Disclaimer: Naruto ja sen kaikki hahmot kuuluvat Kishimotolle. Käytän hahmoja tarinassani vain omaksi huvikseni.

Luku 1: Start of a story

Äidilläni oli tapana kertoa minulle joka ilta yksi satu ennen nukkumaanmenoa. Odotin sitä hetkeä aina innolla, jolloin pystyisin jälleen sukeltamaan urheiden prinssien ja mahtavien seikkailujen rajattomaan maailmaan. Tapa jolla rakas äitini kertoi tarinoita sai ne heräämään henkiin. En tiennyt sitä vielä, mutta minä saisin kokea oman seikkailuni vuosien päästä. En taianomaista, mutta hyvin läheltä liippaavan.
Aion nyt kertoa teille tarinan, minun tarinani, rakkaudesta jonka liekki ei ikinä sammu.

- - - - -

Se aamu ei todellakaan ollut laiskojen ihmisten aamu, johon lukeutui myös nuori mies Naruto. 18 vuotta juuri täyttänyt nuorukainen oli herännyt jälleen liian myöhään ja oli armottomasti myöhässä uuden jakson alusta. Ulkona satoi eli päivä alkoi kaikin puolin hienosti, vai mitä?
'Joo tosi hienosti alkoi taas tämäkin aamu. Ei hitto! Niin vannon hirttäväni sen ihmisen joka kehtasi keksiä myöhässä olemisen ja herätyskellon ja liian tiukat farkut, joita silti rakastan ihan liian paljon!' vaaleahiuksinen poika kirosi mielessään.

Lokakuun masentava tunnelma pyrki sisään ikkunanlasista ropinallaan ja Naruto voihkaisi vielä kerran turhautuneena, kun tajusi sateenvarjonsa olleen hukassa, jälleen.
’Ihan sama. Juostaan sitten ja saadaan tappava keuhkoputkentulehdus kastumisen myötä.’ hän luovutti mielessään ja sujautti oranssit tennarit jalkoihinsa.

Vettä satoi kuin ämpäristä kaadettuna ja sen seurauksena Naruto oli varmasti boksereihinsa asti märkä kun hän viimein saavutti Konohan lukion lahjakkaille nuorille.
Avatessaan oven hän yritti parhaansa mukaan ravistella ylimääräisen kosteuden itsestään, mutta sen sijaan hän sai vain verrattoman kampauksen, joka toi mieleen enemmänkin koiran kuin ihmisen. Ulkonäkö sai kuitenkin jäädä toissijaiseksi. Nyt olisi paikannettava luokka, jossa hänen olisi pitänyt olla jo noin puoli tuntia sitten. Juoksuaskeleet kaikuivat tyhjillä käytävillä hänen kiirehtiessään uuteen käytävään johtavaa oviaukkoa kohti. Oven yläpuolelle oli ripustettu yksinkertainen punainen kyltti, jossa luki kissan kokoisilla valkoisilla kirjaimilla: interpsyykkinen osasto.

"Naruto! Ei ole hyvä aloittaa uutta jaksoa olemalla heti myöhässä!" miespuolinen opettaja aloitti jo ennen kuin blondi oli ehtinyt astua puolta askelta enempää sisälle tilavaan luokkahuoneeseen. Hento puna kohosi nuoren ruskettuneille poskille ja hän väläytti tutulle opettajalle leveän hymyn.
"Tiedän tiedän, mutta tämä kaikki on herätyskellon syytä. Tällä kertaa puhun ihan totta! Se turkasen vehje oli kävellyt ihan itsekseen toiselle puolelle huonetta ja kieltäytynyt herättämästä." hän selitti täysin rennoin sanoin ja raotti suljettuja silmiään vain huomatakseen ettei hänen tekosyynsä mennyt taaskaan läpi. Hän päästi pienen huokauksen ja kumarsi anteeksipyytävästi.
"Tämä ei toistu, Iruka-sensei."
"Voi kun voisinkin uskoa tuota. Mene nyt istumaan ettei arvokasta opiskeluaikaa tärväydy enää yhtää enempää. Ja yritä olla aiheuttamatta tulvaa mennessäsi" ponihäntäinen opettaja huokaisi lähes huvittuneen ja viittoi opiskelijaa menemään paikalleen.

