”Joulu alkaa olla lähellä”, Iruka pohdiskeli ääneen pyöriessään keittiössä. Kakashi vain nyökkäsi ja mutusteli leipäänsä. ”Tehtäisiinkö tänään pipareita?”
”Haluatko sinä tosissasi alkaa leipomaan?” vanhempi kysyi epäuskoisena ja katsoi toista kuin mielenvikaista. Häntä ei ainakaan huvittanut leipominen yhtään. Varsinkaan, jos taikinakin pitäisi tehdä itse. Iruka ehkä oli oikea velho keittiössä, mutta hopeatukka ei voinut sanoa samaa itsestään. Hän oli suorastaan oikea tunari.

”Joo-o. Mietin, että hakis kaupasta taikinaa, ei sitä ala Erkkikään väsäämään itse”, brunette sanoi ja katsoi toista silmiin.
”No siinä tapauksessa mäkin voin osallistua”, Kakashi huokaisi helpotuksesta.
”Sitähän minäkin.”


Nuorukaiset pääsivät vasta iltapäivällä aloittamaan työtään, koska piparitaikinan hakeminen oli vienyt odotettua kauemmin. Iruka kuitenkin katsoi tyytyväisenä pöydällä lepäävää taikinapakettia ja alkoi jo etsiä laatikoista muotteja.

”Meillä ei kyllä ole kovin montaa muottia”, brunette harmitteli ja esitteli ne, mitkä heillä oli. Sydän, tonttu, pilvi ja possu. Siinä heidän muottinsa.
”No tehdään puukolla jotakin omanlaisia pipareita!” Kakashi hihkaisi ihan kuin se olisi ollut itsestään selvyys.
”Niin tietenkin, miksi mä en sitä itse huomannut?”

Aluksi taikinan kanssa tuntui olevan ongelmia, vaikka se oli valmiiksi tehty ja sitä voisi alkaa vain kaulitsemaan suoraan. Kakashi ei kuitenkaan ollut tyytyväinen taikinan löysyyteen, vaan ripotteli lisää jauhoja samalla kun Iruka kiljui, ettei jauhoja tarvitse enää lisätä. Lopulta brunette joutui häätämään toisen pois taikinan kimpusta ja alkoi kaulita taikinalevyä.

Kakashi käyttäytyi keittiössä samaan tapaan kuin pieni lapsi, joka halusi koko ajan osallistua ja syödä taikinaa. Brunettea se ei häirinnyt, pikemminkin vain nauratti. Toisaalta häntä ihmetytti, mistä toinen näin yhtäkkiä innostui, kun aamulla tämä ei olisi halunnut alkaa leipomaan.

”Joko se alkaa olla kaulittu?” Kakashi kysyi malttamattomasti.
”Varmaan se on jo tarpeeks ohut”, nuorempi sanoi ja pisti kaulimen syrjään. Hän katsoi taikinan paksuutta ja näytti lopulta tyytyväiseltä. ”Voidaan me aloittaa.”

Hopeatukka omi itselleen sydän- ja possumuotin, ja alkoi painaa kuvioita taikinaan. Iruka otti jäljelle jääneet muotit ja sitä vauhtia kun toinen sai uuden piparin valmiiksi, hän otti sen lastalla irti ja vei pellille.

”Ei kai me koko ajan tehä vaan näitä tonttuja ja sydämiä?” Kakashi tarkisti, kun ensimmäinen erä oli melkein tehtynä.
”No mä pistän nämä uuniin, niin sä voisit sillä välin kaulita tota taikinaa ja alkaa sitten tekemään puukolla jotain kivaa”, Iruka sanoi ja sääti uunia oikealle lämmölle.

Kakashi ryhtyi tuumasta toimeen ja kaulitsi entisen erän jämät sekoittaen ne uuteen taikinaklönttiin. Kun tämä oli saanut taikinan suunnilleen oikean paksuiseksi, hän otti laatikosta puukon ja alkoi pohtia, mitä kuvioita tekisi. Aluksi hän alkoi vääntää numeroita ja kirjaimia, mutta sitten hänen mieleensä tuli jotain vielä parempaa.

”Mä otan noi jo pellille”, Iruka tuli hänen viereensä ja alkoi lastallaan irrottaa Kakashin aiempia teoksia. Sitten hän huomasi, mitä toinen oli nyt tekemässä. ”Ööh… Mikä toi on?”
”Eikö sitä nyt huomaa? Oikea taideteos”, vanhempi sanoi oikein ylpeänä ja mittasi pipariaan katseellaan.
”Luuletko tosissasi, että mä paistan tommosen piparin?”
”Joo. Täähän on hieno!”
”Ehkä jonkun mielestä, mutta mun mielestä piparit eivät ole tuollaista taidetta”, brunette väitti vastaan ja katsoi vanhempaa poikaa kulmat kurtussa. Kakashi oli muovaillut taikinasta miehen sukuelimen.

”Ihan oikeasti, sekoita se takas siihen taikinaan”, Iruka sanoi päättäväiseen sävyyn ja teki selväksi, että sitä piparia ei ainakaan uuniin asti vietäisi. Kakashi katsoi häntä pitkään takaisin, huokaisten lopulta ja luovuttaen vanhempi tosiaan otti piparinsa ja muovaili sen pelkäksi taikinaksi. Brunette näytti tyytyväiseltä, mutta hopeatukka kiroili vaimeasti kaulitessaan uutta levyä.


Kun viimeinenkin pipari oli vihdoin paistettu, oli koristelun aika. Iruka kaivoi koristeet hyllystä ja levitti ne pöydälle. Tämä oli löytänyt ainoastaan vaaleanpunaista tomusokerikuorrutetta, hopeisia nonparelleja ja ranskanpastilleja. Kakashi katsoi toista hieman kummissaan.

”Vaaleanpunaista?” tämä vielä kysyi ja osoitti tuubia.
”Ei ollut muita värejä”, Iruka puolustautui ja aukaisi jo pastillipussia.

Sen kummemmin vastaan sanomatta Kakashi ehti jo omia kuorrutteen ja otti käteensä puukolla tekemänsä, oikein ison sydämen. Hän kiersi ensin sen reunat ja manasi, kun kuorrutetta ei meinannut tulla kunnolla. Keskelle hän kirjoitti vähän, ja laittoi kuorrutetta pisteittäin ympäri piparia, jotta saisi nonparellit liimatuksi.

Iruka oli syventynyt glögin pakkaukseen, mutta kuullessaan toisen voitonriemuisen myhäilyn, hän käänsi päänsä ja katsoi tämän käsiin. Vanhempi piteli suurta piparia, jossa oli vaaleanpunaista ja hopeaa. Viimeisenä brunette katsoi keskustaa. Siinä luki Kakashi ♥ Iruka.

Nuorempi ei olisi voinut ilahtua enempää, ja toinen ehti vain laskea piparin takaisin pöydälle, kun Iruka jo heittäytyi tämän kaulaan. Bruneten kasvot säteilivät ja hän hymyili hampaat välkkyen ystävälleen. Kakashi vastasi hymyyn, ja painoi lopulta huulensa toisen huulille.