Olin seuraillut hänen liikkeitään tarkasti siitä lähtien kun hän oli liittynyt meihin. Olin varma että hänellä oli jokin toinen motiivi. Toisaalta, hän murhasi koko klaaninsa ja karkasi kylästään, seurauksien pelossa? Tuskinpa.
Hän oli varmasti etäisin henkilö jonka tiesin, vaikkakaan en usko hänen olevan täysin kylmä, mutta millainen mies , oikeastaan poika, tappaa koko klaaninsa? Tiesin kyllä hänen olevan varsin pätevä liittymään meihin, mutta silti...
Hän oli minua yli kymmenen vuotta nuorempi. Silti hänestä huokui aikuisuus, kypsyys. Tuo ihminen kiehtoi minua enemmän kuin kukaan.  Ehkä se mystisyys oli se asia joka sai kylmät väreet viiltämään selkääni.  Halusin saada tuosta ihmisestä selvää.


”Joten, Itachi, sinulle ja Kisamelle on määrätty yhdeksänhäntäisen jinchuurikin hankinta.” sanoin mahdollisimman ehdottoman ja kylmän kuuloisena.
Itachi vain nyökkäsi.
”Voimmeko sitten mennä?” Kisame kysyi välistä.
Nyökkäsin.
Molemmat kävelivät ulos kokoushuoneesta.

Nyt kaikkien tehtävät oli määrätty, seisoin yksin kolkossa huoneessa katsellen ympärilleni.
En kuitenkaan aluksi huomannut että Itachi oli jäänyt oven suuhun seisomaan.  
Katsoin tätä kysyvästi.  
Hän vain tuijotti minua.
Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.
Yhtäkkiä Itachi oli vieressäni.
Hän tarttui vyötäröltäni toisella kädellään ja toisella kohotti leukaani.
Sitten hän suuteli minua.
Hämmästyin toden teolla ja tönäisin Itachin kauemmas.  Itachi katosi.

Hätkähdin.

Puuskutin todenteolla ja tunsin hikisten hikipisaroiden valuvan otsallani.
Se oli genjutsua.
Olin häkeltynyt ja pudistin päätäni ikään kuin yrittäen irrottaa jotakin päästäni. Nojasin seinää vasten.

Vaikka olin melkein vihainen Itachille, tunsin oloni silti hyväksi ja minua punastutti. Minä jopa hymyilin. Yritin tukahduttaa tunteeni väkisin. Tuntui siltä kuin olisi väkisin työntäny ylöspäin pyrkiviä suupieliä alaspäin.  Tältä oli viimeksi tuntunut silloin alkuaikoina Yahikon kanssa.

Pudistin päätäni. Nollasin ilmeeni takaisin neutraalinkylmäksi. Muutuin vähitelleen pieniksi paperinpaloiksi. Leijailin ulos suuresta luolasta ja hetkessä aurinkoinen taivas oli papereideni peitettämänä.


-------------------------------------

Aikaa kului. Viikkoja, kuukausia, vuosia kenties? En ollut nähnyt Itachia aikoihin tehtävän annon jälkeen. Hänne pikku temppunsa kuitenkin kummitteli alitajunnassani välillä kutkutellen.   Silloin kun tunne iski pahimmin, mietin usein kuinka etsisin Itachin käsiini ja viettelisin hänet samantien. En kuitenkaan koskaan toteuttanut tätä niin sanottua suunnitelmaani. Se jäi vain ajatusasteelle.
Sitten koitti seuraava kokoontuminen.

