[I]Katsoin just Paranormal Activityä ja on vähän levoton olo. 0w0" Mutta koitetaanpa silti kirjoittaa! ^^"
Jups, viime osassa oli aika vähän kommentteja, joten herätkäähän siellä ruudun takana ja kommentoikaa tai pisteyttäkää, mieluiten molempia!
Kiitos~<3
Eipä tässä kait muuta, kuin että Sasken ja Gaaran välillä taitaa alkaa nyt tapahtua jotain. Hihihi. 0w0

--------------------------------------

Lukko aukesi naksahtaen, kun nuori Uchiha astui sisään hämärään selliin. Hänen sydämensä tykytti kiivaaseen tahtiin sellistä kuuluvien, tuskantäyttämien huudahdusten vuoksi. Sasuke pelkäsi näkyä, joka huoneessa saattoi häntä odottaa. Tummahiuksisen pelot kävivät toteen. Gaara makasi lattialla vapisten ja huutaen. Sasuke ei voinut järkytykseltään tehdä muuta kuin sanoa epävarmasti:

"Gaara?"

Sillä hetkellä punatukkainen lakkasi huutamasta. Tärisevä kehokin rentoutui hetkessä, kun hän nosti katseensa Sasuken kasvoihin, joka puolestaan tuijotti vankia epävarmana. Mitä ihmettä oli tapahtunut juuri äsken? Kun mustahiuksinen oli sanonut Gaaran nimen, tämä oli rauhoittunut heti. Vai oliko? Entä jos mielentila olikin vain hetkellinen, ja Gaara alkaisi taas huutamaan? Mitä hän sitten tekisi?

Niin ei kuitenkaan käynyt. Gaara nousi istumaan siirtämättä katsettaan Sasukesta. Punahiuksisen katse huokui hämmennyksen sijaan jotain muutakin... Helpotusta? Ehkä, Sasuke ei ollut varma. Hän ei tiennyt, mitä olisi voinut tehdä. Sasuke halusi tietää, mikä Gaaralla oli ollut, muttei uskaltanut kysyä, sillä pelkäsi niin laukaisevan kohtauksen uudelleen. Lopulta Sasuke pakotti raajansa liikkumaan, ja istuutui lattialle vähän matkan päähän Gaarasta. Punahiuksinen ei reagoinut, minkä Sasuke koki hyväksi merkiksi. Tai sitten toinen oli vain niin sekavassa mielentilassa, ettei tajunnut reagoida mitenkään.

Hiljaisuus jatkui jonkin aikaa, kunnes sen Sasuken yllätykseksi rikkoi Gaara. Ensimmäistä kertaa mustahiuksinen kuuli tämän äänen. Se oli hiljainen ja käheä, juuri sellainen kuin Sasuke oli kuvitellutkin.

"Kuka sinä olet?" Gaara kysyi ääni hieman väristen.

"Vartija", Sasuke vastasi, kun ei keksinyt parempaakaan vastausta, vaikka se kuullostikin erittäin typerältä.

"Miksi..." Gaara aloitti hiljaa, mutta keskeytti. Sasuke katsahti toista epäröiden, ja huomasi Gaaran tärisevän hiukan.

"Miksi sait kivun katoamaan?" punahiuksinen sai lopulta sanottua. Se ei näyttänyt olleen kovin helppoa.

Sasuke yllättyi kysymyksestä. Mitä toinen oli sillä tarkoittanut? Lopulta Sasuke päätteli, että hän oli jotenkin helpottanut Gaaran oloa, niin omituiselta kuin se kuullostikin. Niin, kun hän asiaa tarkemmin ajatteli, oli Gaara lopettanut huutamisensa silloin, kun Sasuke oli astunut sisään. Mustahiuksinen tunsi pienen toivonkipinän kytevän sisällään, kun hän vastasi:

"Teinkö minä niin?"

"...Kyllä..."

Sasuke mietti pitkään, mitä vastaisi. Hän olisi voinut kysyä, miksi Gaaraan oli koskenut, mutta se tuskin olisi ollut kovinkaan järkevää. Lopulta mustahiuksinen kysyi vain:

"Miksi luulet?"

Gaaran ilmeestä saattoi havaita epäröintiä, kun hän vilkaisi Sasukea. Sitten punatukkainen siirsi katseensa kalpeisiin käsiinsä, jotka lepäsivät hänen sylissään. Sasuke arveli, että toinen mietti vastausta. Tai sitten punahiuksinen ei vain osannut sanoa mitään, ja oli päättänyt pysyä hiljaa.

"Tunnetko... Sinäkin kipua?" Gaara kysyi lopulta puristaen kätensä nyrkkiin.

