Sunnuntai sujui mitä rauhallisimmin, ja Kakashin krapulakin oli alkanut hellittämään. Toisaalta myös hyvin pienet – tai siltä kuulostavat – asiat voivat saada rauhallisestakin sunnuntaista melkoisen helvetin.

”AAARGH!” raikuva huuto kuului Irukan huoneen suunnalta. Se tuli niin yllättäen, että Kakashi veti aamuteensä väärään kurkkuun ja joutui sen tuloksena kakomaan pitkään. Raivoisa huuto täytti jälleen asunnon: ”Nyt tämä rotisko teki viimeisen temppunsa!”

Hopeatukka meni vauhdilla katsomaan, mitä varten brunette oikein riehui noin hurjistuneena. Naapuritkin varmasti saisivat sätkyn.
”Mitä nyt?” vanhempi kysyi.
”Tämä luuska tilttasi! Puolet mun portfolioon tulevasta tarinasta pyyhkiytyi kuin tina tuhkaan!” toinen huusi silmät murhanhimoisesti leimuten. Tämä kiivastuminen kammotti Kakashia.
”No niin, ota rauhallisesti... Otatko teetä?” hän meni toisen lähelle ja taputti tätä kömpelösti olkapäähän. Toisen koskettaminen tuntui niin oudolta, varsinkin kun yritti rauhoittaa tai lohduttaa. Hänen onnekseen Iruka näytti hieman rauhoittuvan ja tuli hänen mukanaan keittiöön.

Kuppi teetä rauhoitti nuorempaa poikaa huomattavasti, mutta silti hän jaksoi vielä pitkään sadatella koneensa vuoksi. Kakashin mielestä nämä tunteenpurkaukset eivät tuntuneet yhtään hyviltä, eilen toinen oli ollut mustasukkaisuudesta kipeä ja nyt hän raivoaa kuin hullu tietokoneelleen. Iruka vaikutti aina niin tasapainoiselta, vaikka yksi aine hävisikin kokonaan bittiavaruuteen, ei hopeatukka olisi ikinä uskonut toisen kiivastuvan siitä näin paljon. Vaikuttikohan eiliset tapahtumat vieläkin, ja siten nuoremmalla oli tunteet pinnassa...


Iltaa kohden tilanne oli jo kokonaan rauhoittunut ja Iruka ei enää kiljunut suoraa huutoa koneensa takia. Onneksi tämä oli saanut koneensa uudestaan auki, joten hänen ei tarvinnut tehdä koko portfoliota uudestaan. Kakashi katsoi kiinnostuneena toisen kirjoittamista.
”Mitä teidän pitää kirjottaa?” tämä kysyi nuoremmalta.
”Jokin oma tarina”, brunette vastasi keskittyen kirjoittamiseen.
”Aha. Mistä kirjotat?”
”Kylläpä sinä utelet...”
”Voin mä olla hiljaakin”, hopeatukka lopetti kyselemisen ja aukaisi television. Hän löysi peräti jotain katsottavaa ohjelmaa, ja jätti Irukan rauhaan.


”Kuule...” Iruka kysyi lopettaen kirjoittamisen ja pisti koneensa kiinni.
”Niin?” Pahat aavistukset täyttivät vanhemman pojan mielen.
”Mietin vain, että kun mä eilen sanoin, että pidän sinusta... Pidätkö sinä minusta?” nuorempi sanoi ujosti ja punehtui aavistuksen poskista.
”Öhh”, Kakashi ei saanut sanaakaan suustaan. Tämä oli tullut vähän yllätyksenä.
”Joo, se oli aika suorasukaisesti kysytty, sori!”
”Pidän”, hopeatukka vastasi hetken mietittyään. Ei se ainakaan valetta ollut, hän piti Irukasta. Tai ehkei vielä kovin paljoa siinä mielessä, missä brunette piti hänestä, mutta piti kuitenkin.

Nuoremman kasvoille suli iloinen hymy, ja tämä onnistui näyttämään ensimmäistä kertaa koko viikonloppuna oikein rennolta. Varmaan se kysymys oli vaivannut tämän päätään jo pidemmän aikaa. Kakashi hymyili takaisin, ei hän parempaakaan tapaa tähään hätään keksisi. Häntä mietitytti omat mieltymyksensä hyvin paljon. Iruka veti häntä puoleensa magneetin tavoin, mutta hän nautti myös naisten huomiosta. Oliko hän bi?

Pidemmälle vanhempi ei ehtinytkään miettiä, kun kädet jo kietoutuivat hänen ympärilleen. Iruka oli tullut hänen viereensä ja halasi häntä, lujaa. Se ei tuntunut enää niin oudolta, kun hän oli suostunut myöntämään itselleen, että piti jollain tasolla brunetesta. Ja halaus tuntui vain hyvin lämpimältä ystävän halaukselta. Ei Irukakaan varmaan vielä mitään isompaa halunnut, niin sen täytyi olla...