Pimeyttä. Ja tuskaa. On vain kaikkea pahaa. En näe valoa, en edes sen kajoa. En näe tähteäkään taivaalla, en merkkiäkään elämästä. On vain pimeyttä. Ja tuskaa.

Gaara, etkö sinäkin haista tätä ihanaa veren tuoksua?

Minä en kestä. Haluan tappaa, haluan repiä ja raastaa kaiken palasiksi. Raastaisin tuonkin äänen päässäni, mutten löydä sen ruumista. En löydä lihaa, mistä tarttua kiinni, en suonta, jonka puhkoa auki. Missä odottaa vuodattamaton veri? On niin pimeää, en näe.

Miksi murhaisit minut? Olen ainoa, joka rakastaa sinua, Gaara.

En edes tiedä mikä se on, mutten välitä. Se on vain ääni täynnä valheita. Se on taas joku, joka haluaa satuttaa minua. Mutta miksi? Mitä niin pahaa olen tehnyt, että vain minulle saa tehdä kipeää? Mikä minä oikein olen, kun vain minua saa satuttaa?

Tuolta tulee taas uusi uhri. Katso, miten sen kaunis iho oikein vaatii repimistä...

Kuulen askeleet pimeydessä, mutten näe ketään. En näe mitään tässä pimeydessä. Missä se on, josta ääni puhuu? Haluan tehdä kipeää, kostaa tuskani. Miksei kipu sydämessäni jo helpota... En kestä! Mitä minun pitää tehdä, että tämä loppuu!? Mit-

"Gaara."

Se ei ole ääni päässäni. Tuo ääni on lempeä ja... Ystävällinen. Yhtäkkiä mustuus katoaa, näen edessäni jotain... Valkoisen lattian, jotain tummanpunaista. Verta. Kenen verta? Kenet olen taas tappanut? Äänen omistajanko?

"Gaara, kuolet vielä jos jatkat tätä", jatkaa ystävällinen ääni, mutta nyt siinä on jotain muuta. Jotain samanlaista kuin minun ajatuksissani. Tuskaa?

"Miksi teet näin itsellesi? Gaara, minä haluan tietää, miksi sinuun sattuu."

Katson ylös ja kirkas valo sokaisee minut. En tiedä mistä valo tulee, mutta vihaan sitä. Haluan takaisin pimeyteen, suloiseen, turvalliseen pimeyteen. Mutta silmäni tottuvat, ja huomaan sen. Edessäni on joku. Nuorella miehellä on keltaiset hiukset ja siniset silmät. Yllään hänellä on huppari ja farkut. Minä tunnen tuon ihmisen.

"Naruto...?"

Vaaleahiuksinen reagoi ääneeni ja kyykistyy viereeni. Hän katsoo minua tuikkivilla silmillään, joiden alla näkyvät tummat varjot. Poika näyttää väsyneeltä ja onnettomalta. Se ei sovi yhteen muistikuvani kanssa, Naruto on iloinen ja pirteä, täynnä elämää.

"Gaara", hän kuiskaa ja laskee kätensä omalleni.

Silloin maailma pimenee taas. Vaaleahiuksinen poika katoaa tuoden tilalle tummia varjoja ja vieraita ääniä. Haparoin ilmaa etsien jotain mistä tarttua, mutten löydä. Kipu palaa taas, pahempana kuin koskaan. Sattuu...

Se kosketti sinua. Se tahtoo sinulle pahaa, tapa se!

Mutta... En minä voi tappaa Narutoa. Hän on minulle jotain erityistä... En vain muista sitä sanaa enää. Hän kosketti minua. Hän kosketti minun verisiä käsiäni omillaan, kauniilla, puhtailla käsillään. Ei, ei taas. Ei sitä tuskaa. Minä en kestä...

Tapa se, niin kipu häviää, Gaara!

Onko se todella niin helppoa?

Kyllä, tee se!

Tunnen jalkojeni suoristuvan kun nousen seisomaan. Käteni liikkuvat itsekseen, hakevat jotain millä tappaa. Löydän sen, se on jokin pitkä ja kylmä. Nostan sen käsieni varaan ja havaitsen esineen olevan melko painava. En välitä, haluan esineen tappavan tämän Naruton. Pojan, joka tuottaa minulle tuskaa.

"Gaara? Gaara, mitä sin-" pojan lause jää kesken.

Tunnen jotain osuvan vasten tappovälinettäni. Kuulen yllättyneen huudahduksen. Hän kärsii. Hän kärsii, mutta minuun ei koske. Jatkan hakkaamista, ja tuskani helpottaa. Suuni kaartuu hymyyn, hymy vaihtuu nauruksi. On niin hyvä olla.

"Mitä!? Tohtori, tule apuun!" vieras naisen ääni.

Se häiritsee keskittymistäni, ja otan askeleen ääntä kohti. Haluan vain hiljaisuutta. Naisen ääni on liian korkea, se sattuu...

Yhtäkkiä jotain kiertyy ympärilleni. Samaan aikaan kuulen metallin kolahtavan lattiaa vasten. Huudan, huudan koska kipu palaa taas. Hakkaamisesta tullut nautinto katoaa kuin tuhka tuuleen tuoden tilalle loputtoman, kuolemattoman tuskani.

Tunnen piston olkapäässäni. Pimeys. Vihdoinkin pimeys, hiljainen ja turvallinen.

Sinä olet heikko, Gaara...

--

Aurinko. Se valonlähde, jonka nimeä en muistanut. Se paistaa nyt luomieni läpi värjäten ne kirkkaanpunaisiksi. Päätäni särkee, nukuttaa. Mutta tahdon avata silmäni.
Saan luomeni auki, räpyttelen hetken silmiäni. Kirkas valo taittuu tumman varjon kohdalla edessäni.

Naruto.

Hänen päässään on valkoinen side, pojan kasvot ovat ruhjeilla ja toisen silmän päälle on asetettu silmälappu. Poika näyttää kauhealta.

"Naruto, mitä sinulle on tapahtunut?" mutisen yllättyneenä.

"Ei mitään, Gaara. Nuku nyt", hän vastaa ja hymyilee.

Katson blondia hetken hieman ymmälläni, mutta kun uni painaa taas silmäluomeni kiinni, en jaksa enää ajatella asiaa. Pimeys peittää Naruton alleen, ja nukahdan syvään uneen.

-------------------

A/N: Joo, vähän sekava. Jos et tajunnut, ideana oli se, ettei Gaara jälkeenpäin muistanut mitään ficin alun tapahtumista.
Tein tän yhdellä kertaa suoraan tänne.
Ja yöllä.
Tosi viisasta jälleen kerran. xDDD