"Pois kuusen kimpusta Tobi!"

"EN MINÄ OLE MIKÄÄN KUUSI!!!"

Huudot, älähdykset, ärähdykset ja nauru täyttivät sinä iltana Akatsukien tukikohdan, joka oli koristeltu parilla kynttilällä ja yhdellä kuus... Kasvilla.

Kaikki Akatsukin jäsenet oleilivat huoneessa, jossa nämä muutamat koristeet sijaitsivat. Tilaan oli kannettu muutama pöytä, tuoleja ja pari sohvaa. Pöydät olivat täynnä erilaisia jouluherkkuja. Lihaa, kulhollisia riisiä, erilaisia kastikkeita, naposteltavaa ja sakea.

Yhdellä sohvalla istuivat Itachi ja Kisame sylikkäin, toisella Kakuzu ja Hidan mahdollisimman kaukana toisistaan. Zetsun (joka oli saanut kaikkein surkeimman osan) luona hääri Tobi, seinää vasten nojasi Deidara tympääntynyt ilme kasvoillaan. Heidän edessään seisoi Pain kädet puuskassa. Hänen takanaan Konan näpräsi kynsiään.

"Nyt kaikki turvat kiinni, kun minä puhun", Pain sanoi hyytävällä äänellä. Kaikki hiljenivät.

"Koska minulla on erittäin huonoja kokemuksia viime vuodesta..." hän mutisi silmissään kylmä, murhanhimoinen katse. "...Selostan nyt pari asiaa, jottei sama toistuisi", hän jatkoi ja yritti hymyillä. Huonoin tuloksin, se näytti enemmän irvistykseltä.

"Tobi! Koita kerrankin olla kunnolla! Akatsukin jäsenet eivät ole pellejä, mitä sinä olet liiankin usein", oranssihiuksinen sanoi kohdistaen katseensa maskinaamaiseen, joka raapi päätään vaivautuneena.

"Kakuzu! Et hakkaa Hidania palasiksi. Liikaa siivottavaa." Kakuzu murahti tyytymättömästi.

"Ja Hidan, et tee mitään samantapaistakaan kuin joulukuusellemme", hän jatkoi muistellen tunniskelvotonta puu-parkaa. Hidan huokaisi tympääntyneenä.

"Deidara. Kinkku ei ole mikään vihollinen. Sitä EI tarvitse räjäyttää", Pain huokaisi saaden blondilta osakseen murhanhimoisen katseen.

"Ja Kisame, ei sakea sinulle", Konan päätti torut. Kisame näytti erittäin pettyneeltä, ja Itachi taputti tämän päätä lohduttavasti.

"Noniin, toivotan hyvää joulua kaikille!" Pain huudahti hymyillen. Siis melkein hymyillen.

He ryntäsivät ruokapöytien kimppuun. Tobi otti käteensä kaksi lautasta, kunnes tajusi, ettei hänellä ollut enää vapaata kättä ottamaan ruokaa. Deidara katsoi työpariaan huokaisten, kunnes huomasi suuren, rasvaisen kinkun pöydän päässä.

"Katsos katsos... Täällähän törmää vanhoihin tuttuihin. Miten menee?" Deidara mumisi lihanpalalle.

"Kuules, kinkku. Olen kehittänyt paljon uusia pommeja. Ettet haluaisi tutustua niihin tarkemmin?" hän jatkoi murhanhimoinen kiilto silmissään.

Samaan aikaan Kakuzu istui sohvalla tylsistyneenä.

"Siinä meni lihanpalan mukana kymmenen jeniä. Ja taas. Kas, Pain otti lasillisen sakea. Sata jeniä lisää", tämä mutisi tuijottaen ruokapöytää keskittyneenä.

Hidan katseli Akatsukin jäseniä aivan yhtä tylsistyneenä. Sitten hän huomasi edessään pöydällä koristeeksi asetetun manekinekon, joka heilutti kättään tätä kohti.

"Lopeta tuo rasittava heilutus, katti", jashinsti mumisi nojaten nyrkkiinsä.

Kun kissa vain jatkoi heilutusta sisäänsä asennetun koneiston takia, Hidan melkein tunsi suonen sykkivän otsassaan.

"Kerjäätkö turpaasi? Kuules, silloin kun minä ärsyynnyn, niin sinun kannattaisi kipittää vähän kauemmas..."

Zetsu puhalteli eteensä ripustettua palloa. Se heilui edestakaisin, törmäten välillä miehen nenään. Joulupallosta heijastui Zetsun tylsistyneet kasvot. Hänen musta puolensa ei tosin näyttänyt ollenkaan kyllästyneiltä.

"Miksi et vain nouse ylös ja häivy täältä?" se murisi.

"Pain tappaisi minut..." valkoinen puoli vastasi.

"Pyh, ei se pelle saisi meitä tapetuksi"

"Niin varmaan. Pelataanko kivi-paperi-saksia?"

"Sopii..." musta puoli mutisi.

Sillä välin Pain ja Konan tarkastelivat näkymää.

"Pidät tämän saarnan joka vuosi. Noh, auttaako se?" Konan mumisi.

"Älä ripottele suolaa haavoihin", Pain valitti. Päänsärky hiipi taas pikku hiljaa oranssihiuksisen ohimoihin.

"Vittuiletko, kinkku!? Nyt tulee turpiin!!!" Deidara huudahti ja kaivoi savea takataskustaan.

"Zetsu-senpai? Mitä sinä teet?" Tobi kysyi ihmetellen miestä, jonka kädet heiluivat eri tahtiin.

"Älä häiritse! Nyt on elämä ja kuolema kyseessä! Noniin, kivi, paperi..."

Kakuzu katsoi työpariaan järkyttyneenä.

"Hidan! Tuo kissa maksaa 500 jeniä, ja MINÄ OSTIN SEN!!!" tummaihoinen raivosi miehelle, joka oli käynyt maahan makaamaan, terä rinnassaan törröttäen. Pieni, murskattu manekineko makasi kyljellään maassa, käsi hieman nytkähdellen.

"KUOLE KURJA LIHANPALANEN!!!" kuului pöydän luota huuto, mitä seurasi mahtava räjähdys.

--

Viimeiset kivet ropisivat katosta alas, sitten hyytävä hiljaisuus laskeutui huoneeseen. Tai, entiseen huoneeseen. Nyt se oli pelkkä raunio. Jokainen tuijotti Deidaraa murhanhimo silmissään. Tai ei ehkä Tobi, joka jatkoi ruokiensa popsimista.

"Mutta, kun kinkku..."

"Ei sanaakaan", Pain mumisi.

Talvi-ilta oli täydellinen. Lumi kimalteli kuunvalossa, jäätyneet puut loivat varjoja maahan, ja... Sanoinko täydellinen? Olisihan se ollutkin, ellei ilma olisi täyttynyt huudoista, kirouksista ja räjähdyksistä Akatsukien tukikohdasta.