Kuinka pian tämä rusketus oikein lähtee?” hopeatukka piinasti nuorempaa poikaa kotimatkalla.
”Se kestää ehkä viikon. Sä kyllä tujautit sitä aika paljon...” toinen sanoi ja sai vanhemman pojan haukkomaan henkeä.
”Viikko pitäisi näyttää tältä! Mun käsi on kuin täynnä jotain maksaläikkiä!” hän viuhtoi ja samalla päätti vakaasti muistaa pitää hupparia päällään niin kauan, että rusketus olisi lähtenyt.
”Voithan sä levitellä sitä voidetta koko kädelle, ettei ne läikät näytä niin pahalta.”
”Ja sillon pitäis tunkee sitä schaissee toiseenkin käteen ja vielä naamaankin.” Kakashi murahti ja etsi avaimia taskustaan.

Kämpässä vallitsi edelleen sama kaaos kuin aiemminkin, mutta tottuneesti pojat pääsivät sinne minne pitikin, vaikka lattiaa ei juuri kaiken sen tavaran alta näkynyt. Iruka selvitti tiensä olohuoneen pöydälle ja haki vielä huoneestaan kannettavan tietokoneensa. Hänen pitäisi jo tosissaan käydä portfolion kimppuun. Brunette oli äärimmäisen tyytyväinen, kun työn sai tehdä koneella, sellaisen määrän kirjoittaminen käsin olisi mahdoton temppu ja sen jälkeen Iruka voisi suoraan mennä amputoimaan kätensä.

Kakashi etsi keittiöstä itselleen syötävää, ja onnistui löytämään vain pari mandariinia. Ne saisivat nyt kelvata välipalaksi.
'Pitäisi varmaan käydä kaupassa...' hän tuumi katsellessaan tyhjiä kaappeja ja heitti kuoret roskiin. Hopeatukka raahusti huoneeseensa, ja uppoutui hetkeksi matikan kirjaansa.

Vaimea musiikki kiiri Irukankin korviin, kun hänen kämppiksensä oli pistänyt jonkin levyn soimaan. Sillä volyymilla oli ihan siedettävää kuunnella musiikkia samalla kun teki portfoliota, mutta hiljalleen voimakkuus alkoi nousta ja pian brunette melkein tunsi, kuinka lattia tärisi basson voimakkuudesta johtuen. Hän nousi huokaisten sohvalta.

”Hei! Pistä se pienemmälle!” nuorempi huusi Kakashin huoneen ovelta ja katsoi toista äreästi. Salamana hopeatukka pisti soittimen kiinni, mutta jatkoi yhä epämääräistä tanssahteluaan.
”Mää haluun jo bilettämään”, toinen lauleskeli matalalla äänellään ja kiersi pari kertaa Irukan ympäri tehden yhden lantioliikkeen hyvin lähellä bruneten takamusta.
”No huomennahan on perjantai, sillon meet...” toinen sanoi ja työnsi Kakashin tieltään suunnaten tietokonettaan kohti.
”Niin, ja kaupassakin pitäisi käydä”, vanhempi aloitti ja Iruka läimäisi otsaansa.


Kakashin mielestä kaupassa oli aika mukavaa, siitä tuli niin aikuismainen olo. Valitettavasti siellä myös törmäsi helposti tuttuihin...
”Heippa Kakashi!” hihkaisi mustatukkainen ja varsin voimakkaat piirteet omaava nuorukainen. Hopeatukka huokaisi, juuri hänen tuuriaan päätyä kauppaan samaan aikaan tuon hullun kanssa. ”Oletkos käynyt treenaamassa, häh?” toinen jatkoi innokkaaseen tapaansa.
”Pari kertaa viikossahan mä käyn painoja nostelemassa...” nuorukainen vastasi kyllästyneesti.
”Ei se kuule riitä, pitää tehdä jotain muutakin! Minä juoksen joka päivä 10 kilometriä ja nostan painoja joka toinen päivä – nousee ainakin 70 kiloa penkistä – ja teen paljon aero...” toinen oli jo pääsemässä vauhtiin.
”Sanoitko jotain, Gai?” Kakashi päätti ärsyttää toista ja katseli muka kiinnostuneena hernekeittopurkkeja.
”Äh, ei mitään!” tämä vastasi ja lähti toiseen suuntaan. Hopeatukka sen sijaan virnisti leveästi ja jatkoi matkaansa.

Kaupassa käynti oli ehkä kivaa, mutta painavien kauppakassien kantaminen sen sijaan oli yhtä tuskaa. Vaikka hopeatukalla oli todella hyvä kunto, kolmen kilometrin matka muutaman kilon säkkien raahaamista alkoi jo tuntua käsissä. Nuorukaisella oli käytössä kangaskassit – Iruka painotti ekologisuutta – mutta siitä huolimatta häntä pelotti saumojen ratkeaminen. Siltä kassien rivat ainakin näyttivät, äärimmilleen venytetyiltä.

Rappuun päästessään Kakashi törmästi heti kättelyssä naapurin mummoon. Tämä ei selvästikään ollut hänen päivänsä, ensin Gai ja nyt tämä mummeli.
”Te pidätte sen kaverisi kanssa kovaa meteliä joka yö!” mummo aloitti, äänessä ei ollut hiventäkään kohteliaisuutta.
”Ei kai me nyt yöllä metelöidä, vaan nukutaan.” hopeatukka sen sijaan yritti olla kohtelias tälle vanhukselle, vaikkei tämä sitä ehkä ansainnutkaan.
”Minusta on inhottavaa, kun nuoret vain harrastavat seksiä yöt läpeensä ja kunnon kansalaiset eivät saa nukkua!” vanhus voivotteli ääni naristen ja katsoi Kakashiin oudosti.
”Öh, minä ja Iruka ei kyllä olla pari.”
”Kuppaako siellä sitten molemmilla omat?!”
”Ei. Me kyllä nukumme.”
”Olen aivan varma, että tänä yönä ne tulevat.” mummo vaihtoi aihetta lennosta ja sai hopeatukan hämilleen.
”Öö... Ketkä tulevat?”
”Ufot.”
”Ahaa... Kuule, nyt on pakko mennä”, nuorukainen päätti lopettaa jo oudoksi menevän keskustelun ja lähti kapuamaan portaita. Takaansa hän kuuli mummelin jupinaa ja epämääräisiä höpinöitä ufoista.


”Saitko kaiken tuotua?” hihkaisi Iruka olohuoneen puolelta, kun vanhempi pojista tuli sisään.
”Se naapurin mummo on ihan sekopää!” tämä huudahti ja laski voihkaisten ostokset käsistään. Brunette tuli eteiseen hakemaan ne.
”Mitä se nytten teki?” hän kysyi viedessään ruokatavaroita keittiötä päin.
”Ensiksi se meuhkasi siitä, että me muka harrastamme seksiä yöt läpeensä ja tämä mummeli ei saa sen takia nukuttua. Sitten se rupesi höpöttämään jotain ufoista!” Kakashi vaahtosi ja potki kengät jalastaan. Iruka sen sijaan nauroi katketakseen.

Ilta tuntui äärimmäisen tylsältä, Kakashi ei keksinyt itselleen mitään tekemistä ja Irukastakaan ei pahemmin olisi seuraa, kun tämä teki vain portfoliotaan. Joten tavoistaan poiketen nuorukainen päätti lähteä pitkästä aikaa kunnon juoksulenkille. Brunettea tämä ihmetytti kovasti, se oli hyvin harvinainen näky, kun toinen oli menossa ulos ryvettyneissä kollareissaan kuulokkeet korvilla.

”Ihan lenkillekkö meinaat?” tämä huudahti sohvalta tuijottaen vain koko ajan näyttöä.
”Juoksemaan ajattelin mennä”, toinen tyytyi vastaamaan ja etsi eteisestä lenkkareitaan.
”Siellä kyllä sataa lunta.”
”Ihan sama, ei ole parempaakaan tekemistä.” vanhempi mutisi ja jatkoi kenkien kanssa ähertämistä. ”Missä ihmeessä mun lenkkarit on?!”
”Kai ne jossain siellä on. Hei, sähän voisit siivota eteisen, jos ei kerta parempaa tekemistä ole.” brunette ilmoitti pieni pilke silmäkulmassa, ja siivoukselta välttyäkseen Kakashi löysi kenkänsä kuin taikaiskusta, veti ne jalkaansa ja lähti ovesta ennen kuin Iruka ehti ehdotella mitään muuta kamaluuksia. Siivoamaan nuorukainen ei ainakaan ryhtyisi.