Shonen-ai lukijoille nannaa~ Vaan tässä osassa ei oikein mötään tapahdu vaan lupaan että seuraavissa osissa tapahtuu!! Vaan nauttikaa lukemisesta~

wwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwww

`Tunnen jään kirskunnan allani. Pakkanen puree kasvojani. Rakastan tätä niin. En halua tämän ikinä loppuvan. Tämä on kuin uni, josta en ikinä haluaisi herätä. Haluaisin hypätä kuuhun asti. Luisteleminen siellä olisi varsin kiinnostavaa. Mieleni on jo siellä, mutta… Vartaloni ei hypi mieleni mukaan.`

Kuului pieni tömähdys. Hän kaatui ja monet katsoivat heti. Kaatuminenhan oli tavallista jäällä.
Kaatuneelta luistelijalta kuului parikymmentä kirosanaa. Lapset katsoivat heti kiroamisen alkaessa luistelijaa ja alkoivat tirskumaan. Tämä luistelijahan ei sitä kestänyt…

“No täh?! Ettekö oo ikinä ite kaatuneet, mitä??!!” Kirkas, pojan ääni raivosi. Sinisistä, suurista silmistä heijastui kuun kajastama valo ja ketunviikset olivat hieman valkoiset, pakkasesta johtuen. Hänen blondi tukkansa loisti kauneuttaan. Lapset yltyivät räkäiseen nauruun.

“Nyt turvat tukkoon jokainen!! Saakutin pennut odottakaahan kun nappaan teidät!!” Poika uhosi ja hyppäsi pystyyn. Suuri takaa-ajo alkoi pojan ja lasten välillä. Lapset tosin pikemminkin juoksivat kuin luistelivat. Pieniä kun olivat. Poika olisi saanut lapset heti kiinni, mutta olipa tekemistä. Poika virnisti. `Tuolla on se iso kolo. Ipanat varmasti kompastuvat siihen.” Poika kuitenkin päätti huutaa asian, ettei lapsien päät menisi halki ilman kypäriä.

“Hei, lapset!! Varokaa… UAAGHH!!” Poika karjaisi kaatuen rähmälleen kovalle jäälle. Lapset hiukan kauempana kuulivat ja aloittivat vielä räkäisemmän naurun. Pojan naama muuttui häpeästä punaiseksi, jota ei tosin lapset nähneet. Poika nousi ripakasti ylös ja osoitti lapsia.

“Julkeatte vielä nauraa vai??!!” Hän huusi. Lapset olivat tosin jo kaukana “luistelemassa” häntä karkuun. Poika tuhahti.

“Naruto!!” Pojan hengästynyt ääni huusi yhtäkkiä. Narutoksi nimetty poika käänsi päätään hitusen. Tunnistettuaan henkilön hän teki leveän hymyn.

“Kiba!!” Hän huusi innoissaan. Kiba naurahti ja käveli Naruton luo ojentaen kätensä. Naruto tarttui siihen ja Kiba veti hänet ylös. Kiballa oli poskissaan punaiset merkit ja hänen silmänsä olivat koiramaiset. Erittäin komea poika.

“Tulithan sinä!! Mutta missä Akamaru on? Sinähän tuot sen aina kouluunkin…” Naruto kysyi katsoen ympärilleen näkisikö valkoista karvaturria missään.

“Se on vilustunut.” Kiba sanoi ja kietoi kaulaliinaansa paremmin kaulansa ympärille.

“Häh? Voiko koiratkin vilustua..?” Naruto ihmetteli ja raapi nenäänsä.

“Tietenkin imbesilli!! Ja noh… Halusin olla kanssasi kahden.” Kiba sanoi katse jaloissa. Naruto räpytti silmiään ihmetyksissään.

“Kahden?” Hän kysyi. `Kiba on todellakin ollut outona viime kuusta asti… Mikä häneen on mennyt?` Naruton ajatukset leijailivat sinne tänne, kun Kiba huomasi jonkun miehen luistelevan heitä kohti. Miehellä oli hopeiset hiukset, silmälappu ja jokin outo maski kasvoilla.

“Hei pojat! Jääkiekko-harjoitukset ovat alkamassa. Teidän pitäisi häipyä.” Mies sanoi luistellen heidän ympärillään. Naruto heilutti päätään päästäkseen takaisin ajatuksistaan. Hän mittaili miestä katseellaan.

“Mitä?! Mehän ollaan täällä niin kauan kuin halutaan!! Vapaa tämä luistinrata on eikä kenenkään omaisuutta!!” Naruto huusi. Hän halusi vielä niin kovasti jäädä.

