Vapaapäivän kunniaksi Iruka oli ostanut itselleen suklaata ja nukkunut pitkään. Hän tiesi, ettei Kakashi heräisi vielä pariin tuntiin, joten hän valmisti itselleen rauhassa teetä ja leipiä aamupalaksi. Brunette kantoi syömisensä olohuoneeseen ja päätti katsoa elokuvaa huovan alla siihen asti, että vanhempi pojista heräisi.


Kakashin sotkuinen tukka ilmestyi ovesta ja leveä haukotus repi leukoja. Hän ei ollut saanut edes silmiään kunnolla auki, kun joku jo kietoutui hänen kaulaansa. Hopeatukka joutui hieromaan silmiään hetken ja katsoi sitten suoraan Irukan lämpimän ruskeisiin silmiin. Tämä hymyili leveästi ja toivotti hyvät huomenet. Brunette oli varmasti huomannut toisen hämmästyneen ilmeen, sillä tämä päästi pian irti.

”Mitäs sanoisit, jos käytäisiin haudoilla?” nuorempi ehdotti.
”Kaipa siellä voisi käydä”, hopeatukka mutisi tehden samalla itselleen leipää. ”Kuinka sä voit olla noin pirteä tähän aikaan päivästä?”
”Mä oon ollu hereillä jo pari tuntia. Ja kello on sitä paitsi jo puoli yks.”
”Hmm”, toinen sanoi ja haukkasi nälkäisesti leipäänsä. ”Vietkö kynttilöitä?”
”En, vien sit jouluna. Mietin vaan, että olisi ihan kiva edes käydä siellä.”


Pakkasta oli vain 10 astetta, mutta kylmä viima pääsi heti paksunkin talvitakin läpi ja sai pojat hytisemään kylmästä. He kulkivat kirkkoa ja hautausmaata kohti puolijuoksua ja puhalsivat kankeisiin sormiinsa yrittäen saada ne lämpimiksi.

Lumi oli haudannut koko paikan, joten hautoja oli vaikea löytää ja liukkaat polut eivät tehneet sitä yhtään helpommaksi.
”Täällä se on!” Iruka huudahti kämppikselleen löytäessään vanhempiensa haudan. Kakashi talsi tämän viereen. He molemmat pitivät hiljaisen hetken. ”Haluatko käydä omien vanhempiesi haudalla?”
”Kai me voidaan sekin etsiä.”

Kakashin vanhempien hautakivi oli hyvin vaatimaton, ja hopeatukka kulki sen ohi useamman kerran, ennen kuin huomasi sen olevan siinä. Päästyään vihdoin haudan äärelle, hän meni hitaasti kyykkyyn. Kipeä muisto viilsi hänen sydäntään ja kyynelet kirvelivät silmiä. Hopeatukka ei kuitenkaan itkenyt, hän oli päättänyt olla itkemättä – ainakin julkisesti – ja puhdisti hellästi hautakiveä. Hän sai kasvoilleen jopa haikean hymyn nähdessään Irukan tulevan.

Brunette hymyili takaisin, hän tiesi hyvin, että Kakashin vanhemmat olivat kuolleet vasta muutamia vuosia sitten, hopeatukka oli ollut yläasteella. Hänen omat vanhempansa olivat kokeneet saman kohtalon paljon aikaisemmin, Iruka ei enää olisi muistanut vanhempiensa kasvoja, ellei hänellä olisi heistä niin paljon kuvia. Hän oli kuitenkin ollut paljon nuorempi, noin 7 -vuotias. Toisaalta sekin oli ollut kova pala purtavaksi, brunette oli vain heti sysätty sukulaisten luokse asumaan, vaikka hän ei ollut vielä edes täysin ymmärtänyt koko tilannetta.


Paluumatkalla Kakashi näki Irukan hytisevän rajusti. Ei kai tämä itkenyt?
”Iruka, onko jokin hätänä?” hän kysyi hätääntyneenä. Jos haudoilla käynti oli saanut toisen tolaltaan.
”Ei. Palelee vain”, toinen sanoi ja kietoi käsiään ympärilleen. Hopeatukka muisti, ettei ollut aamulla halannut Irukaa takaisin, joten hän päätti tehdä sen nyt. Hän kietoi molemmat kätensä toisen ympärille ja yritti olla niin iso ja lämmin kuin vain pystyi. Brunette halasi heti takaisin ja katsoi pidemmän nuoren silmiä.

Hopeatukan poskia kuumotti, kun hän kuiskasi toisen korvaan: ”Haluaisin kokeilla yhtä juttua.”
”Mitä?” Iruka näytti hämmentyneeltä.
”Tätä”, Kakashi sanoi ja painoi huulensa toisen huulia vasten. Pehmeät huulet kohtasivat toisensa, ja vanhempi pojista veti toista lähemmäs. Ihana lämpö täytti koko bruneten vartalon, äsken häntä väijynyt kylmä ei tuntunut enää missään.