”Äiti!” Keittiöön kantautuu vaativa pienen pojan ääni.

Punertavat hiukset omaava nainen huokaisee seisten hellan ääressä keskittyneen näköisenä.
”Mitä kulta?” Nainen huutaa pienelle pojalle toiseen huoneeseen katse tiukasti jauhelihakastikkeessa, jota hän yrittää mahdollisuuksien mukaan pitää syömiskelpoisena.

”Tule katsomaan!” Poika huutaa innostuneena.

Naisen kasvoille nousee huvittunut hymy. Pojan äänensävy saa naisen kiinnostumaan, mitä toinen hänelle haluaa näyttää. Hän lopettaa jauhelihan sekoittamisen ja on jo lähdössä katsomaan mitä asiaa pojalla on, kunnes hän kuulee hellelta epäilyttävää sihinää ja kääntyy katsomaan hyvää vauhtia pohjaan palavaa jauhelihaa.

Hän kiroaa hiljaa mielessään ja nostaa pannun pois kuumalta levyltä yrittäen samalla irrottaa pannun pohjaan kiinni palaneita jauhelihan palasia.
”En voi tulla juuri nyt.” Nainen huutaa toiseen huoneeseen. Hänen äänessään kuultaa pienoinen hätäännys, joka saa vaaleat hiukset omaavan miehen ilmestymään keittiön ovelle.

”Mikä nyt on?” Mies kysyy huvittuneena ja kävelee toisen viereen ja kurkistaa pannulle. Hän saa vain vaivoin pidettyä naamansa peruslukemilla, mutta pientä naurahdusta hän ei kuitenkaan kerkeä estämään.

Nainen kääntää tuohon happaman katseen ja laskee pannun takaisin levylle.
”Ole hiljaa. En minä osaa.” Nainen sanoo närkästyneenä. Mies vain naurahtaa näpräten naisen pitkiä ihuksia.

”Äiti.” Pieni, vain hiukan vaahtosammutinta pidempi poika ilmestyy ovelle. Naisen huulille nousee hymy, mutta hän katsahtaa vielä miestä murhaavasti, jottei toinen pääsisi unohtamaan, että nainen on edelleen vihainen.

”Hei kulta.” Nainen sanoo ja laskee kätensä pojan vaaleille hiuksille. Poika nousee varpailleen yrittäen nähdä, mitä hellalla on, mutta hella on liian korkea, joten hän kääntää kysyvän katseensa äitiinsä. Hän haistelee hetken ilmaa ennen kuin toteaa.

”Äiti... Täällä palaa.” Poika ilmoittaa katsoen äitiään totisena.
”Häh... Missä?” Nainen kysyy hölmistyneenä. Hänen ilmeensä muuttuu kuitenkin pian hätääntyneeksi hänen haistaessa käryn. Nainen kääntää katseensa vieressään seisovaan mieheen hätääntyneenä. Mies on juuri purskahtamassa nauruun, mutta hän kuitenkin vilkaisee hellalle merkitsevästi.

Vasta tuolloin nainen tajuaa katsoa hellalle, jossa on pannullinen käristynyttä jauhelihaa. Nainen ottaa pannun äkkiä pois levyltä, mutta hänen sormensa koskettaa erehdyksessä kuumaa pannua. Nainen kiljahtaa ja tiputtaa pannun takaisin levylle pidellen palanutta sormeaan.

Mies hänen vieressään hymähtää ja ottaa tottuneesti pannun käteensä ja laittaa sen tiskialtaaseen.

”Äiti eikö vielä saakkaan ruokaa?” Poika kysyy nykien äitinsä paidan helmaa.

Nainen vetää svään henkeä rauhoittuakseen ennen kuin loihtii hymyn takaisin huulilleen.
”Ei kulta, ei vielä.” Nainen sanoo silittäen toisen hiuksia. Nainen luo ketseensa edelleen hänen vieressään seisovaan mieheen.

Mies astuu yllättäen lähemmäs toista ja painaa huulensa naisen huulille. Vain hetken nainen harkitsee vihoittelun jatkamista miehelle heidän huultensa erkaannuttua, mutta loppujen lopuksi hän kuitenkin kietoo kätensä miehen niskan taakse ja painaa huulensa vaativasti toisen huulille.

”Isä! Tuo on ällöä.” Poika toteaa kovaan ääneen ja saa miehen ja naisen naurahtamaan.

”Kulta mene sinä leikkimään Naruton kanssa niin minä teen ruoan.” Mies naurahtaa.

”Mitähän tekisinkään ilman sinua?” Nainen kysyy ja painaa vielä huulensa toisen huulille.

”Äiti tule jo.” Poika sanoo innoissaan nykien naisen paidanhelmaa. Nainen lähtee innokkaan pojan perässä ulos keittiöstä. Juuri kun punertavat hiukset ovat kadonneet oven toiselle puolelle ne ilmestyvät uudestaan oven rakoon.

Naisen huulet muodostavat äänettömän kiitoksen hymyn noustessa hänen huulilleen.

”Äiti!”
”Tullaan!” Nainen huutaa ja hymyilee vielä miehelle ennen kuin katoaa toiseen huoneeseen.