Jonkin ihmeen kautta Kakashi ja Iruka olivat päätyneet lukion koristelukomiteaan ja joutuivat siten jäämään koulun jälkeen koristelemaan koulun juhlasalia. Ykköset olivat tehneet kuviksen tunneilla ison joulupukin ja paljon, paljon lumihiutaleita. Poikien oli määrä kiinnittää ne seinälle ja vielä koristella lava.

Tyypillistä, ettei kukaan ollut jäänyt heidän kaveriksi. Totta kai Deidara oli pistetty jakamaan ohjeet, ja tämä oli päästänyt melkein jokaisen kotiin, ainoastaan muutama oli jäänyt koristelemaan. Myös Kakashi ja Iruka.

”On tämäkin, simputtavat miten tykkäävät”, vanhempi pojista nurisi ja hypisteli laatikossa olevia koristenauhoja.
”No, on tämä koristelu mukavampaa kaksin kuin yksin”, brunette totesi ja edes yritti vaikuttaa innostuneelta.
”Olisivat saman tien palkanneet jonkun orjan”, toinen jatkoi äkäistä mutinaansa ja nyppi paloja sinitarrasta.
”Sä se tosiaan jaksat pölistä.”

Kakashi huokaisi raskaasti ja tarttui muutamaan lumihiutaleeseen. Pakko kai oli aloittaa, Deidara tuskin päästäisi heitä pois ennen kuin kaikki koristeet olivat paikoillaan. Niin epäreilua! Että sen mokoman piti vainota juuri heitä. Ei varmasti ollut sattumaa, että blondi oli määrännyt hänet ja Irukat koristelemaan.

Kapinahenkeä ylläpitäen hopeatukka heitteli pari hiutaletta maahan ja liimasi apinan raivolla sinitarraa loppujen lumihiutaleiden taakse. Hän raahusti ympäri salia kiinnittäen hiutaleen sinne ja toisen tänne. Sillä välin Iruka yritti keskittyä joulupukkiin, joka oli aika haasteellinen kiinnitettävä kokonsa vuoksi.

”Kakashi, viitsisitkö tulla auttamaan?” brunette huusi ja katsoi epätoivoisesti ylös.
”Missä nyt?”
”Tämä pukki pitäisi saada kiinnitettyä tuonne”, Iruka vastasi ja katsoi parin metrin korkeuteen, jonne hän ei todellakaan yltänyt ainakaan ilman korkeaa penkkiä.
”Eikö täällä ole tikkaita tai mitään?” Kakashi ihmetteli ja katseli ympärilleen. Missään ei kuitenkaan näkynyt tikkaita, ei myöskään lavan vieressä olevassa pienessä varastossa, jossa säilytettiin näyttämölavasteita.
”Käy kattoon, onko missään jotain penkkiä”, Iruka sanoi ja pisti pahvipukin vielä lavan reunalle lepäämään. Kun vanhempi juoksi käytävää kohti, brunette tarttui koristenauhoihin ja alkoi kiinnittää niitä mahdollisimman hienosti.

”Ei löytynyt mitään penkkiä. Ja kun Deidara tuli käytävässä vastaan, se vain rupes huutamaan mulle ja käski heti painua takaisin koristelemaan”, Kakashi sanoi tullessaan takaisin. ”Sun varmaan pitää kiivetä mun hartioille.”
”Täh?!” Iruka ei todellakaan halunnut. Vaikka hän tunsi Kakashin hyvin ja tiesi, ettei tämä päästäisi häntä putoamaan, hän ei kyennyt estämään pelkoaan. Hänellä oli vain huonoja kokemuksia toisten hartioilla istumisesta.
”Ei se nyt niin paha ole! Et sinä sieltä oikeasti tipu, kyllä mä sua sen verran jaksan kantaa”, hopeatukka totesi ihan kuin olisi lukenut toisen ajatukset.
”Onko varma?”
”On.”

Brunettea koko touhu epäilytti, mutta lopulta hän suostui istahtamaan vanhemman hartioille. Tämä nousi kyykystä hitaasti ottaen lavasta tukea. Iruka vinkaisi ja tarrasi kiinni toisen kurkusta.
”Älä helvetissä kurista!”
”Sori.”

Kakashi naurahti toisen reaktiolle ja ojensi joulupukin kuvajaisen tälle. Nuorempi horjui hänen hartioillaan inhottavasti, ja vaikka tämä ei erityisen painava ollutkaan, lihaksia alkoi pian särkeä. Häntäkään homma ei erityisemmin houkuttanut, mutta pakko mikä pakko. Deidara nitistäisi heidät, jos he eivät saisi edes yhtä pahvinpalasta seinälle.

”On se jo kiinni, päästä alas!” Iruka huusi yläilmoista ja piti varovasti kiinni toisen hiuksista. Hieman kiusatakseen Kakashi oli horjahtavinaan, jolloin brunette kiljaisi ja tämän ote hopeatukan hiuksissa voimistui huomattavasti. Vaikka hän oli saanut hieman omaan takkiinsa pilailtuaan toisen kustannuksella, hän jaksoi nauraa tämän pelolle.
”Älä enää ikinä tee noin! Ensi kerralla mä olen kantaja ja heilun kuin heinämies koko sen ajan!” brunette vielä uhosi.

Deidara tupsahti ovesta juuri kun nuorukaiset olivat saaneet kaikki koristeet seinille ja jopa koristelleet nurkassa kyhjöttävän joulukuusen. Blondi katsoi pitkään ympäri salia kulmat kurtussa, mutta ei lopulta keksinyt enää mitään huomautettavaa.
”Voitte mennä”, tämä ilmoitti ihan kuin pojat olisivat olleet hänen panttivankejaan.

Kakashi huokaisi helpotuksesta, vihdoinkin päästäisiin lähtemään. Ei hänellä kyllä sen kummemmin mitään tekemistä kotonakaan olisi, mutta ei hän ainakaan koululla halunnut hengailla koko päivää. Hopeatukka lähti astelemaan poikien pukuhuonetta kohti Iruka perässään.

Nuorempi seisahtui pukuhuoneen ovelle ja näytti varsin hilpeältä. Kakashi oli jo kiskomassa takkiaan päälleen, kun huomasi, että toinen oli jäänyt ovensuuhun.
”Mitä nyt?” hän varmisti.
”Mistelinoksa”, brunette sanoi ja suuntasi katseensa ylös. Nyt Kakashikin huomasi sen ja hymyili leveästi. Tilaisuutta ei kannattanut hukata.

”Sekoa porukkaa”, brunette virnisti, kun vanhempi lähestyi häntä.
”Hell yeah”, Kakashi sanoi leveästi hymyillen ja sulkien nuoremman suudelmaansa.