Miten Sasuke ei olisi voinut olla tuntematta? Hän vanheni ahdistavassa ja pimeässä vankilassa yhdessä niinsanotun isoveljensä kanssa, joka oli vienyt tummahiuksiselta koko hänen elämänsä. Joskus Sasukeen sattui niin paljon, että hänen olisi tehnyt mieli huutaa. Niin, hän ymmärsi Gaaraa täysin.

"Kyllä, joka päivä", Sasuke vastasi katsoen vankilan likaista lattiaa. Hetken mietittyään hän jatkoi:

"Ehkä siksi sain tuskasi katoamaan. Tiedän millaista se on."

Silloin jokin Gaaran katseessa muuttui. Epäröinti ja hämmennys vaihtuivat puhtaaksi vihaksi, jonka punatukkainen suuntasi suoraan Sasuken silmiin. Mustahiuksisesta tuntui, että katse pystyi näkemään kaiken, mitä hänen päässään liikkui. Katse porautui syvälle Sasuken silmiin, jotka hänen olisi tehnyt mieli sulkea yhtäkkisen ahdistuksen takia. Mutta hän ei tehnyt niin, sillä pelkäsi pilaavansa kaiken. Hän oli saanut Gaaran puhumaan. Se oli uskomatonta, eikä Sasuke halunnut päästää tilaisuutta lipeämään käsistään.

"Sinä et voi tietää, miltä minusta tuntuu", Gaara sanoi ääni vihaa huokuen. Hälytyskellot soivat mustahiuksisen päässä varoittaen tulevasta vaarasta, mutta hän ei välittänyt. Punahiuksisen vihan vääristämät kasvot veivät hänen kaiken huomionsa.

Niiden takaa saattoi nähdä pohjatonta surua.

Kasvot olivat itseasiassa erittäin kauniit.

Sasuke pelästyi omia ajatuksiaan, ja hänellä oli vaikeuksia pitää itsensä kurissa, ettei olisi läppäissyt itseään poskelle. Mitä helvettiä tämä nyt oli?

"Mutta minä haluan tietää", Sasuke sanoi nopeasti huomatessaan toisen odottavan vastausta.

Hetkeksi vihainen ilme petti, ja tilalle vaihtui hämmennys. Sasuke arveli tilanteen olevan jo ohi, kun Gaaran ilme muuttui jälleen raivoisaksi, ja hän huudahti:

"Miksi? Mitä sinä minusta haluat?!" Punahiuksinen nousi ylös, mutta niin teki Sasukekin.

"Minä v-" Sasuke ehti sanoa, ennen kuin tunsi paiskautuvansa seinää vasten. Hänen kätensä kävi asekotelolla, mutta Sasuke ei kuitenkaan tarttunut pistooliinsa.

"Haluatko, että tapan sinut?!" Gaara huusi päin  Sasuken kasvoja. Silmistä huokuva viha oli muuttunut murhanhimoiseksi.

Sasuke ei kuitenkaan osannut pelätä, ei vieläkään. Kaikki oli niin sekavaa, tapahtui liian nopeasti. Mutta erään asian mustahiuksinen oli saanut napattua tunteidensa myrskystä. Jostain syystä, jolle hän ei kyennyt löytämään vastausta, Sasuke halusi oppia tuntemaan Gaara paremmin ja helpottaa tämän oloa. Sasuke vastasi sen kummempia miettimättä:

"Jos se helpottaa oloasi."

Silloin Gaara perääntyi muutaman askeleen ilmeen muuttuessa jälleen hämmentyneeksi. Sasuke ei liikahtanutkaan, mikä saattoi johtua siitä, ettei hän yhtäkkiä muistanut, miten raajoja tuli liikuttaa. Asiat olivat selkiytymässä tummahiuksisen pään sisällä. Nyt Sasuke koitti unohtaa ne ja keskittyä vain siihen hetkeen, kun Gaara katsoi häntä väsyneet silmät laajenneina aavistuksen verran, ja suu hieman raollaan.

"Mikset pelkää minua?" Gaara kysyi lopulta.

"Miksi pelkäisin?"

"Olen murhaaja."

"Et minun silmissäni", Sasuke vastasi vakaalla äänellä. Gaara siirsi epäröivän katseensa lattiaan.

"Väitätkö, etten ole tappanut viittä ihmistä?" hän kysyi nostaen taas katseensa mustahiuksisen tummiin silmiin.

"En."

Hiljaisuus. Sasuke arveli, että punahiuksinen mietti hänen sanojaan, ja niin mietti Sasuke itsekin. Ei, hän ei vain voinut sanoa Gaaraa murhaajaksi. Se ei sopinut kuvaan, jonka Sasuke näki edessään. Hän näki pojan, joka oli masentunut, surullinen ja tarvitsi apua. Sasuke halusi auttaa tuota ihmistä. Ensimmäistä kertaa hänen perheensä kuoleman jälkeen mustahiuksinen todella välitti jostain ihmisestä. Se oli outoa, sillä hän ei tiennyt mitään toisesta, ja Gaara luultavasti vihasi häntä. Mutta silti, hän välitti silti. Vuosien aikana Sasuken tunteiden suojaksi muodostunut maski murtui hetkessä, paljastaen alta piilotetut tunteet, joita Sasuke nyt tajusi kaivanneensa suunnattomasti.

"Gaara", Sasuke sanoi.

Punatukkainen katsahti toista nopeasti.

"Kiitos", Sasuke jatkoi ja hymyili.

Hän poistui sellistä jättäen Gaaran katsomaan peräänsä ymmärtämätön ilme kasvoillaan. Sen sijaan Sasuke ymmärsi vihdoinkin kaiken. Miten hän olikaan kaivannut sitä tunnetta, joka häneltä oli viety perheensä kuoleman myötä. Miten hän olikaan kaivannut tunnetta, jonka Gaara nyt oli tuonut esiin. Välitystä, kaipuuta, luottamusta. Rakkautta.

--

Sasuke käveli tuttua käytävää pitkin kohti taukohuonetta. Hymy hänen kasvoillaan ei ollut hyytynyt vieläkään. Vastaantulevat vartijat katsoivat oudosti toista, mutta Sasuke ei välittänyt. Millään muulla ei ollut enää väliä. Hänellä oli hyvä olla, viimeinkin.

Juuri kun mustahiuksinen oli saapumassa taukohuoneelle, hänen takaansa kuului tuttu tervehdys. Tosin äänensävyssä ei ollut mitään tuttua. Sasuke kääntyi kohdatakseen Naruton synkät kasvot. Ilme sai Naruton näyttämään aivan toiselta ihmiseltä. Yleensä niin kirkkaat taivaansiniset silmät olivat nyt synkät, ja niistä huokui vihaa. Ei samanlaista kuin Gaaran silmistä, tämä viha oli erilaista. Syvempää. Blondin kädet olivat puristuneet nyrkkiin ja hän hengitti raskaasti.

"Mikäs nyt on vialla?" Sasuke kysyi huomaten, ettei kyennyt puhumaan samanlaiseen kyllästyneeseen sävyyn kuin yleensä. Sasuke pelkäsi, että Naruto näkisi muutoksen hänessä. Mutta toisaalta, koska blondi ei ollut järin tahdikas, tämä ei luultavasti huomaisi mitään uutta Sasukessa.

"Tiedätkös, Sasuke... Muistin juuri erään asian", Naruto mutisi synkkänä. Odottamatta vastausta hän jatkoi:

"Sakurahan oli tässä muutama vuosi sitten sairaalassa. Meinasi kuolla haavoihinsa."

"Kai minä nyt sen muistan, ääliö. Mitä siitä?" Sasuke kysyi hieman epävarmana.

Tietenkin hän muisti Naruton tyttöystävän onnettomuuden. Se oli ollut kamalaa aikaa heille kaikille. Naruto oli masentunut täysin, ja hän oli alkanut juomaan. Onneksi tilanne oli korjautunut hieman, kun Sakura oli vihdoin päässyt pois sairaalasta. Mutta vaikeudut eivät olleet loppuneet siihen. Sakura joutui pyörätuoliin, eikä hän tulisi koskaan pääsemään siitä eroon. Tyttö oli unelmoinut työstä avustustyöntekijänä, mutta nyt se haave oli enää muisto vain. Nuoren naisen elämä oli pilalla yhden onnettomuuden takia.

Onnettomuus oli tietenkin väärä sana. Sakuraa oli puukotettu selkään. Puukottaja oli ollut nuori, vasta kolmentoista. Tyttöä vuoden nuorempi.

Sasuke muisti hyvin sensuroiduista kuvista, että murhaaja oli ollut lyhyt, ja hänellä oli ollut tulenpunaiset hiukset.

Sasuke muisti lukeneensa, että tappajalla oli ollut vakava mielialahäiriö.

Silloin ajatus iski Sasuken mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Punaiset hiukset. Kolmetoista vuotta vanha poika. Sasuke muisti ajatelleensa, ettei poika näyttänyt ollenkaan murhaajalta. Aivan kuin Gaara.

"Ei kai..." Sasuke sanoi kykenemättömänä jatkamaan.

"Niin. Murhaaja oli Gaara", Naruto totesi saaden Sasuken maailman romahtamaan niillä muutamalla lauseella.