Sakura käveli hiljakseen hiekkatietä . Ajatukset pyörivät ympyrää. Hän tahtoi olla yksin... Ja oli sanonut niin kaikkille... ja oli sanonut viipyvänsä siinä parisen tuntia, jos viipyisi kauemin, vois ruveta etsimään...

- Pojat... toisaalta ovat kommeita toisaalta tuotavat vain harmia... äh voi miksi? Mietti Sakura. Hänen askeleet veivät hänet metsään ...

Huomasi luolan mitä ei ollut huommanut aikasemin , otti ninjaveitsensä käteensä ja katseli luolaan... astui sisään meni peräälle, ei nähnyt mitään ja kääntyi takaisin, oli alkannut ukkostaa... tai siltä näytti. Luolassa oli joku punatukkainen tyttökin. Hän kääntyi katsomaan Sakuraa ja Sakura näki tyttöllä konohan merkin otsanauhasaan.
Tyttö näki Sakuran.

- Miksi olet noin kuiva? Tyttö kysyi.
Sakura katsoi tyttöä ja sanoi:
- Etkös voisi esitellä itseäsi ensin...
Tyttö hymyili ja sanoi sitten:
- Olen Rin...
Sakura katsoi Riniä.
- Rin? n oh olen Sakura. Sanoi Sakura ja hymyili.
Rin hymyili kanssa ja avasi suunsa:
- Oletko uusi Konohassa kun en ole aikasemin nähnytkään...
Sakura katsoi Riniä ja lausui:
- Kumma aioin kysyä just samaa...

Rin katsoi ja huokasi:
- Kunpa keltainen Salama kuulee!
Sakura katsoi Riniä ja huokasi:
- Yondaime? Mutta ei hän voi kuula mitään... enää.

Rin alkoi nauraa ja loppulta sanoi Sakuralle:
- Olet siis tulevaisuudesta!? Ohoh!
Sakura katsoi Riniin, hän tiesi kyllä ketä hän nimitäisi Keltaiseksi Salamaksi. Mutta kysyi sitten:
- Kuinka hyvin tunnet tämmän keltaisen salaman?
Rin katsoi Sakuraa silmiin ja huokasi.

- Etkö jo vastaa? Kysyi Sakura.

Rin katsoi Sakuraa ja kysyi:
- Kuka sinun sensei?

- Ai että keltainen salama opetti sinua, Rin... minun on Harmaan ketun poika tai jotain... Sanoi Sakura.

- Hatake Kakashi? Mitenkäns hän voi?! Kysyi Rin.

Sakura ylätyi. ja sitten hän katsoi Riniin:
- Ihan hyvin... ainoa vain että... hänellä on nyt huolta eräästä opilastoverista... pojat... vain harmia...

Rin tuhahti:
- Lääkintäninjoille hommia vai mitä?
Sakura katsoi Riniä ja hymyili.
- Minäkin olen lääkintäninja... minut siihen opetti itse Tsunade!
Rin katsoi Sakuraa ja sanoi sitten:
- Jira opetti keltaista salamaa... ja kertoili pojasta kirjassaan... nimi joka oli tullut Ramenia syödessä mieleen.
Sakura rupes nauramaan ja naurun lomasta kysyi:
- Ei kai vain nimi ollut Uzumaki Naruto.
Rin sanoi sitten:
- Kyllä vain... Jira kertoi minulle että Keltainen Salama oli hyvin kuriton ja villi mutta vahva ja rohkea poika... mutta sitten hänestä tuli vain vahva ja rohkea...
Sakura hymyili vinnosti.

- Rin... kerro itsestäs jotain?
Rin katsoi Sakuraa ja sanoi:
- Eipä minusta taideta välitää... enää ajalasi...

Sakura katsoi Riniä ja sanoi:
- luulen että ainaskin yksi... Kakashi...

Rin nyökkäsi. Ja sitten hän katsoi kallioita.
- Sinä sanoit että hänellä on huolia?
Sakura nyökäsi ja sanoi :
- Matkat eivät vaikuta kaverisuuteen.
Rin huokasi ja sanoi:
- Mutta Ychica klaanin kunnia on mennyttä... kertoo kallio, myös minut on unohdettu... vaikkakin minulla oli Kakashin kuuluisuuteen tärkeä osa...
Sakura katsoi kallioita ja sanoi:
- Tiedämme vain nykyisyytemme, emme sitä mille Naruto on Kage... jos nyt on millekään...

Rin oli hetken hiljaa ja sanoi sitten:
- Eka Hokage New Konohalle... mutta kuka on rinnalla?
Sakura nielaisi ja sanoi:
- Mutta minusta tuntuu jos Naruton isä on se jonka me luulaankin... niin... helppointa tietä siihen hän ei valitse.

Rin katsoi Sakuraa ja totesi sitten:
- Katso... auringonlasku... ehkäpä on aika...

Niin ne hyvästelivät ja kun Sakura oli palaamassa hän tapasi Kakashin.

- Terveisiä! Sanoi Sakura.

Kakashi tuijotti ylätyneenä Sakuraa.

Seuraavana päivännä luolaa ei näkynytkään , vain erivärisiä kukkia... oliko kaikki vain unta vai oliko seuraava tapaamisen aika joskus muulloin , sen aika näytää...