Seurailin sivusilmälläni Itachin kävelemistä normaalille istumapaikalleen. Vain minä, Itachi, Kisame, Hidan ja Kakuzu olimme fyysisesti paikalla. Muut käyttivät hologrammia.
Katseeni ei pysynyt poissa Itachista. Kirosin itseäni. Käyttäydyin kuin pahainen ninja-akatemialainen.  
Yritin seistä mahdollisimman vakuuttavasti muiden tuijottaessa vieressäni istuvaa Nagatoa tämän ladellessa määräyksiä jinchuurikien nappaamisesta.
Tähän asti emme olleet napanneet ainoatakaan.  Sasori ja Deidara olivat juuri tällä hetkellä Sunakaguren muurien ulkopuolella piilossa. Tänään he hyökkäisivät yksihäntäisen supikoiran kimppuun ja nappaisivat tämän.
Nagato määräsi muiden jatkavan niinkuin halusivat. Mutta Kisamen ja Itachin oli määrä. Jäädä paikan päälle, sillä heitä saatettaisiin tarvita mahdollisten komplikaatioiden takia.

Muut katosivat, Kakuzu ja Hidan astelivat sisäänkäynnistä ulos kinastellen jostakin.

Olimme hiljaa. Minä, Itachi ja Kisame. Silloin tällöin Kisame naurahteli itsekseen.
Kului varmasti tunteja ennen kuin Kisame rikkoi hiljaisuuden.
”Menen ulos haukkaamaan happea..” hän sanoi samalla kun nappasi Samehadansa seinältä.

Nyt olimme Itachin kanssa kaksin. Hain hänen katsettaan. Samaan aikaan yritin hillitä itseni. Itachi tuijotti takaisin. Ikään kuin lävitseni. Hänen verenpunaiset silmänsä läpäisivät minut. Olin varma että hän näki sieluni.  Itachi nousi tuolista ja käveli rauhallisin askelin tuolini taakse. En katsonut taakseni.  Hänen katseessaan oli jotain outoa.
Itachi kumartui. Hän siirsi hiuksia pois kaulaltani, sitten hän nuolaisi kaulaani. En tehnyt elettäkään estääkseni häntä. Hän suuteli kaulaani uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Rentouduin täysin ja inahtelin silloin tällöin. Olin varma että punaiset jäljet peittivät kaulaani. Nousin tuoliltani ja seisoin viiden senttimetrin päästä Itachista. Poskiani kuumottivat. Silmäni tuntuivat olevan aivan sumeat. Itachin olivat edelleen yhtä kirkkaat kuin aiemminkin.  Itachi käveli eteenpäin pikaisin askelin pakottaen minut kävelemään taaksepäin. Kompuroin kunnes luolan seinämä tuli vastaan. ¨Nojasin seinämään hengittäen raskaasti. Itachi seisoi kiinnii minussa. Hengittelimme molemmat kiivaasti.  Itachi veti minut taas uuteen suudelmaan. Hän joutui kumartumaan hieman.

Suudellessamme Itachi alkoi riisua kaapuani. Hän nappasi kaavun vetoketjun ja veti sen hitaasti alas asti ja kaapu tippui yltäni. Itachi katsoi vartaloani. Punaistuin entistä enemmän. Hän nappasi kaapunsa alta kunain. Nopealla kädenliikkellään hän rikkoi loputkin vaatteeni. Ne tippuivat kahtena kappaleena maahan. Olin aivan alasti. En tuntenut ilman värettä, en mitään kylmyyttä. Ihoni oli nyt kuumimillaan. Tuntui kuin olisin ollut liekeissä.

Itachi kumartui ja alkoi ahnaasti nuolemaan vartaloani. Painoin käsilläni Itachia tämän olkapäistä tämän nuollessa rintojani ja leikkien samalla nännilläni. Voihkin koko ajan, mitään arastaen.
Nyt Itachi oli laskeutunut jo häpyni alueelle. Hän nuolaisi karvoitukseni päältä kiusaten. Rintani kohoilivat kivaan hengitykseni tahdissa.

