Rakkaus - Gasoline
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
9
Katsottu 983 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 582 sanaa, 3562 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2010-12-26 18:40:38
Huu, tammonen tul yöl n___n Paritus GaaNaru, ei muuta varoituksia kuin pientä pussailua ja rakkauden tunnustus poikien kesken XD
Arvostelu
9
Katsottu 983 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Ei kannata rakastaa ketään. Miksi kannattaisi? Sehän vain sattuu. Aina uudestaan. Mitä järkeä siinä olisi? Jos kiintyy johonkin ihmiseen paljon, se kostautuu myöhemmin. Yashamaru… En tee sitä virhettä uudestaan. Vai teenkö? Siltä se vaikuttaa…
Vaikka hoen itselleni etten rakasta häntä, etten välitä hänestä, tiedän itsekin että valehtelen. Siitä asiasta ei pääse yli. Rakastan häntä, vaikka en välttämättä haluaisi. Ei sillä, tottakai rakastan häntä itseään, pelkään vain sitä: rakkauden tunnetta, kiintymystä, halua suojella toista kaikin keinoin, oman henkensä uhalla…
En edes tiedä tunteeko hän samoin. Ehkä olemme hänen mielestään vain hyviä ystäviä. Ystävyys… Sekin riittää minulle, kunhan saan olla hänen lähellään. Kunhan hän ei lähde minnekään, eikä jätä minua yksin. En halua tuntea oloani enää petetyksi.
Kävelemme vieretysten metsäpolulla. On syksy. Puiden lehtiä sataa päällemme ja polulle. Kaikki peittyy pudonneisiin ja kuolleisiin lehtiin. Syksy on kuoleman aikaa. Puut ja kasvit kuolevat. Ihmiset sairastuvat erilaisiin tauteihin.
Kävelemme vanhan, unohdetun penkin luo. Se on kai joskus ollut vihreä, nyt maali on rapistunut lähes kokonaan pois. Istumme vierekkäin siihen. Hän siirtyy varovasti aivan kylkeeni kiinni. Viileä syystuuli puhaltaa pitkin polkua, ohitsemme. Mennessään se leikkii hiuksissamme, ja kuiskii vielä puissa oleville lehdille, että on aika pudota, talvi tulee…
Kiedon käteni varovasti hänen ympärilleen. Hän katsoo minua, ja nostaa kätensä poskelleni. Leikkisä syystuuli palaa, ja pyörii ympärillämme. Se kuiskii: talvi tulee, nuoret. Toinen teistä voi sairastua. Tehkää siirtonne, kun vielä olette terveitä ja hyvässä kunnossa… Se on minulle kuin uhkaus, että jokin veisi sylissäni olevan blondin.
Katson hänen syvänsinisiin silmiinsä. Voisin melkein upota niihin. Huomaamattani kumarrun lähemmäs häntä. Lopulta olen niin lähellä että tunnemme toistemme hengityksen.
“Naruto, minä… Minä…” änkytän.
“Niin…?” hän kysyy varovasti. Siirrän toisen käteni hänen poskelleen.
“Minä taidan rakastaa sinua”, kuiskaan hiljaa. Sitten painan huuleni varovasti hänen huulilleen. Ne tuntuvat pehmeiltä ja lämpöisiltä.
Tunnen kuinka hän jähmettyy. Siirryn parin sentin päähän hänen kasvoistaan.
“Gaara… Minä… Tuota…”
“Hys, ei sinun tarvitse sanoa mitään…” vaiennan hänet hiljaa. Kyyneleet pyrkivät esiin. Juuri kun olin ehtinyt toivoa…
Samassa tunnen hänen huulensa omillani.
“Jos ei kerran tarvitse sanoa mitään… Toivottavasti tämä riittää”, hän sanoo siniset silmät säihkyen ja hento puna poskillaan. Yleensä niin kylmänvihreissä silmissäni palaa outo lämpö.
“Kyllä, tämä riittää.”
Ehkä rakkaus ei loppujen lopuksi olekaan huono asiaa. Täytyy vain osata rakastaa oikeita ihmisiä. Turhat rakkaudet… no, ne ovat turhia. Niistä kannattaa päästä yli. Koska miksi jäädä murehtimaan asiaa, jota ei voi saada? Mutta toisaalta, ei kannata pysyä hiljaa. Siinä saattaa mennä hyvä tilaisuus ohi.. Onneksi minä en antanut tilanteen valua sormistani kuin hiekka.
