”...and the young. A very merry Christmas, and a happy new year, let's hope it's a good one, without any fear...”

Hieman surumielinen sävelmä kulki ympäri salia, kun koko koulu lauloi yhteislaulua. Joululoma oli jo käsinkosketeltavan lähellä, ja sen kykeni aistimaan vapautuneesta tunnelmasta. Kun Hidan lopetti säestyksensä pianolla, koko sali hiljeni.

”Hyvää joulua kaikille! Muistakaa syödä ja nukkua hyvin”, Pain vielä toivotti, ja niin salin täytti iloinen puheensorina, kun kaikki lähtivät yhtaikaa liikkeelle.

Naulakoilla oli täysi hälinä päällä, kaikki jakoivat toisilleen joulukortteja tai -lahjoja. Aina kun joku poistui ovesta, kuului perästä vielä hilpeä ”Hyvää joulua kaikille!” -toivotus. Irukan mielestä joulujuhla oli ollut todella kaunis, ja hän huomasi, että myös Kakashi oli sitä mieltä. Vaikka tämä kovasti aina väittikin, ettei tuollaisista juhlista perustanut.

”Siinähän te olette”, Kotetsu ilmestyi poikien taakse ja halasi molempia samanaikaisesti. Hän virnisteli toisille hyväntuulisesti ja kailotti: ”Hyvää joululomaa teillekkin!”
”Jouluja”, Kakashi vastasi ja hymyili leveästi. Hän alkoi keplotella takkiaan päälleen, kun myös Hayate ja Izumo löysivät tiensä heidän luokseen.
”No niin, vihdoinkin se loma alkaa”, Izumo sanoi ja hymyili vapautuneesti.

Kaikki tuntuivat olevan hyvällä tuulella, ja kyllähän Kakashi sen ymmärsi. Hänestä ei vain tuntunut vielä kovin jouluiselta, vaikka he olivat Irukan kanssa tehneet jo joulusiivouksen ja leiponeet jopa pipareita. Ja hän oli luullut, että viimeistään joulujuhlassa siitäkin ongelmasta päästäisiin. Mutta nyt se tuntui entistä uskomattomammalta, oliko jouluun muka vain kaksi yötä?

”Mitäs se Kaksu noin kovasti miettii?” Kotetsu herätti hopetukan ajatuksistaan ja iski silmää. Taas tuo pikkupervo ajatteli ties mitä!
”Lomaa vain”, Kakashi vastasi totuudenmukaisesti, ja vastaus ei selvästikkään tyydyttänyt toista.

Iruka alkoi liikehtiä levottomasti, tämän toppatakissa oli varmasti jo aika kuuma. Vieläpä kun käytävät olivat täynnä muitakin oppilaita.
”Mutta me lähdetään nyt”, hopeatukka sanoi huomattuaan nuoremman tuskastuneisuuden ja lähti ovea kohden. Iruka huusi vielä kaikille hyvät joulut, ja tuli heti hänen perässään.

Pojat kävelivät pitkän aikaa vaiti, ja vain katselivat ympäröivien talojen jouluvaloja ja maassa makaavaa lunta. Kakashin oli pakko myöntää, että jotkut valoviritelmät olivat todella upeita, mutta joukossa oli kuitenkin myös niitä, jotka muistuttivat enemmän epilepsiataivasta.

Heidän asuinseutunsa alkoi lähestyä, ja se oli huomattavasti askeettisempaa seutua. Kerrostalot kohosivat muutaman kerroksen korkeuteen, jokainen rakennus oli joko harmaa tai ruskea. Siellä ei jouluvaloja ollut, ainoastaan ikkunoissa saattoi nähdä valopalloja tai muita koristeita.

Kakashia se ei kuitenkaan auttanut, hän ei ollut vieläkään oikein joulumielellä. Vanhempi kuuli epämääräistä hyräilyä vierestään, ja katsoi kaveriaan kummastuneena. Hän ei ollut koskaan kuullut Irukan hyräilevän, eikä myöskään laulavan, joten tämä oli jotain ihan uutta. Oliko nuorempi seonnut vai mikä häneen oli tullut?

”Iloinen?” vanhempi kysyi katsoen toiseen kulmat koholla.
”Todellakin. Nyttenhän alkoi loma!”
”Kuule Iruka.”
”Niin?”
”Joko sä olet joulumielellä?”
”Enpä tiedä, tuntuu oudolta, että joulu on jo kahden päivän päästä. Enemmän mä olen tyytyväinen siitä, että alkoi loma.” brunette vastasi ja katsoi sitten Kakashiin. ”Entä sinä?”
”No, lomaahan tässä on jo ootettu... Mutta tuntuu oudolta, kun se nyt vihdoinkin alkoi.”

Kotiin tultuaan nuoret kuoriutuivat paksuista talvivaatteistaan. Iruka oli jo saanut kaiken pois päältään, mutta jäi silti eteiseen seisoskelemaan. Kakashi katsoi tätä kummissaan, mitähän tämä nyt mietti?

Pilke silmäkulmassa brunette hivuttautui aivan kiinni vanhemaan poikaan, ja suuteli tätä. Kakashi katsoi häntä hetken mietteissään, mutta vastasi suudelmaan hyvin pian.

”Hmm, mitä jos me...” Iruka kysyi vetäytyessään irti Kakashista ja nyökkäsi päällään kohti vanhemman makuuhuonetta. Hopeatukka ymmärsi heti, mitä toinen tarkoitti ja virnisti leveästi.
”Pitäähän sitä näin loman kunniaksi”, hän sanoi ja veti toisen huoneeseensa.