Itachi painoi suunsa sukupuolielimieni päälle. Hänen tunsin hänen kielensä. Sitten hänen sormensa. Suljin silmäni ja yritin koota itseni.  
Itachin jatkaessa hengitykseni kiivastui entisestään. Itachi nousi ja tuijotti silmiini.  Olin aivan märkä. Nyt oli minun vuoroni. Suutelin Itachin kaulaa ja aloin nostaa hänen paitaansa. Tunsin hänen kovat vatsalihaksensa käsivarttani vasten.
Paita tippui maahan muiden vaatteiden seuraksi. Laskeuduin kiusoitellen suutelemassa hänen vartaloaan joka puolelta. Naamani oli hänen etumuksensa kohdalla ja hänen erektionsa näkyi huosujen läpi. Nuolaisin sitä melko ohuen kankaan lävitse, sitten nappasin housuja ylhäällä pitävään naruun ja avasin sen.
Housun valahtivat alas. Samalla vedin myös Itachin alushousut jänen nilkkoihinsa jotka hän potki pois kenkiensä kanssa.

Itachin elin sykki uljaana kasvojeni edessä. Nuolaisin sen päätä varovasti. En ollut koskaan tehnyt tätä ennen.  Itachi inahti pienesti. Hän katsoi suoraan minuun. Nojaten vähän taaksepäin. Tajusin. Aloin nuolla peniksen vartta ja lopulta otin sitä niin paljon suuhuni kuin sain. Itachin miehisyyden maku täytti suuni ja yritin epätoivoisesti tehdä päälläni edestakaista liikettä. Samalla yritin nuolla terskaa. Itachi inahteli silloin tällöin. Lopulta irrouttauduin Itachin elimestä.

Nousin ja Itachin seisokki painoi intiimille alueelleni ja minua alkoi kuumottaa entistäkin enemmän. Itachi nosti minut syliinsä ja laitoin jalkani hänen ympärilleen.  Itachin penis seisoi vaginani päällä. Itachi vetäytyi hieman taakse päin ja laski sen päätä sopivasti. Sitten se upposi minuun. Haukoin happea kuin kala kuivalla maalla ja Itachi työnsi elintään syvemmälle. Melkein huudahdin. En ollut tehnyt tätä aikoihin.  Ennen kuin olin ehtinyt tajuta Itachi aloitti rajut työnnöt jotka melkein sattuivat. Päästin suustani silloin tällöin pienia voihkaisuja joita yritin estää puremalla huultani. Itachi jatkoi työntelyään ja muutti välillä tahtiaan. Pian tunsin sekoavani. Pelkkä ajatuskin Itachista sisälläni sai minut kiihottumaan entistä enemmän. Itachi huomasi, että todella nautin olostani, hän naurahti.

Jonkin ajan kuluttua Itachi alkoi saavuttaa huippuansa. Hänkin oli jo todella punainen. Olimme molemmat hikisiä, liimautuneina toisiimme. Aloin huomaamattanu toistamaan Itachin nimeä tantranomaisesti, onneksi kuiskaten. Itachi työnsi viimeiset työntönsä ja hänen huuliltään karkasi yksi sana: ” N...yt!” Itachi laukesi sisälleni ja laski kaiken sisälleni. Puuskutimme molemmat väsyneinä.
”Olet kyllä aikamoinen..” sanoin ilmaa haukkoen.
Itachi vastasi hymähtäen. Hän nousi päältäni ja veti jo veltostuneen elimensä minusta.
Hän nappasi vaatteensa maasta ja puki ne päälleen. Nousin pystyyn nojaamalla seinää vasten ja tein sinetin. Vaatteeni muuttuivat paperiksi ja laskeutuivat päälleni.

----------------------------------------

Itachi siirtyi takaisin omalle paikalleen ja minä omalleni. Juuri oikeaan aikaan. Kisame saapui takaisin tukikohtaan.

”Mikäs sinulla kesti?” Itachi kysyi hiljaisesti.
”Ei mikään, oliko tylsää?” Kisame vastasi kysymykseen naurahtaen.

Itachi hymähti.

Niin hymähdin minäkin.

Pieni paperista tehty perhonen laskeutui Itachin olkapäälle kenenkään huomaamatta.