Niin. Tässä sitä sitten oltiin. Makasin sängyssä miehen kanssa, juuri niin kuin olin suunnitellutkin. Päätäni särki aivan kauheasti, mikä luultavasti johtui eilisestä juomisesta. Minua oksetti, enkä edes ajatellut peiliin katsomista. Miten saisin silmäpussit peitettyä? Täytyy laittaa enemmän puuteria, tuumailin tuskastuneena.

Kaikki oli alkanut eilen, kun olin ehdottanut ryhmäläisilleni kunnon ryyppäysiltaa joulun kunniaksi. Tietenkään toiset eivät olleet voineet sanoa minulle vastaan. Ja kuka nyt minua halusi vastustaa? Mahdoton ajatus, sillä olin paras. Vai mitä?

Noh, kuitenkin. Olimme menneet siis baariin ja tilaanneet jokaiselle sakepullon. Suigetsulle, joka suunnitelmani kohde oli ollut,  olin juottanut paljon enemmän alkoholia kuin muille. Tiesin, että miehellä oli herkkä viinapää.

Karinia ja Juugoa oli alkanut väsyttää, joten olin kehottanut heitä palaamaan kotiin. Suigetsu oli ollut niin huonossa kunnossa, että olin sanonut raahaavani hänet itse kotiin myöhemmin. Ja mikäs sen paremmin sanottu, he tietysti olivat ajatelleet minun huolehtivan ystävästäni. Niinhän minä tekisinkin, mutten ihan ystävänä.

Olin tainnut juoda hieman aiottua enemmän sakea, mutta koska minulla oli tunnetusti myös mahtava, ellei loistava alkoholin sietokyky, se ei ollut tuntunut missään.

Mutta nyt minun täytyi läpsäistä itseäni kauniille poskelleni. Olin ansainnut sen, sillä olin juonut ehkä hieman liikaa. En nimittäin muistanut oikein loppuiltaa... Sen kuitenkin muistin, että raahasin miestä kotiini. Ja kuka muukaan se olisi voinut olla kuin Suigetsu?

Mutta miksi helvetissä sängyssäni makasi sitten Kabuto, sen vanhan pervon kätyri?! Olin kerrassaan järkyttynyt. Saattoiko täydellinen suunnitelmani todella pettää? Jos näin jostain selittämättömästä syystä kuitenkin oli käynyt, niin sehän ei tietenkään voinut olla minun vikani.

Sillä minähän olen sentään Sasuke Uchiha!