"Pääsit siis viimeinkin ylös sängystä, Naru-chan." muistiinpanoista hetkeksi katseensa nostava tyttö sanoi kuiskaten viereensä istuvalle blondille. Tytön suklaanruskeat hiukset oli nostettu kahdelle nutturalle pään molemmin puolin ja hänellä oli päällään kiinalaistyyliset vaatteet.
"Ainahan minä. Tunnille ajoissa selviäminen on vaan se vaikeampi juttu." Naruto vastasi tytölle ja korjasi käsivarteensa juuri pujottanutta paksua, punaista nauhaa. Ruskeahiuksinen tyttö hänen vierellään vain virnisti ja jatkoi muistiinpanojen ottamista. Narutoa moinen ei yleisemmin kiinnostanut, joten hän päätti keskittyä itsensä kuivattelemiseen ja ikkunasta ulos tuijotukseen.
Sade jatkui yhä masentavana ja harmaa taivas näytti loputtomalta. Blondin ajatukset eksyivät omille raiteilleen ja pian hänen mielensä oli kaukana oppilaiden täyttämästä luokkahuoneesta, joka pikemminkin muistutti luentosalia.
'Seuraava tunti on sekoitettua kemiaa...onkohan Sasuke samalla kurssilla?'

- - - - -

Hän halusi pois. Ja mahdollisimman äkkiä. Armeijanvihreä nauha käsivarressaan tummahiuksinen poika käveli nopein askelin ihmisiä vellovaa käytävää pitkin. Uchiha Sasuke oli lievästi ärtynyt. Uusi jakso tarkoitti uusia ihmisiä eri osastoilta eikä hän erityisemmin halunnut uusia, toinen toistaan ärsyttävempiä ihailijoita. Niitä hänellä kyllä riitti jo ihan tarpeeksi muutenkin. Joka puolelta saattoi kuulla tyttöjen kuiskutuksia ja ei niin salaisia vilkuiluja Uchihaa kohtaan ei voinut olla huomaamatta. Sasuke ei koskaan ollut näkymätön, jos lähistöllä oli naisia. Hän vihasi kohtaloaan niin paljon.

Sekoitettujen aineiden luokat sijaitsivat koulun aivan ylimmässä kerroksessa, joten Naruto käytti tilaisuuden hyväkseen juoksemalla ne ylös ja sai aamujuoksunsa edes osin tehtyä.
'Jos haluaa pitää tällaisia farkkuja, on parasta pitää huolta jaloistaan.' hän aina toisti itselleen. Kun hän saapui ylimpään kerrokseen Naruto kuuli tyttöjen kohinaa ja ihastuneita huokauksia. Tämä riitti pysäyttämään blondin sydämen hetkeksi ja jännittynyt tunne syntyi hänen vatsaansa.
'Eli Sasuke on samalla kurssilla, kuin minä. Olen ehkä maailman onnekkain poika!' innostunut ajatus soi hänen päässään eikä leveä hymy pystynyt pysymään poissa pojan huulilta. Siniset silmät paikansivat tutun mustan hiuspehkon jostain tyttömeren takaa ja Naruton onnistui jopa saada silmäys yönmustista silmistä, jotka tekivät hihkuvan joukon hulluksi. Sekä lisäksi Naruton sydämen.

"Antaa heittää naarastoukat ellette ole tulossa sekoitettuun kemiaan!" naisääni jylisi jostain tyttömeren takaa ja sai joukon hajoamaan alle viiden sekunnin täysin tietämättömiin. Violetin sävyiset hiukset omistava naisopettaja piteli kansiotaan olkapäällään ja päästi opiskelijat edeltään luokkaan. Paitsi yhden.
"Seuraamme liittyy tänään uusi nört- tai siis lahjakkuus. Inuzuka Kiba siirrettiin tänne vasta nyt, koska hänen liikunnallinen lahjakuutensa huomattiin vasta viime kuussa. Siinä täytyy olla joko liian tyhmä tajutakseen olevansa erikoinen tai sitten...ei, kyllä se on tyhmyyttä." opettaja julisti koko luokalle välittämättä yhtään sanoistaan.
"Hei!" ärtynyt huudahdus pääsi juuri esitellyn pojan suusta ja hänen mustat silmänsä mulkoilivat virnuilevaa naista.
"Älä nyt pentu ärise. Olen Mitarashi Anko ja tässä luokassa minun sanani on laki joten kuono umpeen ja löydä jostain hyvä paikka mistä kuunnella." opettaja sanoi ja huitoi välinpitämättömästi pulpetteja kohti.