Vaikka niin melkein kävi. Sormiini jäi pari hiekanjyvää, ei enempää. Minulla oli aikaa, ja siirtoni ansiosta minulla on sitä edelleen. Enkä aio heittää sitä hukkaan.
Vaikka hoen itselleni etten rakasta häntä, etten välitä hänestä, tiedän itsekin että valehtelen. Siitä asiasta ei pääse yli. Rakastan häntä, vaikka en välttämättä haluaisi. Ei sillä, tottakai rakastan häntä itseään, pelkään vain sitä: rakkauden tunnetta, kiintymystä, halua suojella toista kaikin keinoin, oman henkensä uhalla…
En edes tiedä tunteeko hän samoin. Ehkä olemme hänen mielestään vain hyviä ystäviä. Ystävyys… Sekin riittää minulle, kunhan saan olla hänen lähellään. Kunhan hän ei lähde minnekään, eikä jätä minua yksin. En halua tuntea oloani enää petetyksi.
Kävelemme vieretysten metsäpolulla. On syksy. Puiden lehtiä sataa päällemme ja polulle. Kaikki peittyy pudonneisiin ja kuolleisiin lehtiin. Syksy on kuoleman aikaa. Puut ja kasvit kuolevat. Ihmiset sairastuvat erilaisiin tauteihin.
Kävelemme vanhan, unohdetun penkin luo. Se on kai joskus ollut vihreä, nyt maali on rapistunut lähes kokonaan pois. Istumme vierekkäin siihen. Hän siirtyy varovasti aivan kylkeeni kiinni. Viileä syystuuli puhaltaa pitkin polkua, ohitsemme. Mennessään se leikkii hiuksissamme, ja kuiskii vielä puissa oleville lehdille, että on aika pudota, talvi tulee…
Kiedon käteni varovasti hänen ympärilleen. Hän katsoo minua, ja nostaa kätensä poskelleni. Leikkisä syystuuli palaa, ja pyörii ympärillämme. Se kuiskii: talvi tulee, nuoret. Toinen teistä voi sairastua. Tehkää siirtonne, kun vielä olette terveitä ja hyvässä kunnossa… Se on minulle kuin uhkaus, että jokin veisi sylissäni olevan blondin.
Katson hänen syvänsinisiin silmiinsä. Voisin melkein upota niihin. Huomaamattani kumarrun lähemmäs häntä. Lopulta olen niin lähellä että tunnemme toistemme hengityksen.
“Naruto, minä… Minä…” änkytän.
“Niin…?” hän kysyy varovasti. Siirrän toisen käteni hänen poskelleen.
“Minä taidan rakastaa sinua”, kuiskaan hiljaa. Sitten painan huuleni varovasti hänen huulilleen. Ne tuntuvat pehmeiltä ja lämpöisiltä.
Tunnen kuinka hän jähmettyy. Siirryn parin sentin päähän hänen kasvoistaan.
“Gaara… Minä… Tuota…”
“Hys, ei sinun tarvitse sanoa mitään…” vaiennan hänet hiljaa. Kyyneleet pyrkivät esiin. Juuri kun olin ehtinyt toivoa…
Samassa tunnen hänen huulensa omillani.
“Jos ei kerran tarvitse sanoa mitään… Toivottavasti tämä riittää”, hän sanoo siniset silmät säihkyen ja hento puna poskillaan. Yleensä niin kylmänvihreissä silmissäni palaa outo lämpö.
“Kyllä, tämä riittää.”
Ehkä rakkaus ei loppujen lopuksi olekaan huono asiaa. Täytyy vain osata rakastaa oikeita ihmisiä. Turhat rakkaudet… no, ne ovat turhia. Niistä kannattaa päästä yli. Koska miksi jäädä murehtimaan asiaa, jota ei voi saada? Mutta toisaalta, ei kannata pysyä hiljaa. Siinä saattaa mennä hyvä tilaisuus ohi.. Onneksi minä en antanut tilanteen valua sormistani kuin hiekka.
Vaikka niin melkein kävi. Sormiini jäi pari hiekanjyvää, ei enempää. Minulla oli aikaa, ja siirtoni ansiosta minulla on sitä edelleen. Enkä aio heittää sitä hukkaan.
