”Huhuu, herätys Kakashii!” Iruka ei säästellyt äänensä voimakkuutta. Hän oli vieläkin suivaantunut toisen eilisestä tempusta, ja siksi hän oikeastaan toista jo tähän aikaan oli patistelemassa ylös.
”Et ole tosissasi. Kello on... vasta 10, mä nukun vielä!” Peiton alta kuului voimakas vastalause.
”Tiedätkö mitä muruseni? Tänään me siivotaan!”

Kakashin herättäminen oli tosiaan vienyt aikaa, ja vaikka tämä kuinka valitti krapulasta ja väsymyksestä, Iruka ei kuunnellut häntä. Brunette oli päättänyt, että tänään siivotaan, niin sittenhän myös siivotaan. Vaikka nuorempi oli vielä vihainen siitä tempusta, hän tiesi, ettei hänen kannattanut alkaa heti räyhäämään. Muuten Kakashi ei varmasti suostuisi siivoamaan ja ryntäisi vain ulos, ja Iruka todella tarvitsi siivousapua.

”Miksi sä haluat niin kovasti siivota?” hopeatukka kysyi ottaessaan kahvia.
”Koska täällä on siivotonta. Koska kohta on joulu. Koska tätini ja setäni tulevat huomenna.” Viimeinen lause iski Kakashin tajuntaan inhottavasti. Hän oli kerran nähnyt Irukan kyseiset sukulaiset, ja ei oikein ollut ihastunut ajatuksesta. He olivat turhan nipottavia ihmisiä hänen makuunsa.

”No niin, eiköhän aloteta. Sä hoidat keittiön ja mä siivoan eteisen”, Iruka jakoi ohjeita ja haki Kakashille ämpärin ja pesuainetta. Hopeatukka aukoi suutaan, mutta ei saanut sanottua mitään. Ei ole todellista, hänet pakotettaisiin orjatyöhön!
”Voit aloittaa vaikka tiskeistä”, brunette vielä huikkasi ja katosi eteiseen.

'Ei kai tässä muu auta...' vanhempi tuumi ja laski altaaseen vettä. Hän aukaisi radion saadakseen edes kuunnella musiikkia, mutta melkein kaikilta radiokanavilta kuului vain joululauluja, niin tyypillistä. Niinpä hän lopulta päätyi kuuntelemaan kaikkia joulun kunniaksi sävellettyjä kipaleita.

Kakashi huomasi tiskaamisen olevan itse asiassa ihan hauskaa, kun sai vihellellä joululaulujen tahtiin, vaikka se hölmöltä tuntuikin. Onneksi täällä ei ollut ketään kuuntelemssa – paitsi Iruka, mutta tämä tuskin kertoisi kenellekään – kun hopeatukka vislasi. Hänen muut kaverinsa olisivat voineet vain härnätä häntä siitä.

”... sitten joutuin matkahan, me käymme riemuiten...” radio kajautti sisuksistaan tutun joululaulun, ja hopeatukka lähti siihen innokkaana mukaan.
”Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee! Alkon viinapulloset, ne ilost' kilisee!”

Iruka oli juuri tullut keittiöön ja ei millään voinut olla nauramatta Kakashin omille sanoituksille. Hopeatukka sen sijaan oli hieman nolona, hän ei tiennyt, että toinen oli kuullut hänet. Vanhempi katsoi brunetteen hieman moittivasti, mutta ei voinut kauaa esittää vakavaa, vaan nauroi sydämellisesti mukana. Ainakaan Iruka ei nyt sättinyt häntä.

”Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy. Katson taivaan tähtiä...” radio syötti uuden joululaulun, oikein hitaan ja tunnelmallisen version. Vaikka Kakashin käsissä oli hieman tiskivettä, hän lähestyi Irukaa ja painui tätä vasten tanssiakseen.

Brunette katsoi Kakashiin kummissaan, hän ei todellakaan ollut unohtanut toisen eilisiä tekosia – vaikka saattoi naurullaan muuta ilmaista – ja tanssiin suostuminenhan periaatteessa tarkoitti sitä, että hän oli antanut anteeksi. Nuorempi ei kuitenkaan voinut vastustaa toisen kosketusta, ja antoi tämän viedä kätensä hänen selälleen ja sieltä edelleen alemmas. Ilmaistakseen vaisusti mielipiteensä, Iruka läimäisi ensin toisen lapaa ja nojasi sitten varovasti hopeatukan olkaan ja pian he jo keinuivat hitaassa rytmissä toisiinsa nojaten.

”Anteeksi”, Kakashi kuiskasi vilpittömästi ja bruneten sydän suli. Ei hän voinut olla vihainen näin suloiselle olennolle. Iruka huokaisi helpotuksesta ja painoi kevyen suukon vanhemman kaulaan.

”Tiedätkös... meillä olisi vielä hommia”, brunette sanoi ja Kakashi loi häneen hyvin innostuneen ja palavan katseen. Ymmärtäessään toisen ilmeen, hän alkoi heti korjailla sanojaan: ”Niin siis pitää vielä siivota!”
”Äh... Keittiö ei oo vielä siivottu”, hopeatukka sanoi ja kasvot vääntyivät ärtyneiksi.
”No siivoa se loppuun, niin mä alotan jo olohuoneessa.”


Monen pitkän tunnin kuluttua asunto alkoi jo näyttää ihmisasumukselta. Iruka oli tyytyväinen sekä itseensä että Kakashiin, kämppä oli viimeksi ollut näin siisti ehkä silloin, kun he olivat muuttaneet sinne. Nyt hänen tätinsä ja setänsä voisivat tulla käymään ja enää ei tarvitsisi varoa jokaista askeltakaan. Ainakaan siihen asti, kunnes kämppä tulisi olemaan taas samassa kunnossa kuin aina ennenkin...

”Siivoaminen on kauhean rankkaa”, Kakashi voihkaisi ja lysähti sohvalle makoilemaan.
”Sä se jaksat pölistä.”