Naruto hymyili paikaltaan. Ankolla oli tapana kiusata oppilaitaan, mutta hän oli oikeasti todella mukava ja pätevä...kunhan tottui joihinkin hänen kyseenalaisiin opetusmetodeihinsa. Uusi poika näytti kuitenkin todella mielenkiintoiselta ja Naruto päättikin olevan aika tehdä uusia ystäviä. Hän viitoi Kiballe jotain sen suuntaista että tule tänne ja brunette tulikin blondin luokse, kuin kutsusta.
"Voit istua ihan hyvin siinä. Olen Uzumaki Naruto, interpsyykkiseltä puolelta." hän esitteli itsensä hymyn kera. Istuutunut poika katsoi blondia hieman ihmeissään, varmaan hämmentyneenä hienosta sanasta jota toinen oli käyttänyt, joten Naruto tunsi selityksen olevan paikallaan.
"Olen sosiaalisesti lahjakas eli siis periaatteessa osaan tutustua ihmisiin helposti ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Interpsyykkinen on vain tieteellinen nimitys ilmiölle." blondi selitti hymyillen.

"Aivan. En ole vielä oikein mukana tämän hemmetin paikan jutuissa, kun kaikki tapahtui ihan liian äkkiä. Voitko selittää vähän paikan käytännöistä ja muista?" Kiba virnuili takaisin ja kiskoi valahtanutta, väriltään violettia nauhaansa käsivarrelleen paremmin.
"Toki Naruto voi esitellä sinulle paikan tapoja ja muutakin, mutta sen paikka ei ole täällä." kaksikon taakse luikerrellut Anko sanoi ja kolautti mustalla kansiollaan molempia poikia päälaelle.
'Luulisi että lahjakkaiden nuorien lukiossa höpinää ei tapahtuisi, mutta viisaus ja lahjakkuus eivät sittenkään taida kulkea käsikädessä.' nainen nurisi hiljaa mielessään.

Sasuken pään sisällä tapahtunut ajattelu oli samantyylinen kuin naisopettajallaan. Tummahiuksinen poika ei lähemmin pitänyt Narutosta ja tapa jolla uusi oppilas itseään kantoi ei myöskään ilahduttanut tyttöjen suosiossa olevaa poikaa mitenkään. Lisää häiriököitä tähän kouluun tarvittiinkin. Tai sitten ei. Uchiha vihasi blondin pojan tapaa puhua, joka oli yleensä todella kovaa ja huonosti ilmaistua. Sasukelle se oli merkki tyhmyydestä ja kyvyttömyydestä, joten hän oli moneen otteeseen ihmetellyt kuinka aina positiivisen kuvan itsestään antava poika oli päässyt lahjakkuuksien lukioon.
'Vilpillä?' ajatus käväisi hänen mielessään, mutta hän antoi sen lipua ohitseen. Uzumaki Naruton tai hänen kaltaiset persoonat eivät olleet hänen aikansa arvoisia.
- - - - -

Ruokatunti oli tavalliseen tapaansa täydellinen kaaos. Ruokalassa sijaitsevan kahvion lähistöllä luikerteli suunnaton jono nälkää näkeviä opiskelijoita, joiden käsivarsissa roikkui eriväriset nauhat.
"Nauhojen tarkoitus on kertoa millä osastolla kukin pääsääntöisesti on. Punainen on minun osastoni, violetti liikunallisesti lahjakkaille, keltainen on matemaattis-logiikan väri, vaaleanpunainen kuuluu musikaalisille opiskelijoille, armeijan vihreä kielellisille lahjakkuuksille, ja oranssi AV opiskelijoille eli avaruudellinen/visuaalinen älykkyys." Naruto selitti Kiballe heidän istuessa ruokalan pöydän ääressä sillä aikaa, kun odottivat jonon toivottua lyhenemistä.