Kommentit (Lataa vanhempia)
tynnyri
- 2010-12-26 19:00:20
Rakkaus, juuri niin, olet hienosti kirjoittanut rakkaudesta. ^^
Tykkään varsinkin alusta ja loppu siihen rakastuin XDD
Täytyy vain osata rakastaa oikeita ihmisiä. Turhat rakkaudet..no, ne ovat turhia.<--- <3<3 (pst. No-sana pitää varmaan olla isolla^^)
Sujuvasti kirjoitettu ja haikkean ihana (:
Vain Gaaran änkytys oli hassun oloista... Hmm.. Gaara änkyttää..
Ja ehkä touta kaksoispistettä tässä--> Ei sillä, tottakai rakastan häntä itseään, pelkään vain sitä: rakkauden tunnetta Ei tarvisisi, mutta se voi olla makuasia ^^
kokonaisuus rakasteteva rakkaustarina :D
Saat öö.. neljä? vai viisi?? Jaaá saat viisi XDD
Tykkään varsinkin alusta ja loppu siihen rakastuin XDD
Täytyy vain osata rakastaa oikeita ihmisiä. Turhat rakkaudet..no, ne ovat turhia.<--- <3<3 (pst. No-sana pitää varmaan olla isolla^^)
Sujuvasti kirjoitettu ja haikkean ihana (:
Vain Gaaran änkytys oli hassun oloista... Hmm.. Gaara änkyttää..
Ja ehkä touta kaksoispistettä tässä--> Ei sillä, tottakai rakastan häntä itseään, pelkään vain sitä: rakkauden tunnetta Ei tarvisisi, mutta se voi olla makuasia ^^
kokonaisuus rakasteteva rakkaustarina :D
Saat öö.. neljä? vai viisi?? Jaaá saat viisi XDD
horaaneko
- 2010-12-26 21:26:41
Oh, sait jotain lämmintä liikahtamaan tämän vanhan sadistin sydämmessä. Q___Q Ficci oli paljon koskettavampi kuin ne kaikki itsemurha-ficcisi, sillä tämä oli niin... Täynnä rakkautta. :'D Tykkäsin todella, todella paljon. Varsinkin ne liikkeet, miten Gaara ja Naruto hiljaa lähentyivät toisiaan. Taidokkaasti rakennettu kohtaus. Eikä tuo änkytys haitannut ollenkaan. Tynnyri, muistathan Gaaran esim lapsena, kun Yashan paska selitti tälle rakkaudesta, tai kun Gaara herätettiin henkiin? Yhtä... Hämillään se oli sillonkin. :3 Kyllä Horaaneko tietää, että Gaarasta löytyy se herkempi puolikin. >:) <3
Noh, tuon kaksoispisteen voisit korvata ; -merkillä. :)
Ja kolmen pisteen jälkeen ei tule isoa kirjainta. :3 Korjailen tynnyrin virheen korjailuja. XD
Tämä oli vaan niin ihana, että pakko antaa vitonen!!! >/////< Aargh, painun piirtämään NaruGaata, tuli inspis!!!! >w< <3 <3
~5p. <3
<(0w0)>
/______\ Horaaneko kuittaa!
Noh, tuon kaksoispisteen voisit korvata ; -merkillä. :)
Ja kolmen pisteen jälkeen ei tule isoa kirjainta. :3 Korjailen tynnyrin virheen korjailuja. XD
Tämä oli vaan niin ihana, että pakko antaa vitonen!!! >/////< Aargh, painun piirtämään NaruGaata, tuli inspis!!!! >w< <3 <3
~5p. <3
<(0w0)>
/______\ Horaaneko kuittaa!
Mappi
- 2010-12-26 22:46:53
Ooi, uskomaton kuvailu... Mitenhä sitä sanois, lämmin? :D
Yksi niistä muutamasta ficistä, jossa lyhyys on plussaa (Y) Yhdyn tohon horaanekon kommenttiin siitä taidokkaasti rakennetusta lähentymis-kohtauksesta, se tosiaan oli sitä. Kivasti olit käyttänyt etenkin tota hiekkaa apuna kuvailussa, Gaarastahan kyse oli :3
Mutta juu, kokonaisuus ehdottomasti lämmin ja koskettava, täysi femma! :)
Yksi niistä muutamasta ficistä, jossa lyhyys on plussaa (Y) Yhdyn tohon horaanekon kommenttiin siitä taidokkaasti rakennetusta lähentymis-kohtauksesta, se tosiaan oli sitä. Kivasti olit käyttänyt etenkin tota hiekkaa apuna kuvailussa, Gaarastahan kyse oli :3
Mutta juu, kokonaisuus ehdottomasti lämmin ja koskettava, täysi femma! :)
Violetu
- 2010-12-26 23:02:30
Oih.