“Ikävä kyllä asia ei ole ihan noin. Pukukopin ovessa on aikataulu, jossa ihan selvästi lukee, että nyt on jääkiekko-harjoitukset.” Mies sanoi viisaasti. Naruto katsoi miestä suu mutrulla. Kiba katsoi Naruton pettynyttä ilmettä hieman surullisena.

“Narska? Mennään me vaikka hampurilaiselle. Ja minä tarjoan. Käykö?” Kiba kysyi ja heilautti kätensä silittämään Naruton hiuksia.

“Voinko minäkin pelata?” Naruto kysyi hiljaa.

“Hm? Mitä?” Mies kysyi katsoen Narutoa tarkemmin.

“Voisinko minäkin pelata?” Naruto kysyi selvemmin ja katsoi miestä silmiin. Mies hämmentyi. `Hän on päätä lyhyempi muita pelaajia… Ehkä enemmänkin. Ja ei saata olla edes tarpeeksi voimakas… Ja onko hänellä mitään kokemusta pelaamisesta? Näyttää pikemminkin taitoluistelijalta…” Hän mietti ja avasi koko ajan käsissään olleen kansion.

“Hmm… Kankuroo ei päässyt tänään ja hän on aika surkea, joten… No mikäs siinä!” Mies sanoi hymyillen yhden silmän hymyä.

“Ah! Kiitos kovasti öh…” Naruto oli kiittämässä, kun muisti ettei tiennyt edes miehen nimeä.

“Ahahah. Olen Hatake Kakashi, valmentaja.” Kakashi esittäytyi naurahtaen ja ojensi blondille kätensä.

“Olen Uzumaki Naruto!! Hauska tutustua!” Blondi sanoi kovaan ääneen ja puristi Kakashin kättä.

“Öhh… Kröhöm!” Kiba yskäisi sivussa. Naruto käänsi päänsä Kibaan ihmettelevä ilme kasvoillaan.

“Mitä nyt, Kiba?”
“Oletko nyt ihan varma, että… No… Voit pelata niin kovaa peliä? Ja olet taitoluistelija!!” Kiba paljasti. Kakashin silmät suurenivat.
“Taito… Luistelija?” Hän toisti. Kiba nyökkäsi.
“M-Mitä se haittaa? Olen yhtä hyvä kuin jääkiekkoilijatkin!! Ja osaan varmasti luistella paremmin kuin ne!! Ja olen notkeampi kuin he kaikki yhteensä!!” Naruto huusi puolustukseksi.
“Mutta voit silti loukkaantua!! En halua sinulle käyvän niin!!” Kiba huusi jo hieman ärtyneenä.
“Ei se ole sinun asiasi!!”
“Miten niin ei??! Ollaan parhaita ystäviä!!”
“Niin, jot…”
“Nyt lopetatte!!” Kakashi huusi keskeyttäen pojat. Molemmat katsoivat nyt Kakashia.

“Kibako sinun nimesi oli?” Kakashi kysyi katsoen koira pojua. Kiba nyökkäsi.

“Ei tarvitse huolehtia. Käsken muita ottamaan rennommin. Peleihin on vielä kuukausi, joten meillä ei ole vielä kiirettä. Ja pojille tekee hyvää nähdä tuollainen söpöläinen.” Kakashi sanoi hymyillen.
“Niin, Kiba!! …Ei vaan. HEETKINEEEEN!!! Mötä hittoa se tuo meinasi??!! Oletko joku pedofiili tai jotain?!” Naruto huusi ja huitoi käsiään vimmatusti. Kiba katsoi Kakashia silmät pyöreinä.

“Mutta se on totta. Paitsi minun mielitiettyni on tietenkin paljon söpömpi.” Kakashi sanoi imelään sävyyn.
“En halua kuulla enempää!!” Naruto karjui.

“Noh… Mennään etsimään sinulle nyt kamppeet.” Kakashi sanoi ja viittoi Narutoa tulemaan perässä. Naruto oli jo kävelemässä kun tunsi käden olallaan. Kiba käänsi Naruton ympäri.

“Minä taidan sitten mennä. Soita minulle kun harjoitukset loppuvat, okei?” Kiba sanoi huolestuneeseen sävyyn.
“Kyllä, kyllä… Äiti.” Naruto vastasi irvistäen lopussa ja juosten nopeasti Kakashin kiinni. Kibaa hymyilytti ja hän alkoi kävellä pois jäältä. Tuo poika oli ollut hänen paras ystävänsä pienestä pitäen. Mutta häntä pelotti… Häntä pelotti, että Naruto saisi tietää Kiban haluavan enemmän kuin ystävyyttä. Paljon enemmän.

wwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwww

TATTADADAAAA~ TÄSSÄ TÄMÄ~ 8D Kommentit ovat erittäin tervetulleita!! Sanokaa jos voisin parantaa jotain seuraaviin osiin. :3