"Kurssit pidetään yleensä osastojen sisäisesti omissa siivissä, mutta joitakin kursseja on mahdollisuus valita sekoitettuna eli kurssille osallistuu opiskelijoita kaikilta osastoilta. Ankon kemian kurssi on yksi niistä. Onneksi osastojako ei kuitenkaan ole mikään laitosmallinen eli saamme välituntisin kuljeskella myös muissa siivissä ja puhua toisten osastojen opiskelijoille." hän jatkoi hymyillen.

Siitä oli kulunut jo pitkä aika kun Naruto oli saanut tutustua johon kuhun uuteen henkilöön. Kiba vaikutti myös samanlaiselta persoonalta kuin hän joten blondi oli enemmän kuin mielissään saadessaan uuden tuttavan.
"Ehkä totun tähän systeemiin vielä tämän vuosisadan puolella." ruskeatukkainen naurahti ja väläytti Narutolle virneen, joka pystyi kilpailemaan toisen tavaramerkiksi nousseen virnistyksen kanssa.
"Muuten, näin tuolla käytävällä yhden pojan jolla oli samanlainen nauha kuin sinulla, mutta siinä kulki kaksi mustaa raitaa. Onko sekin jokin erillinen osasto?" Kiba kysyi jonoa silmäillen.
"Aa, ei periaateessa mutta-"
Naruton lauseen katkaisi pamahduksen ääni, jota seurasi  lauenneen palohälytyksen kimeä pirinä. Kattoon kiinnitetyt sprinklerit pyörähtivät käyntiin ja pian ruokalassa satoi yhtä paljon kuin ulkona.

Narutolle se oli jo toinen kerta sinä päivänä, kun hän tunsi kastuvansa boksereitaan myöten.

- - - - -

"Kenen nerokas idea oli pistää kotitekoinen minipommi koulun keittiön uuniin?" vaaleahiuksinen nainen huusi minuuttien päästä päihittäen hälyttimien pirinän mennen tullen. Pihalle joutuneet opiskelijat pälyilivät toisiaan sateenvarjojensa alta ja epäileviä virkkeitä kuului sateen ropinan säestämänä.
"Tsunade, oletko varma ettei se ollut Ankon idea?" jotain kuului ja ei ollut yllästys että suurin osa opiskelijaväestöstä tuki ideaa. Anko olisikin Kiban saaman kuvan mukaan ihan varteenotettava epäilty edellisen tunnin käytöksen perusteella.

"Olen varma." nainen totesi tyynesti ja jatkoi nuorien tarkkailua. Samassa paloautot kaartoivat koulun pihaan eikä kestänyt kauaakaan kun korvia huumaava pirinä loppui.
"Ja tämä on täällä siis ihan normaalia?" Kiba kysyi vieressään olleelta Narutolta puoliksi vitsaillen, mutta blondi kääntyi katsomaan häntä ja nyökkäsi virnistellen.
"Jos ei olisi niin silloinhan tämä olisi ihan normaali lukio. Eihän meistä kukaan sellaista halua." kuului vastaus.
'Nyt on ainoa huolenaiheemme se, että saammeko  ruokaa.' Oli juuri Naruton tapaista ajatella vatsallaan.

Koko fiaskon takana oli kuin olikin yksi koulun opettajista, mutta Ankon sijasta syyllinen olikin ollut mies. Opiskelijoiden ilmeistä päätellen kyseinen opettaja oli ollut syytettyjen listalla numerolla kaksi.                                        
”Jotenkin ei taas yllätä.” vaaleahiuksinen nainen pyöritteli silmiään ennen, kuin antoi nuorille luvan palata sisälle. Ainoastaan keittiön alue oli eristetty.
”Ainakin voit sanoa kotiväellesi, ettei ensimmäinen päiväsi ollut täysin tappotylsä.” Naruto heitti uudelle ystävälleen ennen heidän eroamistaan omien osastojensa käytäviin.  

Se todella oli kaikkea muuta kuin tavallinen koulupäivä, mutta kummalliset tapahtumat näiden nuorien elämässä olivat vasta alkaneet.


- - - - -
A/N: Huomautuksia: Tarina sijoittuu tuntemattomaan maahan ja aikaan.

Joten: kannattaako jatkaa vai onko vanhan ficcarin 1,5 vuotta nukkuneet kirjoitustaidot ihan liian ruosteessa uuden sarjan aloitukseen?