Tykkäsin jotenkin hirveästi Gaaran ajatustenjuoksusta, se oli jotenkin niin... todellista? Angstista ja melankolista, juuri Gaaralle soveliasta ja sillä lailla randomia, että vastaa hyvin vaikkapa omaa ajatustenjuoksua.
Kuvailu kokonaisuudessaan oli tosi kaunista, ja tästä tuli itsellekin syksyinen (joskin myös lämmin) fiilis.
Otsikko on nätti ja yksinkertainen, joskaan ei kovin mielikuvituksellinen tai muuten mielenkiintoa herättävä (itse kiinnostuin parituksen takia, vaikka sekin näyttäisi paremmalta isoilla "alkukirjaimilla": GaaNaru).
Täydet pisteet irtoaa ^^
Tykkäsin jotenkin hirveästi Gaaran ajatustenjuoksusta, se oli jotenkin niin... todellista? Angstista ja melankolista, juuri Gaaralle soveliasta ja sillä lailla randomia, että vastaa hyvin vaikkapa omaa ajatustenjuoksua.
Kuvailu kokonaisuudessaan oli tosi kaunista, ja tästä tuli itsellekin syksyinen (joskin myös lämmin) fiilis.
Otsikko on nätti ja yksinkertainen, joskaan ei kovin mielikuvituksellinen tai muuten mielenkiintoa herättävä (itse kiinnostuin parituksen takia, vaikka sekin näyttäisi paremmalta isoilla "alkukirjaimilla": GaaNaru).
Täydet pisteet irtoaa ^^
Kawamaru
- 2010-12-27 06:59:55
Kirjoitusvirheitä en bongannut, kappalejako toimii ja muutenkin ulkoasunsa puolesta ficci pelittää hyvin =3
Kuuntelin samalla kappaletta "Dear friends". Hyvä ficinlukukappale, sopi ainakin tähän ficciin ^^
No niin, nyt jaaritus sikseen~ Eli siis, aihe oli hieman puhki kulunut, samoin paritus (tätä on alkanut ilmestyä nykyään ehkä vähän liikaa). Ei siinä, kliseisetkin aiheet voivat toimia erittäin hyvin, ja tämä toimi ihan luettavasti =) Kerronta oli hyvää luettavaa ja ficci oli sujuvaa tekstiä. Mutta hieman jäi harmittamaan se, ettei ficci tuonut aihealueensa puolesta juuri mitään uutta.
Perushyvä ficci, toteutukseltaan onnistunut mutta kaipaa juonellisesti vielä jotain uutta ja yllätyksellistä. Annan puolet pisteistä eli tasan 3 pojoa ^^
Kuuntelin samalla kappaletta "Dear friends". Hyvä ficinlukukappale, sopi ainakin tähän ficciin ^^
No niin, nyt jaaritus sikseen~ Eli siis, aihe oli hieman puhki kulunut, samoin paritus (tätä on alkanut ilmestyä nykyään ehkä vähän liikaa). Ei siinä, kliseisetkin aiheet voivat toimia erittäin hyvin, ja tämä toimi ihan luettavasti =) Kerronta oli hyvää luettavaa ja ficci oli sujuvaa tekstiä. Mutta hieman jäi harmittamaan se, ettei ficci tuonut aihealueensa puolesta juuri mitään uutta.
Perushyvä ficci, toteutukseltaan onnistunut mutta kaipaa juonellisesti vielä jotain uutta ja yllätyksellistä. Annan puolet pisteistä eli tasan 3 pojoa ^^
Why
- 2010-12-29 17:22:17
Ihana fikki, tunnelma oli mukava, vaikkakin hieman haikea olikin.
En voi muutakuin nostaa hattua ja ihailla hyvää ja kuvailevaa tekstiäsi. Tämä sai hymyn huulille, etenkin loppu oli hyvä.
Kiitos ja kumarrus, harmi että kaikki muut veivät sanat suusta :D
5 pistettä irtoaa helposti.
En voi muutakuin nostaa hattua ja ihailla hyvää ja kuvailevaa tekstiäsi. Tämä sai hymyn huulille, etenkin loppu oli hyvä.
Kiitos ja kumarrus, harmi että kaikki muut veivät sanat suusta :D
5 pistettä irtoaa helposti.
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste