Okei, ennen alkua vähän äänen avaamista!

Koska laulumukaelmani on pidempi kuin alkuperäinen Petteri Punakuono, eikä alkuperäistä Petteriä lauleta ihan samalla tavalla alusta loppuun, merkitsen mukaelmaani värikoodeilla, miten mikäkin säkeistö lauletaan. Tässä vielä linkki videoon, jos ei sävel muistu heti mieleen: Kliks!


Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan
ja Punahilkan ja sudenkin harmaan,
mutta poro tää
sulta usein unhoon jää...

Petteri Punakuono
oli poro nimeltään,
ollut ei loiste huono
Petterimme nenänpään.

Haukkuivat toiset illoin
majakaksi pilkaten
tuosta vain saikin silloin
joulupukki aattehen.

Aattoilta pitkä on,
taival valoton.
Petteri vois nenässään
valon tuoda pimeään.

Petteri siitä asti
pulkkaa pukin kiskoen
johtaa sen riemuisasti
luokse lasten kilttien.


Okei, eli vastaavalla värillä värikoodatut kohdat lauletaan samalla tavalla kuin tuossa <:) Tai ainakin melkein, joissan kohdissa on enemmän tavuja kuin alkuperäisessä laulussa, mutta kyllä minä itse ainakin kykenen laulamaan ne. Laulun loppuosan oranssit pitkät lurittelut voi laulaa melko vapaalla tyylillä. Enivei, tu teh song!


***

NARA-KLAANIN SHIKAMARU


Alkuperäinen laulu ja sävel: Johnny Marks
Alkuperäinen suomennos: Saukki
Tuunatut sanat: Nuti
Naruto-sarjan hahmot: Masashi Kishimoto


***


Sä näät Naruton, Sakuran laittavan kuusta
ja laulujen raikuvan Inon suusta,
mutta Nara tää
joulun valmisteluista taas jää...

Nara-klaanin Shikamaru
oli poju nimeltään,
ollut ei puppuu taru
ällistä tuon töyhtöpään.

Haukkuivat toiset silti
pinnariksi solvaten
tuostahan saikin irti
Asumamme aattehen.

”Tässä sulle homma on,
melko vaivaton.
Shikke, hei, mä kiireen sain,
vie tää lahja Kurenain.”

Shikamaru siitä lähti
pakettia kantaen
suuntanaan Pohjantähti
suuntaan sensein neuvojen.

Toril tuli este vastaan
muodos’ väkijoukkojen
Shiken sai se tuhahtamaan,
keksipä hän aattehen.

”Turhaan oo mä ninja en,
pistän jutsuillen.
Näitä kiertää en mä voi,
muttei tyhjän’ pääni soi!”

Shikke-poika varjot kytki
viiteen isoon miekkoseen.
Liikkeellepä nämä nytki
mukahansa pohjoiseen.

Sai hän tietä kulkiessaan
suuntaan talon Kurenain.
Varjonuket puskurinaan
raivasi hän tietä vain!

Viimein saapui talol’ hän,
kotiin Kurenain.
Nainen nauroi, miksköhän?
Sitten selityksen sai:

”Kiitos että tulit apuun,
Asuma on kiireinen.
Tässä, nyt pue essuun,
auta juhlaa leipoen!”

Shikel’ lähti kylmät väreet
niskaa pitkin juoksemaan,
mutta jäivät vähiin eleet,
kun nainen kyökkiin passittaa.

Siinä loppui Naran vapaa
ääres’ piparmuottien.
Taikinaa hän nytten vaivaa
”vaivalloista” jupisten.

”Vaivalloista” jupisten!

”Vai-val-lois-ta” juuuu-piiiiis-teeeeeen!

Ja sensei partaan nauraen!


***


Tässä vielä pari sanaa tämän väännelmän synnystä:

Aluksi en keksinyt mitään ideaa joulukalenteria varten, kunnes yllättäen, sitä seuraavan päivän ruokatunnilla, mieleeni napsahti: "Hei, Shikamaru, Petteri Punakuono!" Löytyi siis yhteinen piirre, siis peuramaisuus. Alun perin ajattelin tehdä tästä songficin, jossa lauluna olisi ollut Petteri Punakuono ja jossa Shikamaru miettii sitä, miten Asuma oli ensimmäisiä perheen ulkopuolisia ihmisiä jotka tajusivat hänen lahjansa (vrt. Shikamaru = Petteri, Asuma = Joulupukki).

Pian rinnalle kuitenkin kiri ajatus jonkinlaisen joululauluväännelmän tekemisestä, ja kun alkuperäinen songficidea ei saannut tuulta alleen, siirryin tekemään lauluväännelmää. Aluksi senkin juoni oli taas "Asuma pelastaa Shiken aliarvioinnin alhosta"-tyyppinen ja yhtä pitkä kuin alkuperäinen laulu, mutta sitten tuumasin että eihän tämä ole jouluinen olleskaan, joten laulu piteni, omaperästyi ja jouluistui... ja tässähän tämä!

Hyvää ja oikein poroisaa joulunodotusta joka iikalle! <:D

...ja pahoittelut niille, jotka saivat yliannostuksen -en-päätteistä. <:P